Jyväskylän Eurooppanuoret ry

Suomi keväisen Euroopan areenoilla

2009-05-06T12:50:00.005+03:00

Varma merkki keväästä ovat jääkiekon maailmanmestaruuskisat. –Hyvä Suomi! Taistelun tauottua jääkiekkokaukaloissa Suomen –ja koko Euroopan– katseet siirtyvät Venäjälle, jossa Euroopan maat (Georgiaa lukuun ottamatta) taistelevat ehkäpä koko Euroopan arvostetuimmasta kulttuuripalkinnosta, Euroviisujen voitosta, jota viimeksi saatiin juhlia Helsingissä, Euroopan henkisessä kulttuurikeskuksessa vuonna 2006, kun Lordin monsterit toivat voiton ensi kertaa Suomelle. Samaan aikaan, kun Euroopan kansat syytävät ropojaan euroviisujen kännykkä-äänestyksiin, jää eurovaalien äänestysprosentti kerta toisensa jälkeen alle 50 %. Miten on mahdollista, että Suomen ja monen muun Euroopan valtion kansalaiset, käyttävät äänivaltaansa ahkerammin laulukilpailun voittamiseen, kuin Euroopan laajuisen edustuksellisen demokratian ylläpitämiseen? Miksi Suomen, ja monen muun Euroopan valtion kansalaiset jättävät väliin mahdollisuuden vaikuttaa siihen, ketkä heitä Euroopan Unionissa edustavat? Kun Suomen kansalaisilta kysytään, ketkä ovat Suomessa ehdolla Euroopan Unionin Parlamenttiin, vain noin puolet kansasta pystyy nimeämään europarlamenttiedustajan, kun taas Suomen euroviisuedustajan tietää suurin osa kansasta. Äänestysprosentti europarlamenttivaaleissa on laskenut ensimmäisistä vaaleista lähtien. Kansalaiset kokevat Euroopan Unionin etäiseksi, yhteistä eurooppalaista identiteettiä Euroopan Unionin integraation syvenemisestä huolimatta ei ole syntynyt.

Eurooppalaisen Suomen ja Eurooppanuorten tavoitteena onkin levittää tietoisuutta Euroopan Unionista ja meihin kaikkiin vaikuttavista tulevista tapahtumista, ja rohkaista ihmisiä kysymään, väittelemään unionin hyödyistä ja haitoista, ottamaan selvää ja keskustelemaan kysymyksistä ja asioista, jotka vaikuttavat suoraan tai epäsuoraan kaikkien unionin kansalaisten elämään. Tarkoituksena on tehdä Euroopan Unioni tutummaksi ja rohkaista ihmisiä tutustumaan meidän Eurooppaamme. Seuraavaa yhteistä tapahtumaamme, Eurooppa-päivää, vietetään tänä viikonloppuna, 09.05.09. Se symboloi Euroopan Unionia, kuten tekevät myös unionin lippu, hymni, tunnuslause (”Moninaisuudessaan yhtenäinen”) ja EMU:n alueella yhteinen rahayksikkö, euro. Eurooppa-päivän tarkoituksena on tuoda unionia lähemmäksi kansalaisia ja lähentää unionin kansoja. Tänä vuonna Eurooppa-päivän teemat liittyvät europarlamenttivaaleihin ja Euroopan luovuuden ja innovoinnin teemavuoteen. Myös Jyväskylässä vietetään Eurooppa-päivää: Keski-Suomen Eurooppatiedotus, Eurooppalainen Keski-Suomi ja Jyväskylän Eurooppanuoret järjestävät yhteistyössä Jyväskylän kävelykadulla Eurooppa-päivänä kaikenlaista puuhastelua. Kesällä on vuorossa seuraavat Euroopan Parlamentin jäsenten vaalit, jotka järjestetään Suomessa 7.6.2009. Suomesta valitaan 13 jäsentä Euroopan Parlamenttiin, joten muistakaa äänestää, jotta unionia voisi kehittää juuri teidän haluamaanne suuntaan!

Vaikka Unioni onkin koettu etäiseksi, keräävät tietyt tapahtumat, kuten Euroviisut, Euroopan kansat yhteen. Euroviisut ovat suurelle osaa maanosaamme eurooppalaisia yhdistävä ja yhteishenkeä synnyttävä tapahtuma, ja äänestyskäyttäytymis-kritiikistäni huolimatta, pidän sitä erittäin tärkeänä yhteishengen, yhteisen eurooppalaisuutemme luomisessa. Yhteiset musiikki-, tanssi- ja urheilutapahtumat ovat olennaisia yhteenkuuluvuuden ja yhteishengen synnyttämisessä –jo antiikin kreikkalaiset käyttivät urheilua ja musiikkia hyväkseen luodakseen yhtenäisyyttä kansalaisten keskuuteen: Olympos-vuoren urheilukisat toivat kansalaiset yhteen synnyttäen yhteenkuuluvuutta kansalaisten keskuudessa ja sodankäynnissä kreikkalaisten falangit ylläpitivät yhtenäistä kilpimuuria musikaalisten huutojen tahtiin, joka nostatti yhteishenkeä ja sotatahtoa. Yhdessä tekeminen ja yhdessä oleminen synnyttävät tunnesiteitä ja luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Minusta meidän tulisikin lisätä monikulttuurisuutta ja järjestää enemmän yhteisiä, koko Euroopan Unionia yhdistäviä tapahtumia lisätäksemme yhteenkuuluvuuttamme Euroopan Unionissa ja luodaksemme yhteisen eurooppalaisen identiteetin, jottei Euroopan Unionia enää koettaisi etäiseksi.Joten suunnatkaamme kaikki lähimmällä risteilyaluksella kohti Manner-Eurooppaa samalla euroviisuja karaokessa hoilaten!

Zanna

Kevät

2009-04-20T18:26:00.000+03:00

Hei kaikille,

Kevät on saapunut tänne Pohjolaankin ja Jyväskylän Eurooppanuorten mieliin! Tapahtuma vastaavilla riittää huisketta jatkossakin! Keskiviikkona on viihdyttävän rento eurovaalipaneeli- ilta ravintola Ilokiven yläkerrassa kello 20 alkaen! Paikan päälle on tulossa loistava edustus eri puolueilta ja saamme varmasti nauttia viihdyttävästä illasta! Tervetuloa paikan päälle katsastamaan meininki ja tivaamaan tiukkoja kysymyksiä ehdokkailta! Eurooppa-päivää juhlistetaan 9.5 ja rakkaaseen Jyväskylään saamme vierailemaan myös Eurooppalaisen Suomen vaalibussin 26.5 asema-aukiolle. Tavattavissa on eurovaaliehdokkaita sekä saatavilla runsaasti materiaalia ja tietoa puolueista ja Eurooppalaisen Suomen esittelyä!

Kulunut toimintavuosi on ollut antoisa ja kiireinenkin. Viiniä ja patonkia - illat sekä muiden tapahtumien järjestäminen vaatii paljon valmisteluja ja tausta työtä ennen kuin pääsee nauttimaan itse tapahtumasta. Hyvällä tiimillä on kuitenkin mukava tehdä työtä! Toimeliasta ja iloista kevättä kaikille ja tervetuloa ottamaan osaa Jyväskylän Eurooppanuorten toimintaan!

Johanna

Niin tai näin – aina väärin päin?

2009-04-19T19:48:00.001+03:00

Kuluttajalla on nykyään joka paikassa paljon valintoja tehtävänään: ostaisiko luomuruokaa vai ”normaalia”, reilua kauppaa vai halpisversiota, suomalaista vai espanjalaista, käyttääkö bussia vai omaa autoa, matkustaako ulkomaille lentäen vai junalla jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja laajentaa koskemaan eri elämänalueista. Valikointi tapahtuu entistä useammin ilmastonmuutos ja maailman rajalliset luonnonvarat silmällä pitäen. Toisaalta vaakakupissa painaa raha ja oma viitseliäisyys. Onhan paljon helpompi istua oman auton rattiin kuin kyttäillä bussiaikatauluja ja kaupassa halvempi tuote on mukavampi viedä kassalle kuin ekologisemmin tuotettu kalliimpi versio.

Ei kuitenkaan riitä, että tekisi valinnan esimerkiksi luomun ja tavallisen ruoan välillä tai suomalaisen ja ulkomaalaisen välillä. Sen sijaan on otettava huomioon tuotteen koko elinkaari vaihe vaiheelta kaupan hyllylle asti. Tästä hyvänä esimerkkinä on tämän päivän Helsingin Sanomissa ollut tomaattien vertailu. Tomaatteihin liittyy mitä erilaisimpia arvoja, joiden väliltä kuluttajan on valittava itselleen parhaiten sopiva. Olisihan kiva kannattaa kotimaista tuotantoa, mutta jos sen hiilijalanjälki on kymmenkertainen espanjalaiseen kaveriinsa verrattuna, niin kumpaa kannattaa ostaa?

Tämän päivän Helsingin Sanomissa kirjoitettiin myös siitä, että suomalaisten halut torjua ilmastonmuutosta omilla teoillaan on vähentynyt vuoden takaiseen verrattuna. Tutkimuksen mukaan yksi selitys vähentyneisiin ilmastonmuutoksen hillitsemishaluihin voi olla se, ettei ilmastonmuutosta pidetä enää yhtä suurena uhkana kuin ennen. Siihenkin on alettu tottua. Voisiko olla, että ihmiset kyllästyvät joka tuutista tulevaan ilmastonmuutoskysymykseen ja tuntevat itsensä voimattomiksi laman vielä painaessa päälle? Toinen motivaation heikentäjä voisi olla se, että motivaatio loppuu, kun tuloksia ei näy missään. Miten ihmiset saisi sitoutettua asiaan, jonka vaikutuksia he eivät näe, eivätkä vaikutukset juurikaan näy heidän elinaikanaan?

Pitää siis miettiä hiili-, vesi ja koko ekologista jalanjälkeä. Kuinka monta maapalloa tarvittaisiin, jos jatkaisin kulutustottumisiani kuten tähänkin asti? Auttaako jos pihistän sähköstä ja kierrätän, vaikka matkustan useita kertoja vuodessa ulkomaille? Siitähän ne suurimmat päästöt tulevat. Mutta jos lopettaa matkailun, niin turismista elävät ihmiset ja maat jäävät ilman tuloja. Toisaalta patistetaan kuluttamaan mitä houkuttelevimmilla mainoslauseilla, toisaalta muistutetaan kuluttamisen seurauksista. Noidankehä on loputon ja syitä huonolle kuluttamisen aiheuttamalle omalletunnolle ei ole vaikea löytää.

Suomalaisen ekologista jalanjälkeä muihin maihin verrattuna kasvattaa kylmä ja harvaan asuttu maamme. Se ei ole ekologisesti tehokasta, joten onneksi meitä ei ole kovin paljoa täällä pallolla. Sen suurempaa ahdistusta asiasta ei kannata itselleen hankkia (vaikka se helppoa olisikin), sillä yksittäinen ihminen ei voi pysäyttää ilmastonmuutosta. On kuitenkin hyvä tiedostaa asia ja mahdollisuuksien mukaan vaikuttaa omiin elämäntapoihin ja ostotottumuksiin sekä tietysti valistaa asiaan perehtymättömiä arjen valintojen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen. Vaikutuksiltaan suurempia muutoksia odotetaan maiden hallituksilta ja kansainväliseltä yhteistyöltä. Toivottavasti niiden motivaatio ei lopu yhtä nopeasti kuin meidän suomalaisten.

Sveitsi, työ ja tasa-arvo

2009-03-22T16:16:00.009+02:00

Jälleen on aika raportoida täältä elitististen porvarien Mekasta. Maailma muuttuu - Sveitsikin liittyi lopulta Schengen-alueeseen joulukuussa ja äänesti helmikuussa jatkoa työvoiman vapaalle liikkuvuudelle EU-maiden kanssa. Sveitsiläisen pankkitilin turva ei ole enää rikkomaton, ja lisäksi ulkomaalaiset miljonäärit joutuvat, ressukat, ensi vuonna muuttamaan Zürichistä maaseudulle verohelpotusten perässä. Ei tämä maa silti vielä EU-satelliitiksi ole muuttumassa.

Edellisillä kerroilla (2.9.2007 ja 7.2.2008) on sivuttu maahanmuuttoa ja työaikoja, päätöksentekojärjestelmää ja taloustilannetta. Tällä kertaa lähdetään liikkeelle tasa-arvokysymyksistä.

Suomalaisessa mediassa esitettäviä kommentteja tasa-arvosta, vanhempainvapaista ja kotiäideistä on mielenkiintoista seurata. Joku kaiketi valtion elättinä asiaa tutkinut dosentti möläytti taas hiljattain, että Suomessa pitäisi saada työssä käyvien naisten palkan suhde miesten palkkaan lähemmäksi "eurooppalaista keskiarvoa". Tähän on helppo ratkaisu: pakotetaan kaikki matalapalkkaiset naiset jäämään kotiin ja kas, ongelma on ratkaistu.

Vakavasti puhuen Suomessa ollaan tasa-arvokysymyksissä huimasti edellä useita muita maita siinä mielessä, että vaihtoehtoja on ja esimerkiksi lapsiperheille kaadetaan rahaa ja tukea kaikkia mahdollisia kanavia pitkin: on pitkät vanhempainvapaat, kuntien rahoittama päivähoitojärjestelmä, kotihoidontukea, lapsilisää, kouluruokailua, ja tyypillinen suomalaisäiti on ehkä kotona 1-3 vuotta ja palaa täysipäiväisiin töihin sen jälkeen.

Sveitsissä, jos joskus lähempänä neljääkymmentä lapsi on mahdollista hankkia, äiti on kotona lapsen syntymän jälkeen ehkä 4-8 kuukautta, jos aikoo vielä palata töihin 14 viikon äitiyslomilta. Seuraavat 15 vuotta menevät joko kotona tai osapäivätöissä. Tämä ei ole niinkään arvoperusteinen valinta tai miehen sanelema päätös kuin käytännön pakko tässä yhteiskunnassa, jossa lasten oletetaan tulevan esikoulusta tai koulusta 2 tunniksi kotiin syömään ja kunta ei maksa päivähoitoa.

Suomessa on sosialidemokratioille tyypillisempi malli: lapset laitokseen ja naiset töihin, Sveitsissä vanhoillinen "lapset ja naiset kotiin"-malli. En ota kantaa kumpi on parempi, mutta Suomessa ei yleisesti tunnuta käsittävän missä määrin perheellisten naisten työnteko tapahtuu ja mahdollistetaan yhteiskunnan subventoimana ja miten paljon se lisää myös tasa-arvoa. Toisaalta, eipä sitäkään kukaan kyseenalaista onko tämä aina järkevää.

Asia havainnollistuu, jos mietitään, kuinka moni äiti menisi töihin ja millä palkalla, jos Suomessa jokaisen lapsen päivähoidosta vanhemmat maksaisivat kunnalle kustannusten mukaisesti 700 euroa/kk/lapsi ja tarhapaikoista saisi tapella mieluiten jo ennen raskausaikaa.

Työuran pidentäminen

Toinen tähän liittyvä Suomessa otsikoihin noussut aihe on työurien pidentäminen ja työväestön lisääminen tulevaisuudessa. Lapsiperheitä tukemalla toki saadaan lisää nuoria kansalaisia, mutta huoltosuhteen kannalta olennaista on vain ja ainoastaan se, kuinka monta töissä olevaa noin 16-65-vuotiasta maassa kulloinkin on. Tähän vaikuttaa se, kuinka moni jää maahan, kuinka moni tulee maahan, ja moniko tekee järkeviä töitä.

Erityisen paljon ei auta lisätä syntyvyyttä ja tarjota ilmainen koulutus, jos lapset jäävät Suomeen korkeintaan omien lastensa kasvattamisen ajaksi, ja työntekovuodet ennen ja jälkeen sen vietetään muualla - tai ollaan tavalla tai toisella pois työelämästä kotimaassa. Teoriassa kaikkein kannattavinta on se, jos maahan saadaan valmiiksi ruokittu, kasvatettu ja koulutettu ulkomaalainen orja parikymppisenä töitä tekemään, ja tämä palaa kotimaahansa eläkeikäisenä. Eläkerahat tietysti tällöin menevät ulkomaille, mutta uskoakseni nettotulos jää plussalle. Päinvastaisista tapauksista tietysti on pelkkiä kuluja.

Jos hyvin epätieteellisesti ja kärjistäen asiaa lähestytään, avainasemassa yhtälön ratkaisemiseksi on sellainen suomalainen, joka miettii työnteon sijaan sitä, mitä olisi mukava opiskella ja muuttaa kotoa valtion tai kunnan elätiksi 18-vuotiaana. Hän tekee osapäivätöitä ja opiskelee muutaman vuoden, valmistuu kolmannella yrittämällä kivan tittelin löydettyään 30-vuotiaana ja alkaa sen jälkeen miettiä mistä saisi rahaa, ja saattaa lopulta löytää myös työpaikan. Työttömyyden, mielenterveys- ja päihdeongelmien sekä kotihoidontukivuosien ja aikuisopintovapaiden jälkeen hän jää työkyvyttömyyseläkkeelle 58-vuotiaana.

Tyypillinen sveitsiläinen miettii ensin mistä saisi rahaa, aloittaa 16-vuotiaana opiskelun tai työnteon oppisopimuksella jossain missä työvoimaa tarvitaan, muuttaa kotoa 25-vuotiaana ja hankkii lapset 35-vuotiaana. Tämän jälkeen mies keskittyy työntekoon ja nainen kasvattaa ensin lapset aviomiehen rahoilla ja tekee sitten ehkä nelipäiväistä työviikkoa eläkeikäiseksi.

Molemmissa maissa puhutaan työvoimapulasta mutta eri syistä. Suomessa kaikenlaiset verot ovat korkealla, tuloerot pienet ja tulonsiirtojen osuus suuri, ja raha sekä työpaikat vaihtavat omistajaa verrattain hitaasti. Sveitsissä verot ovat matalalla, tuloerot suuria, mutta raha liikkuu ja työpaikat vaihtuvat nopeasti - ja keskimäärin työntekijöitä tarvitaan lisää.

Suomalaisessa yhteiskunnassa moni asia on järjestetty paremmin kuin Sveitsissä, mutta jostakin syystä Sveitsissä silti yhteiskunta, terveydenhuolto ja julkiset palvelut toimivat, työttömyys on matalalla ja ihmisillä on melko tasa-arvoiset mahdollisuudet ja he ovat tyytyväisiä törkeistä tuloeroista huolimatta. Suomessa tietynlainen puusilmäisyys tuntuu vaivaavan julkista keskustelua asioiden parantamiseksi, kun ihmeellisistä asioista valitetaan (esimerkkeinä "Lex Nokia", opintotuen pienuus, "lapsiperheiden köyhyys", palkkojen "epätasa-arvo" tai klassikko "kansanedustajien korkeat palkat"), ja tuntuu ettei omia vahvuuksia ja niiden syitä ja kustannuksia tunneta. Mustavalkoisessa maailmassa vaihtoehtoina esitetään usein vain kommunismi, amerikkalainen riistokapitalismi tai suomalainen sosialidemokratia, vaikka mallia voisi välillä katsoa muualtakin ja keskittyä niihin asioihin jotka oikeasti ovat huonosti.

Linkkejä:
Swissworld.org

Sosiaalisten suhteiden siirtyminen verkkoon

2009-03-09T15:32:00.002+02:00

Harva olisi viisi vuotta sitten uskonut, että nykypäivänä sosiaalinen kanssakäyminen, omalla nimellä esittäytyminen ja jopa mielenosoittaminen tapahtuisi suurilta osin Internetissä. Mark Zuckerberg Harvardin yliopistosta kuitenkin uskoi luodessaan Facebookin vuoden 2004 alussa. Jopa ensimmäinen valtuutettu haaste on jo välitetty yksityishenkilölle Facebookin kautta.

Facebookin menestys johtuu suurelta osin siitä, että se kokoaa ihmiset yhteen ja yhteydenpito on todella helppoa. Vanhoihin opiskelu-, työ- ja armeijakavereihin voi vaivatta pitää yhteyttä Facebookin kautta. Facebook on tällä hetkellä profiloitunut melko vankasti nuorten palveluksi, mutta vanhemman sukupolven rohkeimmat ovat jo liittyneet myöskin mukaan.

Usein kuulee väittämiä että verkkoyhteisöt syövät aikaa ihmisten aidoilta kohtaamisilta, joka varmasti ääritapauksissa pitää paikkansa. Mielestäni kuitenkin esimerkiksi Facebook edistää kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia mm. kokoontumisien sopimispaikkana, sekä tapahtumien mainostuspaikkana. Myös ns. kimppakyyti-ryhmät ovat mielestäni hieno esimerkki siitä miten samaan paikkaan matkustavat voidaan koota yhteen ja näin säästää bensakuluissa.

Yksityisyydensuoja verkkoyhteisöissä on herättänyt paljon keskustelua. Facebook on halunnut säilyttää ihmisten tietoja, vaikka he olisivat poistuneet palvelun piiristä. Kyse ei ole kuitenkaan mistään salaliitosta, vaan halusta säilyttää jaettu materiaali henkilön poistuessa palvelusta. Ongelmallista on se, että verkkoyhteisöjen kansainvälisyydestä johtuen myös lainsäädännön tulkinta on vaikeaa. Vastuu siirtyy käyttäjälle, joka ei ole mielestäni hyvä asia, sillä en ole itse ainakaan koskaan tavannut henkilöä, joka lukisi käyttöehdot liittyessään johonkin palveluun.

Facebookista on tullut ihmisten vapaa-ajan kokoontumispaikka, mutta on vain ajan kysymys milloin Facebook-tyylinen ratkaisu leviää myös yritysmaailmaan. Se voisi toimia todella hyvin nykyään vallitsevassa projektivetoisessa työympäristössä. Ratkaisu edistäisi etenkin yritysten välistä tiedonsiirtoa, sillä usein yritysten sisäiset verkot ovat jo valmiiksi toimivia. Työelämän kanssakäymisen siirtäminen täydellisesti verkkoon vaatii ponnistuksia, sillä usein työnteossa käytetty tieto on salaista ja se halutaan sellaisena myös pitää. Myöskin toimiminen yksityishenkilönä ja yrityshenkilönä tulisi erottautua tarkasti toisistaan, ja niiden pitäisi olla toistensa näkymättömissä, niin kuin oikeassakin elämässä.

Kunhan yritykset ovat saatettu sosiaaliseen verkkoon, voisi seuraavaksi laajentaa myös valtioihin. Mikäs sen kätevämpää kuin katkaista diplomaattisuhteet tai julistaa sota Facebookissa. Samaan aikaan kun yksityishenkilöt ilmottavat statuksessaan pesevänsä pyykkiä, niin valtiot voisivat ilmoittaa esimerkiksi lakiuudistuksistaan. Olisi myös mukava nähdä millä valtiolla on eniten Facebook-kavereita. Suomella olisi varmaan paljon frendejä.

Onnistunut Jyväskylän Excursio 6.3.2009

2009-03-09T00:19:00.005+02:00

Jyväskylän Eurooppanuorten odotettu Excursio Jyväskylän eri kohteisiin toteutui 6.3.2009. Iltapäivä oli mielenkiintoinen ja herätti varmasti kaikille ajatuksia Jyväskylän alueen kehityksestä ja siitä miten se vaikuttaa meidänkin tulevaisuuteemme. Excursiolla pääsimme tutustumaan Jyväskylän kaupungin kv-toimintaan sekä Keski-Suomen liittoon ja Jyväskylän seudun kehittämisyhtiöön Jykesiin.

Excursiomme alkoi kaupungintalolta, jossa saimme nauttia maittavasta salaattilounaasta. Jyväskylän kaupungin yhteysjohtaja Marketta Mäkinen ja EU-koordinaattori Laura Ahonen kertoivat meille kaupungin kv-toiminnasta. Marketta Mäkinen esitteli Jyväskylän kaupungin kansainvälistä toimintaa ja Laura Ahonen esitteli hankkeita, joissa Jyväskylän kaupungin kv-palvelut ovat mukana.

Mäkisen mukaan kv-toiminnan missio on "kansainvälistyvä ja vetovoimainen Jyväskylä". Kaupunginhallitus ja kaupunginjohtaja johtavat kansainvälistä toimintaa ja hallintokeskuksen kansainvälinen toiminta (yhteysjohtajan johdolla) vastaa kv-toiminnasta, suunnittelee, kehittää, koordinoi ja seuraa sekä osaltaan toteuttaa organisaation kansainvälistä toimintaa. Jyväskylän kaupungin kansainvälisen toiminnan tavoite on kehittää kansainvälistä toimintaa kaupungin vahvuusalueiden pohjalta, toimia aktiivisesti kaupungin kansainvälisissä yhteistyöverkostoissa, markkinoida kaupunkia ja edistää sen kansainvälistä näkyvyyttä, lisätä kaupungin henkilöstön kansainvälisiä valmiuksia mm. koulutuksen ja henkilöstövaihdon avulla, toimia yhteistyössä mm. koulutus- ja elinkeinoelämän organisaatioiden kanssa kansainvälistymisen edistämiseksi sekä kehittää monikulttuurista Jyväskylää. KV 10 - yhteistyöverkoston muodostavat Jykes, JAMK, JY, JAO, Technopolis, JKL Pviljonki, Congresses, Kauppakamari ja K-S liitto.

Vuosittain Jyväskylän kaupungin kv-hankkeiden kokonaisbudjetti on noin 300 000 euroa, joka jakautuu siten, että Jyväskylän yliopiston ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun hankkeet ovat kumpikin noin 100 000 euroa ja loput 100 000 euroa jakautuu muiden toimijoiden kesken. Koko Euroopan laajuisen CLIQ - hankkeen päätavoitteena on vahvistaa keskisuurten eurooppalaisten kaupunkien kykyä tukea tehokkaasti innovaatiotoimintaa pk-yrityksissä. Hankkeen osapuolia on 17 ja Jyväskylän kaupunki on kyseisessä hankkeessa lead partnerina. Hakemuksia lähetettiin noin 500 kpl, joista 35 kpl hyväksyttiin.

Keski-Suomen talolle siirryttyämme tapasimme Keski-Suomen liiton Koulutuksen kehittämispäällikkö Elise Tarvaisen ja Jykesin EU-hankeasiantuntija Elina Humalan. Keski-Suomen liitto johtaa aluekehitystyötä maakunnassa, vastaa alueidenkäytön suunnittelusta, ajaa maakunnan etua, edistää maakunnallista yhteistyötä ja toimii yhdessä muiden maakuntien kanssa kansallisissa ja kansainvälisissä asioissa. Keski-Suomen liitto kanavoi tukia kehittämishankkeille. Rahoituslähteitä ovat EU-ohjelmat, kansallinen maakunnan kehittämisraha ja Keski-Suomen Kehittämisrahasto.

Jyväskylän seudun kehittämisyhtiö Jykes Oy on Jyväskylän seudun neljän kunnan - Jyväskylän, Laukaan, Muuramen ja Uuraisten - omistama, vuonna 1996 perustettu elinkeinoyhtiö. Jykes auttaa palveluillaan ja osaamisellaan Jyväskylän seudun yrityksiä kehittämään toimintaansa ja parantamaan kilpailukykyään kotimaisilla ja kansainvälisillä markkinoilla. Jykesin tavoitteena on, että "Jyväskylän seutu on vetovoimainen, kehittyvä ja kansainvälisesti toimiva kaupunkiseutu. Toiminta luo edellytyksiä koko maakunnan hyvinvoinnin kehittymiselle." Jykesin visio kuuluu seuraavasti: Jyväskylän seutu on vetovoimainen ihmiskeskeisen osaamisen ja teknologian kasvukeskus, joka tunnetaan yrittäjyydestä ja yhteistyöstä." Jykesin palvelut yrityksille ovat yrityksen perustamiseen liittyvät palvelut, yrityksen sijoittumispalvelu, yrityksen toiminnan kehittäminen, yrityksen kansainvälistymispalvelut, Kauppakota – yrityksen omistajanvaihdospalvelu ja yrityskummit.

Elina Humala kertoi viiden maakunnan Allianssi-yhteistyöstä. Länsi-Suomen Allianssilla (WFA) on Brysselissä vuonna 1995 perustettu Länsi-Suomen Eurooppa-toimisto, joka perustettiin valvomaan EU:n rakennerahastojen tukia. WFA:n päätehtäviin kuuluu edellä mainitun lisäksi edunvalvonta, tiedonvälitys ja aluepolitiikka. Elise Tarvainen esitteli Keski-Suomen oppimis- ja innovaatioverkostoja. EduCluster Finland on keskisuomalainen koulutusosaamisen asiantuntijaverkosto, joka tuottaa erilaisia asiakaslähtöisiä koulutus- ja kehittämispalveluja kansallisille ja kansainvälisille markkinoille. Jykesin hallinnoiman Kansainvälistyvä Keski-Suomi hankkeen (2007 - 2009) tarkoituksena on kansainvälisen hanketoiminnan edistäminen Projectia -projektitoimiston (http://www.projectia.fi/) kehittämisen kautta, Keski-Suomen Human Technology-brändin (http://www.humantechnology.fi/) kehittäminen ja –Kv-yrityspalveluiden palveluyhteenliittymän kehittäminen. HT-brändin tavoitteena on vahvistaa maakunnan tunnettuutta, kilpailukykyä ja menestystä.

Jyväskylän Eurooppanuoret kiittävät Excursion 20 osallistujaa mielenkiinnosta sekä Marketta Mäkistä, Laura Ahosta, Elise Tarvaista ja Elina Humalaa mielenkiintoisista esityksistä!

Missä olit silloin, kun...

2009-02-28T13:45:00.002+02:00

Oletko huomannut, että yhä nuoremmat ihmiset saavat ajokortin? Tai, että baareissa käy alle 18-vuotiaita tyyppejä? Minä olen tehnyt tällaisia huomioita jo pidemmän aikaa. On huvittavaa huomata, miten naapurin pikkulapset kasvavat ja tulevat ajokortti-ikään, vaikka itse en ole vanhentunut yhtään viimeiseen viiteen vuoteen. Iän lisääntymisen huomaan yleensä vain silloin, kun alan miettiä kysymyksiä, jotka alkavat ”Missä olin silloin, kun…”.

Seuraavassa sinulle lista ”Missä olit silloin, kun…” -kysymyksiä. Vastaan itsekin kysymyksiin, jotta voisimme tuntea olomme vanhaksi yhdessä. Ajatella, että alla mainitut asiat ovat juuri niitä asioita, joita nykyajan nuoret muistelevat jonkin ajan kuluttua istuessaan kiikkustuolissa ilman hampaita. Ja kuten nykyajan kiikkustuolissa istujat, mekin tulemme lausahtamaan niin moneen kertaan ”Ennen kaikki oli paremmin”.

Missä sinä olit silloin, kun…

1. Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus sattui?

– Minä opettelin varmaankin kävelemään, joten muistikuvia ei ole (vai johtuukohan se säteilystä).

2. Estonia upposi?

– Täytyy tunnustaa, etten muista, miten sain kuulla laivan uppoamisesta. Seurasin jutun uutisointia varmaankin lehdistä ja telkkarista.

3. Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa (voit muistella myös, missä olit, kun Suomi hävisi Ruotsille nöyryyttävästi 6–5)?

– Ihme kyllä, en muista loppuottelun katsomisesta mitään, vaikka sitä varmasti katsoin. Olin kai niin shokissa. Muistan kyllä hoilanneeni koko kesän Den glider in -biisiä. Nöyryyttävän tappion muistan hyvin. Olin kotona ja katsoin peliä telkkarista. Pikkusiskoni kaveri oli kylässä ja söimme peliä katsellessamme tortilloja.

4. Suomi liittyi Euroopan unioniin (tai kun euro tuli kukkaroon)?

– Unioniin liittymisestä en muista mitään tarkempaa, euron liitän taasen lukioaikoihini.

5. Prinsessa Diana kuoli (seurasitko mahdollisesti hautajaisia?)?

– Muistan tarkasti, miten katsoin telkkarista yhtä heppasarjaa ja leikin tuvan lattialla, kun kuvaruudun yläreunaan tuli ilmoitus ylimääräisestä uutislähetyksestä ja Dianan kuolemasta. Se oli järkytys. Hautajaisetkin tuli tietysti katsottua ja siinä samalla itkettyä.

6. Tarja Halonen valittiin Suomen ensimmäiseksi naispresidentiksi?

– Jaahas. Seurasin vaalilähetystä, mutta tarkkoja mielikuvia ei ole tapahtumasta jäänyt.

7. Jari Isometsä tunnusti käyttäneensä dopingia, mutta muu hiihtojoukkue oli ”puhdas”?

– Katsoin lehdistötilaisuutta kotona telkkarista ja muistaakseni taisin tirauttaa muutaman kyyneleen. Toivottavasti uusia kyyneleitä ei tarvita…

8. USA joutui terrori-iskun kohteeksi syyskuussa 2001?

– Tulin koulusta kotiin ja olin menossa tekemään läksyjä. Päätin kuitenkin avata telkkarin ja katsoa, tuleeko mitään mielenkiintoista. No, sieltähän tuli jotain mielenkiintoista kuvaa New Yorkista. Näin livenä toisen lentokoneen osumisen WTC-torniin. Päällimmäinen ajatus taisi olla ”Mitä ihmettä?

Joidenkin vuosien päästä voi olla hauska muistella, missä oli silloin, kun

1. maailma joutui lamaan 2000-luvun alussa.

2. USA sai ensimmäisen mustaihoisen presidentin.

3. Madonna kävi Suomessa ja konsertin lipunmyynti tahmoi.

4. Jyväskylän Anttila muutti Kauppakadun ja Väinönkadun kulmaukseen iäisyyksiä kestäneen remontin jälkeen.

5. Ruotsin prinsessa Viktoria meni naimisiin Danielinsa kanssa.

6. suuri suomalainen Mannerheim-elokuva joutui vaikeuksiin mutta saatiin (toivottavasti) kuitenkin valmiiksi.

Listaan voi keksiä lisää muisteltavaa loputtomasti. Muista kuitenkin muistelun ohessa myös elää!

Lähtölaskenta eurovaaleihin

2009-02-22T20:01:00.004+02:00

Anu kertoi edellisessä blogissa JENin syntyvaiheista ja olikin hyvin mielenkiintoista lukea järjestömme historiasta. Itse ajattelin keskittyä tässä blogissa vastapainoksi JENin tulevaisuuteen ja erityisesti tähän vuoteen liittyen eurovaaleihin.

Eurovaalit lähestyvät koko ajan ja ehdokkaiden asettelu on nyt eri puolueissa kuumimmillaan. Jo nyt mukaan on lähtenyt paljon uusia ja mielenkiintoisia ehdokkaita. On julkkiksia Jani Sievisestä Johanna Manniseen ja Ari Vataseen. Ennen kaikkea olen ilahtunut siitä, että nuoriakin ehdokkaita on uskaltautunut mukaan, myös täältä Jyväskylästä. Toivottavasti me JENiläiset voimme olla mukana myötävaikuttamassa näiden nuorten ehdokkaiden pääsyä EU:n parlamenttiin.

Sisäpoliittisesti vaalit ovat mielenkiintoisessa asemassa, kun Kokoomus näyttää jatkavan vahvaa nousuaan. Viime eurovaaleissa Kokoomus oli suurin puolue ja sama voi hyvinkin toistua tälläkin kertaa.
Mutta sisäpoliittista näkökulmaa tärkeämpää on aidosti EU:ta koskevat visiot. Eurooppanuoret on osaltaan tärkeässä roolissa vaikuttamassa tähän: meidän tehtävänämme on tarjota aitoa keskustelua EU:sta ja sen kehityksestä perinteisen juupas eipäs keskustelun sijaan. Eräs tärkeimmistä keskustelunaiheista tulisi vaaleissa mielestäni olla Lissabonin sopimus ja sen eteneminen jäsenmaiden parlamenteissa. Viimeisimpänä sopimus on edennyt Tshekin parlamentissa. Valitettavasti suurimmalla osalla suomalaisista(ja etenkään nuorista) ei ole kunnon käsitystä siitä, mitä historiallinen sopimus pitää sisällään. Vaalit ovatkin loistava keino lisätä ihmisten tietoisuutta tällaisista todella tärkeistä asioista.

Eurooppanuoret kokoontuivatkin viime viikonloppuna eurovaalikampanjan suunnittelun merkeissä. Viikonloppu oli mielestäni hyvin antoisa, saimme aikaan hyvän pohjan Eurooppanuorten kampanjalle. Avainasemassa kampanjassa tulee olemaan nykyajan tärkein foorumi: netti. Nettisivuihin aiotaan panostaa kunnolla ja sinne kerätä paljon vaaleihin liittyvää tietoa. Myös facebookia ja muita vastaavia foorumeita aiotaan hyödyntää kampanjassa. Tämä vetoaa varmasti myös nuoriin enemmän kuin perinteinen ständitoiminta.
Paikallistason toiminnassa eurovaalit tulevat näkymään vahvasti. Eurooppalaisen Suomen vaalibussi kiertää ympäri Suomea ja tulee pysähtymään myös Jyväskylässä, näillä näkymin toukokuun loppupuolella. Eurovaaleihin liittyen aiotaan toteuttaa myös mm. vaalipaneeleita ja EU-bileitä. Jaettavaa krääsää näihin tapahtumiin tullaan varmasti myös saamaan runsaasti. Kaikki edellytykset hyvän kampanjan tekemiseen ovat siis olemassa.

Viimeinen niitti onnistuneelle kampanjalle ovat innokkaat tekijät. JEN on ollut perinteisesti aktiivinen järjestö ja tulee aktivoitumaan entisestään vaalien osalta. JENin kannattaa myös panostaa vahvuuksiinsa ja hyödyntää jo olemassa olevia konsepteja eurovaalikampanjan suhteen. Yksi kehittämisen aihe voisi olla yhteistyö muiden paikallisjärjestöjen kanssa. Vaikka olemme sitoutumaton järjestö, ei yhteistyö eri puolueiden kanssa välttämättä olisi pahitteeksi. Erityisesti nuorisojärjestöt ovat puolueiden suhteen Jyväskylässä aktiivisia ja mielestäni vaalit tarjoavat loistavan mahdollisuuden tämän yhteistyön lisäämiseksi. Ainakin meillä kaikilla pitäisi olla yhteinen tavoite: saada ihmiset (ja erityisesti nuoret) äänestämään. Erilaisia vaihtoehtoja yhteistyön lisäämiseksi kannattaa ehdottomasti ainakin pohtia.

Omat odotukseni vaalien suhteen ovat hyvin korkealla. Olen todella innoissani tulevasta keväästä ja olen enemmän kuin mielelläni mukana tekemässä EU:ta tutummaksi suomalaisille juuri Eurooppanuorten ja JENin kampanjassa. Vaikka tehtävää vaalien suhteen riittää, pitää siihen asennoitua niin, että edessämme on suuri mahdollisuus. Mahdollisuus lähentää Suomen kansalaisia ja EU:ta.

Emmi Tyrväinen, Jyväskylän Eurooppanuoret ry:n varapuheenjohtaja 2009

Perimätietoa osa 1

2009-02-15T14:21:00.002+02:00

Yliopiston sähköpostiuudistuksen takia jouduin perkaamaan vanhat mailini ja samalla tuli lueskeltua JENin ensi vaiheiden runsasta sähköpostikansiota. Meitä alkuvaiheen aktiiveja alkaa olla kovin vähän enää kuvioissa mukana, joten on tullut aika kirjoittaa yhdistyksen syntyhistoriaa ylös, jotta se ei joudu kokonaan unholaan. Eipä silloin kuusi vuotta sitten Eurooppanuorten (silloin vielä nimellä Eurooppalaisen Suomen Nuoret, ESN) toimintaa Jyväskylässä aloittaessani uskonut millainen menestystarina siitä vielä koituisikaan.

Elettiin kevättä 2003. Olin edellisenä syksynä ottanut osaa ESN:n järkkäämään kansalliseen EU-nuorisokonventtiin, jossa sain ilokseni osallistua perustuslakiluonnosta käsitelleeseen C-ryhmään, joka jatkoi yhteydenpitoa myös konventin jälkeen. C-ryhmä kokoontui seuraavan kerran ”Alueellisen EU-nuorisokonventtiin” Turkuun maaliskuussa. Siellä sain Turun yössä jossain vaiheessa illanviettoa vakuutettua ryhmän toisen jyväskyläläisen Tuomaksen siitä, että seuraavan kerran kutsumme ryhmäläiset Jyväskylään!

Toukokuussa toisen kansallisen EU-nuorisokonventin jälkeen otin yhteyttä Tuomakseen sopiakseni ensimmäisestä palaverista, joka pidettiinkin jo muutaman päivän päästä. Mukaansa Tuomas oli kutsunut AIESEC Jyväskylän silloisen puheenjohtajan Antin, jolla oli paljon kokemusta seminaarien järjestämisestä. Antti sai ylipuhuttua meidät siitä, että turha mitään pientä on puuhastella – järjestetään heti vähintään 60 hengen kaksipäiväinen seminaari. Näin sai alkunsa idea Jyväskylän alueellisesta EU-nuorisokonventista teemalla: "Laajentuva Eurooppa - Maakunnat ja kansainvälinen yhteistyö" (enpä olisi muuten enää muistanut tätä nerokasta nimeä!).

Seuraavaan palaveriin kutsuin sitten konventtiympyröissä tapaamaani Niinan, Kaisan, Kirsin ja Akselin. Alussa ryhmän keskuudessa vallitsi hieman skeptisyyttä suunnitelmien suureellisuudesta, mutta pian kaikki olivat innoissaan mukana ja homma lähti pyörimään. Otimme haltuumme ESN:n Jyväskylän aluejärjestön, joka oli elellyt pöytälaatikkojärjestönä muutaman vuoden. Hallitus järjestäytyi ja minusta tuli yhdistyksen uuden alun ensimmäinen pj. Käytännössä katsoen nollasta lähdettyämme toimintaa hankaloitti alussa rahan ja kontaktien puute. Kukaan meistä ei ollut järjestänyt mitään vastaavaa ihan alusta alkaen, vaikka monenlaisessa toiminnassa olimmekin olleet mukana. Kaikesta kuitenkin selvittiin innovatiivisuudella ja sinnikkyydellä. Soittelimme, mailailimme ja kävimme paikan päällä. Kokoustimme lähes joka viikko koko kesän ajan. ”Kokous kesti kolme tuntia, mutta puolet ajasta naurettiin”, lukee eräässä kokouspöytäkirjassa, mikä kuvastanee paljon toiminnan henkeä.

Erään toisen tapahtuman järjestelypalaverissa sain houkuteltua mukaan koulutuspolitiikan asiantuntijaksi kaavaillun Signen, joka tosin liittyikin ruokatiimiin. Konventin ilosanoma levisi, ja pian saimme mukaan myös Annen, joka kutsui mukaan tiedottaja Veli-Matin. Antti taasen vinkkasi asiasta EU-asiantuntija Anssille ja respavastaava Jaanalle, jotka liittyivät joukkoomme kesän mittaan. Etukäteen monet ryhmäläisistä eivät tunteneet toisiaan ja näin jälkikäteenkin ajatellen, olimme melkoisen sekalainen seurakunta erilaisia persoonia. Välillä siitä aiheutui pieniä yhteenottojakin, mutta lopulta ihmisten erilaiset kokemustaustat ja kyvyt hioutuivat toimivaksi ja tehokkaaksi ryhmäksi.

Kesä vierähti siis konventin parissa puurtaen. Erittäin tärkeässä roolissa olivat Akseli, Niina, Signe ja Antti, jotka pystyivät osallistumaan järjestelyihin kanssani läpi kesän. Ryhmän sisäinen tiedotus pelasi loistavasti, koska raportoimme erittäin ahkerasti sähköpostilistalla joka päivä useilla ja parhaina päivinä varmaan kymmenillä viesteillä. Kriisejäkin mahtui matkan varrelle; mainoksemme varastettiin painosta, ”valopäät” soittelivat ja vaativat lentolippujen korvaamista, pelkäsimme erään marginaalipuolueen edustajien sabotaasia, Antti huuteli: ”miehiä kehiin”, kun osallistujalista alkoi näyttää naisvoittoiselta, nollabudjetista väännettiin kättä (jossain vaiheessa johtopäätös oli, että mitä vähemmän osallistujia sitä parempi!), radiossa meitä syytettiin elitistisyydestä ja kaikkea muuta pientä.

Kovan työn tuloksena nimekäs ja runsas puhujalista saatiin kasaan ajoissa, sponsorit olivat suosiollisia ja ilmoittautumisia sateli ympäri Suomen yli tavoitellun kuudenkymmenen. Kaksi syyskuista konventtipäivää Agorassa ja Cygnaeuksen lukiolla sujuivat kaikin puolin mainiosti ja hyvässä hengessä uusiin ihmisiin tutustuessa. Kuultiin tasokkaita asiantuntijaluentoja, tehtiin ryhmätöitä, esiteltiin tuloksia, väiteltiin, vietettiin iltaa, pukeuduttiin eurooppalaisittain, syötiin hyvin ja väännettiin loppuasiakirjaa. Seuraavana päivänä olo oli väsynyt mutta onnellinen, kun raahauduimme järjestelyporukalla vielä fiilistelemään sekä syömään ja juomaan ylijääneet tarjoilut Kirsin luo (ja lopulta Elohuviin…). Sen jälkeen oli edessä vielä loppupyykin paikka. Väsättiin raportteja EU:lle, läheteltiin kuitteja, kiiteltiin kaikkia ja karhuttiin rankalla kädellä muutamaa osallistumismaksua. Parin viikon päästä kokoonnuimme vielä kerran yhteen Akselin luo konventin kaatajaisiin ihkaensimmäisen EU-boolin ääreen tilittelemään kokemuksesta ja käsittelemään palautetta, josta pieni otos tässä:

Järjestelytoimikunnan jäseneltä:

"Tällaisia tapahtumia saa aikaan yleensä vain silloin kun mukana on itsensä likoon laittavia ihmisiä, asioista ja ihmisistä kiinnostuneita ihmisiä. Oli mahtavaa nähdä järjestelytoimikunnassa paljon tällaista jengiä. Kiitos siis kaikille. Ja kiitos että sain olla mukana tekemässä tätä tapahtumaa, joka itselleni oli lajissaan aivan uudenlainen. Samalla sain vielä positiivisen kokemuksen opiskelijajärjestöpiireistä ennen kuin vetäydyn niistä takavasemmalle...

Tavoitteena oli luoda keskustelullinen ilmapiiri ja siinä onnistuimme kyllä mielestäni varsin loistavasti. Julkilausumatkin tulvivat sellaista tekemisen meininkiä että ne jopa haastavat sellaista ihmistä lukemaan joka ei tästä konventista mitään tiedä."

Europarlamentaarikolta:

"Hei - todella hyvä konventtinne ja aktiivisuus toivottavasti jatkuu ja voimistuu - voin hyvin kuvitella että näillä tapahtumilla on hyvä vaikka etsiytyä harjoitteluun parlamenttiin tai kotimaan avustajaksi jollekulle jäsenelle - työmyyriä varmasti tarvitiaan - lienette niitä parhaasta päästä - pidetään yhteyttä katselen sivullenne" (kirjoitusvirheet MEPin omia)

Osallistujalta:

"Haluaisin minun ja Allianssin puolesta kiittää tästä mahtavasta konventtityöstä, jonka uskon olevan onnistuneen. Kiitän tässä tilaisuudessa kaikki konventin järjestäjät, vapaaehtoiset työntekijät ja kivan näköiset oppaat kaikesta, mitä te olette tehnyt; ja ennen kaikkea osallistujat, jotka olivat mielestäni hyvin innokkaita ja aktiivisia keskusteluihin." (kirjoitusvirheet osallistujan omia)

Nyt noista muistorikkaista ajoista on kulunut jo kohta kuusi vuotta. Edelleen voi todeta konventin olleen ainutlaatuinen kokemus ja osoitus poikkeuksellisen dynaamisesta ryhmätyöskentelystä. Nykyisin järjestelytoiminnan jäsenet ovat hajautuneet mielenkiintoisiin työtehtäviin ympäri maailmaa - nopeasti laskien ainakin kuuteen eri maahan. Esitän tässä vielä kerran kiitokset kaikille yllämainituille henkilöille arvokkaasta panoksesta yhdistyksen toiminnan alkumetreillä sekä sen jatkuvuuden takaamisessa. On myös ilo nähdä, että JENin kunniakkaat perinteet: avoimuus, innovatiivisuus ja hyvä yhteishenki ovat edelleen voimissaan!

Miehet, naiset ja HDI

2009-02-11T22:10:00.004+02:00

Sukupuolten tasa-arvo on pysyvä osa yhteiskunnallista keskustelua – ainakin meillä Suomessa se tuntuu yltävän otsikoihin viikoittain. Milloin puhutaan kenenkin kokemasta väkivallasta, milloin naisten eurosta (kuulemma 80 senttiä), milloin miesten vuosista (ilmeisesti 11 kuukautta). Eikö olisi kätevää, jos kaiken tämän voisi tiivistää yhteen elämänlaadun mittariin, ja vain todeta yksioikoisesti jotain tasa-arvon toteutumisesta sukupuolten välillä? Jos vain olisi sopiva mittari…

…no, kokeillaanpas. Jonkinlainen nämä asiat yhdistävä mittari on olemassa. Human Development Index on Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman luoma mittari, joka yhdistää odotettavissa olevan eliniänodotteen, koulutuksen ja elintason yhdeksi luvuksi, jonka tarkoitus on toimia inhimillisen kehityksen mittarina eri maiden välillä. Jotkut ovat sitä uskaltautuneet käyttämään elämänlaadun mittarinakin. Liittykäämme joukkoon hieman epämääräiseen – ainakin kokeilumielellä ja ajatusleikin vuoksi – ja katsokaamme mitä numerot kertovat.

HDI muuntaa kolme käyttämäänsä alaindeksiä luvuksi väliltä 0-1, ja laskee itse indeksin näiden painottamattomana keskiarvona. Kussakin indeksissä saavutettu arvo suhteutetaan maksimi- ja minimiarvoihin. Eliniänodote suhteutetaan oletettuun saavutettavissa olevaan maksimiin, 85 vuoteen. Koulutustaso mitataan lukutaidon levinneisyydellä (kahden kolmasosan paino) ja yhdistetyllä opiskelijoiden määrällä koulutusikäisistä ikäluokista. Elintasoa UNDP mittaa logaritmisella asteikolla minimin 100 ja maksimin 40 000 dollaria välillä.

Ja miltäs näyttävät suomalaisten sukupuolitetut indeksit? Miehillä indeksi eliniänodotteelle on 0,843, koulutukselle 0,993 ja elintasolle 0,990, yhdistettynä 0,942. Ei laisinkaan huonosti. Naisilla eliniänodotteen indeksi on 0,95, koulutuksen 0,993 ja elintason 0,933. Yhdistetty HDI 0,959. Hitusen enemmän. Näillä luvuilla vaikuttaisi siltä, että naisten elämänlaatu Suomessa on aavistuksen miehiä korkeampi. Ero tuloissa ei aivan riitä kumoamaan eroa eliniänodotteessa.

Tässä kohtaa on pienen tunnustuksen aika. YK laskee myös sukupuolispesifejä kehityslukuja, joita se sitten vertaa toisiinsa. Sen metodeissa on vain pieni ero meidän käyttämiimme. Se olettaa sukupuolten välillä olevan pysyvän eron eliniänodotteissa, antaen naisten suurimmaksi saavutettavissa olevaksi arvoksi 87,5 vuotta (HDI 0,946), miesten 82,5 (HDI 0,953). Tälle ei ole osoitettua biologista pohjaa. Se perustuu havaintoon sukupuolten toisistaan poikkeavista eliniänodotteista. Kun lähdetään poistamaan eri tekijöiden vaikutuksia, mikä aiheuttaakaan suurimman osan erosta? Väkivalta, riskikäyttäytyminen, alkoholi, tupakka, huonot elämäntavat. Jäljelle jää jotakin, mutta ei suinkaan viittä vuotta. Ja jos ne eivät vaikuta elämänlaatuun, niin mikä vaikuttaa? Tästä johtuen olemme laskeneet väestön yleisellä 85 vuoden maksimitasolla molempien sukupuolten indeksit.

Mitä tästä kaikesta voidaan päätellä? Ei paljoakaan, ainakaan sellaista, mitä ei aikaisemmin ollut tiedossa. Kaikkien numeroleikkien tavoin valitsimme tuloksen jo valitessamme työkaluja. Eri maiden väliseen vertailuun tarkoitettuun indeksiin, jonka pitää pystyä esittämään niin Zimbabwen kuin Sveitsinkin tilanteet hukkuvat huomattavatkin tuloerot, samaten kuin sukupuolten väliset koulutuserot eivät juurikaan erotu indeksissä, jossa suurempi paino on lukutaidolla kuin koulutusasteilla. On kuitenkin jotakin, mitä tästä voimme päätellä. Ei meillä kenelläkään kauhean huonosti mene. Ei kansainvälisillä mittareilla.

EU:n ja Venäjän välisen vuoropuhelun määrää lisättävä

2009-02-06T17:06:00.002+02:00

EU:lla ja sen kansalaisilla on mielenkiintoinen viha-rakkaussuhde itäiseen naapurisuurvaltaamme Venäjään. Toisaalta Venäjä nähdään eräänlaisena mahdollisuuksien maana - EU käykin paljon kauppaa Venäjän kanssa ja Venäjälle EU on kauppakumppanina erityisen tärkeä. EU:n piirissä toivotaan, että Venäjällä tapahtuisi demokratian läpimurto. Uskaliaimmat puhuvat jopa Venäjän liittämisestä Euroopan Unioniin sitten, kun se täyttäisi EU-jäsenyyden vaatimat kriteerit.

Toisaalta Venäjän ja EU:n välisiä suhteita on kuitenkin viimeaikoina hiertänyt muun muassa talvinen Venäjän ja Ukrainan välinen kaasukriisi ja Venäjän-Georgian sota. Yhteistä molemmissa tapahtumissa on se, että ne koskettivat kumpikin läheisesti EU:ta ja se, että kummankin aikana EU pyrki varsin aktiivisesti vaikuttamaan Venäjän toimintaan retorisin keinoin. Ongelmana molempien kriisien aikana kuitenkin oli, että varsinainen vuoropuhelu Venäjän ja EU:n välillä oli kovin vähäistä.

Jos ajatellaan esimerkiksi kaasukriisiä, voidaan hyvin todeta, että se ei ollut kummallekaan osapuolelle taloudellisesti eikä muutenkaan hyvä tilanne. Venäläinen kaasuyhtiö Gazprom teki huomattavat tappiot ja toisaalta valtaosalta Euroopan maista jäi kaasut saamatta. Tämä ei kaasun vastaanottajienkaan kannalta ihan mitätön asia ollut, sillä Venäjä toimittaa merkittävän osan Eurooppaan tulevasta kaasusta. Kaasuntoimitusten katkeamisilla oli suorat vaikutukset niin kotitalouksiin kuin teollisuuteenkin Euroopassa. Toisaalta Venäjä ja Ukraina menettivät uskottavuuttaan kauppakumppaneina.

Perjantaina 6.2. Jose Manuel Barroson johtama valtuuskunta kävikin Moskovassa keskustelemassa Venäjän valtionpäämiesten kanssa EU:n ja Venäjän välisistä suhteista ja siitä, kuinka tulevaisuudessa esimerkiksi kaasukriisin kaltaisilta molempien osapuolien toimintaa vaikeuttavilta ongelmilta vältyttäisiin. On erityisen tärkeää, että juuri tämänkaltaista yhteydenpitoa lisätään ja pidetään aktiivisesti yllä. Aktiivisella vuoropuhelulla ja yhteistyöllä Euroopan Unioni ja Venäjä voisivat saavuttaa tilanteen, jossa pystyttäisiin ennakoimaan kriisit huomattavasti nykyistä tehokkaammin ja näin voitaisiin ruveta vastatoimiin jo ennen niiden laukeamista. Yhteistyö olisi kummallekin osapuolelle myös taloudellisesti kannattavaa, sillä näin voimavaroja pystyttäisiin yhdistelemään ja kohdistamaan tehokkaammin yhteisten etujen ajamiseen. Yhteistyö olisi tärkeää myös koko ajan voimistuvaa talouden taantuman hoitoa ajatellen. Molempien osapuolten olisi nyt kyettävä aikuismaiseen vuoropuheluun, jossa asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä.

Ville Kari, Jyväskylän Eurooppanuoret ry:n puheenjohtaja 2009

Vuosi 2009 - Mahdollisuuksien ja haasteiden vuosi

2009-02-01T22:58:00.005+02:00

Aika kuluu nopeasti. Tuntuu siltä, että vuoden vaihtumisesta olisi vain muutama hassu hetki. Elämme kuitenkin jo helmikuun alkua ja tämä tarkoittaa myös sitä, että kesäkuun alussa pidettävät Eurovaalit ovat jo kovin lähellä. Mielenkiinnolla odottelen millaisilla teemoilla ehdokkaat lähtevät itseään markkinoimaan tulevien kuukausien aikana. Hyvää keskustelua voi syntyä käytännössä kaikesta siitä mitä EU on ja edustaa. Oman mausteensa tuovat tietenkin myös EU-kielteiset ehdokkaat ja puheenvuorot.

Eurovaalit tulevat näyttelemään suurta roolia JEN ry:n toiminnassa koko vuoden. Onkin hyvin mielenkiintoista päästä toimimaan JEN ry:n puheenjohtajana juurikin Eurovaalivuotena.
Vuosi on epäilemättä toiminnantäyteinen niin kaikille hallituksen jäsenille kuin muillekin aktiiveille - tiedossa on paljon tapahtumia ja muuta tekemistä vaalien tiimoilta. Kuitenkin juuri näiden työntäyteläisen vuoden tuomien haasteiden takana piilee mahdollisuuksia, jotka meidän on tiedostettava ja tartuttava niihin.

Kantaa on otettava. Europarlamenttivaalien myötä esimerkiksi Euroopan Unionin rooli toimijana ja Unionissa olemisen merkitys nousevat tapetille. Kahvipöydissä puhutaan lisääntyvissä määrin joko siitä, että ketä MEP-ehdokasta aikoo äänestää tai siitä, että miksi ei äänestä ketään. Ehkä joku jopa herättelee ajatuksia Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittymisestä tai vaikkapa liittovaltio-muotoisesta EU:sta.

Jyväskylän Eurooppanuoret ry:n on pystyttävä liittymään tähän keskusteluun osaltaan tarjoamalla foorumeja, joihin kaikki nuoret voivat osallistua ja osaltaan osallistumalla itsekin keskusteluun (esimerkiksi kannanottojen muodossa.) Seuraavan kerran JEN ry järjestää tällaisen foorumin Viiniä ja patonkia -iltaman muodossa 17.2. Silloin teemana on Yhdysvallat.

Yhteistyö on avain voittoon. Hallituksen ja myös muun yhdistyksen keskinäinen yhteen hiileen puhaltaminen on tärkeä tekijä, jolla vuodesta tulee onnistunut. Vaikka JEN ry:llä on perinteisiä yhteistyötahoja, joiden kanssa yhteistyötä on ehdottoman tärkeää jatkaa intensiivisenä, olisi yhdistyksen pyrittävä kehittävään ulkosuhteitaan uusiin ulottuvuuksiin - tämä parantaisi osaltaan yhdistyksen näkyvyyttä ja helpottaisi nopeatempoisen vuoden läpiviemisessä.

Vaikka sain yllä olevan tekstin kuulostamaan siltä, että kaikki toimijat ovat kiinni yhdistyksen toiminnassa 60 tuntia viikossa, niin ei sekään ole asian laita. Edetään rauhallisesti, mutta varmasti. Ja tärkeintähän kuitenkin on se, että pidetään hauska ja ikimuistoinen vuosi!

(Lisää tietoa Europarlamenttivaaleista 2009 esimerkiksi http://www.europarl.europa.eu/elections2009/default.htm?language=FI ja http://www.vaalit.fi/14166.htm )

Ville Kari
JEN ry, pj 2009

Uusi vuosi ja uudet kujeet

2009-01-14T10:20:00.002+02:00

Vuotta 2009 on jo ehtinyt kulua kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikko kului vielä lomatunnelmissa ja toisella yritämme orientoitua jälleen työntekoon. Näin myös Jyväskylän Eurooppanuorissa, sillä tänään 14.1 potkaistaan virallisesti vuosi käyntiin hallituksen järjestäytymiskokouksella Ravintola Sohwissa klo 17.

JENin toimintavuosi 2008 oli antoisa yhdistykselle, eikä yhtään vähäemmän minulle itselleni. Vuosi puheenjohtajana opetti ja kasvatti paljon. Nyt kun näin jälkeenpäin ajattelen viime vuotta, niin toki on asioita, jotka olisin voinut tehdä toisin. Mutta enemmän on kuitenkin niitä, jotka menivät hyvin -onnistuneita ja erilaisia, jopa kokeilumielisiä tapahtumia. Parhaimpina muistoina mieleeni ovat painuneet Eurooppapäivä sekä kunnallisvaalipaneeli. Haluankin kiittää hallitusta, kaikkia tapahtumiimme osallistuneita ja yhteistyökumppaneitamme kuluneesta vuodesta 2008.

JEN jatkaa toimintaansa 2009 mielenkiintoisten ja ajankohtaisten aiheiden parissa. Tuleva vuosi on Europarlamenttivaalivuosi, mikä tulee näkymään vahvana myös JENin toiminnassa. Toivotan JENille oikein paljon onnea ja menestystä vuodelle 2009!

Kiittää ja kuittaa,

Maria Ahvenniemi
Puheenjohtaja 2008
JEN ry

Ilmasto muuttuu - seminaari 10.12.2008

2008-12-19T23:37:00.002+02:00

Jyväskylän Eurooppanuoret ry (JEN) järjesti 10.12.2008 kolmituntisen, kaikille avoimen seminaarin "Ilmasto muuttuu", joka oli valtakunnallisen Eurooppanuoret ry:n syksyn päätapahtuma. Seminaari keräsi noin viisikymmentä ilmastonmuutoksesta kiinnostunutta kuulijaa.

Ilmastonmuutos on ollut mediassa voimakkaasti esillä muutaman vuoden ajan. Aihe on herättänyt vilkasta keskustelua, mikä taitaa olla pelkästään hyvä asia. Ilmastonmuutoksen aiheuttamiin kysymyksiin kun on monia erilaisia vastauksia. Toinen uskoo lopulliseen ilmaston lämpenemiseen kun taas toinen on sitä mieltä, että lämpeneminen on vain toipumista edellisestä jääkaudesta. Tavallisen kansalaisen taholla ilmastokeskustelu saattaa herättää epävarmuutta, sillä tietoa on tarjolla niin monenlaista, että ilmastonmuutos tuntuu hallitsemattomalta asialta. JEN halusi tarjota oman panoksensa ilmastokeskusteluun, joka koskettaa meitä jokaista. Seminaarissamme luennoivat VTT:n tutkija ja ilmastonmuutostiimin jäsen Johanna Kirkinen, Demos Helsinki - tutkimusorganisaation tutkija ja Suomen Luonnonsuojeluliiton ilmastoasiantuntija Tuuli Kaskinen sekä Suomen Ympäristökeskuksen tutkija Jari Lyytimäki.

Kirkinen kertoi esityksessään, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa ja miten se vaikuttaa yhteiskuntaamme, miten ilmastonmuutosta hillitään ja miten ilmastonmuutos vaikuttaa energiantuontantoon. Esityksensä alussa Kirkinen näytti hyvin havainnollistavia kaavioita muun muassa kasvihuonekaasujen pitoisuuksien lisääntymisestä ilmakehässä viime vuosikymmeninä (vuodesta 1970 vuoteen 2004kasvu oli 70 %), hiilidioksidin, metaanin ja typpioksiduulin pitoisuuksien vaihtelusta ilmakehässä viimeksi kuluneiden kymmenentuhannen vuoden aikana, globaalista keskilämpötilan noususta, globaalista keskimääräisestä merenpinnan noususta ja lumipeitteen vähentymisestä. Kirkisen mukaan meidän tulisi lisätä hillintätoimenpiteitä ilmastonmuutoksen vaikutusten hidastamiseksi. Mahdollisuuksia on monia, esimerkiksi diesel- tai hybridiautojen käyttäminen, uusiutuvien energialähteiden käyttö, tehokkaampi eristys ja ilmanvaihto rakennuksissa sekä laitteiden energiatehokkuus. Kirkinen toi esille myös Yhdysvaltojen ja Australian suhtautumisen päästöjen vähennyksiin. Hänen mukaansa kyseiset valtiot tulisi saada mukaan ilmastonmuutoksen torjumistyöhön. Taustaksi siihen, miksi energiankulutus on kasvanut viime vuosikymmeninä paljon, Kirkinen esitteli väestönkasvun ja BKT:n kasvun määrää kehittyvissä valtioissa viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi Afrikassa väestön määrä on kasvanut vuoden 1990 600 miljoonasta yli 900 miljoonaan. Loppukaneettina Kirkinen totesi, että ilmastonmuutoksen hillintä mullistaa maailman energiajärjestelmän.

Kaskisen esitelmöinnin aihe oli, miten ilmastopolitiikkaa tehdään Suomessa, EU:ssa ja kansainvälisillä areenoilla. Hän aloitti luentonsa ajatuksia herättävästi todeten, että tällä hetkellä ihmiset käyttävät luonnonvaroja enemmän kuin kestävä taso on, eli neljän maapallon verran. Sekä Kaskinen, että Kirkinen kertoivat ilmastosopimuksista, joita on allekirjoitettu muun muassa YK:n ja EU:n toimesta. Sopivasti seminaarimme aikaan 200 maan edustajat kokoontuivat Puolan Poznaniin ilmastonmuutoskonferenssiin puimaan tulevalta ilmastosopimukselta vaadittavia elementtejä. Kööpenhaminassa 2009 järjestettävässä ilmastonmuutoskonferenssissa allekirjoitetaan uusi ilmastosopimus, jonka tavoitteena on rajoittaa ilmaston lämpeneminen kahteen asteen päästövähennyksien avulla. EU:lla on Kaskisen mukaan laajat keinovalikoimat: mm. 20-20-20-paketti, päästökauppa, uusiutuvan ja tehokkuuden tavoitteet. Euroopan Komissio on asettanut jäsenvaltioille erilaisia sitovia päästövähennystavoitteita päästökauppasektorin ulkopuolisille kasvihuonekaasupäästöille vuodesta 2005 vuoteen 2020. Suomen päästövähennystavoitteet olisivat ehdotuksen mukaan 16 %. Kaskisen mukaan Suomen driverit ovat kaksisuuntaisia: kansalaisten paine ja kansainväliset sopimukset. Päästöjen tuottajat ovat tärkeässä roolissa tässä taistelussa.

Lyytimäen aiheena olivat ilmastokeskustelun ylilyönnit tutkijan näkökulmasta. Hänen esityksensä pohjautui hänen omaan tutkimukseensa ympäristöpolitiikan tutkimusohjelmassa. Lyytimäen mukaan ilmastonmuutoksesta keskustellaan kaikkialla: mediassa, arkipuheissa, politiikassa ja sitä tutkitaan monesta eri tutkimussuunnasta, esimerkkeinä klimatologia, geologia, ympäristöteknologia, ympäristötaloustiede ja ympäristöpolitiikka. Ilmastossa tapahtuvat muutokset ovat monien tekijöiden summa, niiden aikajänne on pitkä ja muutoksiin liittyy aitoa epävarmuutta. Lyytimäki avarsi tietämystämme ilmastonmuutoksen historiasta, jonka juuret ulottuvat jopa 1800-luvulle. Kyseessä ei siis olekaan mikään ihan tuore asia. Ilmastotutkimus on lisääntynyt huimasti 1980-luvun lopulta alkaen ja se heijastuu myös uutisoinnin määrään. Mediaa on "syytetty" ilmastonmuutokseen liittyvien uutisten suurentelusta ja ylilyönneistä aihetta käsiteltäessä. Todellisuudessa ihmisillä on Lyytimäen mukaan erilaisia käsityksiä siitä, mikä on ylilyönti. Lyytimäki tarjoili esimerkkejä mahdollisista ylilyönneistä:
- Piittaamattomuus vs. ylivarovaisuus
- Jääkausi tulee? Löylyhuone tulee?
- Vedenpaisumus uhkaa?
- Bioenergia pelastaa? Ydinvoima pelastaa?
Ilmastohuoli on Lyytimäen mukaan läpäissyt yhteiskunnan tavalla tai toisella.

Saimme kuulla kolmen mielenkiintoisen asiantuntijan kattavat esitykset, jotka herättivät keskustelua kuulijoiden keskuudessa. Kysymyksiä nostattivat esimerkiksi Suomen hallituksen ilmastopolitiikka sekä olemassa olevan tiedon toteutusvaiheeseen jalostamisen hitaus.
Seminaari herätti ajattelemaan taas kerran, että mitä voisin itse tehdä energiankulutuksen vähentämiseksi ruohonjuuritasolla ja minkä mukavuuksien käyttöä olisin valmis vähentämään.

Alla olevien linkkien kautta löytyy tietoa ja vinkkejä meidän jokaisen hyödynnettäväksi (pienistä puroistahan kasvaa tunnetusti iso virta).

EUROOPAN KOMISSION SINÄ VAIKUTAT ILMASTONMUUTOKSEEN - KAMPANJA
http://ec.europa.eu/environment/climat/campaign/index_fi.htm
EUROOPAN KOMISSIO, YMPÄRISTÖ JA NUORET EUROOPPALAISET
http://ec.europa.eu/environment/youth/air/air_climate_fi.html
TALOUDELLISEN TUTKIMUSTOIMISTON VERKKOMATERIAALI
http://www.tat.fi/tat/fi/www/koulut/verkko_oppimateriaalit/ilman_muutosta/
ILMASTO.ORG - TIETOPAKETTI
http://www.ilmasto.org/
FORTUM
http://www.fortum.fi/ilmasto/?source=adwords
VR:n VIHREÄ VALINTA
http://www.vr.fi/ymparisto/?gclid=CISQlYKZy5cCFYsh3godyBxYTA

Seminaarin loppukevennys oli joululahjavinkki, jonka annan vapaaseen käyttöönne:
Katja Antilan tuore kirja "Pysäytä ilmastonmuutos" kertoo miten tavallinen suomalainen kuluttaja voi hillitä ilmastonmuutosta. Kirja tarjoaa kevyttä, mutta hyödyllistä ja kiinnostavaa joululukemista. Ehkäpä sen avulla saisimme sysäyksen maapallon pelastamiseen omalta osaltamme.

Kiitokset kaikille "Ilmasto muuttuu" - seminaariin osallistuneille ja erityisesti ajatuksia herättäneet esitykset pitäneille Johanna Kirkiselle, Tuuli Kaskiselle ja Jari Lyytimäelle.

Lämpenevistä säistä huolimatta toivotan kaikille oikein lumista Joulua!

Blogimerkintä blogista

2008-12-07T17:54:00.002+02:00

Suomen poliittiseen keskusteluun on hyvää vauhtia nousemassa uusi aihe: maahanmuutto. Aihetta on aiemmin pidetty jonkinlaisena tabuna, tai ainakaan siitä ei ole ollut korrektia keskustella kuin yhdellä tavalla. Nyt kriittisiäkin puheenvuoroja on uskallettu antaa puolelta jos toiseltakin. Nyt on helppo uskaltaa. Uskaltamisen on tehnyt helpoksi Jussi Halla-aho.

Halla-aho on siitä erikoinen poliitikko, että hän ei ole perinteisessä mielessä poliitikko ollenkaan. Eikä hän ole minkään sortin julkimokaan. Jotakin hän on kuitenkin tehnyt, ja se jokin on Scripta - Kirjoituksia uppoavasta Lännestä -blogi.

Scripta sisältää pääasiassa maahanmuuttoa, monikultturismia, suvaitsevaisuutta, rasismia, ilmaisunvapautta ja poliittista korrektiutta käsitteleviä kriittisiä mielipidekirjoituksia. Toki muutkin käsittelevät näitä aiheita, mutta ei se yksinään takaa menestystä. Scriptan suosio perustuukin myös hyvin koukuttavaan kirjoitustyyliin sekä raa'an loogiseen ajatteluun.

Mitä voi pelkällä blogilla saada aikaiseksi? Liikanimen Mestari, koko maan 18. parhaan äänisaaliin ja paikan Helsingin kaupunginvaltuustosta. Ja mikä tärkeintä - haastaa ihmisiä ajattelemaan.

Ennen vaaleja Halla-ahosta lähinnä vaiettiin mediassa. Hän käsitteli aiheita, mitä muut eivät halunneet, uskaltaneet tai osanneet käsitellä. Aiheita mitä juuri kukaan ei käsitellyt, mutta mitkä ihmisiä kiinnosti. Vaalien jälkeen Halla-aho on saanut vuorostaan melko paljon medianäkyvyyttä. Lähinnä hänen niskaan on kaadettu likasanko toisensa jälkeen. On tehty tutkintapyyntöjä ja mitä kaikkea. Siinä on kyllä onnistuttu, ettei vieläkään ole kovin paljoa käsitelty itse aiheita.

Halla-ahon tapa kirjoittaa tekee joskus likasankojen kaatelusta kovin helppoa. Likasangot ovat kuitenkin jo kääntyneet kaatajiansa vastaan. Negatiivisestakin julkisuudesta on seurannut vain kävijäpiikkejä Scriptaan. Jos kävijä "erehtyy" vieläpä lukemaan kirjoituksia, on peli hyvinkin pitkälti sillä selvä. Halla-ahon kirjoituksiin voi suhtautua lähinnä kahdella eri tavalla: "Juuri näin, homma on kovassa nousussa!" tai "Ei näin, senkin rasisti!". Välimuotoja ei tunnu olevan.

Sama asenne tuntuu leimaavaan koko maahanmuuton ympärillä käytävää keskustelua myös Scriptan ulkopuolella. Aihe kuumentaa kovasti tunteita niin puolesta kuin vastaankin. Joskus olisi hyvä kun osaisi vain rauhoittua ja kuunnella mitä "vastapuolella" on sanottavaa. Tämä pätee tietysti yleisesti myös muihinkin aiheisiin.

Ajatteletpa Scriptassa käsiteltävistä aiheista oletusarvoisesti mitä tahansa, niin suosittelen siihen tutustumista. Jos koet nykyisen maahanmuuton ja monikulttuurisen kehityksen myönteisenä asiana, niin ainakin pääset tutustumaan toisinajattelevien pätevimpään argumentointiin.

Miksi Suomessa maahanmuuton ympärille alkaa rakentua poliittisia voimia vasta nyt? Hihasta heilautan sellaisen teorian, että kriittisyys maahanmuuttoa kohtaan lisääntyy käsi kädessä maahanmuuton määrän kanssa. Ruusuiset puheet eivät aina vastaa kansalaisten kokemuksia arjesta, ja se saa rohkeimmat meistä haastamaan niitä ruusuisia puheita. Maahanmuuttokriittisyydestä on tullut merkittävä tekijä poliittisella kartalla niin Ranskassa, Italiassa, Itävallassa, Tanskassa, Belgiassa, Hollannissa ja mitä näitä nyt on. Kaikissa mainituissa maissa maahanmuutolla on paljon pidempi historia kuin Suomessa. Suomi tulee vain jälkijunassa.

Nelosen uutisten tilaaman tutkimuksen mukaan, joka toinen suomalainen pitää maahanmuuton kasvua negatiivisena ilmiönä. Ei siis ole ihme, että pinnan alla kuohuu. Nykyiset poliitikot eivät ole uskaltaneet tarttua aiheeseen, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi uusien voimien nousu politiikkaan. Nyt aihe on tapetilla, eikä se sieltä pois lähde.

Ankkakurkku ja muut muotopuolet

2008-11-14T21:59:00.006+02:00

Euroopan komissio on jälleen sortunut epätarkkaan tiedottamiseen.

Media julkaisi keskiviikkona 12.11. uutisen (Keskisuomalainen), jonka otsikon mukaan ”käyrät kurkut tekevät paluun kauppoihin.” Uutinen on kirjoitettu Euroopan komission tiedotteen pohjalta (EU-tiedote), jossa kerrotaan, että EU:n jäsenmaat ovat päättäneet poistaa 26:lta hedelmältä ja vihannekselta koko- ja muotovaatimukset. Tiedotteessa ja uutisessa siteerataan maatalouskomissaari Mariann Fischer Boelia, jonka mukaan “ei ole mitään järkeä heittää pois täysin kelvollisia tuotteita vain sen takia, että ne ovat ‘väärän’ muotoisia.” Hän perustelee direktiivin muuttamista tavoitteella vähentää EU:n byrokratiaa: “Tällaisista seikoista on turha määrätä EU:n tasolla; on paljon parempi antaa markkinatoimijoiden päättää niistä.”

Tiedotteessa ja uutisessa ei sinänsä ole vääriä, vaan harhaanjohtavia tietoja, sillä asiaa ei taustoiteta lainkaan. Tekstit eivät kerro syytä siihen, miksi direktiivi alunperin säädettiin.

Eurooppanuoret julkaisivat vuonna 2007 internetsivuston www.kurkkudirektiivi.fi, jonka tavoitteena on ollut purkaa Euroopan Unioniin liitettyjä myyttejä. Yksi tällainen myytti on liittynyt edellä kuvailtuun ns. kurkkudirektiiviin (Komission asetus 1677/88/ETY). Direktiivi on aiheuttanut paljon sekä euroskeptisiä että populistisia kysymyksiä ja vastauksia, ja siitä on tullut “symboli sille, kuinka moniin asioihin EU puuttuu” (Keskisuomalainen). Esimerkiksi eurooppanuoret ja mepit (ks. esim Ari Vatanen) ovat saaneet tehdä vuosien varrella paljon työtä selittääkseen, mistä kurkkudirektiivissä on oikein kysymys. Tiedotuksessa on painotettu sitä, että kurkuilla on ollut tietyt laatuvaatimukset jo ennen EU:n lainsäädäntöä ja, että direktiivi on laadittu kauppiaiden pyynnöstä. Lisäksi on muistutettu siitä, että direktiivi on laadittu helpottamaan, ei vaikeuttamaan, kaupan alan ja viljelijöiden työtä. Eniten hyötyä direktiivistä on ollut maahantuojille. Maahan tuotavien tuotteiden tarkistustyö on helpottunut, koska tietyn kokoisiin laatikoihin on mahtunut vain tietty määrä tietyn kokoisia ja muotoisia vihanneksia.

Tyhmää direktiivissä on ollut se, että se on ollut turhan pikkutarkka. Direktiivin mukaan I-luokan kurkkujen käyryys on saanut olla korkeintaan 10 millimetriä ja II-luokan kurkkujen käyryys 20 senttimetriä 10 senttimetrin matkalla. Nyt myyntiin pääsevät myös näiden luokkien ulkopuoliset kurkut, joita komissio kutsuu tiedotteessaan muotopuoliksi. Kuluttajien ruokapöytään kelpaavat siis jatkossa kaikennäköiset ja -kokoiset kurkut, jopa Iltalehden nettiversiossa (ks. linkki alla) ollut hassu kurkkuankka.

Uusi päätös on varmasti pätevä, mutta sapettaa se, että EU itse sortuu direktiiviensä mystifioimiseen. Nyt tiedotteesta ja sitä siteeraavista lehtijutuista jää kansalaisille mielikuva, että direktiivi oli ainoastaan osoitus EU:n turhasta byrokratiasta. Taustat olisivat valoittaneet tätäkin tarinaa.

- Keskisuomalainen: www.ksml.fi/uutiset/ulkomaat/k%C3%A4yr%C3%A4t-kurkut-tekev%C3%A4t-paluun-kauppoihin(283519).ece
- EU-tiedote: europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=IP/08/1694&format=HTML&aged=0&language=FI&guiLanguage=en
- Kurkkudirektiivi: www.kurkkudirektiivi.fi/video/view/3
- Ari Vatanen: www.arivatanen.com/index.php?mid=91
- Iltalehti: www.iltalehti.fi/uutiset/200811138585241_uu.shtml

Hoi nuoret! Euroopan nuorisoviikko meneillään

2008-11-06T13:08:00.000+02:00

EU:ssa vietetään 2.–9.11. Euroopan nuorisoviikkoa neljättä kertaa historiassa. Nuorisoviikon tavoitteena on tutustuttaa nuoria EU:n nuorisopolitiikkaan ja nuoriso-ohjelmiin. Suomessa nuorisoviikon tapahtumia on noin 20, yksi niistä tietenkin Jyväskylässä.

Jyväskylässä nuorisoviikkoa juhlistettiin tiistaina 4.11. kauppakeskus Forumissa. Tapahtuma järjestettiin monen järjestön (mm. JENin) voimin pääjärjestäjän ollessa Nuorten Keski-Suomi ry. Koko syksyn suunnitteilla olleesta tapahtumasta tiivistyi timantti, josta passaa olla ylpeä. Tapahtumassa jaettiin Eurooppa-tietoutta ja tutustutettiin nuoria ja vähän vanhempiakin EU:n nuoriso-ohjelmiin, eritoten Youth in Action –ohjelmaan. YiA-ohjelma tarjoaa nuorille mahdollisuuksia kansainvälistyä erilaisten nuorten itse suunnittelemien projektien kautta. Saimme kuulla myös projekteissa mukana olleiden/olevien kokemuksia esimerkiksi vapaaehtoispalvelusta. Kannattaa klikata alla olevaa linkkiä ja ottaa selvää, tarjoaisiko YiA-ohjelma jotain juuri sinulle!

Tiedottamisen lisäksi halusimme nuorisoviikon hengen mukaisesti kuulla myös nuorten mielipiteitä EU:sta ja niinpä kuvasimme nuorten videoterveisiä Suomen europarlamentaarikoille. Terveisistä ja kommenteista koostetaan DVD, joka lähetetään jokaiselle Suomen MEP:lle. Näin siis toimii kansalaisten ja poliitikkojen yhteydenpito tänä päivänä.

Koko tapahtuman idea oli esitellä nuorille kansainvälistymistä ja Eurooppaa ja niinpä sitä tehtiin tiedottamisen lisäksi myös musiikki- ja tanssiesityksin sekä maistiaistarjoiluin. Estradilla nähtiin niin säkkipillin kuin flamencokitarankin soittaja sekä perisuomalaista tanhuamista. Maistiaispöydässä, josta JEN oli vastuussa, tarjolla oli espanjalaista Manchego-juustoa, joka on saanut EU:n alkuperäismerkinnän (ja joka on sikakallista), italialaisia biscotti-korppuja ja suomalaisia Väinämöisen palttoon nappeja (siis näkkileipää). Täytyy kyllä sanoa, enkä yritä yhtään vetää kotiin päin, että maistiaiset olivat tapahtuman vetonaula musiikki- ja tanssiesitysten lisäksi. Kannatti siis leipoa…

Nyt tässä vain odotellaan, mitä MEP:t vastaavat nuorten terveisiin ja miten EU:n nuorisopolitiikka kehittyy eteenpäin. Jännityksellä odotellen,

Maija

Euroopan nuorisoviikko: http://youthweek.eu/ ja http://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/youth-in-action/euroopan-nuorisoviikko.htx

Youth in Action: www.cimo.fi/youth-in-action

Euroopan nuorisoviikon erikoispainos nettilehti Painovirheessä (juttu myös JENistä): http://www3.jkl.fi/nuoriso/painovirhe/

Vastaa EU:n kyselyyn nuorisopolitiikan tulevaisuudesta: http://ec.europa.eu/yourvoice/ipm/forms/dispatch?form=Youthchallenges&lang=fi

Jos leipomisvimma iskee, niin kannattaa tsekata biscottien resepti: http://www.maku.fi/reseptit/haku/?q=biscotti

Vaalivalintoja

2008-10-27T18:34:00.003+02:00

Vaalit - ja suuri urheilujuhlan tuntu! Pääsee puhumaan kerrankin yhteiskunnan tilasta siinä hengessä, että nyt vaikutetaan. Kaikki kismittävät pikkuseikat ja monimutkaiset kokonaisuudet on mahdollista vetää tapetille. Lehtiä lukemalla ja pariin vaaliriehaan osallistumalla saa hetkessä katsauksen kotikuntansa tulevaisuuden näkymistä, samalla kun menneiden vuosien loka vedetään esille. Tutut virnuilevat julisteissa, kuin huutaen pienillä iloisillä äänillään "Minä kuuntelen sinua! Äänestä minua!" - mutta edessä on karmea valinta: Kuka heistä?

Tällä kertaa valintani oli huomattavasti vaikeampi kuin viimeksi eduskuntavaaleissa, kahdesta limittäisestä syystä. Ensinnäkin hitaasti heräävänä en ollut vaihtanut kotikuntaani hyvissä ajoin - tai oikeammin tajunnut, että tästähän on vuoden aikana tullut kotikuntani. Tähän syyhyn niveltyy myös toinen, kinkkisempi valinta: Kuntatasolla ehdokkaan olisi hyvä olla "tuttu". Äänestäjä marssii uurnalle tarmokkaammin, kun tietää voivansa luottaa ehdokkaan toimintatyyliin. Se, mikä valtuustossa, työelämässä tai missä tahansa yhteistyöelimessä merkitsee, on kyky työskennellä ryhmässä, kyky olla ns. hyvä tyyppi.

Jyväskylästä tunsinkin jo monta hyvää tyyppiä ja huomasinkin harmittelevani "sitäkään ei voi äänestää!". Pieksämäen tilanne oli laihempi: Vaikka monille tyrkylle asettuneiden kanssa on tullut touhuttua, jäi heistä kuitenkin epävarmempi tunne. Luulen, että moni äänestäjä saa palan kurkkuunsa ja siirtyy kannattamaan nukkuvien puoluetta, koska ei saa kyllin reipasta vastausta esittämäänsä kriittiseen kysymykseen: "Uskoisinko asiani tämän ihmisen käsiin?"

Edustuksellisessa demokratiassamme kuitenkin teoistaan ihminen tunnetaan, sanoistaan punnitaan, joten äänestäjän täytyy sitä kautta luoda käsitys ehdokkaansa "henkilöhistoriasta" - siis vastuutehtävän kannalta, ei henkilökohtaisesta näkökulmasta. Eikö äänestäjän valintaa helpotakin, jollei hän tiedä kiusallisia seikkoja ehdokkaansa yksityiselämästä? Julkisuudessa on toisinaan hankala vetää (suomalaisessa kulttuurissa joskus traagisen selvä) raja "työn" ja "elämän" välillä. Ehkä tällaisista mukavuussyistä on joskus helpompi äänestää tuntematonta?

Kun äänestäjä on ehdokkaansa arvioinut, numeronsa kopissa raapustanut ja uurnaan sujauttanut ja varmistuneet tulokset kuullut, saattaa hän vaipua itsearviontiin. Annoin varmaan lopulta ääneni epäpoliittisin kriteerein, sortuen liian tiukkoihin periaatteisiin (äänestä naista ja nuorta). Eikös vaaleissa olisi fiksua äänestää ei sellaista henkilöä joka muistuttaa itseä, vaan sellaista, joka osaa tehdä hyviä päätöksiä?

Yhtä tärkeää kuin kysyä, millainen ehdokas on, voikin jossain tilanteissa olla kysymys: "Millainen äänestäjä olen?"

Jotkut äänestävät tuttua naapurin Penaa tai sitä suloisimmin hymyilevää kultapojua - julkisuuden valokeilassahan poliitikotkin voivat tulla "melkein tutuiksi". Jotkut painottavat vain ja ainoastaan asiakysymyksiä ja haluavat tentata ehdokkaansa seinää vasten. Jotkut pähkäilevät ties mitä äänestysfilosofiaa.

Äänestätkö ennemmin tyyppiä vai puoluetta? Onko sinulle tärkeää tuttuus tai läpinäkyvyys, ammatillinen kokemus tai luottamustoimien kirjo, perhesuhteet? Katsotko ehdokkaasi koulutustasoa? Äänestätkö ehdokasta, jos hänellä on liikaa tai liian vähän omaisuutta? Tai jos hän saa ulkopuolista vaalirahoitusta? Kriteerisi kertovat paljon itsestäsi. Tehdessään vaaleissa valinnan äänestäjä valitsee myös jotain itsessään.

Toivottavasti tulevissa europarlamenttivaaleissa ei ole niin paljon tuttuja. Voi keskittyä itse asiaan.

Yrityskehittämisen uusimmat tuulet

2008-06-16T12:55:00.000+03:00

Ajattelin yllättää itseni ja muut kirjoittamalla kerrankin jotain ammatillista tähän blogiin.

Yrittäjyys ja sen edistäminen ovat nousseet aikaisempaa suurempaan rooliin 2000-luvun elinkeinopolitiikassa, ja niihin on todenteolla alettu panostaa pääministeri Vanhasen hallituskausilla. Vanhasen I eli ”työllisyyden ja yrittäjyyden hallitus” toteutti vuosina 2003-2007 erityistä yrittäjyyden politiikkaohjelmaa, joka loppuraportin mukaan onnistui saavuttamaan sille asetetut tavoitteet varsin hyvin. Yritysten määrän kasvun ohella politiikkaohjelman tärkeimpiä saavutuksia olivat raportin mukaan yritysten rahoituksen parantaminen, yrityspalveluiden uudistaminen, yrittäjien työttömyys- ja sosiaaliturvan parannukset, yrittäjyyskasvatukseen liittyvät toimenpiteet sekä veronalennukset ja verojärjestelmään tehdyt muutokset.

Suomessa on perinteisesti jaettu varsinaisia yritystukia kuitenkin vähemmän kuin muualla Euroopassa. Lisäksi Suomen yritystukijärjestelmää on leimannut sen pirstaleisuus. Oman osansa tukipotista ovat saaneet jaettavakseen ainakin KTM, TM, VM, LVM, MMM ja UM sekä niiden hallinnoimat erillisyksiköt (esim. Tekes). EU-tason arvioinneissa Suomea on kehotettu selkeyttämään ja keskittämään omaa yritystukijärjestelmäänsä. Muutos on kuitenkin ollut hidasta, koska jokainen ministeriö on halunnut itsekkäästi pitää kiinni omasta tukipotistaan. Luonnollista tietä jakajien määrä on pienentynyt ainakin yhdellä, kun KTM ja TM ovat yhdistyneet TEM:ksi ja toimivat näin olleen yhtenä, selvästi suurimpana, yritystukiviranomaisena.

Myös muutoin yritystukijärjestelmää on remontoitu kunnolla viime vuosina. Uusi yritystukilaki (1336/2006) tuli voimaan vuoden 2006 lopussa. Sen mukaan yritystuki-instrumenttien määrää vähennetään ja siirrytään kohti ”yhden luukun periaatetta”, mikä ilahduttaa minua suuresti – ovathan ne omia suosituksiani*. Tämä tarkoittaa sitä, että yrittäjä saisi jatkossa koko julkisen tukiviidakon palvelut paketoituna yhden virkailijan (”luukun”) kautta ilman, että sen täytyy perehtyä kaikkiin mahdollisiin palveluntarjoajiin. Yrityskyselyiden mukaan tämä onkin ollut yksi tukijärjestelmän suurimpia ongelmia ainaisen tuen rahallisen riittämättömyyden ohella. Seuraavaksi uudistetaan aluehallintoa (ALKU-hanke), joka laittaa myös yritystukia myöntävät alueviranomaiset uusiksi. Yritystukiasiat siirtyvät näillä näkymin viranomaistaholle, joka kantaa tässä vaiheessa nimeä Elinkeino-, liikenne- ja luonnonvarakeskus. Tämän ”ELL-keskuksen” tehtävänä on vastata valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtävistä alueilla.

Kasvuyritykset ja innovaatiot ovat päivän sana yrityspolitiikassa. Yritystukia halutaan kohdentaa entistä enemmän kehittyviin ja kasvaviin yrityksiin, joiden merkitys kansallisen kilpailukyvyn kehittämisessä on kasvanut. Samalla panostusta pienempiin, tavanomaisiin kehittämistoimiin halutaan vähentää, mikä saattaa oleellisesti heikentää tavallisten pienyritysten kehittämismahdollisuuksia, koska juuri niille kehittämistoiminta on suhteessa kaikkein kalleinta. Nämä pienet yritykset vastaavat yhdessä noin 60 % yrityssektorin työpaikoista ja niiden osuus uusista työpaikoista on vieläkin suurempi. Niiden kehittymisen turvaaminen ei siis kansantalouden kannalta voi olla vähäpätöinen asia.

Aivan uusinta uutta yrityskehittämisen saralla edustaa ministeri Pekkarisen kovalla tohinalla markkinoima Innotori, jonka avajaisia vietettiin kaksi viikkoa sitten täällä Jyväskylässä. Innotori on jonkinlainen uudenlainen tapa saattaa innovaatioiden kehittäjät ja niiden soveltajat yhteen. Kuulemani mukaan idean todellinen isä löytyy tuosta naapurihuoneesta. Silti en osaa kertoa torista tai sen innovaatisuudesta enempää, koska siitä ei juurikaan ole saatavissa lisäinformaatiota. Jos joku on osallistunut avajaistilaisuuteen tai kuuluu muuten vaan sisäpiiriin, niin valistakoon meitä lisää tästä mystisestä suunnitelmasta!

*) Ritsilä, J. ja Tokila, A. (2005): Yritystoiminnan tukemisesta annetun lain
(1068/2000) mukaisen tukijärjestelmän vaikuttavuuden ja toimivuuden arviointi. KTM-julkaisuja 21/2005.

Punavihermädättäjä kasvissyöjähippi ja henkkamaukan uusi, ihana kesämallisto

2008-06-12T18:38:00.004+03:00

No kun se kesä nyt kerrankin suvaitsi tulla niin olempa koko työaikani alusta alkaen odottanut sellaista viikkoa, joka olisi pelkkää aamuvuoroa. Nyt se viikko tuli ja niin tuli myös pakkaset. Huraa! Kahdeksan asteen ulkoilma ei lämmitä, ei millään. Lapaset kädessä ja pitkät kalsarit jalassa on tullut pyöräiltyä työpaikalle. Ilma on kirpeä aamuisin ja jotenkin valju iltapäivisin. Kuinka epämiellyttävää! Ja minä kun olin odotellut jo ilmastonmuutoksen positiivisia vaikutuksia, eli intiaanikesäkelejä.

Nyt kun pääsin näin sutjakalla aasinsillalla ilmastonmuutokseen niin saatanpa vähän kertailla, miten olen kasvisruokavaliolla elellen edistynyt.
Ensin heitän pari faktaa tiskiin:

Suomen WWF:n sivuilla kirjoitetaan:
Karjatalous kuluttaa 8 % kaikesta ihmisen käyttämästä makeasta vedestä. 100 lihagramman tuottamiseksi voidaan tarvita jopa 90 000 vesilitraa. Myös veden saastuminen on ongelma. Eläinten jätökset, eläinten käyttämät antibiootit ja hormonit sekä viljelyssä käytetyt tuholaismyrkyt ja lannoitteet saastuttavat vesiä.

Karjatalouden kasvihuonekaasupäästöt ovat maailmanlaajuisesti liikennettäkin suuremmat. Karjatuotannon osuus päästöistä hiilidioksidipäästöinä mitattuna on 18 %, kun otetaan huomioon lihantuotannon koko elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset rehujen kasvatuksesta tuotteiden kuljetukseen ympäri maailmaa.

Myös Heidi Hautala on kirjoittanut aiheesta blogissaan:
– Fakta on kuitenkin se, että useimmille ihmisille tekisi hyvää ryhtyä pitkälti kasvissyöjiksi, ja hyödyllistä se olisi myös maailman ruokatalouden ja ekologian takia. Lihatuotannon vähentämisellä olisi suuri vaikutus ilmastonmuutoksen torjumiseen. Lihatuotannon osuus on noin 80 % maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä eli melkein 5 % kaikista kasvihuonekaasujen päästöistä. Tätä voi verrata lentoliikenteen kahteen prosenttiin. Jo maltillinenkin kasvissyönti olisi maailman mitassa kestävä ruokavalio.

Itse en ole näin jaloja ajatuksia oikeastaan läpikäynyt kertaakaan kasvissyöntiurani historiassa. Liha ei maistu sen vuoksi, että se on tuotettua, kasvatettua ja jalostettua. Se on inhottavaa. Se on harmaata ja näyttää jotenkin, noh, oudolta. Se on sitkeää ja siinä on inhottavia limaisia osia, jotka täytyy sylkeä ulos suustaan. Varsinkin kanassa. Kaikki muistavat koulun kanaviillokkipäivät kun joutui sormilla sieraimet peittämään ja lappaamaan suuhun tätä limaista, kosteaa apetta.
Hyi eläköön!

Sitten on näitä makkaroita, nugetteja ja lihapullia, jotka ovat käytännössä teurasjätteitä. Lihajalostamon lattialta lakaistuja jäänteitä. Muistan vieläkin sen hajun, mikä tulee kun avaa kaupan lihapullapaketin! Siis puhdas pierun haju! Hyi eläköön taas!

Onneksi helluni on mainio kokki, hetkessä loihtii hän mitä parhaimmat soijarouhekastikkeet, soijapalasoossit ja tofuwokit! Ei harmita! Puhtaista raaka-aineista helppoja ja herkullisia ja kaikenlisäksi hyvin vähän kovia rasvoja sisältävää ruokaa, kyllä kelpaa.
En ole kesäsin kademielinen kun katselen muiden rasvaatihkuvia teurasjäte kyrsiä. Kuten jo viimekesänä, taidan nauttia hyvin marinoidun tofu-halloumi-kesäkurpitsa-herkkusieni -vartaan ja maissia.
Maistuis varmaan sullekin.

Matkaa vegaaniksi vielä on. Olen sen verta persokerttu maidolle, ettei tule puhdas luopuminen vielä ihan heti tapahtumaan. Vegaaninen ruokavalio onkin jo himpun kalliimpaa kuin vegetaristinen. Vaan onhan tässä aikaa kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi.

Tosin ilmastonmuutoksesta voi välittää jo nyt. Kuten Heidi Hautalakin sanoo lihantuotanto tuottaa enemmän kasvihuonekaasuja kuin lentomatkustaminen. Aatteellisuuteni ja hyveellisyyteni vuoksi tarjoankin itselleni tänään jonkin uuden, täysin turhan kulutushyödykkeen ruotsalaisesta naistenvaateliikkeestä.
Luontoa ajatellen, toki.

ps. elekää suuttuko, kärsin vaikeasta punavihermädättäväisyydestä.

Pienikin voi vaikuttaa

2008-05-30T15:28:00.004+03:00

Ympäristön tila on eurooppalaisten ja kaikkien maailman ihmisten yhteinen huolenaihe. Aikaisemmin tässä blogissa on keskusteltu ilmastonmuutoksesta, jonka suitsimiseen olisi kaikkien maailman päättäjien sitouduttava. Tavallinen ihminen kokee usein itsensä melko avuttomaksi tässä asiassa, sillä peruspallontallaajalla ei juuri ole mahdollisuutta vaikuttaa suuryritysten saastepäästöihin ja jatkuviin sademetsien tuhoamishakkuisiin. Lähiaikoina on kuitenkin noussut ilmastonmuutos-käsitteen rinnalle lähes muoti-ilmiöksi kaikenlainen kotitalouksien energiasäästäminen, joka toisaalta auttaa luontoa, mutta myös hellii kuluttajan lompakkoa. Monet lehdet ovat olleet kevään aikana pullollaan energiansäästöohjeista, joissa muun muassa neuvotaan, kuinka paljon energiaa säästyy, kun sammuttaa sähkölaitteet kokonaan, eikä jätä stand by -tilaan. Monet kotitaloudet ovat varmasti jo myös oppineet käyttämään hehkulamppujen sijasta energiansäästälamppuja. Energiaa voidaan säästää myös vettä säästämällä, jossa myös vaikuttavat pienet teot. Monet energiansäästövinkit ovat olleet jopa melko yllättäviä, joita ei ole tullut ajatelleeksi aikaisemmin. Yksi tällainen liittyy hampaiden pesuun, jossa kerrottaan säästyvän paljon vettä, jos käyttää hammasharjamukia, eikä huuhtele harjaa ja suuta suoraan hanan alla. Nämä ohjeet tukevat myös Euroopan komission tavoitteita, joiden mukaan kansalaisille olisi annettava tietoa ympäristöä säästävien valintojen tekemiseen. (ks. http://europa.eu/pol/env/overview_fi.htm)

Energiasäästöajattelu on siirtynyt myös talonrakentajien kuumaksi puheenaiheeksi. Aikaisemmin kotitalouksilla ei ollut monia lämmitysvaihtoehtoja, mutta nyt tarjonta on laajempi. Yksi käytetyimmistä lämmitysmuodoista vaikuttaisi olevan maalämpöpumppu, joka hyödyntää uusiutuvaa energiaa eli auringon lämmöstä syntyvää maalämpöä. Mielenkiintoisimmalta vaihtoehdolta kuulostaa passiivi talo, jossa ei ole lainkaan lämmitysjärjestelmää. Tällainen talo lämpeää aurinkokeräimien, ikkunoiden, varaavien rakenteiden ja koneista, valaistuksesta sekä ihmisistä hohkavan lämmön avulla. Tällaisen talon rakentaminen on kallimpaa kuin perustalon, mutta maksaa varmasti itsensä takaisin pitkällä aikavälillä, kun energian hinta vain jatkaa nousemistaan. Ympäristöasioissakin on aina mukana rahakysymys, sillä kuluttajien valintoihin vaikuttavat ennen kaikkea kulut. Passiivi talon rakentajille hyödyt näkyisivät alkuvuosina lähinnä luonnon hyvinvointina, ja vasta myöhemmin energialaskusäästöinä.

Näin grilli-, festari- ja rantakauden alussa on myös syytä kiinnittää huomiota roskaamiseen. Makkarapaketit, karkkipussit, kaljapullot ja muut nautiskelutuotteiden jätökset eivät kuulu luontoon, jossa ne vain lisäävät – sitä niin kuuluisaa – ilmastonmuutosta. Jyväskylän Eurooppanuorten nimissä annan kiitosta ”roska päivässä” –liikkeen perustajalle Tuula-Maria Ahoselle, joka on haastanut jo vuodesta 2000 lähtien ihmisiä keräämään edes yhden roskan päivässä. (ks. http://www.roskapaivassa.net/) Liikkeen idea on erinomainen, sillä se herättää ja saa tajumaan, että pienilläkin teoilla on merkitystä. Monesti ihmisten aktivoitumista hyvien ideoiden taakse täytyy kuitenkin hieman tukea. Ehdottaisinkin, että Jyväskylän Eurooppanuoret ja muut nuorisoyhdistykset antaisivat muille esimerkkiä ja osallistuisivat ensi keväänä Jyväskylän kaupungin järjestämään siivoustalkooseen, jossa siivotaan lumen alta paljastuvia roskia.

Sitä odotellessa,

nouki roska päivässä,

sillä pienikin voi vaikuttaa.

Selkokielisyyden rajamailla

2008-05-21T09:36:00.003+03:00

Kirjoitin muutama ilta sitten esseetä tilaaja-tuottajamallista ja päässäni alkoi hiljalleen sumeta. Olin uppoamassa tehokkuuden, kilpailuttamisen ja muiden julkisen sektorin taikatemppujen maailmaan! Kaikki nettisivut liittyen tilaaja-tuottajamalliin tai muihin kunta- ja palvelurakenneuudistuksen taikatemppuihin vilisivät tehokkuussanastoa, joten muutaman tunnin altistuksen jälkeen mieleeni hiipivät ajatukset kaveripiirin kilpailuttamisesta, mikä vaikutti mielestäni jopa rationaaliselta toiminnalta.

Ei sentään. Todellisuudessa olin äärimmäisen turhautunut koko tehokkuusylistämiseen. Vastaavia tuntemuksia koin lukiessani viime talvena Sitran julkaisua Luovaan talouteen, jonka myötä tuli tunne, että koko helkkarin luova talous voi pelastaa maailman, talouden ja ties mitä muuta.

Pelkään itse juuttuvani yliopistossa kiinni tällaiseen newspeakiin. Erityisesti palatessani kotipaikkakunnalle vanhaan ja tuttuun ympäristöön ymmärrän, kuinka kaukana liirumlaarumit on arkielämästä. Lähiseudun maalaislääkäri Tapani Kiminkinen tokaisee suorasukaiseen tapaansa, että ”tieto lisää tuskaa ja kuitu lisää paskaa”. Mitäs sitä suotta kiertelemään ja ymmärtääpähän maajussikin mistä on kyse. Selkä on paskana jos selkä on paskana, ei siinä välilevyn pullistumat ja muut hienot diagnoosit sano yhtikäs mitään.

Newspeak innovaatioineen ja tehokkuuksineen synnyttää helposti kuplan, jonka sisään sujahtaessaan näkee koko maailman kaunokielisenä. Jos ja kun itse olen joku päivä harmaa virkamies, yritän pitää Kiminkisen opit mielessä. Toivottavasti me kaikki olemme näiden kahden maan kansalaisia emmekä uppoa vaaleanpunaiseen kuplaan aivan kokonaan. On hyvä pitää jalat maassa ja pää pilvien välissä.

Eurooppalainen yliopisto

2008-05-05T10:55:00.001+03:00

Yliopisto on varsin ajankohtainen aihe, joka kirvoittaa monenlaisia kommentteja ja kiivaita yleisönosastokirjoituksia. Erityisesti mieleeni jäi Eero Lehden Talouselämä-lehteen alkuvuonna antama lausunto, jonka mukaan opiskelupaikat voitaisiin arpoa, koska niin päästään ”keskimäärin yhtä hyvään lopputulokseen”. Sääli, ettei kauppaneuvos Lehteä alun perin arvottu vaikkapa kätilöopistolle.

Yliopisto-sanan etymologinen alkuperä on latinan Universitas-sanassa, joka on johdettu lauseesta ”universitas magistrorum et scholarium”, eli opettajien ja oppineiden yhteisö.

Länsimaisen historian ensimmäisenä yliopistona voidaan pitää Platonin Akatemiaa. Ateenan ulkopuolella sijainnut Akatemia palveli lähes 900 vuoden ajan (385 eaa – 529 jaa) paikkana jonne filosofiasta kiinnostuneet kokoontuivat siitä keskustelemaan.

Ensimmäiset tutkintoja myöntävät yliopistot syntyivät Etelä-Eurooppaan noin viisisataa vuotta myöhemmin, ensimmäisenä Bolognan yliopisto vuonna 1088. Tällä välin oppimisen eetosta ja klassisia käsikirjoituksia olivat vartioineet lähinnä luostarien munkit.

Tyypillisesti yliopistot syntyivät katolisten ja muiden alempaa opetusta tarjonneiden koulujen pohjalta. Oppiaineista kiinnostunut porukka ei koulutuksen päätyttyä halunnutkaan lähteä ” porvarilliseen työelämään”, vaan jäivät edelleen lukemaan kirjoituksia ja pohtimaan asioita. Lienee tuskin sattumaa, että yliopisto instituutiona syntyi juuri valtioiden heikkouden aikana. Myöhemminkin yliopisto on ollut olemassa enemmänkin kansallisvaltioista huolimatta kuin niiden ansiosta.

Moderni yliopisto alkoi ottaa muotoaan 1800-luvun Saksassa. Humboldtilainen idea painotti tieteen sivistävää merkitystä ja akateemista vapautta.

Idealtaan yliopisto on siis autonominen oppineiden yhteisö, jossa etsitään totuutta. Yliopiston alkuperäiseen ideaan eivät kuulu koulutuspoliittiset tavoitteet, minkään hyödyllisen tuottaminen, eikä periaatteessa edes sivistäminen, saati ”elinkeinoelämän palveleminen” tai aluepolitiikka.

Kuitenkin empiirinen yliopisto näyttää varsin toisenlaiselta: innovaatio-ohjelmia, tutkinto- ja hyötytavoitteita, toisiaan selkäänpuukottavia tutkijoita, opetusministeriön pikkuvirkamiehille nöyristelyä, kokouksia ja komiteoita. Massa sisään liukuhihnalle, neljän vuoden päästä ”herrasmiehen C” graduun ja ovesta ulos. Samalla totuus näyttää karkaavan yhä kauemmaksi.

Psykoanalyytikoiden mukaan sairaus on terve reaktio sairaisiin olosuhteisiin. Ensihoitona suomalaisille yliopistoille voitaisiin määrätä vaikkapa aitoa autonomiaa, rahoituksen saattamista oikeasti riittävälle tasolle (ja irrottamista tutkintomääristä) sekä kaikenlaisen talous-teknologia-innovaatio -newspeakin marinoiman hallinnollisen näpertelemisen lopettamista.

Näillä eteenpäin,

Pertti

KUTSU

2008-05-04T22:22:00.002+03:00

EUROOPPA-PÄIVÄ JYVÄSKYLÄSSÄ

PE 9.5. KLO 14 – 17 KIRKKOPUISTOSSA JA KLO 19 BAR PASSIONISSA

Kirkkopuistossa juhlitaan ensi perjantaina eurooppalaisissa tunnelmissa. Eurooppa-päivän tapahtuma tarjoaa ohjelmaa kaikenikäisille ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita Euroopasta.

OHJELMA:

klo 14 kaupungin tervehdys: puhujana kansainvälisten asioiden yhteyspäällikkö Marketta Mäkinen ja “Minä Euroopassa” -julistenäyttelyn avajaiset. Jyväskylän kaupungin 3. – 6.-luokkalaisille suunnatun julistekilpailun satoa. Kilpailuraadin puheenjohtajana on Jyväskylän Taidemuseon kuraattori Leena Lokka

klo 14.30 leivosmaistajaiset ja kahvit

klo 15 Jyväskylän tanssiopiston 10 – 12-vuotiaiden jazztanssiesitys

klo 16 Jyväskylän tanssiopiston nuorten street/hip hop-tanssiesitys

klo 19 Eurooppajamit Bar Passionissa. Iltaohjelmassa on musiikkia, EU-asiaa, sekä mahdollisuus pelata Eurooppa-peliä ja ostaa EU-drinkki.

Ohjelmassa myös EU-tietopiste ja kaikenikäisille suunnattu Eurooppa-aiheinen rastirata. Kysymykset käsittelevät eurooppalaisuuden lisäksi monikulttuurisuutta, sillä vuosi 2008 on EU:n kulttuurien välisen vuoropuhelun teemavuosi. Osallistujien kesken arvotaan EU-aiheisia palkintoja.

Tule ja hae itsellesi EU-ilmapallo!

VAPAA PÄÄSY. TERVETULOA!

Järjestäjinä Eurooppanuoret ry, Eurooppalainen Keski-Suomi ry, Eurooppalainen Suomi, Jyväskylän Eurooppanuoret ry, Jyväskylän kaupunki ja Keski-Suomen Eurooppatiedotus/UM.

Lisätietoja: http://www.eurooppa-paiva.fi/

Jyväskylän Eurooppanuoret ry

Maria Ahvenniemi
044 - 5356 653

JENin kaatunut www-sivusto

2008-04-16T16:58:00.003+03:00

JEN pahoittelee kaatunutta www-sivustoaan. Syy löytyy parin viikon takaisesta sähkökatkosta, jonka vuoksi serverimme on todellisessa pulassa. Toivomme hartaasti, että serveri saa sivustomme jälleen toimintaan, mutta on varauduttava myös siihen, että www.jen.fi ei enää ole toiminnassa siinä muodossa, mihin olemme tottuneet.

Tapahtumista tiedottaminen tehdään sähköpostilistamme ja blogin kautta, kunnes saamme nettisivut jälleen toimintaan. Liity sähköpostilistalle jen@lists.jyu.fi

Toivotaan pikaista paranemista sivustolle www.jen.fi!

Pj Maria

SS, VN & SM katsastettu Helsingin ekskursion merkeissä

2008-04-10T18:36:00.004+03:00

Jyväskylän Eurooppanuoret ry:n jokakeväinen ekskursio Helsinkiin on taas takanapäin ja excuilijat täynnä uutta tietoutta, hienoja kokemuksia sekä uusia ideoita. Saattoipa jollain herätä kiinnostus vaikkapa työharjoittelumahdollisuuksia koskien. Tässä melko pitkä oppitunti excuvierailuista Sisäasiainministeriöön ja Valtioneuvostoon. Sisäasiainministeriön ja Saksan suurlähetystön vierailut olivat päällekkäin, joten tuossa vaiheessa porukka jakautui kahtia. Excu kokosi yhteen paljon jeniläisiä, muita vierailukohteista kiinnostuneita sekä pääkaupunkiimme tutustuvia vaihtareita. Toivottavasti matka innoitti mukana olleita osallistumaan Jenin toimintaan muutenkin. Ja sitten asiaan, eli XQ”tiivistelmään”…

Sisäasiainministeriön siviilikriisinhallinnan rekrytointiosaston tarkastaja Eija-Liisa Borjenström toivotti Jyväskylän Eurooppanuorten excuilijat kahvin ja croissantin merkeissä tervetulleiksi. Kahden tunnin aikana saimme kuulla neljä mielenkiintoista puolen tunnin esitystä yhdessä Helsingin vanhimmista ja historiallisista rakennuksista, 1890-luvulla valmistuneessa Säätytalossa, joka on yksi Valtioneuvoston ministereiden ja alivaltiosihteerien käytössä olevista edustustiloista. Saimme kuulla, että virkamiehet eivät sittenkään ole harmaita eikä heidän työnsä ole pelkkää tiukkaa yksin puurtamista vaan yhteistyö on yksi tärkeimmistä elementeistä.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin oli tarkoitus osallistua vierailullemme sisäasiainministeriössä, mutta hän ei päässyt paikalle ylimääräisen presidentin esittelyn ja uuden ulkoministerin nimeämistilaisuuden takia. Astrid Thorsin EU-asioista vastaava erityisavustaja, yhteiskuntatieteilijä Beggy Heikkinen pääsi onneksi paikalle tuomaan ministerin terveiset Jyväskylän Eurooppanuorille sekä esittelemään kuulijoille ministerin ja erityisavustajan vaativia töitä. Thorsilla on myös toinen erityisavustaja, maahanmuuttoasioista vastaava Thomas Bergman sekä eduskunta-avustaja Fredrika Wikström. Ministerin työ sisältää Heikkisen mukaan muun muassa kahdeksaan ministerivaliokuntaan ja –työryhmään sekä Euroopan neuvoston kahteen neuvostoon osallistumisen, yhteistyön median kanssa (=mm. hihasta nykimistä Eduskunnassa, jolloin edellytetään pikaisia kommentteja medialle), puheita seminaareissa, artikkeleiden kirjoittamista, matkustusta sekä paljon muuta. Sisäasiainministeriössä hänen vastuulleen kuuluvat maahanmuutto-osastolle ja oikeusyksikön yhdenvertaisuusvastuualueelle kuuluvat asiat sekä vähemmistövaltuutetun toimistoa ja syrjintälautakuntaa koskevat asiat. Thors on myös ministeri valtioneuvoston kansliassa, ministeri oikeusministeriössä sekä kansanedustaja. Puolueen sisäisiä työryhmiä ja istuntoja ei siis sovi unohtaa. Laajan asiaskaalan hallinta ja asiantuntemus on ministerin tehtävissä tärkeää. Avustajat ovat suuressa roolissa ministerin työssä. Ministerin työtä koskien lehdistö ja muut tahot ottavat yhteyttä useimmiten erityisavustajiin, jotka välittävät tiedon ministerille. Erityisavustajat toimivat myös kontaktina ministerin ja EU-sihteeristön välillä. EU-kysymyksissä EU-sihteeristö on tärkein valmisteleva elin. Erityisavustajat valmistelevat puheita ja kokouksia, tekevät selvitystyötä (=kalastavat tietoa virkamiehiltä) sekä ovat paikalla edustamassa ministeriä erilaisissa tapahtumissa joihin ministeri itse ei pääse.

Kansainvälisten asioiden yksikön ylitarkastaja, juristi Maija Ahokas tuli tuomaan meille nuoren virkamiehen näkökulmaa sisäasiainministeriössä työskentelemistä koskien. Ahokas kertoi sisäasiainministeriön olevan neljäs ministeriö, jossa hän työskentelee. Sisäasiainministeriössä on neljä osastoa, joista yksi on liikkuvainen KV-yksikkö. Yksikön tehtävänä on hoitaa Sisäasiainministeriön siviilikriisinhallintaan liittyviä vastuita. Yksikön tehtäviin kuuluu muun muassa EY-tuomioistuimen asioiden valmistelun koordinointi ja EU-asiakirjahallinnon pyörittäminen. Ahokkaan mukaan yksi työn parhaimpia puolia on työn sosiaalisuus ja yhteydenpito eri ministeriöiden kanssa.

KV-yksikön hallitussihteeri, juristi Tommi Viljanen kertoi presentaationsa alussa omasta työhistoriastaan. Hän on ollut puolustusvoimien juristina sekä asiantuntijana kriisialueilla Bosniassa, Makedoniassa ja Sri Lankassa ennen asettumistaan Suomeen Sisäasiainministeriön virkamieheksi. Siviilikriisinhallintatehtävät jakaantuvat Suomessa kahden ministeriön kesken. Ulkoasiainministeriö päättää, mihin kriisinhallintaoperaatioon siviilihenkilöstöä lähetetään ja kuinka paljon henkilöstöä lähetetään. Sisäasiainministeriö vastaa Suomessa siviilikriisinhallinnan kansallisten valmiuksien ylläpitämisestä, kehittämisestä ja koordinoinnista sekä Suomen kansainvälisiin siviilikriisinhallinnan tehtäviin lähettämien asiantuntijoiden rekrytoinnista. Kuopiossa sijaitseva Pelastusopiston Kriisinhallintakeskus kouluttaa kriisialueille lähteviä asiantuntijoita. Rekrytointia tukevana ensisijaisena apuvälineenä käytetään ministeriön ylläpitämää asiantuntijarekisteriä (http://www.vn.fi/). Tehtävien palkkaus perustuu tehtävän vaativuuteen ja vaihtelee 4 000-10 000 euron välillä. Lähiaikoina Suomi on lähettämässä noin 60 eri alojen asiantuntijaa Kosovoon. EU:n tämänhetkisiä tavoitteita siviilikriisinhallintaa koskien ovat Viljasen mukaan siviilikriisinhallinnan vahvistaminen ja nopean toiminnan (CRT) kehittäminen.

Kansainvälisten asioiden yksikön tekninen asiantuntija, yhteiskuntatieteilijä ja poliisi Kalle Kekomäki oli valmistellut esityksen, joka käsitteli EU-asioiden valmistelua ja koordinointia Sisäasiainministeriössä. Kekomäen mukaan Sisäasiainministeriössä toiminta on tehokasta, nopeaa ja käsiteltävät asiat vaihtuvat usein, toisin kuin monissa muissa ministeriöissä. Kyllästymisestä ei siis varmaankaan ole vaaraa. Virkamiehet käsittelevät erilaisia asioita ja ottavat selvää asiantuntijoilta mitä kaikkea niihin liittyy. Virkamiehiltä asia siirtyy työryhmille, joiden käsittelyn jälkeen asia siirtyy Coreperin (koostuu jäsenvaltioiden suurlähettiläistä EU:ssa) tai komiteoiden käsittelyyn. Viimeinen pysäkki asian käsittelyä koskien on Euroopan neuvosto. EU:ssa sanaisen arkkunsa avaavan suomalaisen virkamiehen kommentti käsitetään aina Suomen näkökulmana käsiteltävään asiaan, joten ennen puheita asiat on pyöritelty moneen kertaan, monen eri ihmisen kautta kiertäneillä papereilla. Kekomäen mukaan Suomen virkamiehistöstä suurin osa sijaitsee Helsingissä. Toisaalta tällä viikolla on uutisoitu, että alueellistamispolitiikan mukaan ministeriöiden työpaikkoja siirretään pääkaupunkiseudulta muualle Suomeen vielä ainakin 800. Halutessaan virkamiesuralle, yhtenä vaihtoehtona voisi olla hakeutuminen esimerkiksi ministeriöön korkeakouluharjoitteluun. Urapolku avautuu Kekomäen mukaan tehokkaimmin kokemuksen kautta. Sisäasiainministeriössä on paljon juristeja ja yhteiskuntatieteilijöitä, mutta myös muiden alojen asiantuntijoita on eri tehtävissä.

Valtioneuvoston (VNEUS) vierailu sijoittui excumme iltapäivään. Tapasimme EU-sihteeristöstä (EUS) EU-asiantuntija, ”entinen Jenin jäsen” Akseli Koskelan, EU-asiantuntija Elina Saarimaan sekä EU-erityisasiantuntijat Hanna Perälän ja Merja Turusen. Saarimaa aloitti mielenkiintoisen session kertomalla omasta koulutus- ja työhistoriastaan. Helsingin yliopiston valtio-opin opiskelujen aikana hän on ollut Wienin suurlähetystössä CIMO:n harjoittelijana sekä EU-sihteeristössä korkeakouluharjoittelijana. Harjoittelujen jälkeen hän kirjoitti gradunsa valmiiksi, jonka jälkeen hänet valittiin EU-asiantuntijaksi EU-sihteeristöön. Koskela on myös lukenut valtio-oppia ja ollut Tokiossa EU-politiikkaa koskevassa projektissa CIMO:n harjoittelijana sekä keväällä 2007 kolmen kuukauden korkeakouluharjoittelussa Ulkoministeriössä. Hänkin on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi ja työskentelee nyt EU-sihteeristössä.

Koskelan presentaation mukaan EU politiikkaa valmistellaan erilaisissa työryhmissä. EU-sihteeristö yrittää saada kehitettyä yhden yleisen kannan ja toimia sen kannan mukaan (ministeriöillä on erilaisia kantoja). Ministeriöitä on 12 kappaletta sekä EU-jaostoja 34 kappaletta, joista kaikissa EU-sihteeristö on jäsenenä. EU-sihteeristössä on 22 työntekijää, jotka hoitavat EU:n yleiseen kehittämiseen liittyviä tehtäviä. Koskela kertoi myös Suomen kantojen valmistelusta Euroopan neuvostoa varten. EU-sihteeristö, ministeriöt ja EU-edustusto muodostavat Suomen kannan käsiteltävään asiaan. Koskela ja Saarimaa totesivat töidensä hyvistä ja huonoista puolista seuraavasti: ”Aina on kova kiire, mutta toisaalta on paljon uusia haasteita ja mielenkiintoista. Pysymme kärryillä monen eri asian suhteen, eli voimme sanoa olevamme generalisteja. Työmme on sellaista, että hypimme asioista toiseen nopeasti, esimerkiksi geenimuunnellusta maissista Irakin sotaan.”

Merja Turunen ja Hanna Perälä kertoivat ilmasto- ja energiasopimusten kunnianhimoisista tavoitteista, joihin EU:n valtionpäämiehet sitoutuivat vuoden 2007 maaliskuun Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Strategian ensimmäinen aikahorisontti on asetettu vuoteen 2020, johon mennessä EU on sitoutunut nostamaan uusiutuvan energian osuuden noin kolminkertaiseksi 20 prosenttiin, liikenteen biopolttoaineiden osuuden 10 prosenttiin sekä vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Eri jäsenmaille on määritelty erilaiset tavoitteet. Suomen osalta vuoteen 2020 mennessä kasvihuonekaasujen vähennysten tulisi olla 16 %, uusiutuvan energian käytön tulisi olla 38 % (nykyään 28,5 %) ja 10 % liikenteen polttoaineista tulisi olla biopolttoaineita. Suomessa strategian valmistelua johtaa hallituksen ilmasto- ja energiapolitiikan ministerityöryhmä, jonka puheenjohtajana toimii elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen. Aiheesta keskustellaan aika ajoin Euroopan neuvostossa, koska kyseessä on tärkeä asia.

Kiitokset Sisäasiainministeriölle, Valtioneuvostolle ja Saksan suurlähetystölle mielenkiintoisista vierailuista Jyväskylän Eurooppanuorten puolesta!

Kun ilmastonmuutos tuli kaapista

2008-04-03T21:37:00.008+03:00

Puhetta ja toimintaa ilmastonmuutoksen torjumiseksi

Tällä hetkellä, vihdoinkin, sanapari ilmastonmuutoksen torjuminen esiintyy lähes jokaisen tapaamisen yhteydessä, joita EU-maiden kesken järjestetään. Ilmastonmuutos on astunut ulos kaapista ja ympäristöasioiden osastoilta osaksi jokapäiväistä päätöksentekoa lähes kaikilla areenoilla. Ilmastonmuutoksen torjuminen ei ole vain ympäristöministerin tai ympäristövaliokunnan tehtävä, vaan se kuuluu kaikille. Vaatimukset nopeista, tehokkaista ja laaja-alaisista ilmastonmuutoksen hidastamiseen liittyvistä toimista ymmärtää nyt (lähes) jokainen eurooppalainen. Ilmastonmuutos tuntuu välillä terminä jo niin kuluneelta, että kyllästyttää.

Puhetta on paljon, mikä tietysti on toivottavaa. Toisaalta pelkkä fraasin "Ilmastonmuutosta pitää torjua" hokeminen mantran tavoin kyllästymiseen asti ei auta hidastamaan ilmiön kehittymistä tarvittavalla tavalla. Sen lisäksi, että asia otetaan esille ja siitä keskustellaan ei riitä. Tarvitaan myös päätöksiä ja niiden toimeenpanoa.

Kioton pöytäkirjan ensimmäinen velvoitekausi päättyy vuonna 2012. Nyt käynnissä olevien neuvottelujen tarkoituksena on luoda uusi maailmanlaajuinen sopimus ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Päästöjen vähentämisen osalta Euroopan unioni on esittänyt, että vuoteen 2020 mennessä kehittyneiden maiden tulisi vähentää kasvihuonepäästöjään noin 30 prosenttia. EU sitoutuu jo ennen kansainvälisen sopimuksen valmiiksi saattamista vähentämään päästöjään 20 prosentilla. Komission suosittamiin energiatoimiin sisältyvät energiatehokkuuden parantaminen,
uusiutuvien energialähteiden osuudet kasvattaminen sekä ympäristön kannalta turvallinen hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskeva politiikka. Lisäksi on muun muassa vahvistettava päästökauppajärjestelmää.

Yksinään ei Euroopan unioni voi ilmaston lämpenemistä pysäyttää, tarvitaan kansainvälinen sopimus johon myös esimerkiksi Kiina, Intia sekä USA saadaan sitoutumaan. EU:lla on kuitenkin mahdollisuus asettua tärkeään rooliin ilmastoneuvottelujen aktiivisena toimijana ja kantavana voimana.

Nyt on aika puhua-
ja toimia.

Kevättä ja kapinaa rinnassa

2008-03-18T15:01:00.002+02:00

Kun koittaa se aika vuodesta, jolloin aurinkokin antaa nauttia itsestään totuttua enemmän, ovat opiskelijat usein kiireisimmillään. Palautettavat esseet, seminaarityöt, tentit, kesätyön haku, sekä kuten myös allekirjoittaneella päälle painavat pääsykoeluvut, aiheuttavat suunnatonta stressiä ja laimentavat kevään tuomaa piristystä. Edessä häämöttävä kesälomakaan ei sisällä lupausta rentoutumisesta, vaan lähinnä lisäuurastuksesta töissä.

Jos muodikas sauvakävely tai ajatuskin mistä tahansa muusta liikunnallisesta harrasteesta syöksee sinut syvimpään kevätmasennukseen, voi henkistä vireystilaansa kohottaa myös vaikkapa kirjoihin syventyen. Jos intoa riittää, voi lukuharrastukseensa liittää myös itsensä sivistämisen sekä yhteiskunnallisen vaikuttamisen.

Pamflettikirjoilla on pitkä poliittinen perinne ja ne ovat tekemässä nyt uuden nousun yhteiskunnallisessa elämässä. Suomalaiset kustantamot aloittavat tänä keväänä useita uusia pamflettikirjasarjoja. Like aloittaa kaksi kirjasarjaa, Into -sarjan, sekä radikaalin Polemos -sarjan, jotka molemmat keskittyvät yhteiskunnallisiin teemoihin, Tammi taas herättää henkiin legendaarisen Huutomerkki -sarjan ja WSOY lanseeraa puolestaan ajankohtaisten modernien pamflettikirjojen Barrikadi-sarjan. Tuottajana toimiva Jouni Tervo kuvaa Barrikadi-sarjaa käsitteellä ”slow journalism”, eli kirjaset ovat vastaus nykyiseen mediavaihtuvuuteen, josta johtuen ihmisillä ei ole mahdollisuutta perehtyä kunnolla mediassa käsiteltäviin aiheisiin, eikä muodostaa syvemmältä luotaavia näkökulmia. Pamflettikirjoissa aihe oon tutkittu perin pohjin ja ne tarjoavatkin lukijalleen kattavan ja nasevan analyysin ajankohtaisista, yhteiskunnallisista teemoista.

Mielestäni kyseisillä tiiviillä ja hinnaltaankin halvoilla kirjasilla on kysyntää erityisesti nuorten keskuudessa. Selkeä johdatus esimerkiksi ilmastonmuutokseen haasteineen tai johonkin kansallisen politiikan aiheeseen saattaa antaa kipinän aktiivisempaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Pamflettien tarkoituksena onkin herättää polemiikkia, sekä nostaa yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja valveutuneisuuden tasoa.

Politiikan koettua jonkinasteista inflaatiota tavallisen kansan keskuudessa, uudet keinot kasvattaa kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin ovatkin toivottuja ja jopa välttämättömiä. Pamfletit tarjoavat radikaalin ja iskevän tyylinsä kautta vetoavan ja tehokkaan lähteen saada käsiinsä uutta, tiedotusvälineissä käsittelemätöntäkin tietoa, ja antavat pohjan muodostaa omia perusteltuja kantoja maailman tilasta. Eiköhän näiden pippurisen kriittisten pamflettien lukeminen karkota pienimmätkin kevätväsymyksen merkit!

Oikein luovaa ja yhteiskuntakriittistä kevättä teille toivottelee

Emma

Länsimaat murroksessa- mihin suuntaan?

2008-03-12T21:41:00.002+02:00

Eräänä aamuna Helsingin Sanomien mielipidesivuja törmäsin Turun kauppakorkeakoulun emeritusprofessori Pekka Pihlannon (HS 10.3.2008) kirjoitukseen, joka onnistui määrittelemään nykymaailman tilaa kokonaisuutena ja kokoamaan monet irtonaiset ilmiöt yhden käsitteen alle. Kirjoituksesta huomaa, että Pihlanto pystyy liittämään ilmiöt historiaan ja sen avulla myös spekuloimaan tulevaisuuden näkymiä. Kokonaisuuksien ja jatkumon hahmottaminen teki vaikutuksen.
Vaikka Pihlanto kirjoittaa lähinnä talouselämän ja yleisesti länsimaisten yhteiskuntien kannalta, kirjoitusta ja itse ilmiötä olisi mahdollista laajentaa myös subjektiiviseen suuntaan yksilöä ja yhteiskuntaa yksilön kannalta tarkastelevaksi. Useinhan puhutaan ihmisten itsekkyydestä ja siitä ettei toisista välitetä kuten aiemmin. Tämä ilmiö on myös yksilötasolla helppo liittää sekä länsimaissa vallalla olevaan individualismin korostamiseen että kärjistyneeseen voiton tavoitteluun, jonka siis ei välttämättä tarvitse olla rahallista tai materiaalista.
Kiinostava kysymys onkin, nostaako ns. sosiaalidemokraattinen, yhteisöä, solidaarisuutta ja tasa-arvoa korostava suuntaus kapitalistisen markkinatalouden leimaamissa länsimaissa päätään ja vaatii vastatoimenpiteitä?

"Uusliberalismi kaipaisi tervehdyttämistä

Meidän ja muidenkin länsimaiden yhteiskuntia hallitsee nykyisin taloudellinen ideologia, jota kutsutaa uusliberalismiksi. Se ohjaa yritystoiminnan lisäksi yhä enemmän myös valtionhallintoa. Sen ydin voidaan tiivistää taloudellisen tehokkuuden tavoitteluksi ilman rajoitteita.
Kuten monet uskonnolliset, poliittiset ja taloudelliset ideologiat aikaisemmin myös uusliberalismi on alkanut kääntyä ihmisiä ja yhteiskuntia vastaan: ideologia on alkanut korvata päätöksiä tekevien ihmisten omakohtaista ajattelua.
Kärjistynyt uusliberalismi on sanellut niin Stora Enson Kemijärven kuin Nokian Bochuminkin tehtaan lopettamisen. Se on monen yksityistämispäätöksen, yliopistojen rakenteellisen kehittämisen ja vastaavien elämäämme mullistavien- ja usein myös hankaloittavien- muutosten takana.
Osuva esimerkki uusliberalismin kärjistyneistä piirteistä ovat eräiden talouselämän edustajien lausunnot, joiden mukaan pörssiyhtiöillä ei ole muita vastuita kuin osakkeenomistajien hyvinvoinnista huolehtiminen.
Samaa ääriajattelua todistavat yritysjohdon ylisuuret optiosopimukset.
Uusliberalismin kärjistyminen tulee lopulta vaikuttamaan talouselämään kaikkien vahingoksi- myös omistajien. Onhan odotettavissa, että nykyisessä internetin ja kansalaisliikkeiden maailmassa ei hyväksytä näin yksipuolista ajattelua ja toimintaa.
On myös jo merkkejä siitä, että uusliberalismin vastustaminen politisoituu: voi syntyä uusia poliittisia liikkeitä, jotka eivät ole uudistushaluistaan huolimatta välttämättä hyväksi yhteiskunnan kehitykselle.
Uusliberalismi on ihmisten kehittelemä, ei luonnonvoima, joten sen ilmenemismuotoihin voidaan vaikuttaa. Vanhan patruuna-ajan omistajien asenteista voisi soveltuvilta osin ottaa mallia. Parasta olisi, jos talouselämä ja saman ideologian omaksunut valtionhallinto ryhtyisivät itse korjaaviin toimenpiteisiin.
Talouselämässä muutokset ääriasenteista kohtuuteen ovat kuitenkin vaikeita, sillä globaalin talouden käyttäytymissäännöt pyrkivät tekemään tyhjiksi kansallisen yritysmaailman mahdolliset tervehdyttämispyrkimykset: tuotanto kun pyrkii aina sinne, missä kohtuullisuusajattelu ei haittaa voiton maksimointia.
Ongelma on kuitenkin ensin tunnustettava yleisesti- ei ympäristön hyväksikään tehty juuri mitään, ennen kuin tulevan katastrofin vaara alettiin tunnustaa. Mutta kuka aloittaisi uusliberalismin tervehdyttämisen?
Voisi toivoa, että erityisesti Yhdysvaltain talouselämä käynnistäisi kohtuullistamisen aikakauden: sieltähän tämä ideologia on alun perin lähtenytkin ja levinnyt kautta maailman."

2008-03-06T18:19:00.000+02:00

Kouluun !

Vietän tällä hetkellä vaihtovuottani Pariisissa. Vaikka opiskelu suurine tuottavuusvaatimuksineen vie täällä suuren osan ajasta, olen ehtinyt tutustua paikallisiin Eurooppanuoriin. Oli hienoa huomata, että järjestössä toimimista oli luontevaa jatkaa myös täällä. Jen-aikoinani en ehtinyt koskaan kouluvierailulle asti, mutta täällä osallistuin kouluvierailuun joulukuussa. Keväämmällä on luvassa lisää ”interventioita” alueen kouluihin. Vierailukohteet ovat yhtä hyvin Pariisin lukioita kuin ZEP-alueiden kouluja, eli niin sanottuja positiivisen syrjinnän alueita, joiden lukioista ei perinteisesti ole ollut tietä hyviin oppilaitoksiin. Arvostetuimpiin oppilaitoksiin lukeutuvat Ranskassa yliopistojen sijasta grandes écoles:it.

Oma EU-tietämykseni ei ollut hurraa-huutoja nostattava yläasteella, eikä vielä lukion lopussakaan. Kaikkea EU:hun liittyvää opiskeltavaa leimasi usein suuri tylsyys. Monilla opettajilla ei tuntunut olevan oikein keinoja tehdä asioista mielenkiintoisia, ja oppikirjoissakin EU esitettiin jotenkin päälle liimattuna ilmiönä. Niin ikään EU:n käytännön merkitys jäi epäselväksi ja ainut asia, joka jollain tavalla muistutti EU:sta, oli jokin epämääräinen sana kuten kurkkudirektiivi.

Kun suunnittelimme kouluvierailuamme yhdessä ranskalaisen ja espanjalaisen eurooppanuoren kanssa, ajattelimme, että tilanne olisi jotakuinkin vastaava: nuorilla ei ole suurempaa kiinnostusta tai tietämystä EU:sta. Valmistelimme joukon varakysymyksiä, jotta kahden tunnin esitelmöinti sujuisi ongelmitta. Lukio, jossa pidimme oppitunnin sijoittui Pariisin lähiöön, pahamaineisen Saint-Denisin lähistöön. Mutta kuinka väärässä olimmekaan! Oppilaat olivat erittäin kiinnostuneita ja uskalsivat keskeyttää, jos eivät ymmärtäneet jotakin. Poikavaltaisessa, monikulttuurisessa luokassa esitettiin kiperiä kysymyksiä erityisesti oppituntimme aiheesta, aluepolitiikasta. En osaa sanoa, mikä tällä hetkellä on EU:n painoarvo lukion ja yläasteen opetussisällössä Suomessa, mutta lähiön lukiolaisille subsidiariteetti ei ollut vieras käsite ja he ymmärsivät heti huonosta piirroksestani huolimatta, mitä tarkoittaa alueellinen epätasa-arvo. Luokassa esitettiin myös kysymyksiä kuten ”Kuka pääsee tuollaiseen Erasmus-vaihtoon” tai ”Onko EU myös nuoria varten”. Tämä vahvisti kuvaani siitä, että monet kokevat itsensä ulkopuolisiksi, vaikka osaisivat luetella EU:n toimielimet ja päätöksentekokaaviot ulkoa. Ainakaan lähiön lukiolaiselle ei ole selvää, että EU haluaisi rahoittaa juuri hänen opintojaan ulkomailla. Vanha klisee tiedotuksen parantamisen tarpeesta on siis paikallaan.

Täällä kouluvierailut järjestetään ottamalla yhteyttä opettajiin, jotka voivat ”tilata” haluamansa teeman mukaisen oppitunnin. Samalla usein eri maalaiset oppitunnin pitäjät kertovat itsestään ja opinnoistaan sekä maastaan. Oman vierailuni perusteella uskallan väittää, että nuorten on helppo omaksua tietoa EU:sta toisilta nuorilta. Ylipäätään konkreettisen esimerkin tarjoaminen tekee oppimisesta helpompaa. Kun nuoret kysyivät, onko joku maksanut vierailustamme, vastasin, että EU:n rahoilla ollaan kyllä paikalle saavuttu Erasmus-vaihdon kautta, mutta itse kouluvierailut ovat tietysti maksuttomia.

Miksi kouluvierailut ja ylipäätään EU:hun tutustuminen ovat sitten tärkeitä asioita? Siksi, että vain tietämyksen kautta voi tulla kiinnostus: vieraat asiat koetaan usein hankaliksi ja vastenmielisiksi. Eurobarometreissä itsensä ensisijaisesti eurooppalaisiksi kokevien määrä on perinteisesti ollut useimmissa maissa alhainen. Euroopan unionin kansalaisuus tarjoaa kuitenkin monia mahdollisuuksia, ja niistä kaikkien on oikeus tietää.

Vielä lopuksi kannustan oman kokemukseni perusteella kaikkia Eurooppaan vaihtoon lähteviä tutustumaan paitsi paikallisiin eurooppalaisiin myös paikallisiin Eurooppa-nuoriin. Moniin mielenkiintoisiin tapahtumiin rekrytoidaan osallistujia juuri Eurooppa-nuorten kautta. Esimerkiksi ensi viikolla Strasbourgissa europarlamentaarikot ja kymmenet median edustajat kuuntelevat, mitä meillä nuorilla aikuisilla ja nuorilla on sanottavana Euroopan unionista. Juuri tällaisia tilaisuuksia tarvitaan tuomaan kaukaisilta tuntuvat asiat kaikkien kiinnostuneiden lähelle. Toisaalta hyväksyttävää on sekin, ettei EU kiinnosta, mutta mahdollisuuksia kiinnostua on tarjottava.

Yhdistykää!

2008-02-18T14:53:00.001+02:00

Suomi on kaikenkarvaisten yhdistysten luvattu maa. Minäkin olen sen huomannut ja käytännössä kokenut pienen elämäni aikana. Olen kotoisin pieneltä maalaiskylältä ja vaikka kylä olisi kuinka pieni tahansa, toimii siellä nopean laskutoimituksen mukaan ainakin puoli tusinaa yhdistystä nuorisoseurasta metsästysseuraan. Ja onnekseni voin sanoa, että ne todella toimivat. Ilman yhdistyksiä kylä olisi jo tuhoon tuomittu.

Yhdistykset kielivät siitä, että ihmiset haluavat vaikuttaa ja toimia. Yhdistystoiminnassa oma napa tai lähipiirin navat eivät ole niitä tärkeimpiä vaan yhteistä hyvää halutaan jakaa laajemminkin. Voisin kai omasta puolestani kotikyläni nuorisoseuran johtokunnan jäsenenä sanoa, että kylän ihmiset voivat hyvin silloin, kun heille järjestää toimintaa. Ilman toimintaa ei olisi kohta kylääkään. Kuka sitä nyt maalaiskylään muuttaisi, jos siellä ei olisi sitä me-henkeä, joka tekee kylästä kylän.

Yhdistykset ovat tärkeitä myös kaupungeissa. Missäpä sitä muuten saisi tuntea yhteenkuuluvuutta suuremman joukon kanssa kuin yhdistyksessä? Yhdistykset tekevät kaupungista kiinnostavan. Miten esimerkiksi Jyväskylä pärjäisi ilman JEN:iä? No, luulen ehkä liikoja yhdistyksestämme, mutta uskon, että silläkin on paikkansa yhdistysten maassa. Kuka olisi antanut tiivistettyä tietoa EU:sta työnantajana ellei JEN olisi tehnyt sitä tammikuussa? Tai kuka herättäisi leppoisaa keskustelua EU:sta ellei JEN tekisi sitä Viiniä ja patonkia –illoissa? Kaiken tiedon lisäksi JEN tarjoaa todella mukavia ihmisiä ja sosiaalista elämää, jota välillä kaipaa tenttikirjakasan alla maatessaan. En voi sanoa muuta kuin että onneksi lähdin mukaan toimintaan!

Oppikaa siis tästä: Yhdistykää!

Talviraportti Sveitsistä

2008-02-07T23:29:00.000+02:00

Terveisiä taas Sveitsistä. Ensimmäinen talvi on mennyt ihmetellessä eteläeurooppalaista ilmastoa. Lämpötila pyöri tammikuussa pikkupakkasen ja 15 lämpöasteen välillä, mutta lähes koskaan ei sada, ja lunta ei kaupungin alueella näe. Vuorille pääsee kuitenkin junalla parissa tunnissa, jos tekee mieli hiihtää tai lasketella. Hiihtokeskusten sesonki tosin lyhenee vuosi vuodelta ja jäätiköt sulavat pikkuhiljaa. Pitää nauttia niin kauan kun hupia kestää.

Kuluneella viikolla uutisoitiin, että Suomessa "työikäisten maahanmuuttajien" määrä kaksinkertaistuu vuoteen 2015 mennessä n. 78 000:een. Onko se sitten paljon? Sveitsissä ei ole paljon enempää sveitsiläisiä kuin Suomessa suomalaisia, mutta taloudella menee huomattavasti paremmin. Suomen väkiluku on noin 5,3 miljoonaa joista ulkomaiden kansalaisia on tiettävästi hieman yli kourallinen. Sveitsin asukasluku on noin 7,5 miljoonaa, mutta näistä kansalaisia on vain kuutisen miljoonaa. Saksalaisia virtaa maahan eikä Schengen-alueen tuleva laajeneminen tänne ainakaan vähennä tämän lisäksi tulevaa laitonta siirtolaisuutta. Suomessakin ehkä kannattaisi reilusti pyrkiä orjayhteiskuntaan, jossa palveluammatteihin väki haalitaan muualta. Miljoonalla venäläisellä ja puolalaisella miehitettäisiin useampikin siivousfirma ja teollisuushalli. Lisäksi olisi huikeaa nähdä, kuinka maailman paras koulutusjärjestelmämme saisi aikaan universumin ennätyksen seuraavassa Pisa-tutkimuksessa.

Toinen mielenkiintoinen uutinen oli lohkaisu siitä, kuinka suomalainen perhe tekee "Euroopan pisintä työviikkoa". Täällä normaali työviikko on 42 tuntia, jonka päälle tietenkin aletaan vasta laskea palkattomia ylitöitä ja kahvitaukoja. Vuodessa on 4 viikkoa lomaa siinä missä viime kesänä uutisoitiin, että Suomessa erilaisten lomapäivien määrä on maailman suurin. Täällä esitys palkallisesta isyyslomasta kaadettiin hiljattain ja TV:ssä perikonservatiivinen parlamentaarikko hirnui, ettei miehiä tarvitse päästää vapaalle ennenkuin he pystyvät synnyttämään. Sveitsissä tai Saksassa on usein yksinkertaisesti mahdoton järjestää lapselle päivähoitopaikkaa työn ja työmatkojen ajaksi, ja jos muutaman tunnin paikka löytyy, siitä joutuu maksamaan käyvän hinnan. Siinä voi miettiä käydäkö puolipäiväisesti töissä jotta palkan voi käyttää puolipäivähoitoon. No, eihän hoito tietenkään Suomessakaan ole sen halvempaa, mutta koska hoito maksetaan verovaroilla, yksittäisen kansalaisen ei tarvitse miettiä onko järkeä käydä töissä vai ei. Jos täällä molemmat vanhemmat haluavat töihin, työaika ja työn rasittavuus taatusti ylittää suomalaisen keskiarvon, mutta kotirouvien suuri määrä laskee keskiarvoa. Ihmetellä voi, eikö työnteoksi lasketa kodista ja perheestä huolehtimista, jos siitä ei makseta palkkaa.

Hieman täällä pitää seurata politiikkaakin. Nationalistinen kansanpuolue SVP voitti hiljattain vaalit saavutettuaan lähes 30% kannatuksen ja kansainvälistä huomiota julisteillaan, joissa kolme valkoista lammasta potkii mustan lampaan pois Sveitsistä. Varsin mielenkiintoisella tavalla muut puolueet kuitenkin savustivat SVP:n nokkamiehen 7-päisestä hallituksesta ja muu puolue siirtyi perässä vaalivoiton jälkeen oppositioon, eikä täällä kovin paljon globalisaatiota jarrutella. Varautuneisuus ulkomaalaisia kohtaan ei kohdistu länsieurooppalaisiin vaan tiettyihin muihin kansanryhmiin, joissa esiintyy rikollisuutta ja muita ongelmia. Toisaalta Sveitsi liittyy pian Schengen-alueeseen ja vaikka kansalaisuuden saaminen kestää pitempään kuin suomalainen elinkautinen, kyllä moni ulkomaalainen loppujen lopuksi on tervetullut maahan. Pitäähän jonkun rakentaa uima-altaat ja puhdistaa tupakantumpit jalkakäytäviltä.

SVP:n lammaskampanja
Tietoja Sveitsin väestöstä

Öljystä

2008-01-28T20:59:00.000+02:00

Civilization as we know it is coming to an end soon. Kun tuollainen lause tulee verkkosivulla ensimmäisenä vastaan, on syytä harkita siirtymistä selväjärkisimmille sivuille. Se oli kuitenkin jo liian myöhäistä, sillä mielenkiintoni oli herännyt.

Sivusto käsitteli ilmiötä nimeltä Peak oil. Peak oil tarkoittaa sitä hetkeä, jolloin maapallolla tuotetun öljyn määrä lähtee laskuun. Lasku johtuu yleensä siitä, että tunnetut öljylähteet ovat ehtyneet, eikä korvaavia lähteitä ole löytynyt tarpeeksi. Termin isä on öljy-yhtiö Shellin työntekijä M. King Hubbert, joka ennusti vuonna 1956 Yhdysvaltain öljyntuotannon kääntyvän laskuun viimeistään vuonna 1970. Ennustukselle lähinnä naureskeltiin, mutta se osui kuitenkin oikeaan. Sittemmin usea öljyntuottajamaa on kokenut vastaavan: Iso-Britannia, Norja ja Iran nyt muutama mainitakseni. Koko maapallon öljyntuotanto on kasvanut aina vuoteen 2005 saakka, jonka jälkeen tuotantomäärät ovat olleet hyvin tasaiset. Mihinkä suuntaan tuotanto lähtee kehittymään? Mitä väliä tällä kaikella on ylipäätään?

Koko maapallon öljyntuotannon huipun ajankohdasta on monta valistunutta arvausta. Pessimistisien arvauksien mukaan huippu on jo koettu. Optimistisimmat sijoittavat sen parinkymmenen vuoden päähän. Tarkan ajankohdan voi määritellä vasta usean vuoden kuluttua huipusta. Kun huippu on ohitettu ja tuotanto lähtee laskuun, ampaisee öljyn hinta nopeaan nousuun. Eikä hinnan nousulle tule olemaan näkyvissä loppua, sillä tarjonta kutistuu nopeasti. Vaikka öljyntuotanto ei edes ole vielä laskussa, on öljyn hinta kolminkertaistunut viimeisen viiden vuoden aikana.

Öljyä käytetään kaikkialla: polttoaineissa, vaatteissa, kännyköissä, tietokoneissa, ruokien paketeissa, rakentamisessa, asfaltissa, leluissa, kemikaaleissa jne. Elintapamme ja yhteiskuntamme ovat pitkälti rakentuneet (halvan) öljyn varaan. Öljyn keskeisen merkityksen ymmärtää vasta kun sitä ei ole saatavilla. Korvikkeet ovat joko huonoja, kalliita, tai sitten niitä ei ole. Peak oilin seuraukset tulevat olemaan vähintäänkin yhteiskuntia ravistelevia. Tilannetta pahentaa se, että emme juurikaan ole varautuneet siihen.

The Crude Awakening -dokumenttielokuva käsittelee aihetta kattavasti ja on nähtävillä YLE-areenalla tästä linkistä: Ulkolinja: Öljy loppuu, mitä sitten?

Tutustu myös:
The Oil Drum - Peak oilia ja muita energia-aiheita monipuolisesti käsittelevä sivusto.
Life After the Oil Crash - sama hieman synkemmin.

Ykkönen silmään, ja menoksi!

2008-01-22T21:03:00.000+02:00

Jyväskylän Eurooppanuorten toiminta ampaisi tänään liikkeelle oikein toden teolla EU työnantajana –luennolla. Noin 70 innokkaan kuulijan joukko saapui Blomstead -saliin kuuntelemaan, millaisia työ- ja uramahdollisuuksia Euroopan unionilla on tarjottavanaan. Luennon puhujakaarti jakoi kuulijoille tietoutta niin virkamiestason työpaikoista, eurokansanedustajan avustajana olemisesta kuin omakohtaisista kokemuksista työnhakuprosesseissa.

Tiedottaja ja apulaispäällikkö Satu Raisamo Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimistosta esitteli yleisemmin EU:n työtarjontaa. Hänen luentonsa tarjosi kuulijoille paljon hyödyllistä tietoa eri kanavoista, joiden kautta työ- tai harjoittelupaikka jostain lukuisista EU:n organisaatiosta voi aueta. Eurooppalaisen Suomen toiminnanjohtaja Lauri Tierala puolestaan kertoi hyvin eläväisesti työnkuvastaan ja ajasta, jolloin toimi MEP Alexander Stubbin avustajana Brysselissä. Tilaisuuden päätti AIESEC -Jyväskylän taloudenhoitaja Ulla Leppänen kertomalla hakumenettelystä, jonka on käynyt läpi. Saimme konkreettisesti tietää, millainen ”pääsykoe” on kyseessä, jos päättää hakea työpaikkaa Euroopan unionin organisaatiossa. Samalla pääsimme nauttimaan myös Ullan pitämästä virkistävästä taukojumpasta, joka toi hymyn jokaisen huulille ja auttoi kuulijoita keskittymään loppuun saakka.

Kannattaa ehdottomasti pyrkiä Euroopan unioniin töihin, jos siihen on halua, rohkeutta ja mahdollisuus. Työ/harjoittelu EU:ssa saattaa myöhemmin avata ovia sellaisiin työtehtäviin, joihin muuten ei pääsisi käsiksi. Kaiken kaikkiaan työ EU:n organisaatiossa on varmasti juuri niin intensiivistä, opettavaa, haasteellista, ja palkitsevaa kuin mitä Lauri puheenvuorossaan toi asiasta ilmi.

Luento oli onnistunut avaus JENin toiminnan täyteiselle vuodelle 2008. Se tarjosi monille erittäin hyvää, ja uuttakin tietoa. Jyväskylän Eurooppanuorten toiminta pyritään jatkossakin pitämään sellaisena, että voimme tarjota alueen nuorille laadukkaita, hyödyllisiä ja hauskoja tapahtumia. Seuraava tällainen tapahtuma on Viiniä ja patonkia –ilta 13.2, jolloin aiheena on Venäjä. Tilaisuus alkaa klo 18.00 paikkana Lyhty. Tarkempia tietoja JENin tulevista tapahtumista löytyy osoitteesta www.jen.fi.

Toivotan itseni ja koko hallituksen puolesta kaikki lämpimästi tervetulleiksi!!

Maria, JEN pj 2008

Kuin kirkkovenesoutua.

2008-01-19T23:01:00.000+02:00

JENin blogi viettää nyt tammikuussa yksivuotissynttäreitään. Vuoden aikana se on toiminut sekä tehokkaana tiedotuskanavana että vilkkaana keskustelufoorumina, mutta ennen kaikkea arkistona, jonne erilaisia kokemuksia, ajatuksia ja ilmiöitä on dokumentoitu monien erilaisten ihmisten toimesta, monista eri näkökulmista. Kaikessa kirjavuudessaan tekstit muodostavat arvokkaan tallenteen kertomuksia, joita näin jälkikäteen on äärimmäisen hauskaa ja opettavaista tarkastella.

Vuosi sitten uusi hallitus aloitteli toimintakauttaan järjestelemällä Töihin ulkomaille -luentoa, joka osoittautui yhdeksi vuoden menestyksekkäimmistä tapahtumista. Hyvien kokemusten ja onnistumisten perusteella monet tapahtumakonseptit sinnittelevät JENin tapahtumakalenterissa tänäkin vuonna ja ensimmäinen uuden hallituksen voimin toteutettu tapahtuma onkin tiistaina 22.1. järjestettävä”EU työnantajana” -luento.

Samoin kuin viime vuonna, JENin tapahtumia toteuttava ydinporukka muodostuu pitkälti uusista aktiiveista, joista suurelle osalle paitsi kyseinen yhdistys, myös järjestötoiminta ylipäänsä on toistaiseksi vielä hieman vierasta. Tilanne on mielestäni loistava sekä JENin että kaikkien hallituksen jäsenten ja aktiivien kannalta. Yhdistyksen toiminta ei ole vaarassa jämähtää paikalleen, vaan se uusiutuu jatkuvasti uusien toimijoiden ja tuoreiden ajatusten myötä. Uudet aktiivit puolestaan oppivat tehokkaasti niin vastuunkantoa, kuin yhteistyön hienon hienoja pelisääntöjä ja saavat arvokkaan kokemuksen ohella käsityksen järjestötyöskentelyn luonteesta.

Lopuksi haluan toivottaa JENin vuoden 2008 iskujengille tsemppiä ja energiaa uuteen vuoteen! Yhdistystoiminta -samoin kuin kaikki yhdessä tekeminen- voi ajoittain olla verrattavissa Eurooppanuorten edellisten kesäpäivien kirkkovenesoutukokemukseen: äkkinäisiä kirosanojen ryöpsähdyksiä, huutoa ja turhautuneita huokauksia, mutta hetkittäisiä oivalluksen iloja, keskinäistä kannustusta ja rentoa naurua. And it's all worth it.

JENin tulevia rientoja tänäkin vuonna innokkaasti odotellen,

Riikka

Peustuslaista ja Lissabonin sopimuksesta

2007-12-14T15:27:00.000+02:00

Vaikka tunnetusti vastustankin populismia ja EU-vastaisuudella retostelua, on minunkin pakko nyt ryhtyä eskoseppäseksi ja kysyä kysymys liittyen uuteen Lissabonin sopimukseen. Kysymykseni kuuluu: Kuinka demokraattista on hyväksyä uusi perussopimus Lissabonissa, kun se eroaa vain marginaalisesti hylätystä perustuslaillisesta sopimuksesta? Siis sen jälkeen kun Ranska ja Alankomaat äänestivät yhteisten sääntöjen mukaan perustuslain romukoppaan 2005, miten on mahdollista, että käytännössä sama sopimus nyt kuitenkin allekirjoitetaan Lissabonissa?

Ja nyt ei pidä ymmärtää minua väärin. Henkilökohtaisesti kannatin aikoinaan perustuslaillista sopimusta ja kannatan lämpimästi myös uutta Lissabonin sopimusta. Mielestäni myös kansanäänestykset perustuslaista aikoinaan olivat tarpeeton ratkaisu. Mutta ne kuitenkin pidettiin, ja lopputuloksena perustuslaki ei tullut voimaan. Jollakin tavalla demokratiakäsitystäni vastaan taistelee nyt se, että käytännössä sama sopimus on kuitenkin allekirjoitettavana Lissabonissa. Toki siihen on tehty kosmeettisia eroja, mutta voiko joku rehellisesti sanoa, että kyseessä ei olisi sisällöltään sama paketti?

Nyt haastankin kaikki lainopilliset kyvyt kertomaan minulle sen merkittävät eron perustuslaillisen ja Lissabonin sopimuksen välillä, joka oikeuttaa jälkimmäisen voimaanastumisen perustuslain kaaduttua sääntöjenmukaisella tavalla. Ja sinänsä Lissabonin sopimuksenkaan voimaanastuminen ei ole kirkossa kuulutettu. Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen se täytyy ratifioida joka jäsenmaassa. Kansanäänestyksiä vältetään tällä kertaa taatusti, mutta Irlannissa tämä ei onnistu. Kansallisen lainsäädännön vuoksi kansanäänestys on järjestettävä. Eli on olemassa ainakin teoreettinen mahdollisuus, että Irlanti ei ratifioisi Lissabonin sopimusta ja näin sopimus ei astuisi voimaan.

Kriittinen kirjoitus antanee riemunaihetta tälläkin sivustolla toisinaan vieraileville nationalisteille. Olen kuitenkin sitä mieltä, että EU on edelleen paras foorumi ratkaista yhteisiä ongelmia Euroopassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita tiettyjen toimintatapojen kyseenalaistamatta jättämistä. Kissa pitää nostaa pöydälle ja jatkaa reilusti kamppailua kohti demokraattisempaa unionia.

Sorrutko Hannesteluun?

2007-12-02T16:54:00.005+02:00

Ilkka Karisto kirjoitti kolumnissaan (Image 9/07), että suomalaiset eivät osaa palauttaa ulkomaalaisten osoittamia kohteliaisuuksia Suomesta ja suomalaisuudesta, vaan sortuvat ylipatrioottiseen Suomen ylistämiseen, jolle ei näy loppua – siis Hannes-syndroomaan. Taudinkuvauksen mukaisesti suomalaista ei kiinnosta vastavuoroisesti oppia uutta toisen maasta, vaan keskustelu kääntyy suomalaisen hykertelyyn (joo-o, kyllä Kimi Räikkönen on kova kuski, entä tiedätkö vielä niitä Rasmuksen poikia, nekin ovat Suomesta!). Hannes-syndrooma kuitenkin laantuu yleensä nopeasti, vaikka ulkomaanmatkoilla huomaisikin puhuvansa Suomesta ylistävään ja paljon myönteisempään sävyyn, kuin normaalisti. Välillä Hannes-syndrooma kuitenkin iskee yllättäenkin, esimerkiksi kun suomalainen lukee sanomalehdestä, että ulkomailla on uutisoitu suomalaisuutinen. Pahimmillaan arvioisin syndrooman oireilevan silloin, kun suomalainen ei voi vastustaa kiusausta vierailla Kanarialla suomalaisravintolassa.

Mikä sitten selittää Hannestelua, Kariston ristimää ”modernin eurosuomalaisen kansantautia”? Suomalainen pitää itsestään selvänä sitä, että muilla mailla on julkkiksia, kun taas tunnetut suomalaiset ovat enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Onko suomalaisten sitten vaikea suhtautua kohteliaisuuksiin? Vai onko niin kuten Karisto esittää, että suomalaisen on helpompi keskustella tutuista asioista, kuin esittää vastakohteliaisuuksia? Vai onko suomalainen vain aidosti otettu siitä, että joku ylipäätään tietää jotain Suomesta ja suomalaisista? Karisto purkaa tämän viheliäisen syndroomaan lopulta perimmäiseen kysymykseen, jonka uskotaan pyörivän alati suomalaisen päässä: mitä muut meistä ajattelevat?

Miten siis Hannes-syndroomasta parannutaan? Terveellä itsetunnolla yhdistettynä aitoon kiinnostukseen toisia kohtaan - tietenkin.

Mukavaa joulunaikaa kaikille!

Laura T

Soihtu jatkaa kulkuaan

2007-11-26T11:08:00.000+02:00

JENin hallitus vaihtui jälleen ja vanha hallitus poistuu taka-alalle. Omalta osaltani kiitän kuluneista vuosista, joihin on mahtunut kaikenlaista toimintaa. Erilaiset seminaarit, keskusteluillat ja paneelit ovat tulleet tutuiksi monenlaisesta näkökulmasta. Töitä on paiskittu ja hauskaa on riittänyt!

Vanhan hallituksen puolesta toivotan ensi vuoden hallitukselle antoisaa ja muistorikasta vuotta! Toivon myös, että uudella hallituksella riittää rohkeutta uusien ideoiden toteuttamiseen. Sitä perua ovat nyt jo perinteeksi muodostuneet Viiniä ja patonkia –illat, vaikka aluksi niihin suhtauduttiin hieman skeptisesti. Kannattaa siis uskaltaa kokeilla!

Vaikka monia vanhoja hallituslaisia JEN-eläke odottaakin, on tämän viikon perjantaina (30.11.) tiedossa vielä JENin pikkujoulut. Toivottavasti niin vanhat kuin uudetkin toimijat saapuvat paikalle. Omasta ja JENin puolesta toivotan kaikki tervetulleiksi!

ESA

2007-11-18T21:38:00.000+02:00

”On vain yksi oikea tiede, fysiikka. Kaikki muu on pelkkää postimerkkien keräilyä”

-Ernest Rutherford

Vaikka Ernest-sedän lausuma on ehkä vähän yksisilmäinen, olkoon se motivaationamme tutustua avaruustutkimukseen ja erityisesti Euroopan avaruusjärjestö ESAaan!

Euroopan avaruusjärjestö on 17 Euroopan maan muodostama monikansallinen järjestö, jonka tehtävänä on, yllätys yllätys, tutkia avaruutta. ESA:n päämaja sijaitsee Pariisissa, mutta varsinainen laukaisuasema on sijoitettu lähelle päiväntasaajaa, Ranskan Guayanaan. Järjestön kokonaisbudjetti on hieman vajaa 3 mrd euroa, mikä jää kuitenkin selvästi jälkeen esim. NASA:n n. 17 miljardin dollarin rahoituksesta. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Yhdysvaltain puolustusministeriön budjetti(ilman Irakin sodan kustannuksia) vuodelle 2007 on noin 440 mrd euroa. Suomalaiset veronmaksajat tukevat ESA:n toimintaa 20 miljoonalla eurolla.

ESA perustettiin vuonna 1974 ja on sen jälkeen toteuttanut tehtäväänsä mm. laukaisemalla avaruuteen lukuisia satelliitteja ja avaruusluotaimia. Järjestö toimii yhteistyössä NASA:n ja Venäjän avaruusjärjestö Roskosmoksen kanssa. Yhteistyö Roskosmoksen kanssa on viime aikoina tiivistynyt, koska NASA:n tietosuojamääräysten kiristyminen on tehnyt yhteistyöstä ja tietojen jakamisesta aiempaa hankalampaa. Merkittävin yhteistyön muoto muiden avaruusjärjestöjen kanssa lienee kansainvälisen avaruusaseman, ISS:n, rakentaminen.

Laukaisut toteutetaan Arianella, joka on järjestön itse kehittämä kantorakettityyppi. Vuonna 2007 laukaisuissa aletaan käyttää myös venäläisiä Sojuz-kantoraketteja, joiden aiemmalla versiolla itse Sputnik sinkautettiin avaruuteen nelisenkymmentä vuotta sitten.

Tulevaisuudessa ESA tulee edelleen keskittymään tieteelliseen tutkimukseen sekä avaruuden kartoittamiseen. Erityisen mielenkiintoinen on järjestön Aurora-projekti, jonka kunnianhimoisena päätavoitteena on toteuttaa miehitetty Mars-lento vuoteen 2030 mennessä.

Katselkaahan yötaivaalle!

Anna-Marian kirjoitus nostettuna kommentista

2007-11-08T11:32:00.000+02:00

Tämä ei ole kommentti tuohon iso G kirjoitukseen, vaan minun oma kirjoitukseni, jota en taaskaan onnistunut saamaan läpi muuten kuin tästä kommenttikohdasta.

Olen todella tyytyväinen siitä, että Puolan äärimmäisen konservatiivinen pääministeri hävisi vaalit ja kärsi rökäletappion. Toivon, että Puolakin jo vihdoinkin siirtyy kannanotoissaan 2000-luvulle. Tasa-arvon vankkana kannattaja ja feministinä näen punaista kun joudun kuulemaan naista halventavia kommentteja. Puola on mielestäni kaukana siitä mitä sivistysvaltiolta voidaan olettaa. Heidän näkökulmastaan katsottuna naisia ei pidetä yhtä arvokkaina kuin miehiä ja tämä on tietysti aivan kestämätön seikka. Puola on osoittaututunut todelliseksi häiriköksi sinä lyhyenä aikana minkä he ovat olleet EU:N jäsen. Suomen tulisi pitää kiinni tiukemmin omista eduistaan, mutta pitäisi viimeiseen saakka välttää Puolan tapaa vaikuttaa asioihin. Olisi kaikkien edun mukaista, että Puola ymmärtäisi olla hiljaa silloin kun puhuminen vaikuttaa maan maineeseen sitä huonontavasti. Puola on ehtinyt aiheuttaa jo monia konfliktitilanteita EU:n sisällä. Toivottavasti tilanne rauhoittuu nyt vähän kun maalla on uusi pääministeri. Yksi mielestäni räikeimmistä esimerkeistä konflikteista oli se kun Puola jääräpäisesti vaati Jumalan mainitsemista EU:n perustuslaissa. EU:n tulee pysyä moniarvoisuutta kannattavana suvaitsevaisena maanosana, jossa mitään uskontoa ei nosteta jalustalle muita parempana tapana löytää totuus. Vaikka opiskelenkin teologiaa niin en silti halua nähdä EU:n perustuslaissa mainintaa Jumalasta. Tämä olisi väärin juutalaisia ja muiden uskontotukuntien edustajia vastaan. Juutalaiset ovat joutuneet kärsimään tarpeeksi kristinuskon fanaattisten kannattajien takia. Toisessa maailmansodassa 6 miljoona juutalaista menetti henkensä fanaatikkojen takia. Miksi uskonnon pitää yhä edelleen olla kiistakapulana? Kaikki uskonnot tähtäävät rauhaan, joten miksi ei voitaisi käydä parempaa dialogia eri uskontojen välillä eikä taistella yhden
totuuden takia? Eikö voisi olla olemassa monta totuutta?

Anna-Maria

Unessa unionissa

2007-11-08T09:55:00.000+02:00

Näin tuossa muutama viikko sitten unta, että olin Euroopan Unionissa vierailulla. Rakennus muistutti epäilyttävästi taloa, jossa parlamentti kokoontuu Strasbourgissa. Juoksentelin siellä kuin pieni tyttö karkkikaupassa. Yllättävää actionia uneen tuli, kun yleisöparvet alkoivat laskeutua salin tasolle. Meinasin jäädä yhden liikkuvan parven alle. Pääsin pois alta ja löysin lopulta sopivan istumapaikan. Joku valopää suomalainen turisti tosin neuvoi minua, että näiltä istumapaikoilta ei sitten pääse pois kuin junalla. Heräsin harmittavasti juuri siinä kohtaa, kun olin tutustunut yhteen hyvännäköiseen kroatialaiseen poikaa.

Ihan oikeassa elämässä kävimme pari vuotta sitten JENin exculla Euroopan komission Suomen edustustossa. Edustusto sijaitsee Helsingissä Espalla ja ulko-oven päällä lukee ”Euroopan Unioni”. Se nauratti silloin ja naurattaa edelleen. Komission edustuston tiedottajaa ei tosin naurattanut, kun kysyin: ”Miksi teidän oven päällä lukee Euroopan unioni, kun se on unionia siellä oven ulkopuolellakin?” Tiedottaja ei osannut vastata.

En ole koskaan oikeasti käynyt Brysselissä enkä Strasbourgissa mutta se ei ole menoa hidastanut. Joskus kun olen ollut jakelemassa EU-roinaa kävelykadulla, papparaiset ovat kyselleet, että oletkos likka päässyt Rysselissä käymään. Enpä oo. En usko siihen, että Euroopan Unioni on jossain Euroopassa. Jäsenvaltiot muodostavat unionin ja me kaikki olemme unionin kansalaisia – sekä unessa että hereillä.

Suuri G

2007-11-01T12:09:00.000+02:00

Kolmen lukiovuoden aikana ei varmaankaan ollut yhtä kokonaista viikkoa, jolloin ei olisi kertaakaan käsitelty teemaa ylioppilaskirjoitukset. Jokaiselle lukiolaiselle tuli varmasti selväksi, että kirjoitukset ovat nyt ne ratkaisevat tekijä, jonka tuloksista riippuisi tulevan elämän suunta. Kun sitten viimein palkkiona kovasta työstä sain käteeni todistuksen, jonka vuoksi olin kovasti istumalihaksiani testannut ,minulle selvisi myös, ettei tällä kyseisellä paperilla sitten lopulta ollutkaan kovin suurta merkitystä tulevaisuuteni kannalta. Opiskelen nyt alaa, jonka tiesin suunnakseni jo lukiossa. Mitä en tiennyt oli se, ettei olisi tarvinnut menettää yöuniani kirjoitusten takia, vaan että tähän pisteeseen päästäkseni olisi riittänyt läpi pääseminen.

Opiskelupaikan ratkaisivat muut asiat ja nyt kun kirjoituksista on kulunut muutama vuosi ja oppilaitos on muuttunut lukiosta yliopistoon, huomaan painivani jälleen samanlaisen ongelman parissa.Pääaineen valinnan lisäksi painotetaan ainakin omassa tiedekunnassani huolellista sivuainevalintaa. Sivuaineet tulisi olla järkeviä ja hyödyllisiä pääaineen kannalta, mutta toisaalta kannustetaan myös erikoisempiin yhdistelmiin, jotka auttaisivat erottumaan työelämässä muista hakijoista. Hyvät arvosanat olisivat suotavia ainakin niissä aineissa, joista aikoo suorittaa jonkinlaisen kokonaisuuden. Kaiken tämän lisäksi edessä häämöttää Suuri G. Pelottava, kauhistuttava ja tässä vaiheessa lähes mahdottomalta tuntuva haaste: Gradu. Kuinka valita aihe niin, että se liittyisi jollakin tavalla alueeseen, jonka parissa haluan tehdä töitä? Mitä jos valitsen väärin ja päädyn työpaikkaan, joka ei millään tavalla tunnu mielekkäältä? Mitä jos gradustani tulee vain yksinkertaisesti huono?

Opintoihini pakollisena kuuluvaan työelämäorientaatioon kuuluu vierailuja instituutioihin, jotka ovat mahdollisia tulevaisuuden työnantajia alamme opiskelijoille. Nyt vierailuja on takana useampi ja mikä näitä vierailuja yhdistää? Yksikään tapaamistamme virkamiehistä tai muista instituutioiden henkilökunnasta ei ole maininnut gradua mitenkään oleellisena työnsaantinsa kannalta. Lähes kaikki ovat korostaneet sattumien merkitystä. Työpaikat ovat löytyneet yllättävien käänteiden ja hyvin erilaisten polkujen kautta. Useampi mainitsi, ettei heidän kohdallaan gradusta ole missään vaiheessa kysytty mitään. Tärkeämpää on verkostoituminen, monenlaisten yhteyksien muodostaminen, minkä tietysti voi kokea hermoilun aiheeksi myös, mutta jätetään ne tässä käsittelemättä, etten aiheuta itselleni tai kenellekään muulle uusia paniikki kohtauksia.

Ehkä menestyminen kirjoituksissa tai edes gradun teossa ei sittenkään ennusta suoraan menestymistä myös työelämässä, mutta se ei tarkoita, ettei niiden eteen kannattaisi tehdä töitä. Parin vuoden päästä pähkäillessäni gradu vaiheessa päätäni kiristää varmasti moneen otteeseen, kun yritän muodostaa ja muokata tekstiäni. Toki haluaisin saada aikaan gradun, johon voisin olla itse tyytyväinen, mutta on hyvä tietää, että peli ei suinkaan ole menetetty, vaikka en pyrkisi saamaan aikaan mestariteosta.

Euroskeptisismi - mitä se on?

2007-10-23T20:06:00.000+03:00

Syksy saapui taas kesän jälkeen. Kuten joka syksy, olo on hetken aikaa melko -plääh- ennen kuin siitä tosiasiasta on päästy yli, että seuraavaan kesään on vielä pitkä matka. Sinänsä syksy lähti ainakin Eurooppanuorten kohdalla ihan ponnekkaasti liikkeelle. Helsingissä olin itsekin julkaisemassa www.kurkkudirektiivi.fi -nettisivustoa, jossa murretaan EU-myyttejä ja saimme aikaan melkoista keskustelua direktiivistä jos toisesta. Keskustelu jatkukoon edelleen kurkkudirektiivi.fi -sivuilla, missä sitä syksyn alkupuolella varsinkin käytiin monesta eri näkökulmasta. Kenenkään argumentteihin sen syvemmin puuttumatta voi vain todeta, että kukin valitkoon retoriikkansa. Äärimmäisen tärkeää nyt vaan on ollut, että foorumeilla on keskusteltu välillä asiasta, välillä mielestäni myös sen vierestä.

Kurkkudirektiivi.fi myötä huomasin, että tosiasia taitaa edelleen olla että EU:sta on helpompi keskustella kriittiseen "aina on jotain parannettavaa" -sävyyn ja että EU tuottaa "vain ongelmia". En itsekään väitä, että integraatiosta tulisi puhua vain ja ainoastaan myönteiseen rakentavaan henkeen nojaten, mutta jotenkin aina hämmästyn sitä miten EU vaan on "niin paska" jollekin. Aika aseista riisuvaa? Tuskin.
Euroskeptisismin hetkellisesti kohtaani tekemän hyökkäyksen edesauttamana päätin osallistua yliopiston järjestämälle aihetta käsittelevälle luentosarjalle. Lyhyesti sanottuna opin sen, että määrittelyä hankaloittaa se, että EU merkitsee monille eri ihmisille niin monia eri asioita läpi koko Euroopan, joten yritäpäs siinä kategorisoida ihmisten asenteita. Ja miksi edes pitäisi kategorisoida? Kysymyksen asettelun kun tulisi olla, MIKSI joku suhtautuu skeptisesti eikä KUKA on skeptinen EU:n suhteen. Eroja syntyy myös sen suhteen kuinka asennoidutaan EU-instituutiota kohtaan ja kuinka puolestaan taas eurooppalainen integraatio koetaan. Opitun perusteella voisin siis antaa kirjamääritelmän siitä, mitä euroskeptisismi on, mutta päädyn tulevaisuudessa edelleen pohtimaan pikemminkin sitä, miksi ja miten sitä Euroopassa esiintyy.

Päätin liittää tuohon alle opiskelija-kollegani Alexin luentosarjan päätteeksi tekemän runon, joka käsittelee juuri euroskeptisismiä luennolla opitun perusteella, joten luehan läpi jos aihe enemmänkin vielä kiinnostaa. Pitkähän se on, mutta lupasin kunnioittaa itse runoilijaa, enkä sitten lähtenyt lyhentelemään runoa.

Poem by Alexandru Filip

It is a term that is hard to define.

It has a meaning that we seek to confine.

Attach too narrow a meaning to it,

And then you walk a very thin line.

It easily leads to ideas’ conflict.

We use the term so arbitrarily,

That it became pejorative…

From normative, subjective uses,

And the fact that the form of the EU itself confuses.

To too many people tagged alike in a union,

Without regards for differing opinion.

And researchers using it each in his (her) way

And not explaining clearly along the way

What they themselves understand by the term.

It leads among critics to much concern.

Groups are all tagged with the same name together,

Because it’s convenient for researching easier.

Some will forget we are from “different Unions”,

That each of the countries have their own EU experience.

And some think that they know the EU quite good,

But not even their own countries,

Have they actually understood.

Some will ask “does the EU really exist?

Or is it just in our minds,

- A constructivist bliss?”

Flood and Usherwood propose a “thin” way of analysis,

While “hard-soft” distinction ignores Critics’ varieties.

With Kopecky and Mudde a two-dimensional scale is used…

Where they will consider supporters both specific and diffuse.

The first variable is a matter of support for integration,

The other more of EU support generalization.

They realized there is a question of categories,

Let us refresh our memories:

Euroenthusiats, -pragmatists,

Eurorejects and -sceptics.

Each spring and autumn the people in Brussels,

In opinion surveys they out-do themselves.

The Eurobarometer as we might know it,

Has many debates raised about it.

Is it relevant? Is it correct?

Popular opinion does it reflect?

It asks people about their situation

In future, present and past…

May put trust in institutions up to the test.

Whether they think they had something to gain,

From having become part of EU domain.

Still, a description of important aspects it made:

About fears of the people and EU’s perceived role.

“Will jobs go to Latvia? Will home culture fade?

Will Poles and Slovaks start to invade?

Will we pay for the others,

Will small states be heard?

Or will they become just part of the herd?

Our farmers will suffer from Common Policy…

And we will loose our proud currency!”

Supporters will argue, “it keeps us safe and well!

“About work and study exchange” they will tell.

Many questions about people themselves are asked:

How often they discuss politics and EU matters,

And if they try to persuade around them the others.

The survey then will try to find out

If a by equation a relation works out,

Between politically active people and critics.

Critical Grass roots organisations try to do their best,

But have very limited resources to put up to the test.

Money, airtime, new members are always short,

The EU employs tricks of the domino (effect) sort.

It did it to the Norse, and Latvians too,

Hoping the skeptics would get the home “boo”.

But they might not be as we think, that blunt.

May not want to completely block the EU,

Some just more flexibility they want.

Thoroughly must one investigate,

What EU-critics instigate.

Who are the actors, what are they saying?

In what alliances are they playing?

Some think that states,

Should merely collaborate.

Opponents of super-government they are,

Who’ll take the side of Anti-Federalism.

And protectionists oppose intergovernmentalism.

And then there are nationalists.

They will oppose neo-functionalism.

At least that is how Schymik might put it.

Never must we however forget,

That grass-roots critics are very distinct

Insult them you will by plotting them together,

And hard will you find them, if ever and ever,

Since they only need to work at home,

Tis’ hard to employ those who to each language belong.

And many good arguments might they really provide,

Just look at Iceland blooming outside!

TEAM has been very active and loud and up-front!

With the European NO campaign they make common front.

Just example of how critics unite

And many others are ready to fight.

Many of parties are making a stand!

But what is a party on the other hand?

There is of course such a fine line,

Between organisations and parties all the time.

Is it the leader, the voters, all members,

the programme?

On the issue there is much to comment.

Larger parties have more inner dissent.

Is EU criticism reflective

Of party members’ view?

And is the party left, center or right?

Is using those names really alright?

Parties differ, as their country does,

Studying parties can become a fuzz.

Party-research of all kinds

Is conducted at times,

Surveys is one of the types most used.

And discourse analysis,

Where subjects “conversate”,

It tries to explain and differentiate,

Relations that might normally be hidden tight,

And only qualitative research brings to light.

Surveying might be prone to mistakes,

Since often only established parties in consideration it takes,

Marginal ones it ignorates.

Or only the leaders’ portraits it makes.

We also have EU-critics at the heart of it all,

The current structure of EU they try to make fall.

Opposing the idea of a European super-government.

One example:

Independence and Democracy Group in the EU parliament.

They want nation-states, that are democratic and sovereign,

Most of the members of course come from Britain!

They stand for democracy, traditional values,

And more respect for our own differences.

On the whole then, what have we learned?

That EU-criticism on many levels is to be heard.

There is no big mass, of united critics,

As nothing is simple,

in social science and politics.

Both supporters and critics of the EU are distinct,

The latter will maybe never go extinct.

There is such a wide spectrum and range of opinions,

As there are perceived European Unions.

Avaimet onnistuneeseen integraatioon?

2007-10-13T08:00:00.000+03:00

Törmäsin englannin tehtävääni suunnitellessani mielenkiintoiseen artikkeliin: European Union Enlargement to the East- A challenge and an Opportunity, jonka on kirjoittanut tsekkiläinen politiikan tutkija Rudolf Cucera. Artikkeli käsittelee EU:n laajenemisen vaikutuksia ja herättää kysymyksen siitä, mitä tarvitaan onnistuneeseen Euroopan integraatioon. Artikkeli oli siinä mielessä kiinnostava, että se on hyvin poliittinen ja selkeästi kantaa ottava, ja ajattelin nyt lauantaiaamuna kuumehoureissani esitellä sitä hieman.

Artikkelissa Cucera kirjoittaa, että Euroopan unionin laajenemiseen liittynyt keskustelu entisissä neuvostoliiton maissa on liikaa keskittynyt materiaalisiin etuihin, joita EU:n liittymisestä saavutetaan. EU on Cuceran mukaan nähty taloudellisten hyödykkeiden jako mekanismina ja sen odotetaan edesauttavan merkittävästi hyvinvointivaltiollisten rakenteiden luomista vuonna 2004 liittyneisiin jäsenmaihin. Tämä skenaario on Cuceran mukaan epätodennäköinen Unionin rahoitusvaikeuksien vuoksi, ja hän kehottaakin palaamaan Euroopan integraation juurille, jotka hän näkee löytyvän kristillisdemokraattisesta ajattelutavasta, jossa yksilö nähtiin ensisijaisesti olevan vastuussa omasta elämänlaadustaan. (Cucera 2005, 162–165.)

Se, mitä EU:n sisällä Cuceran mukaan tarvitaan, jotta laajenemisen painopiste muuttuisi haasteesta mahdollisuudeksi, on yhteinen poliittinen ja moraalinen arvopohja. Cuceran mukaan, tämä arvopohja tulisi löytyä kristillisdemokratiasta, sillä arvo relativismi johtaisi vaan kadonneeseen poliittiseen konsensukseen. Cucera painottaakin, että tarvitaan ohjaavia periaatteita siitä, mitä on olla osa suurempaa Eurooppaa. Cuceran mukaan ei ole selvää, onnistuuko EU:n integraatio, mikäli se irtoaa oletetusta kristillisestä arvopohjastaan. (Cucera 2005, 167–168.)

Cuceran argumentteihin ainakin itse suhtaudun pienellä, ja ehkä vähän suuremmallakin varauksella, mutta kaikessa poleemisuudessaan se ainakin saattaisi herättää ajatuksia.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Lähde: Kucera, R. (2005). European union enlargement to the East - A Challenge and an Opportunity. In V. Pontuso, J. (Ed.), Perspectives on Political science, Vol. 34 Issue 3, (pp 162-168).

EU:n näkyvyys suomalaisessa mediassa

2007-09-27T15:35:00.000+03:00

Minkä tahansa asian imago ja tunnettavuus on, ainakin osaksi, riippuvaista mediasta ja sen suhtautumisesta. Viime aikoina on käyty keskustelua unionin näkyvyydestä. Osa syynä kansalaisten ja unionin väliseen kommunikointikatkokseen voi olla suomalainen media ja sen EU-uutisointi. Big Brotherissa tapahtuu ja maajussitkin on taas valittu. Tälläkin hetkellä lööpit ovat ainakin Suomessa vallanneet enemmissä määrin Big Brotherin tapahtumat :) Onko kyseessä kommunikointivaje? Vai olisiko kyse sittenkin siitä, että unionia koskevat uutiset eivät ole yhtä räväköitä?

Euroopan Unionin näkyvyyttä Suomalaisessa mediassa olisi mielenkiintoista tutkia tarkemmin. Asia alkoi kiinnostamaan minua enemmänkin ja päätin tehdä eräänlaisen minitutkimuksen unionia koskevasta uutisoinnista yhdessä suuressa suomalaisessa sanomalehdessä ja iltapäivälehdissä. Tarkoitus on seurata viikon ajan mitä unionia koskevia aiheita nousi esiin. (Huom! tutkimukseeni ei kannata suhtautua liian vakavasti!!!)

Lehdissä esiintyneet otsikot olivat muun muassa seuraavia:

– EU:ssa pyritään uudistamaan ja selkeyttämään lomaosakkeiden myyntiä koskevia määräyksiä.

– EU kielsi tonnikalan pyynnin ylikalastuksen vuoksi (Sushin tuotanto lisännyt tonnikalan kysyntää!)

– Britannia vaatii Zimbabwelle tiukempia EU-pakotteita

– OECD kiitteli EU:n energia-aloitetta (EU:ta patistetaan tiivistämään yhteismarkkinaa)
– Hollannin hallitus ei halua EU:n uudistamissopimuksesta kansanäänestystä

– EU:n hinta vuodessa 45 euroa per naama

– EU:n päätös leikata sokerinviljelyä vaarantaa tuotannon Suomessa
– Eduskunta otti päätösoikeuksien kiristykset vastaan vähin nurinoin – EU ei hyväksynyt Suomen esittämää päästöoikeuksien jakosuunnitelmaa
– Suomi haluaa edustajan EU:n viisaiden ryhmään
– EU: Lipun hinnasta saa osan takaisin, jos juna myöhästyy
– EU:n vastustus kasvaa Norjassa
– Ranska haluaa EU:sta joukkoja Darfurin avuksi
– Suomi yrittää poikkeuslupaa EU:n sokerikiistassa

Uutisotsikoita oli laidasta laitaa, tasaisesti joka päivä. Uutisille yhteistä oli tiukka asiapitoisuus. Vaikuttaako uutisointi EU:n imagoon ja kiinnostavuuteen? Ainakin itse haluaisin mielelläni lukea myös esimerkiksi kansalaisten toimintaa koskevia uutisia enemmän. Miten EU:n mediakuvaa tulisi kehittää? Onko EU-uutisointi jokaisessa maassa samankaltaista? Tarvitseeko uutisointi uudistusta? Kärsiikö unionin uskottavuus jos uutisointia kevennettäisiin? Ota kantaa ja kommentoi!

Mikä ihmeen munniharppu?

2007-09-17T11:11:00.000+03:00

Hiljaisuus. Olen mennyt sanattomaksi. Jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen pitäisi varmaan blogata ja tässä minä olen, Laura 26-v, ja kirjoittamassa ensimmäistä blogitekstiä. (Tunnustan, jätin viime kerran välistä..auts). Tosin viimeaikoina minusta on alkanut tuntua, että bloggailu on vähän out ja facebook on in. Tämä naamakirja on ihme paikka.
Kannattaa käydä tutustumassa: www.facebook.com

Jos et jaksa viettää aikaasi naamakirjassa, niin onneksi on Big Brother. Kaksitoista ihmistä suljetaan taloon, ja sitten me ihmettelemme kuka on pussannut ketä jne. Harmi, kun Suomessa ei tehdä niin kuin Atlantin takana. Suljetaan kuusi ihmistä ja heidän eksät taloon. Ja sitten me todenteolla ihmettelemme.

Niin se munniharppu.

Munniharppu on eräs maailman vanhimmista soittimista. Se muodostuu metallisesta kehyksestä ja siihen kiinnitetystä kielestä. Munniharppu muistuttaa muodoltaa ehkä hieman hevonkenkää tai vielä ehkä enemmän tattia. Munniharppua soitetaan laittamalla se suuhun hampaita vasten ja näppäilemällä kieltä yleensä etusormella sen ulospäin taivutetusta osasta. Munniharppu on yksi harvoista soittimista, jota on tiettävästi soitettu melkein joka puolella Eurooppaa. (Hahaa, siinä se tuli.. Eurooppa.)
(lähde: Suomen munniharppuyhdistyksen kotisivut)

Ajatuksia sitoutumisesta...

2007-09-09T23:55:00.001+03:00

Teeveestä tulee lähes joka ilta sinkkuelämää ja sitoutumiskammo saattaa olla sana kuvaamaan ihmisen mielentilaa. Sitoutumisesta tai pikemmin sitoutumattomuudesta ihmissuhteissa on tullut jo lähes muotia. Ei hätää, en (valitettavasti) aio vuodattaa blogiimme tätä enempää ihmissuhde-soopaa, vaan ajattelin käyttää blogivuoroni pohdiskelemalla hieman sitoutumista nimenomaan poliittisiin puolueisiin omien kokemuksien ja ystävieni kanssa käymien keskustelujen pohjalta.

Jyväskylän eurooppanuoret on poliittisesti sitoutumaton järjestö. Jossain määrin poliittisesti sitoutunut se on siinä määrin, että suhtautuminen Euroopan Unioniin on myönteinen. Myönteinen ote EU:hun ei tietenkään sulje pois avointa keskustelua, kritiikkiä, ideoiden ja ajatusten vaihtoa ja asioihin vaikuttamista. Luonnollisesti jäsenillä ja hallituksessa vaikuttavillakin on omat mielipiteensä, aatteensa, suuntautumisensa ja joillain myös puolueensa.

Poliittista sitoutumattomuutta kuten myös aktiivisuutta on useita eri asteita. On eri asia käydä puolueen tilaisuuksissa viikottain ja ottaa aktiivisesti osaa keskusteluun, kuin se, että ystäväsi tietävät että äänestät tiettyä aatetta. Saattaa olla, ettei henkilö tunne minkäänlaista tarvetta tuoda sitä esille tai nostaa omaa suuntaumistaan muita arvoja ylemmäs, vaan kokee saavansa enemmän irti monenlaisista mielipiteistä asioista keskusteltaessa. Toisille tarve kuulua tiettyyn suuntaukseen on ehdottomampi ja henkilö voi ajatella saavansa parhaiten osallistua yhteiskunnalliseen keskuteluun yhden toimijan kautta.

Mielestäni hyvä syy olisi aktivoitua omia arvoja lähinnä olevaan puolueeseen. Toisaalta ympäristön vaikutusta omiin arvoihin ja mielipiteisiin ei käy täysin kiistäminen. Henkilön yhteiskunnalliset lähtökohdat, laajempi poliittinen ympäristö, vuorovaikutussuhteet perheen, ystävien, koulun, järjestöjen ja yhteisön välillä muodostavat henkilön suuntautumusta polittiisessa mielessä. Mielestäni kuitenkin voi olla enemmän yhteisön sosialisaation kuin henkilön todellisien, laajasti tiedostettujen intressien mukaista nuoresta pitäen seurata yhteiskunnalista keskustelua kokoajan yhteen toimijaan tukeutuen. Voi olla poliittisesti aktiivinen, vaikka onkin puoluepoliittisesti sitoutumaton.

Sitoutumattomuus politiikassa laajemmin kielii mielestäni jonkinlaisesta politiikan murroksesta, kun valtapuolueet ovat ajautuneet lähelle toisiaan ja usein päätökset suuntaan tai toiseen voidaan vaan julkistaa eri aatteiden tai arvojen valossa. Politiikka on henkilöitynyt vahvasti ja yhden toimijan imago, mielenkiintoinen henkilökuva tai täysin oikein laskelmoitu ja kohdennettu vaalikamppanja saa yhtäkkiä valtasuhteet heittämään häränpyllyä.

Voihan myös ajatella, ettei nuoria koskevia suuria poliittisia kysymyksiä tuoda tarpeeksi esiin mediassa. Keskitytään mielummin revittelemään yksittäisen poliitikon edesottamuksia. Asiat ovat jäänet ajoittain taka-alalle. Esimerkiksi tarvetta opintotuki-uudistuksiin käsiteltiin suhteellisen matalalla profiililla. Äänestäminen tai äänestämättä jättäminen on yksittäisen henkilön valinta. Mielenkiintoista on, että mielipide saattaa perustua täysin ympäristön ja valtamedian huomioihin.

Toimivaan demokratiaan ja kansalaisvaikuttamiseen kuuluu, että yksilö pystyy muodostamaan oman riippumattoman mielipiteen ja tekemään perusteltuja päätöksiä. Yhteiskunnan kannalta on hyväksi että äänestäjät ovat valveutuneita.

Siinä jotain poliittisesta sitoutumattomuudesta, alku saattoi johtaa harhaan, mutta eipä se minua haittaa, näin pääseemme sinkkuelämästä kansalaisvaikuttamiseen. :)

Leena

Kommetoikaa vapaasti! Mikä sai liittymään tiettyyn puolueeseen/pysymään sitoutumattomana? Mikä on kodin ja vanhempien merkitys? Entä "takin kääntäjät", voiko uskottavasti surffailla eri puolueiden välillä?

Terveiset EU:hun Sveitsistä

2007-09-02T17:43:00.000+03:00

Terveisiä vaihteeksi EU:n ulkopuolisesta Euroopasta. Töiden loputtua Suomessa muutin toukokuun alussa Zürichiin töihin suuren investointipankin tietojärjestelmäosastolle. Jyväskylässä opiskeleva vaimoni on asunut vuosien mittaan useaan otteeseen täällä ja oli suhteellisen helppoa lähteä hänen "toiseen kotikaupunkiinsa", kun vaihtoehtona Suomessa olisi ollut Helsinkiin muuttaminen.

Seitsemän miljoonan asukkaan Sveitsi sijaitsee neljän EU-maan välissä. Liittovaltio jakautuu 26 kantoniin, maassa on vain viisi yli 100 000 asukkaan kaupunkia, ja eri osissa vallitsee täysin toisistaan poikkeava kulttuuri. Täällä EU:ssa tavoiteltu läheisyysperiaate on arkipäivää. Pienistäkin asioista järjestetään herkästi kansanäänestys paikallisella tai liittovaltion tasolla vaikkapa julkisista valvontakameroista lähtien, ja monista asioista päätetään täysin paikallisella tasolla. Kuvaan sopii hyvin sekin, että liittovaltiolla ei ole varsinaista valtionpäämiestä, vaan virkaa kierrätetään hallituksen keskuudessa vuosittain.

Sveitsin frangi on menettänyt viime aikoina arvoaan suhteessa euroon ja esimerkiksi Lontooseen verrattuna työvoimakustannukset ovat parissakymmenessä vuodessa muuttuneet kalliimmista halvemmiksi, mutta silti Sveitsi on yhä useimmilla taloudellisilla ja elämänlaatuun liittyvillä mittareilla maailman kärjessä. Zürich on aivan oma lukunsa. Sveitsin pankki- ja liikemaailman keskuksessa kadut ovat lounasaikaan täynnä tummia pukuja ja kaduilla tulee vastaan aivan liikaa avoautoja, Ferrareita ja Porcheja. Sveitsiläisillä on liikaa rahaa, ja kuten norjalaiset, he eivät halua jakaa sitä köyhemmille valtioille, joten EU:hun liittymistä on turha odottaa lähitulevaisuudessa. Sveitsi pysyy omana pienenä maailmanaan.

Sveitsi on toisaalta nykyään EU:n reunavaltio, jossa asumisessa ja kaupankäynnissä ei ole kovin suurta eroa EU:hun lukuisien viime vuosien aikana solmittujen EU:n ja Sveitsin välisten sopimusten seurauksena. Tilanne on tässä suhteessa muuttunut suuresti ja esimerkiksi työnhaku täältä on helpottunut, ja EU-kansalaisena pääsee nauttimaan useista erivapauksista. Vakituisessa työssä olevana EU-kansalaisena saan 5 vuodeksi kerrallaan työ- ja oleskeluluvan itselleni ja vaimolleni, kunhan jaksan juosta virastoissa.

Sveitsille leimallista on kova työnteko ja työnteon arvostus, matala verotus, saksalainen täsmällisyys eteläeurooppalaisella mentaliteetilla sekä lukuisista eri maista tulleet siirtotyöläiset niin hanttihommissa kuin akateemisessa maailmassakin. Maa on vuosisatoja ollut monikulttuurinen ja viranomaisten tai yritysten kanssa voi yleensä asioida ainakin saksaksi, ranskaksi, italiaksi ja englanniksi. Yhteiskunta on hyvässä ja pahassa varsin erilainen verrattuna Suomeen ja muihinkin EU-maihin, ja on hyvin mielenkiintoista vertailla täällä ja Suomessa tehtyjä ratkaisuja mm. sosiaaliturvan, terveydenhuollon, koulutuksen ja politiikan suhteen. Eräs kantoni suunnitteli hiljattain degressiivistä verotusta, eli prosentin pienenemistä tulojen mukaan. Liittovaltio kuitenkin kielsi tämän, vaikka salli tasaverotuksen. Täysin yksityinen terveydenhuolto- ja sairausvakuutusjärjestelmä merkitsee parempaa palvelua ja pienempiä jonoja, mutta korkeita suhteellisia kustannuksia matalapalkkaisille.

Yritän kirjoittaa jatkossakin sikäli kun niukka vapaa-aika sen sallii. Täällä tehdään kovaan tahtiin töitä ja silti työntekijät kuuluvat Euroopan tyytyväisimpiin. Katsotaan miten kauan pullamössössä kasvaneella suomipojalla pää kestää täkäläistä elämänmenoa. Ainakaan täällä ei tarvitse kahlata lumisohjossa, paitsi Alpeilla retkeillessä.

Golfin yhteisöllisyydestä

2007-08-24T12:35:00.000+03:00

Pelaako teistä joku golfia? Olen viettänyt kesäni paikkakunnalla, joka hyvin pitkälti pysyy hengissä lomalaisten tuomien rahojen ansiosta. Kunnan asukasmäärä noin tuplaantuu vilkkaimman kesäsesongin aikana. Ihmisiä tänne vetävät sukulaissuhteet, terveyskylpylä ja golf. Viimeisiksi mainittuihin on panostettu koko kunnan voimin. Kylpylä ja golfkenttä ovat elintärkeitä kunnan talouden kannalta.

Vaikka golf oheistoimineen pitää yllä kunnan hyvinvointia, sitä pidetään täällä yläluokan ihmisten sekä rikkaiden ja pyrkyreiden lajina. Jo tästä voidaan vetää johtopäätös, että ainakin täällä golf on kateutta synnyttävää. Viime aikoina on kuitenkin ollut havaittavissa muutosta asenteissa golfia ja golffareita kohtaan. Ne ihmiset, jotka ovat aikaisempina vuosina halveksuneet golfin harrastajia, ovat itse alkaneet pelata. Mistä muutos johtuu? Onko ihmisten yleinen tulotaso tai vapaa-ajan määrä kasvanut? Vai onko kynnys lajin aloittamiseen madaltunut? Jos on, niin mistä syystä?

Juttelin parisen viikkoa sitten henkilön kanssa, joka oli ennen erittäin anti-golf-tyyppi. Nyt sama henkilö julistaa golfin ilosanomaa. Yhtäkkiä golf ei enää ollutkaan snobien laji, puhumattakaan yläluokkaisuudesta tai vaatteilla ja rahalla kerskailusta. Hänen mukaansa golf sopii kaikille, eikä se oikeastaan ole edes niin kallista, kunhan alkuun pääsee. Tämän tyypin kelkan kääntämisen takana oli uusi golfaava seurustelukumppani, jonka elämään golf tiiviisti liittyi. Tästä ennen niin anti-golf-tyypistä tuli pro-golf-tyyppi uusien ihmissuhteiden ansiosta.

Olen paneutunut tähän asiaan tänä kesänä oikein hartaudella ja olen tehnyt tutkivaa journalismia, eli pitihän sitä käydä kokeilemassa, miltä se puttaaminen ja lyöminen tuntuu. Ajattelin, että eihän se nyt voi niin vaikeaa olla. Mutta perhana, siinä se pallo pysyi tiin päällä minun huhkiessa mailan varressa. Ja sitten, kun vihdoin osuin siihen palloon, niin se vain pomppi pitkin nurmen pintaa edeten parikymmentä metriä. Päätin, että tämä ei ole ainakaan minun lajini. Kärsivällisyyteni kun on sitä luokkaa, että heti olisi oltava vähintään yhtä hyvä kuin Tiger Woods. Kokeiltu on.

Olenkin tullut siihen lopputulokseen, että ne jotka parjaavat golfia ja sen harrastajia, ovat ennen kaikkea kateellisia. Golffarit nimittäin muodostavat oman yhteisönsä, ja yhdistävä tekijä on pelaaminen. Ihmisten taustoilla ei ole merkitystä kentällä. Tärkeintä on rentoutuminen lajin parissa. Luulenkin, että angsti golfia kohtaan syntyy piilevistä haluista kuulua tähän tiiviiseen yhteisöön. Golffareilla on aivan oma maailmansa, eikä sitä ymmärrä, jos ei itse pelaa. Sama seikkahan on oikeastaan lajin kuin lajin harrastamisessa. Golfiin usein liitetty yläluokkaisuus vain tekee siitä helposti vihattavan.

Jottei blogimme olisi liian asiallinen,

Maria

Kesäpäivien kuulumisia

2007-08-08T22:07:00.000+03:00

Koska blogissamme oli viime viikolla vuorossa vieraskynä, ja varsin painavaa asiaa, lankeaa minun vuorolleni mitä ilmeisimmin toissaviikkoisten kesäpäivien kuulumisien tuominen niille poloisille, jotka eivät tänä vuonna päässeet mukaan. Tässäpä siis tiivistettynä Eurooppanuorten Kesäpäivät Jyväskylässä ja Korpilahdella 28.-29.7.2007.

Kesäpäivät polkaistiin virallisesti käyntiin lauantaiaamupäivällä seminaarilla, jonka aiheena tänä vuonna oli yhteisöllisyys. Aluksi pääsimme heittäytymään simulaatiopeli ”Derdialaisten” pyörteisiin oppien samalla paljon kulttuurien välisestä viestinnästä ja sen haasteista. Pelin jälkeisessä keskustelussa itse kukin huomasi, ettei sitten vielä ilmeisesti olekaan niin kovin vanha, kun innostuu ihan päättömästi heti, kun pääsee leikkimää. Ainakin täällä myönnetään heti syyllisyys hillittömään kiljumiseen ja posket punaisena kohkaamiseen.

Asiapuolesta seminaarissa vastasi Eurooppanuorten puheenjohtaja Joonas Turunen, joka alusti Euroopan Unionin tulevaisuusnäkymistä. Jeniläisten iloksi mukaan keskusteluun ilmaantui myös uusia kasvoja, jotka olivat kesäpäivien myötä tulleet tutustumaan porukkaan ja touhuihimme. Lämpimästi tervetuloa mukaan toimintaan ja toivottavasti näemme syksyllä!

Seminaarin päätteeksi reippaat Eurooppanuoret suuntasivat ukkosmyrskyjä uhmaten kohti Alban laituria ja siellä odottavaa kirkkovenettä. Kuin ihmeen kaupalla soutelumme osui juuri siihen iltapäivä tuntiin, jolloin ei satanut, ja alkuvaikeuksien jälkeen vene saatiin liikkeellekin. Iloisesti laulellen Eurooppanuoremme sousivat pitkin Jyväsjärveä, kunnes oppaamme ilmoitti meidän saavan jatkaa soutelua omin voimin ilman hänen asiantuntevaa ohjaustaan. Tästä ilmoituksesta ja minuutin kestäneestä sadekuurosta seuranneet tapahtumat osoittivat, ettei välttämättä ole hyvä ajatus laittaa seitsemäätoista vahvoilla mielipiteillä varustettua Eurooppanuorta samaan veneeseen. Jokaisella kun tuppaa olemaan näkemys siitä, kuinka tulisi toimia. Keskellä järveä opimme kuitenkin tärkeitä asioita yhteisöllisyydestä, kun yhteistoiminta oli maihin pääsemiseksi välttämätöntä. Tyylillemme epätyypillisesti ratkaisimme tilanteen valitsemalla itsellemme yksinvaltaisen johtajan, joka lopulta johdatti meidät kuivalle maalle. Kiitos Hannakaisa!

Selvittyämme kuivin jaloin maalle, oli aika siirtyä bussilla kohti Korpilahtea ja jo viime vuonna oivaksi kesäpaikaksi havaittua Ala-Lehtimäen-tilaa, jossa meitä odottivat ystävällinen isäntäpariskunta ja hurja raekuuro. Kun saapumishässäkästä ja kokkailusta oli selvitty, paistoikin jo aurinko, ja Keski-Suomi näytti kauniimmat puolensa. Tämän jälkeen illan ohjelma oli mitä suurimmassa määrin epävirallista ja mukavaa yhdessäoloa, johon sisältyi ainakin grillailua, tanssimista, saunomista ja viljapellossa juoksentelua (vastaa muuten uimista järven puutteessa, toim.huom.). Lisäksi ohjelmassa olivat aluejärjestöjen valmistelemat ohjelmanumerot, joista ainakin minun harmikseni jäi toteuttamatta Lauran tyynyformula! Ensi vuoden ohjelmia suunnitteleville tiedoksi.

Seuraavana päivänä vuorossa olivat Eurooppanuorten hallituksen ja Alueiden komitean kokoukset. Niitä tämä kesäpäiväilijä ei kuitenkaan päässyt todistamaan, koska istui jo junassa kohti kesäkotia väsyneenä, mutta oikein onnellisena ja monta kokemusta rikkaampana.

Maahanmuuttopolitiikan haasteet

2007-08-02T20:38:00.000+03:00

Kesän vierailevana kirjoittajana esiintyy tällä viikolla nykyään Suomen ylioppilaskuntien liitossa vaikuttava, JENin entinen puheenjohtaja Jarkko Seppälä.

_____________________________________________________________________

Eurooppanuoret otti ansiokkaasti kantaa suomalaisen maahanmuuttopolitiikan uudistukseen heinäkuun kannanotossaan. Suomen maahanmuuttokäytännöt jalainsäädäntö on valitettavan takapajuinen, eikä heijasta alkuunkaan sitä suuntaa, johon maahanmuuttopolitiikan tulisi mennä.

Suomessa maahanmuutto koetaan usein sisäiseen turvallisuuteen liittyvänä uhkana, ei hyvinvointia lisäävänä mahdollisuutena. Hallituksen päätös keskittää kaikki maahanmuuttoasiat sisäasiainministeriöön kuulostaa uhkaavalta juuri siksi, että perinteisesti sisäministeriö on”poliisiministeriönä” ollut tiukan kontrollin kannalla, kun taas työministeriön alaisten maahanmuuttajien kanssa toimivien yksiköiden suhtautuminen on ollut huomattavasti myönteisempää.

Suomi tarvitsee kipeästi osaajia, myös kolmansista maista. Juuri näillä ihmisillä on usein vaikeinta oleskeluluvan ja kotoutumisen kanssa.Kotoutumiselle suurimman haasteen asettaa kielen ja kulttuurin heikko tuntemus ja niiden riittämättömät opiskelumahdollisuudet. Myös työelämä tulisi saada tutuksi. Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) peräänkuulutti alkukesästä juuri työnantajien roolia maahanmuuttopolitiikan kehittämisessä.

Olen Eurooppanuorten kanssa täysin samaa mieltä siitä, ettämaahantulokäytäntöjä on helpotettava ja tehtävä rajasta helpommin ylitettävä. Suomi tarvitsee väestön ikääntyessä ja eläköityessä monenlaisia osaajia. Maahanmuuttajien ei voida kuitenkaan nähdä työllistyvän ainoastaan matalapalkka-aloille. Myös korkeakoulutettuja osaajia tarvitaan.

Suomen on kehitettävä aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisen käytäntöjä ja työnantajien on muutettava asenteitaan ulkomailla hankittua osaamista kohtaan. Yleisen mielipiteen muuttaminen on aina se vaikein tehtävä.Kuitenkin, mikäli maahanmuuttajat ovat tasaveroisina mukana niin päiväkodeissa, kouluissa kuin työpaikoillakin, muuttuu myös yleinen mielipide suvaitsevaisemmaksi, näin uskon.

Hallitus on kirjannut paljon hyviä tavoitteita hallitusohjelmaan, liittyen juuri maahanmuuttopolitiikkaan ja kotoutumisen helpottamiseksi. Kieli- jakulttuuriopinnot vaativat kuitenkin selkeitä lisäresursseja, jotta siirtyminen työelämään ja pärjääminen yhteiskunnassa mahdollistuisivat kaikille maahanmuuttajille.

Liikkuvuutta painottava EU tarvitsee yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa.Myös tästä olen Eurooppanuorten kanssa samaa mieltä. Laiton maahanmuutto pitää saada kuriin. Avoimempi maahanmuuttopolitiikka auttanee myös tässä.

Olen erittäin iloinen siitä, että maahanmuuttopolitiikka on noussut yhä vahvemmin keskusteluun myös Suomessa. Tarvitsemme laajoja uudistuksia,ennakkoluulottomuutta, suvaitsevaisuutta, avoimuutta ja fiksuja päätöksiä.Onko Suomella halu tehdä muutos? Pakko olla!

Jarkko Seppälä

Kirjoittaja on Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry:n kansainvälisten asioiden vastaava ja Eurooppalainen Suomi ry:n hallituksen jäsen.

New York, New York

2007-07-29T16:28:00.000+03:00

Jotkut väittävät, että New York on USA:n eurooppalaisin kaupunki. Toiset taas ovat sitä mieltä, että kyseisen ”kunnian” ansaitsee Boston tai San Francisco. Enpä tiedä mikä näistä on lähinnä totuutta ja onko asialla niin väliäkään (ellei sitten kirjoittelisi Eurooppanuorten blogiin), mutta eurooppalaiset juuret kaupungilla ainakin on. New Yorkin perustivat hollantilaiset uudisasukkaat nimellä Nieuw Amsterdam vuonna 1626. Pari vuosikymmentä myöhemmin, vuonna 1664, englantilaiset valtasivat kaupungin ja nimittivät sen uudelleen Yorkin herttuan mukaan New Yorkiksi. Vuosina 1880-1910 yli 17 miljoonaa pääosin eurooppalaista siirtolaista saapui New Yorkiin Ellis Islandin kautta. Kaupunkiin virtasivat vuoroin italialaiset, irlantilaiset, saksalaiset ja itäeurooppalaiset, jotka asettuivat yleensä asustamaan samalle alueelle. Tämän seurauksena moni alue on vielä nykyiseltä tunnelmaltaan ja usein nimeltäänkin kovin eurooppalainen (esimerkkinä em. kansalaisuuksien kansoittamat Little Italy, Meatpacking District ja Hell’s Kitchen, Yorkville, Little Ukraine).

Nämä tiedot ja paljon muita mielenkiintoisia tarinoita tuosta "unelmien, vapauden ja mahdollisuuksien kaupungista", kuulin viime viikolla Captain Malachy Murraylta Circle Linen Manhattanin saaren kiertävällä risteilyllä. Kyseinen mies on myös kirjailija ja näyttelijä, mutta ennen kaikkea mahtava tarinan kertoja. Suosittelen hänen kirjaansa "Unique New York" kaikille NYC:issä matkaaville - niin ensikertalaisille kuin jo konkareille. Kirjassa on paljon huikaisevan mielenkiintoisia juttuja kaikkine yksityiskohtineen, joita ei tavallisista matkaoppaista voi lukea. Olipa hienoa sattua juuri hänen isännöimälleen risteilylle, vaikka muutenkin risteily oli kokemus sinänsä antaen aivan uudenlaisen kuvan Manhattanista sekä lähialueista, kuin mikään muu liikkumismuoto. Kun nyt suosittelemaan päästiin, niin tässä lisää hyväksi havaittuja paikkoja ja kokemisen arvoisia juttuja kyseisestä kaupungista.

Hotelli: New York Helmsley Hotel, 46-kerroksinen hotelli, jonka ikkunoista näkyvät mm. Chrysler Building, Grand Central Station ja YK. Mahtavien näkymien lisäksi, palvelu hotellissa on aivan loistavaa ja tavallisetkin huoneet on varustettu todella kattavasti. Hinta-laatusuhde on tässä hotellissa aivan kohdallaan. Kaikesta huolimatta oli ihan hyvä, että emme olleet siellä tällä kertaa. Kulman takana nimittäin tapahtui höyryputken räjähdys, minkä vuoksi koko alue oli muutaman päivän suljettuna…

Kiertoajelut: Erityisesti ensikertaisille ja niille, joilla ei ole paikallista opasta omasta takaa, suosittelen opastettuja kiertoajeluita sightseeing-bussilla, vaikka ne ovatkin niiin massaturismia kuin olla ja voi. Kierroksilla näkee kuitenkin kaupunginosat kattavasti Harlemista Brooklyniin sekä kuulee mielenkiintoisia tarinoita ja yksityiskohtia. Suurin kiertoajeluiden järjestäjä taitaa olla Grey Line, jonka liput voi ostaa myös etukäteen netistä tai sitten ne voi hankkia myyjiltä Times Squarella, jolla kyseisiä tikettejä tyrkytetään ihan kiitettävästi.

Museot: The Museum of Modern Art eli MoMa, jonka kokelmat sisältävät nykytaidetta mm. maailmankuulujen maalausten, veistosten, arkkitehtuuristen mallien ja videoiden muodossa (oma suosikkini kokoelmasta). Museon omien kokoelmien lisäksi esillä on paljon vaihtuvia näyttelyitä, joten sinne täytyy aina palata uudelleen. Lisäksi siellä on kiva bongailla suomalaista designia, jota on esillä yllättävän paljon.

Vaikka MoMassa on paljon nähtävää, se on kuitenkin jokseenkin hallittavissa ja nähtävissä yhden päivän aikana, kun taas esimerkiksi The Metropolitan Museum of Art (The Met) aiheuttaa lähinnä ahdistusta, koska sen mittavista kokoelmista ehtii nähdä vain pienen osan yhdellä vierailukerralla.

Baseball: Jos haluaa nähdä ja kokea periamerikkalaista vapaa-ajanviettoa, niin kannattaa mennä katsomaan baseball-ottelua. Ottelut kestävät usein viisikin tuntia, joten aikaa siellä saa menemään, jos haluaa. Tosin tärkeintä siellä ei näytä olevan itse ottelun katsominen, vaan hotdoggien, Cracker Jacksien, jäätelön, peanutsien, oluen yms. nauttiminen (?), joita kannetaan katsomoon jatkuvalla syötöllä.

Major Leaguen joukkueita on kaupungissa kaksi ja kausi käsittää peräti 162 ottelua. Näin ollen lyhyemmänkin matkan aikana sattuu kaupungissa varmasti olemaan kotiottelu, jos matka sijoittuu keväästä syksyyn. Samalla tulee vierailtua myös Manhattanin ulkopuolella, koska The Yankees pelaa ottelunsa The Bronxissa ja The Mets taasen Queensissa. Olen käynyt molempien otteluissa ja päätynyt Metsin kannattajaksi, enkä sen maailman suurimman ja kauneimman joukkueen, joksi sitä toista väitetään. Go Mets!

Shoppailu: Tältähän ei NYC:issä voi välttyä. Omat suosikkipaikkani rahan tuhlaamiseen ovat kaupungin tavarataloista Macy’s ja kaupungin ulkopuolella oleva outlet-kylä Woodbury Common Outlets. Macy’s on omien sanojensa mukaan maailman suurin tavaratalo, joten valikoimaa riittää. Hinnatkin ovat paljon suotuisammat kuin esim. Bloomingdale’sillä tai Saksilla. Woodburyyn pääsee kätevästi esimerkiksi edellä mainitun Grey Linen bussilla. Matka kestää reilun tunnin, mutta on sen arvoista (ainakin kerran). Kylästä löytyy 220 kauppaa ja hinnat ovat suomalaisittain käsittämättömän halpoja.

Sen sijaan en lainkaan suosittele usein kehuttua Century 21-outlettiä, joka sijaitsee Ground Zeron vieressä. Kyseinen paikka on aivan liian täynnä turisteja, jotka taistelevat merkkilaukuista ja tukkivat kaikki kulkuväylät. Lisäksi kaikki tavarat ovat aivan sekaisin ja ainoastaan suurella onnella voi löytää jotain sopivaa.

Näkemisen ja mainitsemisen arvoista New Yorkista löytyisi vielä paljonkin lisää. Tämä kuitenkin tällä kertaa.

Tänä viikonloppuna kaikki reippaat ja aktiiviset Eurooppanuoret ovat kokoontuneet tänne Jyväskylän maisemiin viettämään kesäpäiviä. Vuoden toisessa blogikirjoituksessa mainitsin tuon olevan tämän vuoden kohokohtia. Viettäkäähän siis riehakkaat, railakkaat ja yhteisölliset kesäpäivät – itse jouduin jättämään riennot tällä kertaa valitettavasti väliin jäädessäni toipumaan jetlagista…

PS. Palatakseni vielä Even keväiseen kirjoitukseen ja omaan kommenttiini, kunnostauduin todella ja maksoin lentoveron tästä mannertenvälisestä saastutuksestani. Tosin, koska lensin osittain pisteillä, saattoi maksuni olla vähän alakanttiin. Ajatus on kuitenkin tärkeintä, kai...

Uutta demokraattista federalismia ihan oikeasti uudella tavalla

2007-07-05T02:08:00.000+03:00

JENin blogiin on kesän ajaksi kutsuttu vierailevia tähtiä ja tämän viikon kirjoittajana uusia näkökulmia ja keskustelun aiheita onkin avaamassa Pääkaupunkiseudun Eurooppanuorten puheenjohtaja Lasse Laitinen.

___________________________________________________________________

Poliittisissa manifesteissa tyylillä ja retoriikalla on suuri roolinsa.Eurooppa-federalisteille historiallisesti tärkeä Altiero SpinellinVentotenen manifesti alkaa hieman samoin kuin Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus:

”Modern civilization has taken the principle of freedom as its basis, a principle which holds that man must not be a mere instrument to be used byothers but an autonomous centre of life. With this code at hand, all thoseaspects of society that have not respected this principle have been placedon trial, a great historical trial.”

Ja kuka voisi unohtaa Kommunistisen manifestin ajan jo glorifioimia alku- jaloppulauseita (Eric Hobsbawmin mukaan mitkään käännökset eivät tavoita alkuperäisen tekstin iskevyyttä):

”Ein Gespenst geht um in Europa - das Gespenst des Kommunismus.”„Die Proletarier haben nichts in ihr zu verlieren als ihre Ketten. Sie habeneine Welt zu gewinnen. Proletarier aller Länder, vereinigt euch!"

Mutta eräs mielenkiintoinen manifesti alkaa seuraavasti:
„The purpose ofgovernment is to fulfil the needs of the citizens and of the population atlarge as best as possible”. Kyseessä on Bruno S. Freyn ja ReinerEichenbergerin “The New Democratic Federalism for Europe: Functional,Overlapping and Competing Jurisdictions” vuodelta 1999.

On ehkä kummallista, että väitän akateemisessa (ja monesta kuivankuuloisessa) Studies in fiscal federalism and state-local finance –sarjassailmestynyttä tutkimusta poliittiseksi manifestiksi. Minustakin kirjavaikutti hyvin tavanomaiselta kun se jotenkin Edinburghin yliopistonkirjastossa päätyi käteeni. Otsikko vaikutti itsestään selvältä:federalistit haluavat Eurooppaan federalismia, joka on tietysti uutta nykytilanteeseen verrattuna ja tietysti demokraattista! Syvennyin kuitenkin96-sivuiseen opukseen tarkemmin, ja huomasin, että se oli mielenkiintoinen yhdistelmä tieteellistä argumentaatiota ja manifestista poliittista julistusta.

Frey ja Eichenberger opettavat sveitsiläisissä yliopistoissa, ja heidän hahmottelemansa uusi institutionaalinen järjestely hallinnolle ja politiikalle Euroopassa lähteekin vahvasti kansalaisten tarpeista ja heidänsuorasta vaikutusmahdollisuudestaan. Heidän ideansa on lisätä poliittista kilpailua Euroopassa luomalla ns. ”julkispiirejä” (functional, overlapping,and competing jurisdictions, FOCJ). Nämä ovat julkisia organisaatioita,jotka tuottavat julkisia palveluita ja määräytyvät tehtävänsä perusteella.Myös niiden koon täytyy vastata tehtävää. Päällekkäisiä ne ovat siinä mielessä, että paikallisyhteisöt ja yksittäiset henkilöt voivat kuulua moniin eri julkispiireihin.

Julkispiirit kilpailevat keskenään kahden mekanismin kautta: ensiksi osakkaat voivat lähteä niistä ja vaihtaa julkispiiriä, ja toiseksi osakkaat kontrolloivat julkispiiriään demokraattisesti äänestämällä. On myös hyvähuomata, että julkispiirit todellakin ovat julkispiirejä: niillä on veronkanto-oikeus ja oikeus käyttää julkista valtaa.

Julkispiirien järjestelmässä siis esimerkiksi sen sijaan, että kaikille kunnille olisi ylhäältä määritetty samat tehtävät, paikallisyhteisöt ja yksittäiset kansalaiset voisivat vapaasti perustaa ja kilpailuttaa erijulkispiirejä eri tehtäviä varten: jos muutama kaupunginosa katsoisi pystyvänsä hoitamaan puistonsa koko kaupungin organisaatiota tehokkaammin,voisivat ne yhdessä perustaa julkispiirin tätä varten. Tai jos tienhoito sitä vaatisi, voisivat Pohjanlahden perukan kunnat yhdessä perustaajulkispiirin teitään varten valtakunnanrajasta välittämättä.

Julkispiirien tehtävät saattaisivat myös muotoutua uudelleen mahdollisimman tarkoituksenmukaisiksi. Perinteisestä palokunnasta saattaisi tulla”tulipalopiiri”, joka palonsammutuksen lisäksi tekisi ennaltaehkäisevää työtä ja asettaisi määräyksiä, sekä toimisi myös julkisten palovakuutusten saralla.

Kaikki julkispiirit toimisivat demokraattisesti kansalaisten ohjauksessa.Nykyään poliitikoilta vaaditaan monialaisuutta, mutta tietyssä asiassa kompetentti kansalainen voisi asettua ehdolle oman alansa julkispiirin johtoelimeen. Freyn ja Eichenbergerin mukaan tämä edistäisi erikoistuneemman poliitikkotyypin syntyä. Ajatus kymmenien eri julkispiirien vaaleissa äänestämisestä saattaa tuntua näännyttävältä, mutta vaaleja voitaisiin järjestää samaan aikaan, ja kansalaisenhan kannattaisi äänestää valtaapitäviä vastaan vain niissä julkispiireissä, joiden toimintaan hän ei ole tyytyväinen.

Tämä lyhyt selostukseni ei tietenkään tee kunniaa Freyn ja Eichenbergerin suunnitelmalle, mutta antaa siitä kuitenkin jonkinlaisen kuvan. Heidän viestinsä poliittista luonnetta vahvistaa vaatimus viidennestä vapaudesta EU:ssa: vapaus perustaa julkispiirejä. Kannattaa myös huomata, ettäjulkispiirien tapaisia organisaatioita on jo olemassa, esimerkiksi sairaanhoitopiirit ja pääkaupunkiseudun Yhteistyövaltuuskunta (YTV).

Julkispiiri-ideaan liittyy myös monia ongelmia. Se saattaa kuulostaa ääriliberalistiselta kilpailuttamismallilta, ja mielestäni hintakilpailun tuovaan veronkanto-oikeuteen liittyykin ongelma. Jos esimerkiksi ihmiset joissain paikallisyhteisöissä eivät pidä ympäristöasioita tärkeinä, voisivat nämä yhteisöt perustaa minimalistisen kierrätysjulkispiirin. Sen tuottamat palvelut olisivat surkeita, mutta yhteisöt eivät tästä välittäisi niin kauan kun julkispiirin maksut eli verot olisivat alhaiset. Tämän vuoksi tarvittaisiinkin ylemmältä taholta asetettuja minimistandardeja, kuten Frey ja Eichenberger myöntävät.

On myös tarpeen kysyä esimerkiksi miten pitkälle pienyhteisöt tai lasten vanhemmat saisivat määritellä julkisen opetuksen sisällön omia koulujulkispiirejään perustamalla. Totta kai nämä vastaisivat paremmin ihmisten preferensseihin, mutta samalla kasvaisi epäliberaalin, tietyn vanhempainryhmän rajoittuneista näkemyksistä lähtevän opetuksen todennäköisyys. Toihan Sveitsinkin demokratia naisille äänioikeuden viimeisessä kantonissa vasta 80-luvulla.

Tietyistä ongelmistaan huolimatta The New Democratic Federalism for Europe tarjoaa innovatiivisen näkökulman yhteiskunnalliseen keskusteluun. Se tarjoaa myös paljon virikkeitä federalistisesta Euroopasta kiinnostuneille,joista liittovaltioajattelu kuitenkin usein näyttää pelkältä toimivaltalistan läpikäymiseltä ”Kansallisella vai ylikansallisellatasolla?” –suurennuslasin kanssa. Ja onhan meillä omat julkispiirienesiasteet jo olemassa EU:ssa, esimerkiksi Schengen, euro ja Prümin sopimus.

Euroopan integraation historiasta löytyy kuitenkin vielä mielenkiintoisempia esimerkkejä julkispiiriajattelusta. Kaikkihan lähti liikkeelle siitä, ettäperustettiin yhteisö hiilen ja teräksen ympärille. Tätä seurasivat talousyhteisö sekä Euratom. Tässähän meillä on kolme tiettyä tehtävää vartenluotua yhteisöä! Lisäksi vuonna 1954 kaatui sopimus Euroopan puolustusyhteisöstä. Keskitetymmän ja joustamattomamman EU:n tie sinetöitiin kuitenkin vuoden 1965 sopimuksella, joka yhdisti nämä erilliset instituutiot ja niiden elimet.

Lasse Laitinen
Kirjoittaja on Pääkaupunkiseudun Eurooppanuorten puheenjohtaja.

Puoli vuotta blogistelua

2007-06-29T15:24:00.000+03:00

Blogimme viettää kohta puolivuotissynttäreitään. Sen kunniaksi esittelen tällä kertaa hieman valikoituja tilastoja sivuillamme kävijöistä. JENin varsinaisilla nettisivuilla on ollut, edellisen palvelun lopetettua hyvin äkillisesti toimintansa, tilastolaskuri tammikuun loppupuolelta lähtien. Huhtikuusta alkaen sama laskuri on tilastoinut kävijämääriä myös tässä blogissa.

Kävijät

Sivuja on alkuvuoden aikana lukenut keskimäärin lähes 300 eri kävijää kuukausittain. Et ole siis yksin, hyvä lukijamme. Eniten kävijöitä on ollut Eurooppa-päivänä 9.5., jolloin eri kävijöiden määrä oli 44. Eniten sivulatauksia oli puolestaan perjantaina 27.4., jolloin Tainan blogikirjoitus ranskalaisesta hulluudesta herätti suuria tunteita. Keskimäärin kävijät ovat käyttäneet aikaa sivu(i)lla 9 minuuttia 8 sekuntia.

Päivittäiset käynnit

Kuinka monta kertaa päivässä kävijä vierailee sivuilla?

Palaajat

Kuinka monen päivän kuluttua kävijä palaa takaisin sivuille?

Kansainvälisyys

Kävijöiden osuus maittain.

Suosituin viittaajasivu, jonka kautta jenin sivuille tullaan, on tietysti google.com. Seuraavaksi eniten kävijöitä tulee Eurooppanuorten sivujen kautta sekä Signen blogista. Google on kuitenkin omassa luokassaan ja kävijöitä tulee mitä ihmeellisimpien hakujen kautta. Tässä siis paloja viimeisimmistä hakusanoista, joilla on päädytty JENin nettisivuille tai blogiin:

jean-marie le pen
"antti alaja"
Ranskalainen ilta Fransmannissa
Sarkozy Nicholas eliittikoulu
ville lahelma jääkiekko
Alain Juppe 17 jain
"jenny lindborg"
ranskalainen mies jyväskylä
kiitos hollanniksi
"ville lahelma"
lasse lehtinen+jyväskylä
seija lukkala
lauri voionmaa
stefan lindström ulkoministeriö
andersson hannakaisa
eurooppapäivä+piirustuskilpailu
hennariikka andersson
signe blogi
eurovision sanat
laulujen sanoja- Molitva
Molitva AND sanat
ville lämsä
jyväskylän eurooppanuoret
eurooppanuoret hulluutta
serbian lippu
euroviisujen 10 parasta ehdokasta 2007
Eurooppapäivä
eurooppapäivä tehtäviä
jyväskylän euro
+Eurooppapäivä +helsinki +2007
eurooppapäivä 9.5.2007 Helsinki
kavaku
petri tuomi-nikula
"Anne Sjöholm"
vaihtoon lähteminen itsekästä
jen
nettiposti

Näistä voi selvästi päätellä erilaisia aikakausia kuten Eurooppa-päivä, Euroviisut, (kesä)töiden alku… Listasta on jätetty pois kaikki JENin toimijoiden nimien hakemiset, koska niitähän riittää! Nähtävästi oman nimen googlaus on jännää, vai keksiikö joku muka paremman selityksen tälle meidän jeniläisten suurelle suosiolle? Aikaisemman laskurin aikaan suosituin hakusana oli muuten ”booliohje”. Toivottavasti EU-boolimme on siis löytänyt tiensä moneen juhlapöytään. Nyt laskuri mittaa kuitenkin vain etusivun ja henkilöt –sivun kautta tulevia kävijöitä, joten booliohjeen etsijät jäävät tilastoista pois.

Kesäksi blogimme tahti on hiukan harventunut, mutta tästä lähtien kirjoittaja löytyy jokaiselle viikolle. Kannattaa siis jatkaa vierailuja! Itse tyydyn tällä viikolla kuitenkin vain tähän tuotokseen, koska seuraava vuoroni odottaa jo muutaman viikon päästä. Siihen saakka: kaunista kesän jatkoa kaikille!

Identiteetin, perinteiden ja itsenäisyyden puolustajat

2007-06-12T21:34:00.000+03:00

Koska en jätä tilaisuutta käyttämättä vaahdota mielipiteistäni, ajattelin aloittaa JENin kesäblogin juurikin tällä tavoin. Tällä kertaa aiheena rasismi ja sitä ilmentävät henkilöt.

Tällä hetkellä Euroopan parlamentin pienimmän ryhmän paikkaa pitää ns. Identiteetin, perinteiden ja itsenäisyyden puolustajat – ryhmä. Kyseessä on jonkinlainen hajanainen joukko äärioikeistolaisia nationalisteja, rasisteja ja EU-vihaajia. Katsotaanpa siis mielenkiinnon vuoksi vielä tarkemmin, minkälaisia arjalaisia unelmia porukasta löytyy.

Ryhmän ehkä kuuluisin jäsen on Ranskan ja koko valkoisen maailman ylpeys Jean-Marie Le Pen. Janne-Maria ei ole kuuluisa ainoastaan lukuisista rasistisista lausunnoistaan ja nihkeästä asenteestaan Ranskan jalkapallomaajoukkuetta kohtaan (”liikaa mustia pelaajia – ei edusta kunnolla maan väestöä!”), myös seuraavat sanat ja teot löytyvät miehen ansioluettelosta:

- 2003 erotettiin Euroopan parlamentista hyökättyään edustajakollegan kimppuun.
- Sanoi Ranskan natsi-miehityksen olleen ”ei erityisen epäinhimillinen”.
- On ajanut mm. HIV-positiivisten eristämistä muusta kansasta
- ”Jos toisesta maailmansodasta olisi 1000-sivuinen kirja, keskitysleirit tarvitsisivat ehkä kaksi sivua, ja kaasukammiot 10 riviä.”

Miten mieltä lämmittääkään moinen puhe. Siinä vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa parhaimmillaan! Ei varmaan tarvitse lisätä, että Le Pen vastustaa myös Euroopan unionin perustuslakia ja laajentumista. Mies on ehkä parlamentin umpimielisten rasistien ykkönen, mutta nainen Italiasta antaa vähintäänkin kovan vastuksen.

Alessandra Mussolini pyrkii kuuluisan isoisänsä tavoin Italian Duceksi, ja onpa vielä poliittinen vakaumuskin sattumalta sama. Mussolini juniorkin on tehnyt parhaimpansa ansaitakseen statuksena parlamentin virallisena sekopäärasistina:

- Erosi vanhasta fasistisesta puolueestaan vuonna 2003 heti sen jälkeen, kun puolueen puheenjohtaja vieraili Israelissa ja tuomitsi antisemitismin.
- Vuoden 2005 paikallisvaaleihin pyrkiessään jäi kiinni väärennettyään osallistumiseen tarvittavan listan allekirjoituksia. Nälkälakon jälkeen sai viimein luvan osallistua vaaleihin (tämä tosin kertoo jotain myös Italian tavoista käydä vaaleja).
- Sanoi italialaiselle transsukupuoliselle kollegalleen "Meglio fascista che frocio". Suomennoksen voi jokainen tehdä itse, mutta voin sanoa, että se ei ole kovin kaunista.

Identiteetin, perinteiden ja itsenäisyyden puolustajat –ryhmän kaltaisten putkiaivojen vuoksi myös Eurooppanuorten työ on tärkeää. Suomessa populistinen äärioikeisto on tosiasia, vaikka Tony Halme osoittautuikin vitsiksi ja helppoheikiksi. ”Missä EU, siellä ongelma”, sanoo Timo Soini. ”Missä EU, siellä suvaitsevaisuus” tai ”Missä EU, siellä mahdollisuus”, sanon minä. Ongelma ääriainesten kanssa on se, että valittaminen on niin paljon helpompaa kuin kehittäminen. Sillä irtoaa myös reilusti enemmän ääniä! Ja politiikkaa on helppo käyttää vihan välikappaleena. Timo Soini, Jean-Marie Le Pen ja koko äärioikeisto tietävät tämän (sama pätee yleensä myös äärivasemmistoon). Meidän tehtävämme taas Eurooppanuorina on kehittää Eurooppaa, missä rasismia ei tunneta ja suvaitsevaisuus on itsestäänselvyys. Eurooppaa jossa kansalaiset voivat liikkua vapaasti, ajatella vapaasti ja olla vapaasti mitä ikinä haluavat.

Palatakseni vielä lopuksi Identiteetin, perinteiden ja itsenäisyyden puolustajat – ryhmään. Ryhmä on harvinaisen osuvasti nimetty. Kyseessä vain ovat Ku Klux Klan -identiteetti ja natsiperinteet. Noilla arvoilla höystettynä itsenäisyyskin on pelkkä merkityksensä menettänyt painajainen.

Terveisin Mikko L. (federalisti ja arvoliberaali)

Kesäpäivät tulee, oletko valmis?

2007-05-30T20:48:00.001+03:00

Kesä on jo ovella ja JEN siirtyy kesälaitumille. Toiminta ei kuitenkaan täysin pysähdy. Kesällä on tarkoitus tehdä kesäkampanjaa ja muutakin on luvassa.

JENin suurin kesätapahtuma lienee Eurooppanuorten kesäpäivät, joiden järjestelyissä olen itsekin mukana. Eurooppanuorten kesäpäivät järjestetään 28.-29.7. Jyväskylässä ja sinne osallistuu Eurooppanuoria ympäri Suomea. Tarkoituksena on viettää pari päivää yhdessä muihin aluejärjestöihin tutustuen. Tämän vuoden teemana onkin yhteisöllisyys ja identiteetti.

Luvassa on niin asiapitoista ohjelmaa kuin asiatontakin. Asiattomalla viittaan aluejärjestöjen tuottamaan vapaavalintaiseen ohjelmanumeroon, joka voi pitää sisällään melkein mitä vain – voihan siellä toki esityslistaa mukana olla. Epäilen kuitenkin vahvasti.

Järjestelyissä otetaan huomioon Suomen arvaamaton kesäsää, jottei yhteiselo kävisi ikävän vetiseksi. Sään vuoksi ei ainakaan ole syytä jättää tulematta. Näillä näkymin tulemme viettämään kesäpäivien yleisötilaisuuden Mattilanniemessä ja jatkamme sieltä matkaamme viime vuoden tapaan Korpilahdelle rennompiin tunnelmiin. Toki toisena päivänä pidetään vielä Alueiden komitean ja Eurooppanuorten hallituksen kokoukset, joten virallista osuutta riittää molemmille päiville.

Tarkempia yksityiskohtia ohjelmasta emme voi vielä paljastaa, mutta seuraavat bloggailijat saattanevat niitä valottaa. Kannattaa siis seurailla blogia. JENin nettisivut pidetään myös ajan tasalla. Sen voin jo kuitenkin luvata, että hauskaa ja rentoa menoa on taatusti luvassa. Omasta puolestani haluan toivottaa Eurooppanuoret ympäri Suomen tervetulleiksi Jyväskylään!

Aurinkoisesta ja helteisestä Keski-Suomesta

Mitä ajattelin tänään.

2007-05-29T21:53:00.000+03:00

Menneenä viikonloppuna Helsingissä järjestettiin monikulttuurinen Maailma kylässä -festivaali, joka esittelee eri kulttuureja musiikin, tanssin, teatterin, ruoan ja myös asiaohjelman keinoin.

Olin kiinnostunut kuulemaan keskustelua ilmastonmuutoksesta, joka maailmankulttuurien festivaaleilla vedettiin varsin suomalaisin voimin: Paneelissa keskustelivat varapääjohtaja Mikko Alestalo Ilmatieteenlaitoksesta, toimitusjohtaja Seija Lukkala Globe Hope -yrityksestä, kansanedustaja Oras Tynkkynen sekä ulkomaankauppa- ja kehitysyhteistyöministeri Paavo Väyrynen. Erkki Toivanen johti keskustelua.

Keskustelu pysyi tutuissa teemoissa, eikä mitään ennen kuulematonta tuotu esille. Se soljui hyvin eteenpäin, tosin paikoin huomioni harhautui ja jäin miettimään liian pitkäksi aikaa puheenjohtajan välijuontoihin ujutettuja tarinoita milloin mistäkin puolelta maailmaa. Ne toisaalta konkreettisesti hahmottelivat sitä piirrettä, että koko maailma on yhteisen haasteen edessä.

Arvelen ministeri Väyrysen olleen eniten äänessä keskustelijoista. Hän toi selkeästi esille sen, missä tilanteessa esimerkiksi eurooppalaiset tällä hetkellä ovat. Eurooppahan ei ole ilmaston suurin saastuttaja, kohta ei edes Yhdysvallatkaan. Meidän eurooppalaisten ja yleensäkin länsimaisten ihmisten suurin tehtävä ei ole enää päästöjen vähentäminen. Haaste on paljon hankalampi.

Kehittyvät taloudet haluavat seurata Länsimaiden jalanjälkiä ja lisätä hyvinvointiaan. Klassisen taloustieteen sanonnan hengessä -enemmän kulutusta on enemmän hyvinvointia- teollisten tuotteiden valmistus ja kulutus kasvaa näissä maissa huimaa tahtia. Ministeri Väyrynen esitti ennusteen siitä päivästä muutaman vuosikymmenen päässä, jolloin kiinalaisilla olisi varaa ja tahtoa hankkia suhteellisesti yhtä monta autoa kuin Länsimaissa tätä nykyä jo on. Hänen mukaansa on arvioitu, ettei sellaista kokonaisautomäärää, puhumattakaan polttoaineista, tuskin pystytään edes enää tuottamaan tällä planeetalla. Näkymän tuskaisuutta kuitenkin lievittää tieto siitä että ennusteen aikajänteellä tekniikka kehittyy, mikä antaa aikaa keksiä parempia voimanlähteitä autoille.

Väyrysen rinnalla kiinnostavaksi keskustelijaksi nousi Seija Lukkala. Hän edusti monissa ihmisissä jo menetettyä aitoa uskoa siihen, että yksikin ihminen on tärkeä tekijä ilmastonmuutoksessa päivittäisine valintoineen. Hänen yrityksensä tekee jo nyt sitä mikä saattaa olla koko Euroopalla edessä lähivuosina. Keskustelussa tuli nimittäin esiin se seikka, että koska emme voi kieltää kehitysmaita olemaan tavoittelematta hyvinvointia, meidän on pystyttävä itse näyttämään, että hyvinvointi voi olla paljon muutakin kuin jatkuvaa uusien tavaroiden kuluttamista ja luonnonvarojen haaskaamista.

Keskustelussa ministeri Väyrynen sanoi suoraan, että eurooppalaisten olisi aika miettiä omaa tapaansa elää ja kuluttaa.

Loppupäivän mietin sitä, kuinka hankalaa nykypäivän Suomessa on oikeastaan asua ja elää jos yhtään viitsii avata silmiään tarkkaillakseen ympäröivää yhteiskuntaa. Käyt kaupassa ja saat kassillisen turhia muovipakkauksia. Vaatteita käytetään kuin kertakäyttökamaa ja kännykät sekä muut elektroniset laitteet tehdään tahallaan sellaisiksi. Asuntojen lämmittäminen ja liikenne kuluttavat energiaa.

Suuri yleisö ei vieläkään korvaansa näille asioille lotkauta, joten toistaiseksi taitaa olla ihan se ja sama mihin roskikseen sinäkin ne banaaninkuoresi laitat.

Mikä Sarko?

2007-05-27T15:51:00.000+03:00

Pari viikkoa sitten yksi Euroopan unionin keskeisimpiä maita, Ranska, valitsi itselleen uuden presidentin. Viimeiset kaksitoista vuotta Elysée-palatsia pääliköinyt Jacques Chirac lähti eläkkeelle, ja remmiin astui uusi kaveri, 52-vuotias Nicolas Sarkozy. Toisin kuin Suomessa ja monissa muissa Euroopan valtioissa, Ranskan presidentin asema on melko vahva, ja etenkin ulkopoliittisissa asioissa hänellä on paljon valtaa. Koska mies tulee näkymään uutisissa aika vahvasti ainakin seuraavan viiden vuoden ajan, ajattelin että olisi paikallaan kirjoitella pieni pikabiografia, jotta tietäisimme, millainen mies siellä Pariisissa nyt huseeraa.

Sarkozy on koko elämänsä ollut pariisilainen, mutta poikkeaa tavanomaisesta ranskalaisesta poliittisesta- ja virkamieseliitistä siinä, että hän on alunperin maahanmuuttajaperheestä: Sarkozyn isä pakeni Puna-armeijaa toisen maailmansodan jälkeen Unkarista. Hän ei ole myöskään käynyt eliittikoulu École nationale d'administrationia, toisin kuin monet muut isokenkäiset ranskan valtionhallinnossa.

Sarkozyn poliittinen ura alkoi 1983 Neuillyn kunnallispolitiikasta, missä hän toimi kunnanvaltuustossa. Ranskan parlamenttiin, kansalliskokoukseen Sarkozy pääsi vuonna 1988. Hallitusvastuussa hän on toiminut budjettiministerin, sisäministerin ja valtiovarainministerin tehtävissä. Kun oikeistopuolue UMP(Union pour la Majorité Présidentielle):n aikaisempi puheenjohtaja Alain Juppé sai kenkää korruptiosotkujen takia kesällä 2004, pääsi Sarkozy puheenjohtajan pallille, mistä hän sai hyvät lähtöasemat puolueensa presidenttiehdokkaaksi.

Asenteiltaan "Sarko" on oikeistolainen ja konservatiivi. Vaalikampanjan aikana hän korosti lain ja järjestyksen merkitystä sekä angloamerikkalaisen markkinaliberalismin vahvistamista Ranskassa. Häntä pidetään yli puoluerajojen taitavana taktikkona ja karismaattisena puhujana.

Sarkozya on syytetty autoritaarisuuden ihannoinnista sekä myös oikeistopopulismista. Hän on luonteellaan ja kommenteillaan herättänyt voimakasta vastustusta. Vuonna 2005, Pariisin mellakoiden aikaan hän vannoi puhdistavansa lähiöt "painepesurilla". Sarkolle myönnettiinkin Privacy Internationalin Orwell-palkinto vuonna 2005.

Chiracin viimeistä kautta on syytetty pysähtyneisyydestä ja uudistusten puutteesta. Tultuaan valituksi Sarkozy lupasi ajaa voimakkaita muutoksia: Ranskan perinteisestä 35-tuntisesta työviikosta tulisi joustaa ja mm. verotusta olisi uudistettava. Aika näyttää, miten Ranskan valtiolaiva kääntyy ja miten kiistanalaiselle miehelle käy.

Seurataan tilannetta :)

Terveisiä Euroopan parvekkeelta -taas

2007-05-20T14:30:00.000+03:00

Vietin viime kevään Erasmus-opiskelijavaihdossa Alankomaissa, Maastrichtin yliopistossa. Kirjoitin vaihtoajan kokemuksistani JENin silloiseen kolumnisarjaan jutun, jossa viittasin Maastrichtin lisänimeen Euroopan parvekkeena sen sekä maantieteellisesti että symbolisesti keskeisen sijainnin määrittämänä. Euroopan parvekkeelta kuuluu jälleen! Tämän viikkoinen blogikirjoitus on Maastrichtissa "Bachelor European Studies" -ohjelmassa tutkintoaan suorittavan saksalaisen Ulrike Klosen käsialaa. Tutustuimme aivan vaihtoaikani alkuvaiheissa slovakialaisen naapurini pitämissä juhlissa, kun espanjalainen kurssikaverini toi paikalle saksalaisen kaverinsa. Käydessäni keskustelua tämän juuri tapaamani henkilön kanssa tajusin yht'äkkiä, etten ymmärtänyt hänen englannistaan sanaakaan. Hetken ihmeteltyäni huomasin puheessa jotakin tuttua ja pian kävi selväksi, että keskustelukumppanini Ulrike juttelikin minulle sujuvalla suomenkielellä! Talk about internationalization!!!

Ulrike jatkaa vielä opintojaan Maastrichtissa ja vaihtoaikani jälkeen olemme pitäneet yhteyttä muun muassa sähköpostitse, jonka avulla hänen on mahdollista harjoittaa ja ylläpitää suomenkielentaitoaan. Lisäksi hän vieraili Suomessa viime elokuussa sekä katsastaen Jyväskylää että tavaten Tampereella isäntäperhettään, jonka luona hän oli muutamaa vuotta aiemmin viettänyt kesää suomea opiskellen. Ulriken kielitaito perustuukin pitkälti itseopiskeluun ja käytännön harjoitteluun, koska koulussa hän ei ole sitä opiskellut. Henkilökohtaisesti olen hyvin vaikuttunut sitkeydestä ja päättäväisyydestä, jota ystäväni on osoittanut monimutkaiseksi ja haastavaksi luonnehditun kielemme haltuunotossa! Seuraavassa siis kaikkien meidän iloksi terveisiä Maastrichtista ja käsityksiä sen eurooppalaisesta olemuksesta sekä kertomuksia viimeaikaisista kuulumisista!

__________________________________________________________________________________

Ulrike Klose:

Tiedät että olet jossain Euroopan keskuksessa jos sinä, pikku saksalainen tyttö minun tapauksessa, olet kaupassa Alankomaissa ja sovitat joitakin kamppeita. Sait pukukopin belgialaiselta tytöltä joka puhui ranskaa äidin kanssa, ja kun kamppailet kamppeiden kanssa, ruotsilainen pariskunta juutelee ruotsiksi toisessa kopissa. Kauppa-apulainen tulee ja kysyy voisiko hän auttaa? No ei, kiitos, he sanovat hollanniksi. En lisännyt mitään tähän tarinaan, eikä tänä päivänä ole mitään erikoista, mutta tämä tapahtui eilen, viidessä minuutissa lauantaina Maastrichtin keskuksessa. Tervetuloa Eurooppaan!

Tämä todella on tunne joka saat monissa paikoissa täällä. Tietysti, on provinssin eduskunta jossa Maastrichtin sopimus on allekirjoitettu. Mutta on myös nämä pienet asiat, niinkuin se liikenneympärä, jolla on Euroopan tähtien vaistos. Tai se tori jonka nimi on ”Plaza 1992”, missä maassa ovat €-symbolit. Tai kun yksi päivä teatterin sallolla oli suuri EU:n lippu pari viikkoa sitten. Tai sen kirja, jonka poika, ketä minä autan tekemään saksan kotityötä sai. Kirja oli lahja kaupungilta koska hän on syntynyt vuonna 1992, sopimuksen vuotena. Olin muuten tosi kateellinen kun näin sen koska se oli niin kiva. Mutta ikävä kyllä hän ei ymmärtänyt mitä halusin (”Voi, no mutta TÄMÄ on kiva kirja! Tosi mielenkiintoinen... tämä on juuri mitä opiskelen...”) tai kyllä hän ymmärsi, mutta hän ajatteli samaa ja itse halusi pitää kirjan itse.

Minä olen Ulrike ja, niin kuin kerrottu, teen European Studies toista vuotta Maastrichtin yliopistossa Alankomaissa. (Alankomaat, maan nimi on Alankomaat, älä koskaan sano Hollanti tai ne tulee vihainen!) Tulin tänne Wuppertalista Saksassa syyskuuta 2005 tutkimaan tuntematonta maata Reinin ja meren valissä. Ja kun jotain kivaa tai mielenkiintoista tapahtuu kaupungissa jolta me saimme EU:n ja kolme pilarit, mä huolehdin että te olette tilanteen tasalla!

Meillä oli konferenssi ylioppilaille viime viikolla, ihanalta nimeltään ”Conflict management – Reassessing Europe’s role on a global stage”. Siellä olivat noin sata osanottajaa koko Euroopasta (ja muista maistakin, yksi tyttö tuli Etelä-Afrikasta), ja se meni parempi kuin minä luulin etukäteen – siis, ei puhujia jotka ei tulleet, ei isoja ongelmia joita kukaan oli ajatellut. Vain yksi tuutori tuli sairaaksi yksi päivä ennen kuin tarvitsimme häntä... mutta onneksi poika ryhmästä tiesi niin paljon aineesta että hän voi tehdä sen. Me puhuimme siis Conflict Managementista, niin kuin kysymyksestä mitä EU pitäisi tehdä ulkomaissa, energian ongelmista ja Venejästä, maailmankaupasta, kehitysavusta ja identiteetistä, ja me kirjoitimme julistuksen joka lähettään Komissiolle ja ngo:ille. Toivottavasti me saamme vastauksia. (Hei! Jos joku teistäkin haluu sen – kirjoita minulle vaan...)

8. Toukokuuta olimme Brysselissä. Ei Eurooppapäivänä, koska sitten kaikki Brysselissä on kiinni. No, ehkä ei kiinni katselemiseen, mutta emme voinut saada ketään puhumaan. Eurooppapäivänä europarlamentaarikot ovat pois. Hm... Siis menimme kuitenkin, mutta yksi päivä aiemmin. Tietäkö joku sen ison portin Brysselin keskuksessa? Normaalisti tästä portista riippuu belgialainen trikolori, mutta silloin siellä oli eurooppalainen lippu. Oli kiva, suuri portti jossa lukee ”Tämä monumentti on pystytänyt Belgian kansalla” ja sitten siellä on sininen lippu keltaisien tähtien kanssa. Sääli että seuraavana päivänä emme voineet olla tuolla. Mutta Eurooppapäivä Maastrichtissa sadan Eurooppalaisen kanssa kyllä olikin kiva!

EUROVIISUT! – osa 2

2007-05-14T10:14:00.000+03:00

Ensimmäiset Suomessa järjestetyt Euroviisut ovat nyt onnellisesti ohi. Olo on lähinnä haikea ja hieman väsynyt. Tässä vähän viisutunnelmia (vaikka ei enää olekaan minun kirjoitusvuoroni).

Ja vielä Serbian voittajabiisin ja mun suosikkilaulun sanat kaikille, jotka haluavat hoilottaa mukana. Sanat ovat Euroviisujen virallisesta ohjelmakirjasta.

Ni oka da sklopim,
Postelja prazna tera san,
A život se topi
I nestaje brzo, k’o dlanom o dlan.

K’o razum da gubim,
Jer stvarnost I ne primećujem,
Još uvek te ljubim,
Još uvek ti slepo verujem.

K’o luda, ne znam kuda,
Ljubavi se nove bojim,
A dane, žive rane,
Više ne brojim.

Molitva, kao žar na mojim usnama je,
Molitva, mesto reči samo ime tvoje.
(I) Nebo zna, kao ja,
Koliko puta sam ponovila,
To nebo zna, bas kao ja,
Da je ime tvoje moja jedina
Molitva.

Al Bogu ne mogu
Lagati sve dok se molim,
A lažem ako kažem
Da te ne volim.

Molitva, kao žar na mojim usnama je,
Molitva, mesto reči samo ime tvoje.
(I) Nebo zna, kao ja,
Koliko puta sam ponovila,
To nebo zna, bas kao ja,
Da je ime tvoje moja jedina
Molitva.

Nebo zna, kao ja,
Koliko puta sam ponovila,
To nebo zna, bas kao ja,
Da je ime tvoje moja jedina
Molitva.

Da je ime tvoje moja jedina
Molitva.

sanat: Saša Milošević Mare

EUROVIISUT! - osa 1

2007-05-11T10:00:00.000+03:00

Eilen illalla päästiin jo kunnolla Euroviisutunnelmaan. Ajoittain oli jopa liikuttavaa katsoa ensimmäisiä Suomessa järjestettäviä Euroviisuja. Juontajien osuus meni hyvin. Alku- ja väliaikanumerot olivat aika taiteellisia. Hieman ihmetytti, miksi siihen väliaikanumeroon piti tunkea ihan kaikki: oopperalauluja, kitaristi, orkesteri, kuoro ja iso lauma tanssijoita. Samoin postikorteissa eli laulujen välillä olevissa videonpätkissä oli hieman parantamisen varaan. En käsitä, miksi Suomesta pitää näyttää aina maaseutua ja Lappia. Täällä on myös paljon kauniita urbaaneja maisemia. Noh, kokonaisuutena show oli kuitenkin hyvä ja toivottavasti finaali on vielä parempi!

Semifinaalista valittiin 10 parasta lauantain finaaliin. Finaalipaikat menivät lähinnä Itä-Eurooppaan. Itse äänestin hieman yllättäen Serbiaa, joka pääsikin jatkoon. Mistähän löytyisi Serbian lippu lauantaita varten? Yllättäen rannalle jäivät Tanskan Drama Queen (joka soi edelleenkin päässä) ja Sveitsin DJ Bobo ja vampyyrit (joita en ole oikeastaan tajunnut missään vaiheessa).

Iltapäivällä minäkin suuntaan kohti Helsinkiä. Tänään illalla siellä on kaikenlaista ohjelmaa ympäri kaupunkia. Huomiseksi on sitten liput varattu finaalin viimeiseen ennakkoon ja Euroclubille illaksi. Samoin olen varustautunut irtoripsillä ja glitterillä, joten eiköhän tästä reissusta selvitä.

Eurooppa-päivä

2007-05-10T14:28:00.000+03:00

Eilinen Eurooppa-päivä oli aikamoista hulinaa. Kaikki sujui jotakuinkin suunnitelmien mukaan eikä saatu aikaiseksi sen kummempaa sählinkiä.

Aamu alkoi tietopisteen pystytyksellä Agorassa. Materiaalia oli runsaasti mutta ihmisiä hieman vähemmän kuin viime vuonna. Agorasta siirryimme Jyväskeskukseen, jossa oli huomattavasti enemmän vipinää. Eurooppa-päivän viettäjät saivat maistaa uunituoretta Fransmannin leipää, osallistua ruokatietokilpailuun ja haalia tietoa EU:sta. Karkkia ja ilmapalloja meni myös runsaasti. Lapsille oli oma piirustuskilpailu.

Illalla oli vuorossa Eurooppa-päivän juhla, joka oli varsin onnistunut setti. Etukäteen ohjelma vaikutti aikamoiselta sillisalaatilta mutta kyllä siitä jonkinlainen kokonaisuus saatiin aikaiseksi. Juhlassa esiintyneen Ruamjai-kuoron tulkinta biisistä Sininen ja valkoinen oli tosi hieno.

Harmittamaan jäi juhlan pieni yleisömäärä. Tulimme taas siihen tulokseen, ettei tämmösiä luentoja tai muita juhlallisia tilaisuuksia kannata järjestää Eurooppa-päivänä. Ihmiset eivät ole asiasta niin kiinnostuneita, että viitsisivät raahautua paikalle. Kommenttiosastolla voit kertoa, mitä mieltä olit Eurooppa-päivän ohjelmasta ja mitä toivoisit tulevaisuudessa!

Illan kohokohta oli illanvietto kirjailijatalolla. Ruoka, seura ja musiikki olivat aivan loistavia.

Eurooppa-päivän tekeminen on ollut pitkä projekti. Vielä on jäljellä tavaroiden selvittelyä, rahojen selvittelyä ja raportointia. Kiitokset kaikille! Parasta tässäkin projektissa oli yhdessä tekeminen.

viikko, jota on valmisteltu ja odotettu

2007-05-07T09:17:00.000+03:00

Sain blogivuorojen jaossa kevään jännittävimmän viikon…

Lokakuussa aloimme suunnitella Eurooppa-päivää, joulukuussa jonotettiin Euroviisulippuja ja helmikuussa matkustin Ouluun tapaamaan muita Eurooppa-päivän järjestäjiä. Maaliskuusta alkaen on kokoustettu, organisoitu, jaettu hommia ja yritetty saada kaikki ajoissa valmiiksi. Kun muilta kiireiltä on ehditty, olemme Anun kanssa myös suunnitelleet Euroviisureissua. Nyt se viikko sitten viimein on käsillä: keskiviikkona Eurooppa-päivä ja loppuviikosta Euroviisut!

Tässä keskiviikon ohjelma vielä muistin virkistykseksi:

Ohjelma keskiviikkona 9.5.2007:

EUROOPPA-PÄIVÄN TIETOPISTE AGORALLA JA JYVÄSKESKUKSESSA
klo 11-13 Agoralla Mattilanniemessä
klo 14-17 Jyväskeskuksessa, Kauppakatu 31
Tarjolla monipuolista Eurooppa-tietoutta muun muassa eurooppalaisesta ruokakulttuurista. Pisteellä myös arvonta sekä ilmapalloja perheen pienimmille.

EUROOPPA-PÄIVÄN JUHLA KAMPUKSELLA
EU 50 vuotta, Suomi 90 vuotta
Seminaarinmäki, yliopiston päärakennuksen juhlasali
Tilaisuus alkaa kello 18
Eurooppa-päivän tervehdyspuhe ”EU 50, Suomi 90”,
Jyväskylän kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Henna Virkkunen
Eurooppa-päivän luento, professori Ilkka Nummela
Tilaisuudessa esiintyy Ruamjai-kuoro.
Kahvitarjoilu.

EUROOPPALAINEN ILLANVIETTO
klo 20 alkaen Kirjailijatalolla, Seminaarinkatu 26
Ohjelmassa pelejä ja tarjolla pientä naposteltavaa

TERVETULOA!

Elämme Eurooppalaisia aikoija ystävä hyvä...

2007-05-05T20:37:00.000+03:00

Viikon päästä se tapahtuu. Asia johon yksikään Suomalainen ei vielä ennen viime kevättä voinut uskoa ennen kun kuuli ensimmäistä kertaa: ”Finland, 12 points!” Arvasit oikein, Euroviisuthan ne sieltä tulla porskuttaa.
Viisuhuuma on pikku hiljaa lähtenyt käyntiin pääkaupunkiseudulla ja pian se leviää sieltä koko maahan. Itse olen päättäny lähteä tapahtumien keskiöön haistelemaan Euroviisu tunnelmaa ja siksi matkustankin maamme pääkaupunkiin finaalipäivänä. Parastahan viisuissa on ihana kansainvälinen tunnelma. Helsinki pursuaa jos jonkinmoista ranskatarta ja italialaista gigoloa mikä on tällaisen eurooppalaisen nuoren mielestä aivan mahtavaa. Vaikka en oikeastaan koskaan ole ollut mikään suuri viisufani päätin, että tällaista tilaisuutta en jätä väliin, koska itse olen hyvin skeptinen siitä, että tämä vielä toistuisi. :D
Henkilökohtaisesti olen kiintynyt naapurimaamme Ruotsin viisukappaleeseen ja saatan sille jopa yhden äänen uhrata. Mutta älkää nyt sentään maanpetturina pitäkö, myös Hannalle pidetään peukkuja.
Euroviisut tuovat Euroopan maat yhteiselle foorumille juhlimaan, nauttimaan (kyseenalaisen) hyvästä musiikista, leikkimielisesti kisaamaan ja joskus jopa ottamaan kantaa maailman asioihin, joskin hyvin kevyesti ja viihteellisesti. Euroviisujen synnyttämä kisailu on mukavan kepeätä ja vienosti maustettu naapurirakkaudella toisin kuin esimerkiksi jääkiekko, jossa veren maku suussa pyritään tekemään pahimmasta vastustajasta, eli naapurin joukkueesta, muussia.
Viisuviikon tärkeänä tapahtumana on tietysti myös omalta osaltaan 9.5. juhlistettava Eurooppapäivä. Eurooppa päivän teemoihin kuuluu Euroopan kansojen lähentyminen ja ystävyys, joten myös senkin takia nämä kaksi tapahtumaa tukevat hyvin toisiaan. Koska mikä sopisikaan paremmin testaamaan ystävyyden kestoa kuin keskinäinen kisailu?
Myös JEN on aktiivisesti ollut mukana Eurooppa päivän juhlinnassa ja niin tulee olemaan myös tänäkin vuonna. JEN on jalkautunut Jyväskylän kaduille ja myös yliopistolla tulee olemaan standi, jossa voi käydä vaikka haastamassa JENiläisiä keskusteluun. Ilta huipentuu Eurooppalaiseen juhlaan joka järjestetään yliopiston päärakennuksella.

Mutta ei muuta kun mukavaa Eurooppalaista viikkoa ja kannustetaan Suomi voittoon niin viisuissa kuin jääkiekossakin.

Vaihdetaan ajatukset

2007-04-26T13:42:00.000+03:00

On taas se aika, kun yliopistojen kansainväliset palvelut ja laitoksien vaihtokoordinaattorit aktivoituvat. Käsillä on Erasmus, Sokrates ja muiden vaihto-ohjelmien hakuaika. Tai hetkinen, oikeastaan hakuajat olivat ja menivät, mutta toinen kierros, tarpeellinen sellainen, on alkanut.

Kun aloitin valtio-opin opinnot Jyväskylän yliopistossa, kuvittelin, että vaihtoon hakeutuakseni minun on oltava jotenkin erityisen pätevä, koska joutuisin kilpailemaan kaikkien muiden hakijoiden kanssa. Niinpä ihmetys oli suuri, kun viime syksynä siirryttyäni Helsingin yliopistoon, sain vielä Jyväskylän yliopiston kansainvälisistä palveluista postin käännyttämän kortin, jossa kehotettiin hakeutumaan vaihtoon vaikka heti. Ymmärsin, että opiskelijat eivät ilmeisesti jahtaakaan vaihtopaikkoja, vaan vaihtokoordinaattorit opiskelijoita.

Tilanne ei näytä tänä vuonna yhtään paremmalta. Esimerkiksi juuri Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisen ja filosofian laitoksen sivuilla on ilmoitus yhä täyttämättä olevista paikoista, joita on häpeälliset 89 kappaletta! Mikä meitä opiskelijoita oikein vaivaa? Onko kyse kaiken kansainvälisyyshössötyksen varjoilmiöstä kotiinpäin käpertymisestä? Ehkä moni ajattelee, että opiskelu omalla äidinkielellä on jo tarpeeksi tuskaa, toiset taas pelkäävät vaihdon olevan pelkkää juhlaa, jolloin aikaa menee ”hukkaan”. Hukkaan miltä?

Ymmärrän toki, ettei kaikkia tarjottuja paikkoja opiskelijamäärään suhteutettuna olekaan tarkoitus täyttää, mutta kyllä lähemmäs 100 avointa paikkaa viestivät jotakin. Taloudellisista syistä vaihtoon lähdön ei pitäisi kaatua kenenkään kohdalla, sillä useimpiin ohjelmiin saa vähintään 1000 euron liikkuvuusavustuksen, ja asuminen monissa maissa on Suomeen verrattuna kohtuullisen hintaista.

Yksi syy vaihtoinnon laantumiseen voivat toki olla muut vastaavat tilaisuudet, joita on tarjolla yhä enemmän. Miksi vaihtoon lähtemisen pitäisikään olla itsetarkoitus, jos työharjoittelu ulkomailla ajaa saman asian jopa paremmin? Samalla tavalla pelkkä matkailukin muualla avartaa. Onkin sinänsä aivan sama, miten itseään kansainvälistää, mutta lähes varmaa on, että putoaa jossain määrin kelkasta, jos kuvittelee voivansa välttyä kaikelta Suomen rajojen ulkopuolelta tulevalta kulttuurivaikutukselta. Liian usein kuitenkin unohdetaan, ettei muihin kulttuureihin ja maihin tutustuminen tarkoita ainoastaan niiden kyseenalaistamatonta hyväksymistä – lupa on myös viedä omia tuliaisia. Oleskelu ulkomailla on ennen kaikkea ajatustenvaihtoa, uuden opettelua ja rutiineista irtautumista.

JEN on omalta osaltaan hienosti edistänyt niin kotikansainvälistymistä kuin tarjonnut rohkaisua itse lähteä jonnekin. Oli ilahduttavaa lukea, että Töihin ulkomaille –luento keräsi suuren osallistujajoukon. Ehkä kyse ei siis ole vaihto-ohjelmien suosiossa tai epäsuosiossakaan siitä, etteikö kiinnostaisi, pikemminkin ehkä siitä, ettei viitsisi. Olin itsekin ajatellut jättäväni vaihtokuviot väliin, kunnes tajusin muun muassa, että suorastaan joudun muuten yliopistosta pois liian aikaisin. Se ei todellakaan sopinut tämän hetkisiin suunnitelmiini, joten ensi vuosi kuluu toivon mukaan (jos kohdekorkeakoulu minut hyväksyy) samassa koulussa, josta myös aiemmassa blogitekstissä käsitelty hra Sarkozy on valmistunut. Sekin optio on aina olemassa, että kotiin voi palata, jos homma ei ota sujuakseen, mutta sillä asenteella tuskin kannattaa kovin kauas lähteä. Tarkoitukseni ei myöskään ole seuraavaksi sanoa, että Suomi olisi jotenkin erityisen kurja paikka, josta pitäisi äkkiä päästä pois. Päinvastoin, mutta usein vaan täytyy käydä hiukan kauempana, että näkee hyvin lähelle.

Ranskalaista hulluutta

2007-04-26T00:03:00.000+03:00

Oman blogivuoroni piti käsitellä Jenin sisäisiä klikkejä, suunnitteilla olevaa vallankumousta, sekä alaosastoistamme tärkeintä, sihteeriopistoa, mutta kirjoittajaan kohdistettujen ennakkosensuurivaatimusten vuoksi vie kirjotukseni teidät kuitenkin Ranskaan. Sekään ei minulle suorastaan vastenmielinen aihe ole, niin kuin melkoisen moni teistä jo taitaa tietääkin. :)

Ranskassa elellään parhaillaan mielenkiintoisia aikoja. Presidentinvaalien ensimmäinen kierros käytiin viime sunnuntaina ja 6.5. järjestettävälle toiselle kierrokselle ranskalaiset äänestivät oikeiston ehdokkaan Nicolas Sarkozyn ja vasemmiston pääehdokkaan Ségolène Royalin. Pitkän ja monia ranskalaisia jo puuduttaneen vaalitaistelun jälkeen toiselle kierrokselle pääsivät kaikeksi onneksi tällä kertaa ne ehdokkaat, joilla on aidot mahdollisuudet tulla valituksi. Monissa ranskalaisissa mielissä kummitteli vielä pahamaineinen päivämäärä 21.4.2002, jolloin äärioikeiston Front Nationalin ehdokas Jean-Marie Le Pen luikahti toiselle kierrokselle vasemmiston sorruttua omaan hölmöilyynsä ehdokasasettelussa. Nyt tilanne on kuten pitääkin: toisella kierroksella kohtaavat ehdokkaat, joilla todella on eniten kannatusta. Samalla taistelu käydään kuitenkin kahden todella erilaisen, erilaisia arvoja kannattavan ja erilaista Ranskaa ja Eurooppaa rakentavan ehdokkaan välillä. Kuten M. Sarkozy itsekin totesi: Vaalitaistossa kohtaa kaksi täysin erilaista järjestelmää ja arvomaailmaa.

Eurooppalaisena, suvaitsevaisuutta ja monimuotoisuutta kannattavana tyttönä, mutta ennen muuta ihmisenä toivon sydämeni pohjasta, että Ranska huomaa M. Sarkozyn ajatusten vaarallisuuden ennen kuin on liian myöhäistä. Tuo itsekin maahanmuuttajataustainen entinen sisäministeri on julistanut hiljaisen sodan ”hyödytöntä” maahanmuuttoa vastaan, ja kannattaa henkeen ja vereen maahanmuuttajien ranskalaistamista ja tiukkaa assimilaatiopolitiikkaa. ”Jos ette rakasta Ranskaa, voitte lähteä täältä!” kuuluu hänen tunnuslauseensa, ja toivottaa samalla ovenavauksella tervemenoa maahanmuuttajille, joista ei ole Ranskalle taloudellista hyötyä. ”Sarko” on myös ehtinyt luvata perustavansa Ranskaan uuden maahanmuuttajaministeriön ja ottavansa käyttöön pakolaisten pikakäännytyksen, mikäli hän tulee valituksi presidentiksi.

Jos tämä on se tie, jonka ranskalaiset valitsevat, on sillä väistämättä vaikutuksia koko EU:n asenteisiin suhteessa maahanmuuttajiin. Nyt testataankin, ovatko kauniit sanat eurooppalaisista rauhan, suvaitsevaisuuden ja avoimuuden arvoista muutakin kuin sanahelinää. Jos ihmisten arvon mittaaminen rahalla on osa myös Euroopan tulevaisuutta, ostaa ainakin tämä eurooppalainen pelkän menolipun jonnekin kauas.

Eurooppanuorten kesäpäivät 2007 tulee, oletko valmis?

2007-04-15T19:45:00.000+03:00

Lauantaina Helsingissä pidettiin Eurooppanuorten alueiden komiteaa. Olin siellä itse järjestävänä osapuolena, sillä Eurooppanuorten hallituksessa vastaan aluejärjestöasioista. Helsinkiin kutsuttiin siis edustajat Eurooppanuorten eri aluejärjestöistä tapaamaan toisiaan, jakamaan kuulumisia, kertaamaan menneitä ja tulevia tapahtumia sekä suunnittelemaan Eurooppanuorten toimintaa erityisesti aluejärjestötasolla. Mukava päivä täytyy myöntää.

Saatiinpa samana päivänä simulaatiokoulutusta European Youth Parliament Finlandilta, joten tulevan vuoden aikana päästään Eurooppanuortenkin toiminnassa kokeilemaan EU-simulaatioon osallistumista. Tarkoituksena tuoda simulaatio myös Jyväskylään, joten pitäkäähän JENin toimintaa silmällä jos simulaatioon osallistuminen kiinnostaa tulevaisuudessa!

Alueiden komitean yksi parhaista päätöksistä oli lähteä aluejärjestöjen voimin suunnittelmaan viime vuotiseen tapaan yhteistä aluejärjestötapaamista heinäkuuksi. Koska viime kesän tapaaminen keskisuomalaisissa maisemissa koettiin toimivaksi konseptiksi, niin lauantaisten suunnitelmien mukaan Eurooppanuorten kesäpäivät järjestettäisiin tulevanakin kesänä Jyväskylässä JENin avustuksella. Kesäpäivät ovat vasta suunnittelun alla, joten ei sen ihmeempää yksityiskohdista, mutta kun viime vuonna mentiin kilpailukyky teemalla niin saatetaan sitten tänä vuonna etsiä yhteistä identiteettiä! J
Tervetuloa Eurooppanuoret uudelleen Jyväskylään!

Kesä,Kesä,Kesä – sieltä se tulee!

Kesäpäivät 2006 TOP 10

- m/s Kymppi
- Lauran vitsit
- taistelun kautta saatu voitto
- Mauri
- kyypakkaus
- yhteissauna
- ”Hyvännäköiset”
- KASA!
- grillaus
- hilpeä meininki yhdessä

Lähtötunnelmissa: Lentovero

2007-04-14T20:03:00.000+03:00

Poden tällä hetkellä erittäin vakavaa matkakuumetta. Lääkitys on kyllä aloitettu ja unissanikin jo orientoidun valloittamaan uuden mantereen ja maailmankolkan. Jos matkustelusta ei saa kunnon säväreitä niin mistä sitten!
Käytännössä matkan suunnittelu ja valmistautuminen on ollut erittäin moniuloitteinen prosessi. Milloin tietoliikenneyhteydet on katkolla, milloin lentoyhtiö ei suostu myymään mulle ilmoittamiaan halvimpia lentolippuja ja milloin estolääkitään mahdollista malariaa – ihan vaan varmuuden vuoksi ja äidin toiveesta. Yllättävää kyllä rahaa on palanut jo ties miten paljon, vaikka matkalaukku ei ole vielä edes pakattuna, eikä bussiaikatauluja Helsinki-Vantaalle ole tiedossa.

Tässä matkaprosessissa olen tainnut ensimmäistä kertaa, ihan tosissani ja oikeesti, miettiä pitäisikö maksaa vapaaehtoista lentoveroa. Kantaa oma vapaaehtoinen korteni kekoon estääkseni edes jollakin tasolla tätä ilmastonmuutosta. Tai no ainakin antaen rahallisen tukeni toimijoille tai valitsemalleni rahastolle, jotka toimivat järjestäytyneesti luonnon- ja ilmastonsuojelun puolesta. Pakon alaista tämän tyyppistä lentoveroa en taida vielä allekirjoittaa, mutta voisin kuitenkin nähdä kyseisen lentoveron mahdollisuutena, jota suositella tulevaisuudessa. Standardisuositus kai on 10% lentolipun hinnasta tai vähintään 10 euroa. Lentovero on siis riippuvainen lentolipun hinnasta. Yritin selvittää, miten tämän lentoveron maksaminen olisi mahdollista. Pääsääntöisesti tarkoitus olisi kai itse etsiä sopiva kohde (järjestö, rahasto, hanke), jolle haluaa tehdä lahjoituksen luonnonsuojelun edistämisen ja ilmastonmuutoksen estämisen nimissä ns. lentoveron muodossa.

Häpeillen on minun kuitenkin tunnustettava, että lentovero on kuitenkin jäänyt maksamatta. Suositeltava 10% lentolipun hinnasta nousi omalla kohdallani kuitenkin niin korkeaksi, että omaan napaan tuli taas kurkisteltua. Noin 100 euroa vapaaehtoinen maksu matkakassasta pois tuntui niin suurelta, että en maksanut. Niin, olisihan voinut maksaa/”lahjoittaa” pienemmänkin summan lentoveron puitteissa, mutta itsekäs minä en sitä tehnyt. Voitte laittaa minut tilille sitten tulevaisuudessa.

Tein tässä kuitenkin pienen jossitteluleikin.
Jos JEN lähtisi vaikka vierailulle tapahtumavastaava Mikon luo Saksaan lentäen esim. Düsseldorfiin tulisi lentoveroa maksettavaksi noin 20 euroa per matkustaja. Jos lähtisimme puolestaan taas viime vuoden taloudenhoitajan Samulin tykö Torontoon niin silloin vapaaehtoinen lentoveromme nousisi jo noin 85 euroon per henkilö. Jos ajatellaan, että matkaan lähdettäisiin koko hallituksen voimin, puheenjohtajan johdolla ja mukana vielä Signe, olisi Saksan matkan yhteenlaskettu lentovero koko yhdistykseltä 300 euroa. Torontoon suunnatessa olisi kyseinen summa jo 1275 euroa. Kyllä noilla summilla jo jotain maapallon eteen saataisiin aikaan!
Lentoyhtiöitä tässä kokeilussa ei kilpailutettu. Tosin komission hengessä sekin olisi kai ollut suotavaa...

Mutta. Sano sanasi lentoverosta. Ota kantaa. Maksaisitko lentoveroa?

Lomafiiliksissä.
Borta bra, men hemma bäst.

rakkaudella, Eve

(Pääsiäis)munat

2007-04-03T18:06:00.000+03:00

Muna on ollut mysteerien, taikojen, lääkkeiden ja ennustusten symboli. Munalla on uskottu olevan erityisiä voimia. Roomalaiset, kiinalaiset, egyptiläiset ja persialaiset kunnioittivat munaa maailmankaikkeuden symbolina. Jossain munalla on karkotettu pahaa kaivamalla se rakennuksen alle. Ranskalaiset morsiamet astuivat munan yli tullessaan uuteen kotiinsa.

Pääsiäismuniin liittyvät tavat on tunnettu Euroopassa vuosisatojen ajan. Jo kivikaudelle palvottiin saksilaista kevään, hedelmällisyyden ja maanviljelyksen jumalatarta Easia, jonka symbolina pidettiin munaa. Saksilaisen mytologian mukaan Eas heltyi pienen tytön löydettyä kuolleeksi paleltuneen linnun. Jumalatar muutti linnun jänikseksi, joka kiitokseksi hyväsydämisyydestä toi sateenkaaren värisen munan. Vielä tänä päivänäkin saksalaisen pääsiäisperinteen mukaan pääsiäisjänis palkitsee kiltit ja ahkerat lapset kätkemillään pääsiäismunilla.

Perimätiedon mukaan Magdalan Maria antoi ensimmäisen pääsiäismunan lahjaksi Rooman keisari Tiberiukselle. Luovuttaessaan munan keisarille hän sanoi: "Kristus nousi kuolleista!" Keisari epäili Marian sanoja ja totesi, että ylösnousemus on yhtä mahdotonta kuin valkoisen munan muuttuminen punaiseksi. Samassa Marian ojentama muna värjäytyi punaiseksi.

Ympäri maailmaa muna on ollut osa erilaisia luomiskertomuksia. Kalevalassa maailma syntyy sotkanmunasta, joka veteen osuessaan hajoaa ja muodostaa taivaan ja maan, auringon, kuun ja tähdet ja pilvet.

Mukavaa ja munarikasta pääsiäistä kaikille!

Ekskuhehkutusta vielä

2007-03-29T13:48:00.003+03:00

Innoissani ja ylistyssanoja säästelemättä kirjoitin pitkähkön kuvauksen JEN:in erinomaisesta eksuksta Helsinkiin. Vasta kun olin lisäämässä tekstiäni blogiin, huomasin Annan jo kirjoittaneen oman reissukuvauksensa. Liiallisen toiston välttämiseksi jouduin hylkäämään aiemmin kirjoittamani tekstin, mutta onnistunut ja antoisa eksumme ansaitsee kyllä useampiakin hehkutuspuheenvuoroja. Siispä tässä hieman omia tunnelmiani näin reissun jälkeen.

Reissun ehdoton kohokohta omalta osaltani oli vierailu Ulkoministeriöön. Erittäin antoisan vierailun aikana saimme mahdollisuuden kuulla hyvinkin erilaisissa tehtävissä toimivien työstä ja käsitys ulkoministeriön toiminnasta ja tehtävistä selkiytyi ja myös laajeni huomattavasti. Mielenkiintoista oli kuulla, kuinka ulkomaankauppa-ja kehitysministeri Paula Lehtomäki arvioi mennyttä Suomen EU-puheenjohtajuuskautta sekä omaa ministerikauttaan. Katseita luotiin myös tulevaan niin EU:n kuin ministeri Lehtomäen omien työtehtävienkin suhteen.

Stefan Lindström esitteli omalla puheenvuorollaan kattavasti ulkoministeriön tulevaisuuden haasteita. Hänen mukaansa ulkoministeriöön kohdistuu monenlaisia muutospaineita ja jo lähitulevaisuudessa on odotettavissa haasteita, joihin ministeriön on kyettävä vastaamaan. Suurimmat haasteet liittyvät Lindströmin mukaan muassa julkisdiplomatiaan, kansalaispalveluihin, kriisiviestinnän ongelmiin, julkisen talouden paineisiin, asiantuntijuuden ja johtamisen yhteensovittamiseen sekä demokratiaan ja ikärakenteeseen liittyviin seikkoihin.
Kohteen kolmannessa osiossa meille esittäytyivät Ulkoministeriön nuoret virkamiehet. Lauri Voionmaa sekä Ville Lahelma toivat taas uudenlaista tietoa ja näkemystä Ulkoministeriöstä selvittäessään hakuprosessia, jonka he ovat käyneet ennen pääsyä ulkoministeriöön. Saamme kuulla työtehtävistä, joita he ovat suorittaneet sekä mahdollisista tehtävistä tulevaisuudessa. Lisäksi omasta työhistoriastaan ulkoministeriössä kertoilee Intranetin päätoimittaja Eili Andersson.

Tämän jälkeen siirryimme siis ulkoministeriön päärakennukselle lounaalle ja mukava yllätys oli, että seuraamme liittyi myös osa tapaamistamme ulkoministeriöläisistä, joten saamme mahdollisuuden jatkaa keskustelua rennommissa merkeissä. Se, että kaikilla tapaamistamme puhujista oli kiireisistä aikatauluista huolimatta aikaa vastailla myös kysymyksiimme, oli erityisen ilahduttavaa. Oli innostavaa kuulla omien alojensa asiantuntijoiden ja tehtävilleen omistautuneiden ihmisten kertovan työstään. Lisäksi oli hienoa, että saimme monipuolisen kuvan ulkoministeriöstä, kun olimme saaneet puhujiksi niin erilaisia ihmisiä työtaustoiltaan ja -tehtäviltään.

Kuinka uutiset syntyvät? Millainen on se prosessi hetkestä, kun jotain tapahtuu, siihen hetkeen, kun Kymmenen uutiset alkavat? Miten syntyvät loppukevennykset?
Kaikkiin näihin kysymyksiin ja lukuisiin muihin saimme vastaukset, kun MTV3:n uutispäällikkö Ulla Rannikko sekä toimittaja Anne Sjöholm selvittivät meille uutistoimituksen toimintaa, erilaisia työtehtäviä ja esittelivät myös uutistoimituksen tiloja. Aiemmat mielikuvat toimittajan työstä laajenivat huomattavasti ja ilahduttavaa oli toisessakin kohteessamme se, että puhujat jättivät tilaa kysellä niistä aiheista, jotka meitä kiinnostivat ja jotka eivät puheenvuoroissa vielä selvinneet.

Mielenkiintoisen ja erittäin onnistuneen eksumme jälkeen jään sulattelemaan kaikkea kokemaani ja odottamaan innolla JEN:in seuraavaa reissua.

Kiitos vielä kerran kaikille, jotka mahdollistivat antoisan eksumme. Suuri kiitos vierailukohteidemme puhujille meidän vastaanottamisesta ja mahdollisuudesta tutustua näihin kohteisiin ja toimintaan.

JEN valloitti Helsingin

2007-03-24T18:46:00.000+02:00

Jenin ekskursio Helsinkiin starttasi aamuna aikaisena liikunnan parkkipaikalta. Matkaan lähdettiin Jyväskylän liikenteen kulkuvälineellä pienen mutkan kautta, jotta viimeisenäkin herännyt ehti mukaan matkalle. Bussiemäntänä menomatkalla toimi Taina, joka piti huolen niin suomeksi kuin englanniksikin, että kaikki tiesi missä mennään ja mitä tapahtuu. Ekskuilijoiden mukana matkalla oli myös kyytiläisiä, jotka tutustuivat pääkaupunkiimme omatoimisesti päivän aikana.Ensimmäisenä kohteena kymmenen aikoihin oli Ulkoasiainministeriön viestintä- ja kulttuuriosasto, jossa tervetulotoivotuksen esitti osastopäällikkö Petri Tuomi-Nikula. Ekskuilijat tapasivat lisäksi mielenkiintoisena ajankohtana, näin heti vaalien jälkeen, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäen. Alustuksessaan ministeri kertoi lyhyesti Suomen kuluneesta EU:n puheenjohtajuuskaudesta ja sen onnistumisesta, sekä muun muassa presidentin roolista ulkopolitiikan saralla. Ekskuilijat esittivät ahkerasti ministerille kysymyksiä, jotka koskivat kehitysyhteistyön lisäksi Metsä-Botnian tehdasta Uruguayssa, nykyisen vaalijärjestelmän muutoksen tarvetta, Euroopan Unionin perustuslakia, Venäjän mahdollista WTO-jäsenyyttä ja monia muita ajankohtaisia aiheita. Erittäin kiintoisaa oli kuulla myös ministerin omista opinnoista. Ministerin jälkeen johdon virkamiessihteeri Stefan Lindström esitti lyhyesti näkemyksiä UM:n tulevaisuuden haasteista. Erityisesti haasteista jäi itselle mieleen ennakoitavuuden hankaluus ja pehmeämmän vallan (soft power) lisääntymisen tarve. Haasteita on olemassa, kyse on lähinnä siitä miten niihin pystytään parhaimmalla tavalla vastaamaan.

Viimeisenä muttei vähäisempänä UM:n nuoret virkamiehet Lauri Voionmaa ja Ville Lahelma sekä intranetin päätoimittaja Eili Andersson valottivat UM:n vaihtelevaa ja mielenkiintoista arkea. Erittäin kiinnostavaa oli kuulla kansainvälisten asioiden valmennuskurssista (Kavaku), jonne diplomaattiurasta haaveilevien on mahdollisuus pyrkiä. Ajatuksia herättäneiden ja kiinnostavien puheenvuorojen jälkeen oli aika siirtyä Merikasarmille, jossa ekskuilijoille tarjottiin erittäin maukas ja riittoisa lounas.

UM:n jälkeen bussimme suuntasi kohti Pasilaa ja MTV3 uutis- ja ajankohtaistoimitusta, jossa tutustuimme aluksi uutispäällikkö Ulla Rannikon johdolla uutisten ihmeelliseen maailmaan. Uutisia seuratessa harvoin tulee ajatelleeksi mitä kaikkea tapahtuu, ennen kuin esimerkiksi seitsemän uutiset ruudussa näkyy. Uutis- ja ajankohtaistoimituksessa oli mahdollista bongata Huomenta Suomen kesäinen paviljonki ja uutisten studio, jossa sijainneen kysymyksiä herättäneen yskännapin merkityskin selvisi. Muutama ruudusta tuttu uutisankkurikin vilahti toimituksessa. Toimittaja Anne Sjöholm valoitti ekskuilijoille toimittajan arkea, rutiineja, mahdollisia ulkomaanmatkoja, juttujen tekoa ja uutisankkurointia. Erityisesti ekskuilijoita kiinnosti tietää millainen on uutistoimittajan työpäivä ja mitä tapahtuu ennen kuin uutinen uutisissa luetaan sekä millä perusteella luettavat uutiset valitaan.

Maikkarilta lähdettiin takaisin kohti keskustaa. Viideltä ekskuilijoilla oli mahdollisuus tavata pääkaupunkiseuden Eurooppanuoria ravintola Omenapuussa makkaratalossa. Jeniä edustettiin hallituksen johdolla ja mukavaa oli kuulemma ollut, itse käytin saman ajan tehokkaasti juoksemalla mahdollisimman monessa kaupassa. Päivä meni nopeasti ja puoli kahdeksan aikoihin suunnistimme rautatieasemalla odottavaan bussiin. Kotimatka päästiin aloittamaan kunhan saatiin varmistettua, että kaikki Jyväskylään takaisin haluavat olivat kyydissä mukana. Matkan varrella pysähdyimme Lahdessa ja olimme takaisin Jyväskylässä noin 23. Päivä oli pitkä, mutta antoisa. Bussissa oli mukava matkustaa :) Kiitos kaikille mukana olleille matkaseurasta ja ekskun järjestäjille, sekä kuskille turvallisesta kyydistä! (sekä tietysti vierailujen kohteina olleille UM:lle ja MTV3 vieraanvaraisuudesta) Kommentoikaa toki, varsinkin jos jotain oleellista unohdin.

Kevätretkelle Helsinkiin!

2007-03-16T20:27:00.000+02:00

Kevät tuli tänä vuonna nopeasti, ihan kirjaimellisestikin. Alkuvuodesta JEN kunnostaui useammankin tapahtuman järjestäjänä, viimeisimpänä vaalipaneeli. Sekä vaalipaneeli että Töihin ulkomaille - luento osoittautuivat menestykkäiksi, kuten myös viiniä ja patonkia - ilta. Monenlaisen tapahtuman jälkeen on nyt siis vuorossa ehkä kevään kohokohta, kun Eurooppanuoret laajentaa maailmankuvaansa ensi viikon perjantaina Helsinkiin. Tuolloin vuorossa JENin perinteinen excursio.

Helsingissähän meillä on luvassa kerrassaan hienot kohteet, etenkin Ulkoministeriö ja Paula Lehtomäki tuntuvat näin etukäteen todella kiinnostavilta. Vaalien läheisyys ei ainakaan vähennä kohteen kiinnostavuutta: tuleva sunnuntai näyttää tapaammko laukkujaan pakkailevan vai vaalivoittoa juhlivan ulkomaankauppaministerin. UM:n jälkeen pääsemme kurkistamaan myös Maikkarin tiloihin, joka ainakin allekirjoittaneelle on ensimmäinen kerta. Kova Tampereen kilpailija Pikkukakkonen on nähty, joten odotukset ovat korkealla.

Oma vastuullinen roolini osana matkajärjestelyistä oli bussikyydin hankkiminen. Parin pikkuongelman jälkeen sain bussin koko poppoolle varattua. Lähdemme matkaan linja-autolla perjantaina 23. päivä jo aamukuudelta, pitkä mutta varmasti antoisa päivä alkaa UM:ssä jo klo 10. Seuraava blogisti kertonee matkan annista tarkemmin!

Paneelin satoa

2007-02-28T19:40:00.000+02:00

Keskiviikkoiltana Blomstedt-salissa järjestetty vaalipaneeli ruoti eduskuntavaaliehdokkaittemme tietämystä Euroopan unionista ja ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Paikalle saapui 9 ehdokasta 9:stä eri puolueesta:

Harri Andersson, PS
Hennariikka Andersson, KOK
Piritta Huttunen, VAS
Joni Jantunen, LIB
Antti Kurko, SKP
Jenny Lindborg, SDP
Asmo Maanselkä, KD
Pauliina Takala, KESK
Tuomas Viskari, VIHR

Aluksi aiheena oli Euroopan unioni. Ehdokkaat saivatkin alkuesittelyjen jälkeen kertoa plussat ja miinukset unionista. Sen jälkeen siirryttiin vertaamaan ehdokkaitten mielipidettä vähenevien aluetukien kohdentamisesta. Panelistit näkivät Suomen aseman EU:ssa kymmenen vuoden kuluttua varsin erilaisina. Ainakaan perussuomalaisen Harri Anderssonin skenaariossa EU ei enää siinä vaiheessa kuulunut vaan oltiin jo unionin jälkipyykkiä selvittelemässä. Kysymys presidentti-instituution tarpeellisuudesta sai monelta selvän kieltävän vastauksen kun taas osa halusi presidentin säilytettävän ennallaan. Esimerkiksi Kokoomuksen Hennariikka Anderson halusi presidentille jotain lisää, ei lisää valtaa, mutta jotain muuta. EU osuus paneelista eteni jouhevasti ja asiat käsiteltiin sopivalla tahdilla. Yleisökysymys tuli koskien Bolognan prosessia ja sai pienen jahkailun jälkeen SDP:n Jenny Lindborgin asiantuntevan vastauksen. Lieneekö tuo korkeakoulumaailmaan liittyvä prosessi kaikille edes tuttua juttua.
Toinen yleisökysymys koski Euroopan unionin perustuslaillista sopimusta. Jenny Lindborg puolusti sopimusta sen edeltäviä sopimuksia kokoavana asiakirjana, mutta paheksui sopimuksen nimeämistä nimenomaan perustuslailliseksi sopimukseksi, myöskin asiat, kuten Euroopan unionin presidentti ei saanut kannatusta. Kristillisdemokraattien Asmo Maanselkä korosti sopimusta nimenomaan perustuslain muotoilevana sopimuksena ja siten ei hyvänä.

Kahvitauon jälkeen ehdokkaille pidettiin pienimuotoinen sana-testi. Sanasta piti sanoa ensimmäisenä mieleentullut asia. Asmo Maanselällä äidistä tuli mieleen hyvä juttu, Keskustan Pauliina Takalan mielesta vaalipaneelit on jees ja Hennariikka Andersson kommentoi tissit-sanaa kertomalla omistavansa ne itsekkin. Harri Andersonin mielestä Eurooppanuoret oli hyvä juttu ja Liberaalien Joni Jantusen rakkaus oli politiikka. Vasemmistoliiton Piritta Huttunen ei tahtonut tai tahtomattaan oikein kuullut oikein Putinia, vaan kysyi heti perään oliko kyse puhdista? Ymmärtäessään kysymyksen hän antoi Putinin lisäksi ehdottoman ei:n myös ydinvoimalle.

Toinen osuus paneelista oli yhteistyökumppanimme Puoleen laatimia ulkopolitiikka-kysymyksiä. Keskustelu tuntui uupuvan Venäjä-Nato-akselilla. Yleisesti Suomeen ei koettu kohdistuvan sotilaallista uhkaa. Informaatiosodankäynti, energiakysymykset, terrorismi nostettiin huomattavammiksi uhkiksi. Nato-Venäjä-akselilla pysyttiin tästä huolimatta. Yleisöstä tuli kysymys myös yleisen asevelvollisuuden ulottamisesta naisiinkin. Ajatus ei saanut vastakaikua, vaan erilaisia puolustusratkaisuja ruodittiin juurta jaksaen.

Kokonaisuudessaan onnistunut tapahtuma!

Kuka onnistui vakuuttamaan? Kuka ei? Kommenttia tulemaan pane. hophop

Pärstäkerroin ratkaisee

2007-02-27T19:17:00.000+02:00

Tervehdys toverit!
Tienvarsille on alkanut kerääntyä outoja metallihäkkyröitä, televisio näyttää
politiikkaa viikonloppu-iltasinkin ja ehdokkaiden mainokset tulvivat esiin
medioista. Oletko yrittäny kävellä kävelykadun päästä päähän saamatta yhtään
mainoslehtistä... Tai hakematta yhtään sponsorikarkkia?

Eduskuntavaalit lähestyvät väistämättä. Kenties paras tapa kartoittaa ja varmistaa
oma äänestyssuuntautuminen on saapua keskiviikkona Jyväskylän Eurooppanuorten
valtio-opin ainejärjestö Puolueen kanssa järjestettävään Eurooppaa ja
ulkopolitiikkaa -vaalipaneeliin.

Vaalikoneet ovat todellakin vallanneet internetin. Helsingin sanomien, MTV 3:n ja
Ylen suurten koneiden lisäksi löytyy nuorten oma vaalikone, IRC-gallerian vaalikone
ja puolueiden omia vaalikoneita. Mielenkiintoisin vaalikone on saanut huomiota
ulkomailla asti. Reuters on uutisoinut tietokonefirma Intopii:n (www.naama.fi)
vaalikoneesta, jossa henkilö lähettää oman kuvansa ja saa vastauksessa ehdokkaan,
joka on lähinnä omaa ulkonäköä. Tutkimusten mukaan ihminen luottaa helpommin
samannäköiseen ihmiseen kuin itsekin on. Itse en halunnut tietää kyseistä henkilöä.
Kasvatan vielä rohkeutta katsoa totuutta silmiin.

Myös TV:n vaaliohjelmat ovat saaneet uusia muotoja. MTV3 järjesti taannoin
Poliittiset iltamat Helsingin Grand Casinolla oikein ameriikan tyyliin. Puheet oli
typistetty minuuttiin ja aiheessa pysyttiin orjallisesti. Ohjelmassa sai suunvuoroa
tietenkin myös mielenkiintoisat uudet ehdokkaat, eli ketkäs muutkaan kuin Kike Elomaa,
Juha Mieto ja Markku Uuspaavalniemi.
Jokin aika sitten järjestetty pienten puolueiden vaalitentti oli myöskin viihdyttävää
katsottavaa, harmittaa kun satuin avata lähettimen ohjelman loppupuolella.
Ohjelmassa nostettin kissa pöydälle ja kuulla sai kunniansa lähestulkoon jokainen
eduskuntapuolue. Oman lisänsä ohjelman ulkoasuun toivat suoraan varastosta roudatun
näköiset lavasteet, pois päältä jäänyt mikki tai mielenkiintoisia taputuskohtauksia
saanut katsoja.
Lisää näitä!

Europuolueita

2007-02-23T11:25:00.000+02:00

Tässä blogi-kirjoituksessa ajattelin hieman valottaa europuolueen käsitettä. Kuten valtaosa väestöstä tietää, on Euroopan parlamentti jakautunut useaan toisistaan poikkeavaan parlamenttiryhmään. Jako on tapahtunut lähinnä poliittisten suuntautumisten perusteella ja on karkeasti sellainen, että konservatiivit, liberaalit, demarit, vihreät, radikaalivasemmisto ja nationalistit muodostavat kukin oman ryhmänsä. Europarlamentin ryhmät eivät kuitenkaan ole puolueita, vaan itse ryhmät koostuvat suurimmaksi osaksi ns. europuolueista, joihin taas kansalliset puolueet kuuluvat. Esimerkiksi Suomen Keskusta kuuluu Euroopan liberaalidemokraattiseen puolueeseen, jonka jäsenet kuuluvat europarlamentissa Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmään. Tähän ryhmään taas kuuluu Euroopan liberaalidemokraattiseen puolueen lisäksi myös Euroopan demokraattinen puolue. Itse asiassa kaikki europarlamentin ryhmät sosialidemokraattista ryhmää lukuun ottamatta ovat usean eri europuolueen koalitioita.

Suomalaisista puolueista eurooppalaiseen kattopuolueeseen kuuluvat valtaosa seuraavaan tavalla:

- SDP (Euroopan sosialidemokraattinen puolue - PES)
- Kokoomus ja Kristillisdemokraatit (Euroopan kansanpuolue - EPP)
- Keskusta ja RKP (Euroopan liberaalidemokraattinen puolue - ELDR)
- Vihreät (Euroopan vihreä puolue - EGP)

- Ålands Framtid -puolue (Euroopan vapaa allianssi)
- Vasemmistoliitto (Pohjoismaiden vihreän vasemmiston liitto - NGLA)

Kaksi viimeisenä mainittua eivät tosin taida tarkkaan ottaen olla europuolueita, vaan erilaisia pikkupuolueiden löyhempiä yhteenliittymiä. Lisäksi europuolueita, joihin ei kuulu yhtään suomalaista jäsenpuoluetta ovat mm. Euroopan vasemmistopuolue, Euroopan demokraatit ja Euroopan demokraattinen puolue. Kaksi viimeistä ovat siis eri europuolueita, joilla vain sattuu olemaan samankaltainen nimi. Huomiolle pantavaa on myös se, että Suomen Vasemmistoliitto ei ole liittynyt edellä mainittuun radikaalivasemmistolaiseen Euroopan vasemmistopuolueeseen.

Integroituvassa Euroopassa europuolueilla tulee mitä luultavimmin olemaan kasvava merkitys. Tämä on asia, joka helpottaa kansainvälistä päätöksentekoa ja esimerkiksi elintärkeää kamppailua ilmaston lämpenemistä vastaan. Europuolueiden myötä Euroopan integraatio myös syvenee, ja tämä tulee näkymään vahvempana ja parempana Euroopan unionina.

- Mikko

Ps. Europarlamentissa on Romanian ja Bulgarian liittymisen jälkeen 785 meppiä. Tähän porukkaan kuuluu ties mitä tallaajaa ja mielipidettä. Yhtenä esimerkiksi Benito Mussolinin lapsenlapsi Alessandra Mussolini.

Meppejä netissä

2007-02-22T01:25:00.000+02:00

Tervehdys! On viikko kahdeksan ja minun aika ottaa haltuuni Suomen parhaan yhdistyksen, Jyväskylän Eurooppanuorten, blogi. Voisin aloittaa pikaisella esittäytymisellä. Olen Mikko Laakkonen, 23-vuotias yhteiskuntapoliitikko ja Eurooppa-intoilija. Joskus minulta kysytään, miksi en kritisoi Euroopan Unionia. Tähän olen vastannut, että kritisoin kyllä heti kun löydän siitä jotain vikaa. No, kyllähän Unionissa aitoja ongelmia on, mutta on se silti yksi potentiaalisimpia keksintöjä rauhan ja ympäristönsuojelun, sekä sosiaalisen- ja taloudellisen hyvinvoinnin luomiseksi.

Ajattelin tällä kertaa nostaa esille erään simppelin asian, nimittäin suomalaisten Euroopan parlamentin jäsenten kotisivut. Yhteiskunnallinen kehitys on edennyt jo siihen pisteeseen, että jopa Paavo Väyrysellä on omat kotisivut netissä. Mepit lurittelevat sivuillaan kaikenlaisia loruja, lähinnä siitä mitä kaikkea hyvää ovat itse saaneet tehdyksi. Tämä on toki hieno homma ja informatiivista asiaa, mutta jos haluaa olla viimeisen päälle ykköstyyppi, täytyy tarjota vierailijalle jotain extraa. Alexander Stubbin sivulta löytyy erittäin aktiivinen blogi (vuoden alusta ainoastaan kaksi välipäivää) ja ehkä kaikkien aikojen sympaattisin ilmestys ikinä, Alexin ikioma EU-WebTV. Tätä lisää kiitos! Stubbin viidellä kielellä infoa pursuavat kotisivut ovat jo kauan kuuluneet vakkarivierailukohteisiini.

Lasse Lehtisen kotisivulta löytyy myös perusjutut, mutta myös liuta erittäin hauskoja Ilta-Sanomat+ -kolumneja. Niissä Lasse mm. esittelee parlamentin jäseniä sieltä omaperäisemmästä päästä ja pohtii lobbareiden suhdetta meppeihin. Uusimpana lisäyksenä juuri 60 vuotta täyttänyt Lehtinen on julkaissut Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorin JP Roosin tälle lähettämän "onnittelukirjeen". Onnitteluissa on karvas maku, mutta lukijalla on hymy herkässä. Entinen SKP:n mies Roos pistelee kunnolla menemään ja osansa saa niin Unioni, Lasse Lehtinen kuin meppikollega Alexander Stubbkin. Lehtinen onnistuu käsittelemään melkoisen asiattoman kirjeen huumorilla, mistä pisteet hänelle.

Enpä taida jatkaa tällä kertaa enempää. Palataan asiaan myöhemmin viikolla uuden teeman puitteissa. Mutta suosittelen kyllä meppien kotisivuilla käyntiä ja myös Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimiston sivuja.

JEN - kuin itseesi sijoittaisit

2007-02-16T11:39:00.000+02:00

Moi!

En ole viime aikoina enää ehtinyt osallistua toimintaan aktiivisesti, mutta on ollut mieltä ylentävää seurata järjestön huikeaa nousua yhdeksi Jyväskylän vetovoimaisimmista ja ammattimaisimmin johdetuista kansalaisjärjestöistä. Tammikuun 2007 töitä ulkomailla-luento keräsi lähes 200 osallistujaa, vaikka osallistujat eivät saaneet opintoviikkoja ja kahvitarjoiluun ei ollut erityisesti panostettu.

Kevät on alkanut ennennäkemättömissä merkeissä, ja jottei vauhti huimaisi päätä, on hyvä istahtaa hetkeksi alas ja miettiä miten tähän on tultu. Vanha aktiivi muistaa kuinka keväällä 2003 Anu Tokilan ja Tuomas Louhelan kanssa suunnittelimme Jyväskylän nuorisokonventtia. Eurooppanuoret oli tuolloin Jyväskylässä pari vuotta toiminut vain pöytälaatikko-organisaationa, mutta tuon tapahtuman suunnittelun ja onnistuneen toteutuksen myötä toiminta aktivoitui uudestaan. Toiminnalle oli selkeä tilaus, ja havaitsimme pian, että järjestö houkutteli uusia jäseniä ja yhteistyökumppaneita kuin hunaja kärpäsiä.

Ennen kuin huomasinkaan, olin muiden mukana Viron yleisradion suorassa lähetyksessä legendaarisella konferenssimatkalla, slovenialaisen kummikuljettajamme seurana Neste-rallissa tai ideoimassa maailmanvalloitusta puolalaisen ystävyysjärjestömme kanssa, puhumattakaan lukemattomista kerroista jolloin ohjasimme tapahtumiimme jonottavia ihmisvirtoja Eurooppa-päivän kansalaistapahtumissa, jaoimme Eurooppa-sarjakuvia lukiokiertueella tai suunnittelimme EU-boolia tai pitopöydän antimia. Eurooppanuorissa saadut kokemukset ovat avartaneet maailmankuvaani ja lisänneet sisältöä myös jokaiseen myöhempään työ- tai lomamatkaan ympäri Eurooppaa.

Järjestön ydintoiminta liittyy nuorison kiinnostuksen herättämiseen Eurooppa-asioista mukaan lukien sitoutumaton poliittinen aktiivisuus, ja toteutuksessa vain mielikuvitus on rajana. Viiniä ja patonkia-illat ovat yksi uusimmista innovaatioista tällä saralla ja ne todistavat, että järjestötoiminnassa sisältö ja viihde eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Huikean meiningin ohessa ymmärrys maailmasta ja tietoisuus poliittisesta päätöksenteosta kasvaa kuin huomaamatta. Toivottavasti noususuhdanne jatkuu ja esimerkiksi vaalipaneelin nimellä kulkeva 28.2. tapahtumamme houkuttelee lukuisia uusia kasvoja joukkoomme!

Mainontaa ja opettelua

2007-02-06T17:06:00.000+02:00

Moi!

Heti ensimmäiseksi täytyy mainostaa huomista Viiniä & Patonkia -iltaa alkaen klo 18 Lyhdyssä. Nimensä veroisesti keskustelutuokion alussa tarjoillaan maistiaisiksi punaviiniä sekä patonkia. Lämpimästi tervetuloa juttelemaan ja jakamaan kokemuksia eri kulttuureista!

Tämä ensimmäinen blogini jää nyt vähän tyngäksi, koska minulle tämä on aivan uutta. Opettelun merkeissä siis. Ne, jotka tuntevat minut lähemmin tietävät, että voisin aivan helposti tulla toimeen ilman mitään teknisiä laitteita. Tietokone edustaa siis minulle jotain hyvin vastenmielistä ja kauheaa -eli tekniikkaa. En tiedä onko, stereotyyppisesti, sukupuolellani vaikutusta tähän asiaan. Totuus kuitenkin on, että ilman näitä kaiken maailman koneita ei enää tahdo tulla toimeen. Kaikki asiat kulkevat koneiden kautta. Olemme tulleet niistä riippuvaisiksi.

Tähän loppuun haluaisin kertoa muutaman sanan viikon takaisista EU-bileistä, jolloin juhlittiin myös hallituksen vaihtumisen merkeissä. Ilta alkoi "virallisesti" klo 19, ja ihmisiä valui juhlapaikalle tasaiseen tahtiin. Tarjolla oli hyvää syömistä, millä tarkoitan nyyttärimeiningillä kasattua buffet-pöytää. Ruoka maittoi ja juoma vielä paremmin! Illan pimetessä ja tunnelman noustessa oli vuorossa vakioksi muodostunut avautumiskierros, jolloin kukin läsnäolleista JEN:läisistä sai tuoda julki ne mietteet, jotka sydäntä painoivat. Osansa saivat niin VR, ihmissuhteet kuin eräs nimeltä mainetsematon järjestökin. Viimeisen puheenvuoron käyttänyt viime vuoden puheenjohtaja Eve, kiteytti kauniisti sanoihinsa mistä JEN:ssä on loppujen lopuksi kyse -ihmisistä ja ystävyydestä. Lähdin illanvietosta noin klo 01.30, mihin asti tunnelma oli hyvä ja lämmin. Ajatusten vaihto ja tutustuminen uusiin ihmisiin olivat mielestäni tärkeinpiä asioita, jotka EU-bileistä jäivät mieleeni. Tämä oli kai bileiden perimmäinen tarkoituskin.

Anna-Maria, vk 5

2007-02-03T10:41:00.000+02:00

Jouduin kirjoittamaan nyt tähän kohtaan, koska olen unohtanut salasanani.

Ihmisoikeuskysymykset ovat lähellä sydäntäni, joten ajattelinkin puhua niistä. Viime vuosien kuumana perunana ovat olleet ihmisoikeudet monestakin syystä. Ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu hävyttömän paljon eri puolilla maailmaa. Mikään maa ei voi loistaa puhtaudellaan tässä asiassa. Ihmisoikeuksia voidaan loukata niin monilla tavoilla. Otan nyt esille Turkin ja mahdollisuuden siihen, että Turkki olisi jonain päivänä EU:n jäsen. Paljon kehitystä on tapahduttava ennen kuin olisin valmis antamaan hyväksyntäni sille. Turkki herättää minussa ristiriitaisia ajatuksia. Toisaalta voi hyvinkin olla, että Turkki voisi auttaa kristittyjä maita ja islaminuskoisia maita olemaan parempaa tulevaisuutta rakentavassa yhteistyössä keskenään. Ehkä vähitellen mahdollisuus uskon sotiin olisi vähäisempi kun yhtenäisyyden tunne olisi vahvempi. Loppujen lopuksi varmasti kaikki ihmiset tavoittelevat onnea elämässään. Tavoite on siis sama, mutta polut, jotka siihen johtavat voivat olla hyvinkin erilaiset. Tässähän se ongelma onkin erityisesti kun puhutaan uskontojen välisestä konfliktista. Toisaalta ajatellessani Turkkia minussa herää viha ihmisoikeusrikkomusten takia.

Jo yksistään lapsen oikeuksien rikkominen herättää minussa vihaa ja kun siihen lisätään aikuisiin kohdistetut ihmisoikeusrikkomukset niin viha kasvaa entisestään. Minua ärsyttää kovasti se, että ihmiset jaotellaan mielivaltaisesti kategorioihin, jaotellaan A- ja B-luokan ihmisiin. Tästä tavasta olisi syytä yrittää luopua. Tästä asiasta voisin puhua pitkäänkin ja ottaa uskonnollisen näkökulman mukaan, mutta en sitä nyt tee. Sanon vaan sen, että mielestäni Turkkia ei saa päästää EU:hun yhtään löysemmin ehdoin kuin muitakaan. En kiellä sitä etteikö Turkista voisi olla hyötyä EU:lle ja näin ollen etteikö sen kannattaisi olla jäsen. Varmasti EU-maista olisi hyötyä myös Turkille. Maanosamme vakauden kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää tulla paremmin toimeen islaminuskoisten kanssa. Olen sitä mieltä, että jos Turkissa esiintyvät heikkoudet pystytään korjaamaan kattavasti niin estettä jäsenyydelle ei ole kunhan tilanne säilyy hyvänä jatkossakin. EU-maissakin on toki ongelmia, mutta ne eivät ole samassa mittakaavassa kuin Turkin. EU:n alueella riittää työtä vielä tasa-arvon kohdalla, mutta toisaalta on niissä asioissa paljon jo tapahtunut edistystä. Ei kuitenkaan riittävästi, joten taisto jatkukoon.

Anna-Maria

EU-bileitä odotellessa

2007-01-24T19:09:00.001+02:00

Illansuussa seisot kerrostalojen reunustamalla sisäpihalla. Etsit katseellasi matalaa rakennusta. Löydät oikealle ovelle, mutta se on lukossa. Soitat puhelun. Pian lasioven taakse ilmestyvät kasvot ja sinut johdatetaan käytävän päähän toiselle ovelle, jonka takaa aukeavat kapeat ja kolisevat kierreportaat katutason alapuolelle. Olet perillä - olet EU-bileissä! JEN on siis vajonnut maan alle, mutta onneksi vain yhdeksi illaksi.

Perinteiset EU-bileet häämöttävät siis edessä päin, joten on syytä alkaa varustautumaan. Ainakin virittäytymällä oikeaan tunnelmaan. Yhdessä vietetyn illan aikana ehditään aina paljon – rupatella, lauleskella, ja joskus jopa käydä tiukkaa kädenvääntöä poliittisista kannoista (harvemmin :). Mikäli ravintolaan saakka ehditään, sieltä kipitellään käsikynkkää vielä jatkoja viettämään. Yön pikkutunneilla on usein perehdytty Euroviisujen ihmeelliseen maailmaan.

JEN järjestää tänäkin vuonna paljon laadukasta asiaohjelmaa, kuten tällä blogilla on jo ansiokkaasti esitelty. JEN ei kuitenkaan olisi JEN ilman kevyempää, hauskanpitoon painottuvaa ohjelmaa, joissa tarjoutuu oivia tilaisuuksia tutustua muihin ”eurohenkisiin” tai muuten vaan mukaviin tyyppeihin. Ainoana miinuksena mainittakoon, että EU-bileet ovat yleensä olleet se vuoden ainoa illanviettotapahtuma, jossa ei pääse siemailemaan kuuluisaa EU-boolia. Siihenkin kyllä tarjoutuu vielä tilaisuuksia tulevan vuoden varrella!

Itse olen ollut JENin toiminnassa mukana nyt lähes kolme vuotta. Ensimmäinen vuosi meni järjestöön tutustuessa, sitten hallitustyöskentely vei mukanaan. JENissä erityisen mukavaa on ollut se, että asioita pääsee tekemään omilla ehdoillaan ja omien mielenkiinnon alueiden mukaan. On saanut myös opetella paljon uutta, josta on sukeutunut korvaamatonta kokemusta tulevaisuutta ajatellen. Nyt alkaa pikkuhiljaa olla jo aika siirtää omaa kokemustaan seuraaville jeniläisille.

Tämän blogin tarkoituksena on lisätä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, joten päätin ottaa vapauden paljastaa salaisimmatkin tukikohtamme maan alla. Tervetuloa siis EU-bileisiin 27.1.!

Laura T

Pesti ulkomailla vetää puoleensa (KSML 24.1.2007)

2007-01-24T09:15:00.000+02:00

KESKISUOMALAINEN 24.1.2007

TYÖELÄMÄ: Yhä useampi opiskelija suorittaa harjoittelun toisessa maassa. Hakuasiakirjoja ollaan yhtenäistämässä Euroopan unionin alueella.

Ville Lämsä

KUVA: JANNE NOUSIAINEN
Valtio-opin opiskelijat Anu Junnikkala ja Antti Alaja ovat suorittaneet työharjoittelujakson ulkomailla. He kertoivat kokemuksistaan tiistaina Jyväskylän yliopiston Blomstedtin salissa.

Opiskelijoiden työharjoittelu ulkomailla kasvattaa suosiotaan. Esimerkiksi Suomen kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen CIMO:n järjestämiä harjoittelupaikkoja haki viime vuonna yli 650 opiskelijaa. Edellisvuonna määrä jäi yli 70 hakijaa pienemmäksi.
Ulkomailla suoritettavan harjoittelun menestys jatkunee myös tulevaisuudessa. Tällaisen johtopäätöksen ainakin saattoi tehdä tiistai-iltana Jyväskylän yliopistolla pidetyssä markkinointitilaisuudessa, joka veti suuren luentosalin ääriään myöten täyteen opiskelijoita.

Jyväskylän Eurooppanuoret ry:n järjestämässä tilaisuudessa Opetushallituksen projektisuunnittelija Susanna Kärki kertoi Euroopan unionin hankkeesta yhtenäistää työnhakuun käytettävät asiakirjat unionin alueella. Näin eri maista tulevien hakijoiden koulutusta, kokemusta sekä kieli- ja atk-taitoja voidaan vertailla paremmin.

Iso-Britannia ja Kanada suosikkeja

Jo nyt suomalaiset ovat laatineet Europass-mallin mukaisesti 20 000 ansioluetteloa. Jatkossa korkeakouluissa yleistynee myös liikkuvuustodistus, johon kerätään tiedot työnhakijan kansainvälisestä kokemuksesta.
- Olen kuullut työnantajilta, että Europass-asiakirjat alkavat jo näkyä rekrytoinnissa. Heidän mielestään se on hyvä ainakin nuorille, jotka saattavat unohtaa ansioluettelosta olennaisiakin kohtia, Kärki sanoi.
Ulkomaisia työharjoittelupaikkoja löytyy laidasta laitaan. Opiskelijat voivat päästä oikeustieteellisen alan töihin, mutta tarjolla on myös puutarhanhoitoa. CIMO:n normaalien maaohjelmien kautta paikan saa noin joka neljäs hakija. Suosituimmat kohteet ovat Iso-Britannia ja Kanada.

Harjoitteluun voi anoa apurahaa kotimaasta. Usein tämä onkin tarpeen, sillä työstä maksettava kuukausikorvaus vaihtelee yleensä nollan euron ja kunkin alan tyypillisen harjoittelijapalkan välillä.
Jyväskylässä kuudetta vuotta valtio-oppia opiskeleva Antti Alaja, 25, suoritti viime kesänä työharjoittelun Saksan parlamentissa Berliinissä. Hän etsi paikan itse tuttavan vinkin perusteella. Palkkaa työstä ei maksettu, vaan Alaja rahoitti harjoittelun omilla säästöillään.
- Saksaan motivoi se, että viihdyn Berliinissä. Toisaalta politiikan opiskelijana en pidä viiden viikon harjoittelua Saksan liittopäivillä varsinaisesti työnä.

Kansainvälisyyttä tarvitaan kaikkialla

Niin ikään kuudennen vuoden valtio-opin opiskelija Anu Junnikkala, 24, puolestaan harjoitteli kolme kuukautta Itävallan Salzburgissa Mozarteumin musiikkiyliopistossa. Hän sai paikan CIMO:n kautta.
Opiskelijat uskoivat hyötyvänsä kansainvälisestä kokemuksestaan työelämässä, vaikkeivät unelmatyöpaikat vielä olleetkaan selvillä. Alaja haluaisi kuitenkin työskennellä tulevaisuudessa kansainvälisissä tehtävissä.
- Tosin minä en tiedä yhtään työtä, johon ei nykyään liittyisi kansainvälisyys, Junnikkala huomautti.

Action please

2007-01-18T17:41:00.000+02:00

Hehkutin edellisessä kirjoituksessani uskoani JENin hienoon ja aktiiviseen porukkaan, sekä tapahtumien osalta vaudikkaaseen vuoteen. Nyt on aika hieman konkreettisemmin valaista, mitä tuleva vuosi oikein tuo tullessaan.

Yritämme parhaamme mukaan toteuttaa yhdistyksessämme ajatusta, jonka mukaan hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tammikuu alkaakin varsin tehokkaasti, kun jo viime vuoden hallituksen liikkeellepotkaisema työelämätapahtuma aloittaa kevään toiminnan. Töihin ulkomaille –luento järjestetään ensi viikon tiistaina, eli 23.1.2007 Villa Ranan Blomstedt –salissa. Paikalle saapuvat asiantuntija-alustajat Opetushallituksen ja Jyväskylän yliopiston kv-palvelujen tahoilta. Heidän esityksiensä aiheet kattavat Europassi-esittelyä sekä erilaisten työharjoitteluohjelmien kartoittamista. Lisäksi paikalla on opiskelijoita, jotka kertoilevat omista kokemuksistaan ulkomailla työskentelystä.

Töihin ulkomaille –luento sisältöineen kuvaa hyvin niitä periaatteita, joiden puitteissa JENin tapahtumia toteutetaan. Kansainvälisyys, nuorten liikkuvuuden tukeminen ja näihin liittyvistä uusista mahdollisuuksista tiedottaminen ja niistä keskustelu kuuluvat olennaisena osana toimintaamme ohjaaviin tekijöihin. Tärkeää on myös aiheiden ajankohtaisuus ja niiden yleinen kiinnostavuus. Tämänkin tapahtuman järjestelyt ovat sujuneet innokkaissa ja systemaattisen tehokkaissa merkeissä juuri sen takia, että koemme aiheen itsellemme tärkeäksi ja uskomme siitä olevan yleisöllemme todellista hyötyä. Mielestäni yksinkertaisin ja tärkein toimintaperiaatteemme onkin toteuttaa tapahtumia ei pelkästään niiden itsensä ja järjestämisen ilon vuoksi, vaan pikemminkin relevantin sisällön ja niiden tarjoaman hyödyn takia.

Millä tavalla JENin tapahtumia sitten käytännössä toteutetaan? Nykyisen hallituksen suuren koon vuoksi olemme siirtyneet lupaavasti alkaneeseen työryhmä –malliin, jossa jokaisesta tapahtumasta on vastuussa sitä varten koottu joukko. Puheenjohtajan näkökulmasta katsottuna työryhmien kokoaminen ja niiden toiminnan koordinointi on ollut pelkästään antoisaa, koska erilaisiin tehtäviin on helposti löytynyt innokkaita ja osaavia ihmisiä. Uusien toimijoiden on siinäkin mielessä helppoa tulla mukaan JENin toiminnan toteuttamiseen, että jokainen saa panostaa oman mielenkiintonsa mukaan haluamaansa tehtävään ja olla mukana niissä projekteissa, jotka aidosti kiinnostavat! Samoin kuin toivotamme kaikki yksittäiset uudet henkilöt mukaan toimintaamme, olemme myös kiinnostuneita tekemään yhteistyötä muiden yhdistysten ja järjestöjen kanssa. Yhdessä on mahdollista toteuttaa puitteiltaan suurempia tapahtumia ja saada aikaan hienoja projekteja. Tämä edellyttää toki aktiivisuutta kaikkien osapuolten tahoilta.

Töihin ulkomaille –luennon lisäksi vietämme tammikuussa vielä pienimuotoiset EU –bileet hallituksenvaihtajaisten merkeissä. Tämän tapahtuman tärkein yksittäinen hetki tulee kaiketi olemaan seuraavan musiikkivastaavan valitseminen, mikä tosin vieläkin on monessa suhteessa epäselvää. Olen saanut ehdotuksia erilaisista valintaprosesseista, mutta arpominen, kädenvääntö ja vallankaappaus (!) eivät mielestäni vielä yllä kekseliäisyydessään kovin korkealle -saati moraalisesti hyväksyttävälle- tasolle. Elämä kuitenkin jatkuu näidenkin juhlallisuuksien jälkeen ja helmikuussa on luvassa JENin järjestämä vaalipaneeli nuorille keskisuomalaisille kansanedustajaehdokkaille. Helmikuussa jatkuvat myös viime syksynä lanseeratut Viiniä ja patonkia –keskusteluillat, jotka tänä keväänä alkavat ”Kulttuurit kohtaavat” –teemalla. Maaliskuussa järjestetään puolestaan JENin perinteinen Helsingin ekskursio, jonka mahtavat vierailukohteet paljastamme viimeisimmänkin varmistuttua.

Riikka

Uusi hallitus -uudet kujeet

2007-01-16T17:47:00.000+02:00

Kolmas kauteni Jyväskylän Eurooppanuorten hallituksessa alkaa monessa mielessä jännittävissä merkeissä. Kahden edellisen vuoden ajan olen saanut toteuttaa itseäni JENin hallituksen tapahtumavastaavana ja kunnostautunut erityisesti erilaisten vapaamuotoisten tilaisuuksiemme musiikkitarjonnan valikoimisessa. Ansioistani tällä saralla voivat jotkut toki olla eri mieltä, mutta todettakoon, että musiikista puhuttaessa kyse on makuasioista. Ja että mahdolliset arvostelijat ovat väärässä. Vastuullisen ja ristiriitaisen musiikkivastaavan tehtävistä olen nyt kuitenkin siirtynyt muihin hommiin ja vuoden 2007 toimin siis JENin puheenjohtajana.

Jännittävää tulevassa vuodessa omalta osaltani eivät ole pelkästään puheenjohtajuuden tuomat uudet haasteet, vaan myös JENin hallituksen, toimihenkilöiden ja muiden aktiivien muodostama joukko, joka marraskuun syyskokouksessa kasvoi suuremmaksi kuin osasin odottaa. Niiden aiempien vuosien aikana, joina itse olen ollut mukana JENin toiminnassa, tapahtumia on ollut järjestämässä pieni, mutta aktiivinen joukko ihmisiä. Olemme yhdessä suunnitelleet ja toteuttaneet tilaisuuksia, jotka ovat vakiinnuttaneet paikkansa yhdistyksen toimintakalenterissa. Alkaneen vuoden tapahtumia on nyt siis toteuttamassa entistä suurempi porukka, mikä tarjoaa loistavan mahdollisuuden kehittää toimintaa yhä paremmaksi. Monissa tapahtumissa ja niiden suunnittelussa on jo olemassa tiettyjä linjauksia, mutta kannustan uutta hallitusta rohkeasti uudistamaan ja ravistelemaan totuttuja toimintamalleja. Innovatiivisuutta kehiin! Kuten Anu jo asiaa pohti, tämä blogi on yksi osoitus siitä, että pyrimme jatkuvasti toteuttamaan uusia ideoita ja pysymään niin sanotusti ajan hermolla.

JENin tämän vuoden toiminta lähti käyntiin viime viikon järjestäytymiskokouksessa, joka kaikkine käsiteltävine asioineen venyi kolmetuntiseksi. Kokousta voi luonnehtia pitkäksi ja yksityiskohtaiseksi, mutta uskallan väittää, että kukaan ei ollut vaarassa pakahtua tylsyyteen. Kärsivällisyys on valttia. Sitkeys palkitaan. Lopussa kiitos seisoo...ja muut valitut. Saimme määritettyä jokaiselle hallituksen jäsenelle ja toimihenkilöille vastuualueet ja samalla polkaisimme käyntiin monta kevään tapahtumaa työryhmien muodossa. Suunnitelmat sinkoilivat ilmassa siihen malliin, että uskon JENin vuodesta tulevan todella vauhdikkaan ja tapahtumarikkaan.

Tarkkaavaisimmat ovat saattaneet panna merkille, että äärimmäisen tärkeää musiikkivastaavan tehtävää ei vielä toistaiseksi ole uskottu kenellekkään uudesta hallituksesta. Keksisikö joku tämän tittelin kierrättämiseen jonkun hulvattoman tavan? Vastuu on suuri, mutta tehtävä antoisa! Tavallaan. Musiikkivastaavan kiistämätön painoarvo ja rooli JENin toiminnassa on mielestäni hyvä osoitus siitä, kuinka kaiken ideoinnin, organisoinnin ja painavamman asian lomassa muistamme pitää yllä hieman kevyempääkin toimintaa. Porukassamme vallitsee välitön ilmapiiri ja uudet toimijat ovat aina lämpimästi tervetulleita mukaan toimintaan!

Uuteen vuoteen innokkaasti katsellen,
Riikka

Odotuksia ja tehtävänkuvausta

2007-01-11T12:39:00.000+02:00

Koska seuraava varsinainen kirjoitusvuoroni on tiedossa vasta joskus loppukesällä, on tässä vaiheessa hyvä luoda katsaus tulevan vuoden näkymiin ja odotuksiin omalta osaltani. JEN voitti viime vuonna jälleen Euroopanuorten aktiivisin aluejärjestö –kilpailun ja tänä vuonna aiomme vain parantaa tuosta. Toiminta tulee olemaan entistä monipuolisempaa ja entistä paremmin kohderyhmämme kiinnostuksen mukaan suunnattua. Eräänlaisia kohokohtia tulevat varmasti olemaan EU-bileet, Eurooppa-päivä, kesätapaaminen ja syksyllä toivottavasti järjestettävä isompi konferenssi.

Kevään tärkeintä tapahtumaa eli Eurooppa-päivää vietetään 9.5. perinteiseen tapaan yhdessä Eurooppalaisen Keski-Suomen kanssa. Suunnitelmien mukaan luvassa on ohjelmaa koko päivän ajan erilaisille kohderyhmille. Järjestelyjä värittävät niin ikään perinteiseen tapaan ohjeistukseen ja rahoitukseen liittyvät yllättävät käänteet, joten saapa nähdä mitä lopulta tapahtuu

Kesätapaaminen heinäkuussa 2006 oli jo yksi viime vuoden huippukohtia. Tapaaminen kokosi Jyväskylään eurooppanuoria eri puolilta Suomea kilpailukykyhenkiseen viikonlopun viettoon. Virallisen seminaariosuuden avasi kauppa- ja teollisuusministeri, joka saapui vieraaksemme EU-puheenjohtajuuskiireiden keskellä ja puhui lupaamansa 15 minuutin sijaan lähes tunnin. Seminaariosuuden jälkeen risteilimme aurinkoisena kesäpäivänä Päijänteellä kisaillen ja Hannakaisan kustantamaa boolia nauttien. Satamaan selviydyimme Riikan kipparoinnista huolimatta, minkä jälkeen matka jatkui Korpilahdelle Ala-Lehtimäen tilalle, jossa oli tilaa riittävästi isommallekin porukalle ja erimuotoiselle kisailulle. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten kuvat –osiossa lisää viikonlopun tunnelmista. Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli ikimuistoinen kaikkine tapauksineen ja toivottavasti voimme ensi kesänä palata Ala-Lehtimäen tilalle samoissa merkeissä.

Konferenssit (tunnettu myös nimellä konventit) vuosina 2003 ja 2005 ovat olleet JENin historian menestyksekkäimpiä tapahtumia ja keränneet osallistujikseen nuoria ympäri maan. Vapaaehtoispohjalta niiden toteuttaminen on ollut suuri haaste ja järjestelyt ovat vieneet paljon resursseja. Onnistunut tapahtuma ja yhdessä aikaansaatu loppuasiakirja, osallistujien ja puhujien kiitokset sekä näkyvyys tiedotusvälineissä ovat kuitenkin tehneet kaiken työn kannattavaksi. Ennen kaikkea konferenssit ovat olleet tekijöilleen loistavia oppimiskokemuksia ja niiden myötä toisilleen entuudestaan tuntemattomatkin toimijat ovat hitsautuneet yhteen toimivaksi tiimiksi.

Eilisessä kokouksessa päätettiin hallituksen jäsenten ja toimihenkilöiden vastuualueet. Olen JENin hallituksessa jo viidettä kautta. Kaksi ensimmäistä vierähtivät puheenjohtajan tehtävissä, kolmas edelleen puheenjohtajistossa Jarkon hallituksen varapuheenjohtajana ja viime vuosi Even hallituksen www- ja ulkosuhdevastaavana. Tänä vuonna vastuualueeni määriteltiin verkkoviestinnäksi. Käytännössä siis vastaan nettisivujen kehittämisestä, sähköpostilistoista ja niihin liittyvistä jäsenasioista sekä myös tämän blogin ylläpidosta. Tehtävä on oikein mieluinen, vaikka en todella mikään alan asiantuntija olekaan. Teknistä kikkailua tärkeämmäksi näen kuitenkin informaation ajankohtaisuuden ja monipuolisuuden. Haasteelliseksi tehtävän tekee myös se, että muiden tuottamaa materiaalia saa usein odotella ja kysellä.

Nettisivuista saa lähettää palautetta ja kehitysideoita. Tähän mennessä negatiivista palautetta on tullut kahdesta asiasta. Tiedän itsekin varsin hyvin, että osa vanhoista kuvista latautuu järkyttävän hitaasti. Sillä kuinka paljon käyttää työnantajan aikaa yhdistystoimintaan täytyy kuitenkin olla joku yläraja – ainakin ajoittain. Siksipä tuo tehtävä odottaa itseään, kunnes siihen liikenee aikaa. Palautetta on tullut myös siitä, että osa kuvista on kuulemma tärähtäneitä ja niitä ei kannattaisi laittaa edes nähtäville. Tälle asialle en kuitenkaan edes aio tehdä mitään, vaan laitan edelleen kaikki jäsentemme toimittamat kuvat sensuroimatta nähtäväksi. Joskus meno tapahtumissa saattaa vaan olla jokseenkin tärähtänyttä… Positiivisia kommentteja nettisivujen kehityksestä on tullut onneksi runsaammin. Aivan kaikenlaista palautetta sivuista otetaan kuitenkin edelleen ilolla vastaan :)

Anu

PS. En kirjoittanut yhdestä kohokohdasta eli EU-bileistä mitään, vaikka ne ovat herättäneet kiinnostusta ja huomiota aina lehdistössä asti. Bileistä kiinnostuneiden kannattaa tulla mukaan kokouksiin, koska niistä kirjoittamiseen ei tämänkään blogin avoimuus ainakaan vielä yllä.

Uusi vuosi, uusi blogi

2007-01-09T16:58:00.000+02:00

Tervetuloa lukemaan JENin upouutta blogia!

Ensimmäinen kirjoitusvuoro lankesi tietenkin blogi-idean kehittäjälle, joten aloitetaanpa kertomalla taustaa blogin ideasta ja tarkoituksesta.

Ensimmäiseksi tekijäksi voidaan mainita avoimuuden lisääminen. Eurooppanuorten vuosikokouksen yhteydessä 2.12. järjestimme yhteistyössä Eurooppalaisen Suomen ja Kansainvälisen Eurooppa-liikkeen IEM:n kanssa mielenilmauksen Euroopan unionin avoimuuden ja läpinäkyvyyden puolesta. STT:n mukaan mielenilmaus houkutteli paikalle viitisensataa pääosin nuorta (paino sanoilla STT:n mukaan), joten organisaatioiden ja päätösten avoimuus koettaneen kansalaisten keskuudessa erittäin tärkeäksi asiaksi.

Yhtä lailla kuin peräänkuulutamme avoimuutta ja läpinäkyvyyttä Euroopan unionissa, on hyvä toteuttaa sitä myös omassa toiminnassamme. Siispä tämän blogin kautta haluamme tiedottaa ja tuoda julki yhdistyksemme kaikkia ”synkimpiäkin salaisuuksia”. Oikeastihan, JEN ei ole koskaan ollut mikään salaseura, vaikka sellaisiakin epäilyjä olen joskus kuullut. Avoimuutta toteutetaan JENin toiminnassa myös muilla tavoilla; JENin kokoukset ja kaikki tapahtumat ovat aina olleet avoimia kaikille kiinnostuneille ja sitä perinnettä jatkamme myös tulevaisuudessa. On aina ilo nähdä uusia, rohkaistuneita ihmisiä mukanamme!

Toisekseen, yhdistystoiminnan jalona tarkoituksena on kehittää sekä toimijoita että yhdistystä itseään. Niinpä tämä blogi voidaan nähdä kehitysaskeleena viime vuoden kolumnisarjasta, jossa kirjoittajina toimivat Eurooppanuoret maailmalla sekä EU-asioiden parissa työskentelevät nuoret. Kolumnisarjasta tuli oikein onnistunut kokonaisuus ja kirjoituksiin kannattaa vielä varmasti palata:

http://www.nettiposti.com/~jen/kolumnit.php

Blogin etuna kuitenkin on, että se mahdollistaa kuukausittaista kirjoittelua ajankohtaisemman ja varmasti myös epävirallisemman tiedotuskanavan. Kolumnimainen kirjoittelukaan ei missään nimessä ole pois suljettu, vaan varmasti saamme luettavaksemme entistä enemmän kantaa ottavia kirjoituksia.

Kolmanneksi, blogin ylläpitämisen mahdollistaa tänä vuonna erityisen innokas ja runsaslukuinen aktiivien joukko. Ensimmäistä kertaa tulijoita hallitukseen oli enemmän kuin säännöt sallivat. Mukaan toimintaan ja tekemään mahtuu JENissä kuitenkin jokainen innokas: toimihenkilöiksi tai muuten vaan hangaround-jäseniksi. Niinpä tämäkään blogi ei ole pelkästään hallituksen puuhastelua, vaan ääneen pääsevät niin toimihenkilöt kuin muutkin aktiivisimmat jäsenet. Luvassa on siis varmasti monta erilaista näkökulmaa ja kirjoituksen aihetta vuoden varrella. Kannattaa siis seurata mitä tuleman pitää!

Loistavaa ”EU:n yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuotta” 2007 kaikille toivottaen,

Anu

JEN ry:n hallituksen jäsen 2003-2007