Yrityskehittämisen uusimmat tuulet

Ajattelin yllättää itseni ja muut kirjoittamalla kerrankin jotain ammatillista tähän blogiin.

Yrittäjyys ja sen edistäminen ovat nousseet aikaisempaa suurempaan rooliin 2000-luvun elinkeinopolitiikassa, ja niihin on todenteolla alettu panostaa pääministeri Vanhasen hallituskausilla. Vanhasen I eli ”työllisyyden ja yrittäjyyden hallitus” toteutti vuosina 2003-2007 erityistä yrittäjyyden politiikkaohjelmaa, joka loppuraportin mukaan onnistui saavuttamaan sille asetetut tavoitteet varsin hyvin. Yritysten määrän kasvun ohella politiikkaohjelman tärkeimpiä saavutuksia olivat raportin mukaan yritysten rahoituksen parantaminen, yrityspalveluiden uudistaminen, yrittäjien työttömyys- ja sosiaaliturvan parannukset, yrittäjyyskasvatukseen liittyvät toimenpiteet sekä veronalennukset ja verojärjestelmään tehdyt muutokset.

Suomessa on perinteisesti jaettu varsinaisia yritystukia kuitenkin vähemmän kuin muualla Euroopassa. Lisäksi Suomen yritystukijärjestelmää on leimannut sen pirstaleisuus. Oman osansa tukipotista ovat saaneet jaettavakseen ainakin KTM, TM, VM, LVM, MMM ja UM sekä niiden hallinnoimat erillisyksiköt (esim. Tekes). EU-tason arvioinneissa Suomea on kehotettu selkeyttämään ja keskittämään omaa yritystukijärjestelmäänsä. Muutos on kuitenkin ollut hidasta, koska jokainen ministeriö on halunnut itsekkäästi pitää kiinni omasta tukipotistaan. Luonnollista tietä jakajien määrä on pienentynyt ainakin yhdellä, kun KTM ja TM ovat yhdistyneet TEM:ksi ja toimivat näin olleen yhtenä, selvästi suurimpana, yritystukiviranomaisena.

Myös muutoin yritystukijärjestelmää on remontoitu kunnolla viime vuosina. Uusi yritystukilaki (1336/2006) tuli voimaan vuoden 2006 lopussa. Sen mukaan yritystuki-instrumenttien määrää vähennetään ja siirrytään kohti ”yhden luukun periaatetta”, mikä ilahduttaa minua suuresti – ovathan ne omia suosituksiani*. Tämä tarkoittaa sitä, että yrittäjä saisi jatkossa koko julkisen tukiviidakon palvelut paketoituna yhden virkailijan (”luukun”) kautta ilman, että sen täytyy perehtyä kaikkiin mahdollisiin palveluntarjoajiin. Yrityskyselyiden mukaan tämä onkin ollut yksi tukijärjestelmän suurimpia ongelmia ainaisen tuen rahallisen riittämättömyyden ohella. Seuraavaksi uudistetaan aluehallintoa (ALKU-hanke), joka laittaa myös yritystukia myöntävät alueviranomaiset uusiksi. Yritystukiasiat siirtyvät näillä näkymin viranomaistaholle, joka kantaa tässä vaiheessa nimeä Elinkeino-, liikenne- ja luonnonvarakeskus. Tämän ”ELL-keskuksen” tehtävänä on vastata valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtävistä alueilla.

Kasvuyritykset ja innovaatiot ovat päivän sana yrityspolitiikassa. Yritystukia halutaan kohdentaa entistä enemmän kehittyviin ja kasvaviin yrityksiin, joiden merkitys kansallisen kilpailukyvyn kehittämisessä on kasvanut. Samalla panostusta pienempiin, tavanomaisiin kehittämistoimiin halutaan vähentää, mikä saattaa oleellisesti heikentää tavallisten pienyritysten kehittämismahdollisuuksia, koska juuri niille kehittämistoiminta on suhteessa kaikkein kalleinta. Nämä pienet yritykset vastaavat yhdessä noin 60 % yrityssektorin työpaikoista ja niiden osuus uusista työpaikoista on vieläkin suurempi. Niiden kehittymisen turvaaminen ei siis kansantalouden kannalta voi olla vähäpätöinen asia.

Aivan uusinta uutta yrityskehittämisen saralla edustaa ministeri Pekkarisen kovalla tohinalla markkinoima Innotori, jonka avajaisia vietettiin kaksi viikkoa sitten täällä Jyväskylässä. Innotori on jonkinlainen uudenlainen tapa saattaa innovaatioiden kehittäjät ja niiden soveltajat yhteen. Kuulemani mukaan idean todellinen isä löytyy tuosta naapurihuoneesta. Silti en osaa kertoa torista tai sen innovaatisuudesta enempää, koska siitä ei juurikaan ole saatavissa lisäinformaatiota. Jos joku on osallistunut avajaistilaisuuteen tai kuuluu muuten vaan sisäpiiriin, niin valistakoon meitä lisää tästä mystisestä suunnitelmasta!



*) Ritsilä, J. ja Tokila, A. (2005): Yritystoiminnan tukemisesta annetun lain
(1068/2000) mukaisen tukijärjestelmän vaikuttavuuden ja toimivuuden arviointi. KTM-julkaisuja 21/2005.