Suomi keväisen Euroopan areenoilla

Varma merkki keväästä ovat jääkiekon maailmanmestaruuskisat. –Hyvä Suomi! Taistelun tauottua jääkiekkokaukaloissa Suomen –ja koko Euroopan– katseet siirtyvät Venäjälle, jossa Euroopan maat (Georgiaa lukuun ottamatta) taistelevat ehkäpä koko Euroopan arvostetuimmasta kulttuuripalkinnosta, Euroviisujen voitosta, jota viimeksi saatiin juhlia Helsingissä, Euroopan henkisessä kulttuurikeskuksessa vuonna 2006, kun Lordin monsterit toivat voiton ensi kertaa Suomelle. Samaan aikaan, kun Euroopan kansat syytävät ropojaan euroviisujen kännykkä-äänestyksiin, jää eurovaalien äänestysprosentti kerta toisensa jälkeen alle 50 %. Miten on mahdollista, että Suomen ja monen muun Euroopan valtion kansalaiset, käyttävät äänivaltaansa ahkerammin laulukilpailun voittamiseen, kuin Euroopan laajuisen edustuksellisen demokratian ylläpitämiseen? Miksi Suomen, ja monen muun Euroopan valtion kansalaiset jättävät väliin mahdollisuuden vaikuttaa siihen, ketkä heitä Euroopan Unionissa edustavat? Kun Suomen kansalaisilta kysytään, ketkä ovat Suomessa ehdolla Euroopan Unionin Parlamenttiin, vain noin puolet kansasta pystyy nimeämään europarlamenttiedustajan, kun taas Suomen euroviisuedustajan tietää suurin osa kansasta. Äänestysprosentti europarlamenttivaaleissa on laskenut ensimmäisistä vaaleista lähtien. Kansalaiset kokevat Euroopan Unionin etäiseksi, yhteistä eurooppalaista identiteettiä Euroopan Unionin integraation syvenemisestä huolimatta ei ole syntynyt.

Eurooppalaisen Suomen ja Eurooppanuorten tavoitteena onkin levittää tietoisuutta Euroopan Unionista ja meihin kaikkiin vaikuttavista tulevista tapahtumista, ja rohkaista ihmisiä kysymään, väittelemään unionin hyödyistä ja haitoista, ottamaan selvää ja keskustelemaan kysymyksistä ja asioista, jotka vaikuttavat suoraan tai epäsuoraan kaikkien unionin kansalaisten elämään. Tarkoituksena on tehdä Euroopan Unioni tutummaksi ja rohkaista ihmisiä tutustumaan meidän Eurooppaamme. Seuraavaa yhteistä tapahtumaamme, Eurooppa-päivää, vietetään tänä viikonloppuna, 09.05.09. Se symboloi Euroopan Unionia, kuten tekevät myös unionin lippu, hymni, tunnuslause (”Moninaisuudessaan yhtenäinen”) ja EMU:n alueella yhteinen rahayksikkö, euro. Eurooppa-päivän tarkoituksena on tuoda unionia lähemmäksi kansalaisia ja lähentää unionin kansoja. Tänä vuonna Eurooppa-päivän teemat liittyvät europarlamenttivaaleihin ja Euroopan luovuuden ja innovoinnin teemavuoteen. Myös Jyväskylässä vietetään Eurooppa-päivää: Keski-Suomen Eurooppatiedotus, Eurooppalainen Keski-Suomi ja Jyväskylän Eurooppanuoret järjestävät yhteistyössä Jyväskylän kävelykadulla Eurooppa-päivänä kaikenlaista puuhastelua. Kesällä on vuorossa seuraavat Euroopan Parlamentin jäsenten vaalit, jotka järjestetään Suomessa 7.6.2009. Suomesta valitaan 13 jäsentä Euroopan Parlamenttiin, joten muistakaa äänestää, jotta unionia voisi kehittää juuri teidän haluamaanne suuntaan!

Vaikka Unioni onkin koettu etäiseksi, keräävät tietyt tapahtumat, kuten Euroviisut, Euroopan kansat yhteen. Euroviisut ovat suurelle osaa maanosaamme eurooppalaisia yhdistävä ja yhteishenkeä synnyttävä tapahtuma, ja äänestyskäyttäytymis-kritiikistäni huolimatta, pidän sitä erittäin tärkeänä yhteishengen, yhteisen eurooppalaisuutemme luomisessa. Yhteiset musiikki-, tanssi- ja urheilutapahtumat ovat olennaisia yhteenkuuluvuuden ja yhteishengen synnyttämisessä –jo antiikin kreikkalaiset käyttivät urheilua ja musiikkia hyväkseen luodakseen yhtenäisyyttä kansalaisten keskuuteen: Olympos-vuoren urheilukisat toivat kansalaiset yhteen synnyttäen yhteenkuuluvuutta kansalaisten keskuudessa ja sodankäynnissä kreikkalaisten falangit ylläpitivät yhtenäistä kilpimuuria musikaalisten huutojen tahtiin, joka nostatti yhteishenkeä ja sotatahtoa. Yhdessä tekeminen ja yhdessä oleminen synnyttävät tunnesiteitä ja luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Minusta meidän tulisikin lisätä monikulttuurisuutta ja järjestää enemmän yhteisiä, koko Euroopan Unionia yhdistäviä tapahtumia lisätäksemme yhteenkuuluvuuttamme Euroopan Unionissa ja luodaksemme yhteisen eurooppalaisen identiteetin, jottei Euroopan Unionia enää koettaisi etäiseksi.Joten suunnatkaamme kaikki lähimmällä risteilyaluksella kohti Manner-Eurooppaa samalla euroviisuja karaokessa hoilaten!

Zanna

Kevät

Hei kaikille,

Kevät on saapunut tänne Pohjolaankin ja Jyväskylän Eurooppanuorten mieliin! Tapahtuma vastaavilla riittää huisketta jatkossakin! Keskiviikkona on viihdyttävän rento eurovaalipaneeli- ilta ravintola Ilokiven yläkerrassa kello 20 alkaen! Paikan päälle on tulossa loistava edustus eri puolueilta ja saamme varmasti nauttia viihdyttävästä illasta! Tervetuloa paikan päälle katsastamaan meininki ja tivaamaan tiukkoja kysymyksiä ehdokkailta! Eurooppa-päivää juhlistetaan 9.5 ja rakkaaseen Jyväskylään saamme vierailemaan myös Eurooppalaisen Suomen vaalibussin 26.5 asema-aukiolle. Tavattavissa on eurovaaliehdokkaita sekä saatavilla runsaasti materiaalia ja tietoa puolueista ja Eurooppalaisen Suomen esittelyä!

Kulunut toimintavuosi on ollut antoisa ja kiireinenkin. Viiniä ja patonkia - illat sekä muiden tapahtumien järjestäminen vaatii paljon valmisteluja ja tausta työtä ennen kuin pääsee nauttimaan itse tapahtumasta. Hyvällä tiimillä on kuitenkin mukava tehdä työtä! Toimeliasta ja iloista kevättä kaikille ja tervetuloa ottamaan osaa Jyväskylän Eurooppanuorten toimintaan!

Johanna

Niin tai näin – aina väärin päin?

Kuluttajalla on nykyään joka paikassa paljon valintoja tehtävänään: ostaisiko luomuruokaa vai ”normaalia”, reilua kauppaa vai halpisversiota, suomalaista vai espanjalaista, käyttääkö bussia vai omaa autoa, matkustaako ulkomaille lentäen vai junalla jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja laajentaa koskemaan eri elämänalueista. Valikointi tapahtuu entistä useammin ilmastonmuutos ja maailman rajalliset luonnonvarat silmällä pitäen. Toisaalta vaakakupissa painaa raha ja oma viitseliäisyys. Onhan paljon helpompi istua oman auton rattiin kuin kyttäillä bussiaikatauluja ja kaupassa halvempi tuote on mukavampi viedä kassalle kuin ekologisemmin tuotettu kalliimpi versio.

Ei kuitenkaan riitä, että tekisi valinnan esimerkiksi luomun ja tavallisen ruoan välillä tai suomalaisen ja ulkomaalaisen välillä. Sen sijaan on otettava huomioon tuotteen koko elinkaari vaihe vaiheelta kaupan hyllylle asti. Tästä hyvänä esimerkkinä on tämän päivän Helsingin Sanomissa ollut tomaattien vertailu. Tomaatteihin liittyy mitä erilaisimpia arvoja, joiden väliltä kuluttajan on valittava itselleen parhaiten sopiva. Olisihan kiva kannattaa kotimaista tuotantoa, mutta jos sen hiilijalanjälki on kymmenkertainen espanjalaiseen kaveriinsa verrattuna, niin kumpaa kannattaa ostaa?

Tämän päivän Helsingin Sanomissa kirjoitettiin myös siitä, että suomalaisten halut torjua ilmastonmuutosta omilla teoillaan on vähentynyt vuoden takaiseen verrattuna. Tutkimuksen mukaan yksi selitys vähentyneisiin ilmastonmuutoksen hillitsemishaluihin voi olla se, ettei ilmastonmuutosta pidetä enää yhtä suurena uhkana kuin ennen. Siihenkin on alettu tottua. Voisiko olla, että ihmiset kyllästyvät joka tuutista tulevaan ilmastonmuutoskysymykseen ja tuntevat itsensä voimattomiksi laman vielä painaessa päälle? Toinen motivaation heikentäjä voisi olla se, että motivaatio loppuu, kun tuloksia ei näy missään. Miten ihmiset saisi sitoutettua asiaan, jonka vaikutuksia he eivät näe, eivätkä vaikutukset juurikaan näy heidän elinaikanaan?

Pitää siis miettiä hiili-, vesi ja koko ekologista jalanjälkeä. Kuinka monta maapalloa tarvittaisiin, jos jatkaisin kulutustottumisiani kuten tähänkin asti? Auttaako jos pihistän sähköstä ja kierrätän, vaikka matkustan useita kertoja vuodessa ulkomaille? Siitähän ne suurimmat päästöt tulevat. Mutta jos lopettaa matkailun, niin turismista elävät ihmiset ja maat jäävät ilman tuloja. Toisaalta patistetaan kuluttamaan mitä houkuttelevimmilla mainoslauseilla, toisaalta muistutetaan kuluttamisen seurauksista. Noidankehä on loputon ja syitä huonolle kuluttamisen aiheuttamalle omalletunnolle ei ole vaikea löytää.

Suomalaisen ekologista jalanjälkeä muihin maihin verrattuna kasvattaa kylmä ja harvaan asuttu maamme. Se ei ole ekologisesti tehokasta, joten onneksi meitä ei ole kovin paljoa täällä pallolla. Sen suurempaa ahdistusta asiasta ei kannata itselleen hankkia (vaikka se helppoa olisikin), sillä yksittäinen ihminen ei voi pysäyttää ilmastonmuutosta. On kuitenkin hyvä tiedostaa asia ja mahdollisuuksien mukaan vaikuttaa omiin elämäntapoihin ja ostotottumuksiin sekä tietysti valistaa asiaan perehtymättömiä arjen valintojen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen. Vaikutuksiltaan suurempia muutoksia odotetaan maiden hallituksilta ja kansainväliseltä yhteistyöltä. Toivottavasti niiden motivaatio ei lopu yhtä nopeasti kuin meidän suomalaisten.

Sveitsi, työ ja tasa-arvo

Jälleen on aika raportoida täältä elitististen porvarien Mekasta. Maailma muuttuu - Sveitsikin liittyi lopulta Schengen-alueeseen joulukuussa ja äänesti helmikuussa jatkoa työvoiman vapaalle liikkuvuudelle EU-maiden kanssa. Sveitsiläisen pankkitilin turva ei ole enää rikkomaton, ja lisäksi ulkomaalaiset miljonäärit joutuvat, ressukat, ensi vuonna muuttamaan Zürichistä maaseudulle verohelpotusten perässä. Ei tämä maa silti vielä EU-satelliitiksi ole muuttumassa.

Edellisillä kerroilla (2.9.2007 ja 7.2.2008) on sivuttu maahanmuuttoa ja työaikoja, päätöksentekojärjestelmää ja taloustilannetta. Tällä kertaa lähdetään liikkeelle tasa-arvokysymyksistä.

Suomalaisessa mediassa esitettäviä kommentteja tasa-arvosta, vanhempainvapaista ja kotiäideistä on mielenkiintoista seurata. Joku kaiketi valtion elättinä asiaa tutkinut dosentti möläytti taas hiljattain, että Suomessa pitäisi saada työssä käyvien naisten palkan suhde miesten palkkaan lähemmäksi "eurooppalaista keskiarvoa". Tähän on helppo ratkaisu: pakotetaan kaikki matalapalkkaiset naiset jäämään kotiin ja kas, ongelma on ratkaistu.

Vakavasti puhuen Suomessa ollaan tasa-arvokysymyksissä huimasti edellä useita muita maita siinä mielessä, että vaihtoehtoja on ja esimerkiksi lapsiperheille kaadetaan rahaa ja tukea kaikkia mahdollisia kanavia pitkin: on pitkät vanhempainvapaat, kuntien rahoittama päivähoitojärjestelmä, kotihoidontukea, lapsilisää, kouluruokailua, ja tyypillinen suomalaisäiti on ehkä kotona 1-3 vuotta ja palaa täysipäiväisiin töihin sen jälkeen.

Sveitsissä, jos joskus lähempänä neljääkymmentä lapsi on mahdollista hankkia, äiti on kotona lapsen syntymän jälkeen ehkä 4-8 kuukautta, jos aikoo vielä palata töihin 14 viikon äitiyslomilta. Seuraavat 15 vuotta menevät joko kotona tai osapäivätöissä. Tämä ei ole niinkään arvoperusteinen valinta tai miehen sanelema päätös kuin käytännön pakko tässä yhteiskunnassa, jossa lasten oletetaan tulevan esikoulusta tai koulusta 2 tunniksi kotiin syömään ja kunta ei maksa päivähoitoa.

Suomessa on sosialidemokratioille tyypillisempi malli: lapset laitokseen ja naiset töihin, Sveitsissä vanhoillinen "lapset ja naiset kotiin"-malli. En ota kantaa kumpi on parempi, mutta Suomessa ei yleisesti tunnuta käsittävän missä määrin perheellisten naisten työnteko tapahtuu ja mahdollistetaan yhteiskunnan subventoimana ja miten paljon se lisää myös tasa-arvoa. Toisaalta, eipä sitäkään kukaan kyseenalaista onko tämä aina järkevää.

Asia havainnollistuu, jos mietitään, kuinka moni äiti menisi töihin ja millä palkalla, jos Suomessa jokaisen lapsen päivähoidosta vanhemmat maksaisivat kunnalle kustannusten mukaisesti 700 euroa/kk/lapsi ja tarhapaikoista saisi tapella mieluiten jo ennen raskausaikaa.

Työuran pidentäminen

Toinen tähän liittyvä Suomessa otsikoihin noussut aihe on työurien pidentäminen ja työväestön lisääminen tulevaisuudessa. Lapsiperheitä tukemalla toki saadaan lisää nuoria kansalaisia, mutta huoltosuhteen kannalta olennaista on vain ja ainoastaan se, kuinka monta töissä olevaa noin 16-65-vuotiasta maassa kulloinkin on. Tähän vaikuttaa se, kuinka moni jää maahan, kuinka moni tulee maahan, ja moniko tekee järkeviä töitä.

Erityisen paljon ei auta lisätä syntyvyyttä ja tarjota ilmainen koulutus, jos lapset jäävät Suomeen korkeintaan omien lastensa kasvattamisen ajaksi, ja työntekovuodet ennen ja jälkeen sen vietetään muualla - tai ollaan tavalla tai toisella pois työelämästä kotimaassa. Teoriassa kaikkein kannattavinta on se, jos maahan saadaan valmiiksi ruokittu, kasvatettu ja koulutettu ulkomaalainen orja parikymppisenä töitä tekemään, ja tämä palaa kotimaahansa eläkeikäisenä. Eläkerahat tietysti tällöin menevät ulkomaille, mutta uskoakseni nettotulos jää plussalle. Päinvastaisista tapauksista tietysti on pelkkiä kuluja.

Jos hyvin epätieteellisesti ja kärjistäen asiaa lähestytään, avainasemassa yhtälön ratkaisemiseksi on sellainen suomalainen, joka miettii työnteon sijaan sitä, mitä olisi mukava opiskella ja muuttaa kotoa valtion tai kunnan elätiksi 18-vuotiaana. Hän tekee osapäivätöitä ja opiskelee muutaman vuoden, valmistuu kolmannella yrittämällä kivan tittelin löydettyään 30-vuotiaana ja alkaa sen jälkeen miettiä mistä saisi rahaa, ja saattaa lopulta löytää myös työpaikan. Työttömyyden, mielenterveys- ja päihdeongelmien sekä kotihoidontukivuosien ja aikuisopintovapaiden jälkeen hän jää työkyvyttömyyseläkkeelle 58-vuotiaana.

Tyypillinen sveitsiläinen miettii ensin mistä saisi rahaa, aloittaa 16-vuotiaana opiskelun tai työnteon oppisopimuksella jossain missä työvoimaa tarvitaan, muuttaa kotoa 25-vuotiaana ja hankkii lapset 35-vuotiaana. Tämän jälkeen mies keskittyy työntekoon ja nainen kasvattaa ensin lapset aviomiehen rahoilla ja tekee sitten ehkä nelipäiväistä työviikkoa eläkeikäiseksi.

Molemmissa maissa puhutaan työvoimapulasta mutta eri syistä. Suomessa kaikenlaiset verot ovat korkealla, tuloerot pienet ja tulonsiirtojen osuus suuri, ja raha sekä työpaikat vaihtavat omistajaa verrattain hitaasti. Sveitsissä verot ovat matalalla, tuloerot suuria, mutta raha liikkuu ja työpaikat vaihtuvat nopeasti - ja keskimäärin työntekijöitä tarvitaan lisää.

Suomalaisessa yhteiskunnassa moni asia on järjestetty paremmin kuin Sveitsissä, mutta jostakin syystä Sveitsissä silti yhteiskunta, terveydenhuolto ja julkiset palvelut toimivat, työttömyys on matalalla ja ihmisillä on melko tasa-arvoiset mahdollisuudet ja he ovat tyytyväisiä törkeistä tuloeroista huolimatta. Suomessa tietynlainen puusilmäisyys tuntuu vaivaavan julkista keskustelua asioiden parantamiseksi, kun ihmeellisistä asioista valitetaan (esimerkkeinä "Lex Nokia", opintotuen pienuus, "lapsiperheiden köyhyys", palkkojen "epätasa-arvo" tai klassikko "kansanedustajien korkeat palkat"), ja tuntuu ettei omia vahvuuksia ja niiden syitä ja kustannuksia tunneta. Mustavalkoisessa maailmassa vaihtoehtoina esitetään usein vain kommunismi, amerikkalainen riistokapitalismi tai suomalainen sosialidemokratia, vaikka mallia voisi välillä katsoa muualtakin ja keskittyä niihin asioihin jotka oikeasti ovat huonosti.

Linkkejä:
Swissworld.org

Sosiaalisten suhteiden siirtyminen verkkoon

Harva olisi viisi vuotta sitten uskonut, että nykypäivänä sosiaalinen kanssakäyminen, omalla nimellä esittäytyminen ja jopa mielenosoittaminen tapahtuisi suurilta osin Internetissä. Mark Zuckerberg Harvardin yliopistosta kuitenkin uskoi luodessaan Facebookin vuoden 2004 alussa. Jopa ensimmäinen valtuutettu haaste on jo välitetty yksityishenkilölle Facebookin kautta.

Facebookin menestys johtuu suurelta osin siitä, että se kokoaa ihmiset yhteen ja yhteydenpito on todella helppoa. Vanhoihin opiskelu-, työ- ja armeijakavereihin voi vaivatta pitää yhteyttä Facebookin kautta. Facebook on tällä hetkellä profiloitunut melko vankasti nuorten palveluksi, mutta vanhemman sukupolven rohkeimmat ovat jo liittyneet myöskin mukaan.

Usein kuulee väittämiä että verkkoyhteisöt syövät aikaa ihmisten aidoilta kohtaamisilta, joka varmasti ääritapauksissa pitää paikkansa. Mielestäni kuitenkin esimerkiksi Facebook edistää kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia mm. kokoontumisien sopimispaikkana, sekä tapahtumien mainostuspaikkana. Myös ns. kimppakyyti-ryhmät ovat mielestäni hieno esimerkki siitä miten samaan paikkaan matkustavat voidaan koota yhteen ja näin säästää bensakuluissa.

Yksityisyydensuoja verkkoyhteisöissä on herättänyt paljon keskustelua. Facebook on halunnut säilyttää ihmisten tietoja, vaikka he olisivat poistuneet palvelun piiristä. Kyse ei ole kuitenkaan mistään salaliitosta, vaan halusta säilyttää jaettu materiaali henkilön poistuessa palvelusta. Ongelmallista on se, että verkkoyhteisöjen kansainvälisyydestä johtuen myös lainsäädännön tulkinta on vaikeaa. Vastuu siirtyy käyttäjälle, joka ei ole mielestäni hyvä asia, sillä en ole itse ainakaan koskaan tavannut henkilöä, joka lukisi käyttöehdot liittyessään johonkin palveluun.

Facebookista on tullut ihmisten vapaa-ajan kokoontumispaikka, mutta on vain ajan kysymys milloin Facebook-tyylinen ratkaisu leviää myös yritysmaailmaan. Se voisi toimia todella hyvin nykyään vallitsevassa projektivetoisessa työympäristössä. Ratkaisu edistäisi etenkin yritysten välistä tiedonsiirtoa, sillä usein yritysten sisäiset verkot ovat jo valmiiksi toimivia. Työelämän kanssakäymisen siirtäminen täydellisesti verkkoon vaatii ponnistuksia, sillä usein työnteossa käytetty tieto on salaista ja se halutaan sellaisena myös pitää. Myöskin toimiminen yksityishenkilönä ja yrityshenkilönä tulisi erottautua tarkasti toisistaan, ja niiden pitäisi olla toistensa näkymättömissä, niin kuin oikeassakin elämässä.

Kunhan yritykset ovat saatettu sosiaaliseen verkkoon, voisi seuraavaksi laajentaa myös valtioihin. Mikäs sen kätevämpää kuin katkaista diplomaattisuhteet tai julistaa sota Facebookissa. Samaan aikaan kun yksityishenkilöt ilmottavat statuksessaan pesevänsä pyykkiä, niin valtiot voisivat ilmoittaa esimerkiksi lakiuudistuksistaan. Olisi myös mukava nähdä millä valtiolla on eniten Facebook-kavereita. Suomella olisi varmaan paljon frendejä.

Onnistunut Jyväskylän Excursio 6.3.2009

Jyväskylän Eurooppanuorten odotettu Excursio Jyväskylän eri kohteisiin toteutui 6.3.2009. Iltapäivä oli mielenkiintoinen ja herätti varmasti kaikille ajatuksia Jyväskylän alueen kehityksestä ja siitä miten se vaikuttaa meidänkin tulevaisuuteemme. Excursiolla pääsimme tutustumaan Jyväskylän kaupungin kv-toimintaan sekä Keski-Suomen liittoon ja Jyväskylän seudun kehittämisyhtiöön Jykesiin.

Excursiomme alkoi kaupungintalolta, jossa saimme nauttia maittavasta salaattilounaasta. Jyväskylän kaupungin yhteysjohtaja Marketta Mäkinen ja EU-koordinaattori Laura Ahonen kertoivat meille kaupungin kv-toiminnasta. Marketta Mäkinen esitteli Jyväskylän kaupungin kansainvälistä toimintaa ja Laura Ahonen esitteli hankkeita, joissa Jyväskylän kaupungin kv-palvelut ovat mukana.

Mäkisen mukaan kv-toiminnan missio on "kansainvälistyvä ja vetovoimainen Jyväskylä". Kaupunginhallitus ja kaupunginjohtaja johtavat kansainvälistä toimintaa ja hallintokeskuksen kansainvälinen toiminta (yhteysjohtajan johdolla) vastaa kv-toiminnasta, suunnittelee, kehittää, koordinoi ja seuraa sekä osaltaan toteuttaa organisaation kansainvälistä toimintaa. Jyväskylän kaupungin kansainvälisen toiminnan tavoite on kehittää kansainvälistä toimintaa kaupungin vahvuusalueiden pohjalta, toimia aktiivisesti kaupungin kansainvälisissä yhteistyöverkostoissa, markkinoida kaupunkia ja edistää sen kansainvälistä näkyvyyttä, lisätä kaupungin henkilöstön kansainvälisiä valmiuksia mm. koulutuksen ja henkilöstövaihdon avulla, toimia yhteistyössä mm. koulutus- ja elinkeinoelämän organisaatioiden kanssa kansainvälistymisen edistämiseksi sekä kehittää monikulttuurista Jyväskylää. KV 10 - yhteistyöverkoston muodostavat Jykes, JAMK, JY, JAO, Technopolis, JKL Pviljonki, Congresses, Kauppakamari ja K-S liitto.

Vuosittain Jyväskylän kaupungin kv-hankkeiden kokonaisbudjetti on noin 300 000 euroa, joka jakautuu siten, että Jyväskylän yliopiston ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun hankkeet ovat kumpikin noin 100 000 euroa ja loput 100 000 euroa jakautuu muiden toimijoiden kesken. Koko Euroopan laajuisen CLIQ - hankkeen päätavoitteena on vahvistaa keskisuurten eurooppalaisten kaupunkien kykyä tukea tehokkaasti innovaatiotoimintaa pk-yrityksissä. Hankkeen osapuolia on 17 ja Jyväskylän kaupunki on kyseisessä hankkeessa lead partnerina. Hakemuksia lähetettiin noin 500 kpl, joista 35 kpl hyväksyttiin.

Keski-Suomen talolle siirryttyämme tapasimme Keski-Suomen liiton Koulutuksen kehittämispäällikkö Elise Tarvaisen ja Jykesin EU-hankeasiantuntija Elina Humalan. Keski-Suomen liitto johtaa aluekehitystyötä maakunnassa, vastaa alueidenkäytön suunnittelusta, ajaa maakunnan etua, edistää maakunnallista yhteistyötä ja toimii yhdessä muiden maakuntien kanssa kansallisissa ja kansainvälisissä asioissa. Keski-Suomen liitto kanavoi tukia kehittämishankkeille. Rahoituslähteitä ovat EU-ohjelmat, kansallinen maakunnan kehittämisraha ja Keski-Suomen Kehittämisrahasto.

Jyväskylän seudun kehittämisyhtiö Jykes Oy on Jyväskylän seudun neljän kunnan - Jyväskylän, Laukaan, Muuramen ja Uuraisten - omistama, vuonna 1996 perustettu elinkeinoyhtiö. Jykes auttaa palveluillaan ja osaamisellaan Jyväskylän seudun yrityksiä kehittämään toimintaansa ja parantamaan kilpailukykyään kotimaisilla ja kansainvälisillä markkinoilla. Jykesin tavoitteena on, että "Jyväskylän seutu on vetovoimainen, kehittyvä ja kansainvälisesti toimiva kaupunkiseutu. Toiminta luo edellytyksiä koko maakunnan hyvinvoinnin kehittymiselle." Jykesin visio kuuluu seuraavasti: Jyväskylän seutu on vetovoimainen ihmiskeskeisen osaamisen ja teknologian kasvukeskus, joka tunnetaan yrittäjyydestä ja yhteistyöstä." Jykesin palvelut yrityksille ovat yrityksen perustamiseen liittyvät palvelut, yrityksen sijoittumispalvelu, yrityksen toiminnan kehittäminen, yrityksen kansainvälistymispalvelut, Kauppakota – yrityksen omistajanvaihdospalvelu ja yrityskummit.

Elina Humala kertoi viiden maakunnan Allianssi-yhteistyöstä. Länsi-Suomen Allianssilla (WFA) on Brysselissä vuonna 1995 perustettu Länsi-Suomen Eurooppa-toimisto, joka perustettiin valvomaan EU:n rakennerahastojen tukia. WFA:n päätehtäviin kuuluu edellä mainitun lisäksi edunvalvonta, tiedonvälitys ja aluepolitiikka. Elise Tarvainen esitteli Keski-Suomen oppimis- ja innovaatioverkostoja. EduCluster Finland on keskisuomalainen koulutusosaamisen asiantuntijaverkosto, joka tuottaa erilaisia asiakaslähtöisiä koulutus- ja kehittämispalveluja kansallisille ja kansainvälisille markkinoille. Jykesin hallinnoiman Kansainvälistyvä Keski-Suomi hankkeen (2007 - 2009) tarkoituksena on kansainvälisen hanketoiminnan edistäminen Projectia -projektitoimiston (http://www.projectia.fi/) kehittämisen kautta, Keski-Suomen Human Technology-brändin (http://www.humantechnology.fi/) kehittäminen ja –Kv-yrityspalveluiden palveluyhteenliittymän kehittäminen. HT-brändin tavoitteena on vahvistaa maakunnan tunnettuutta, kilpailukykyä ja menestystä.

Jyväskylän Eurooppanuoret kiittävät Excursion 20 osallistujaa mielenkiinnosta sekä Marketta Mäkistä, Laura Ahosta, Elise Tarvaista ja Elina Humalaa mielenkiintoisista esityksistä!

Missä olit silloin, kun...

Oletko huomannut, että yhä nuoremmat ihmiset saavat ajokortin? Tai, että baareissa käy alle 18-vuotiaita tyyppejä? Minä olen tehnyt tällaisia huomioita jo pidemmän aikaa. On huvittavaa huomata, miten naapurin pikkulapset kasvavat ja tulevat ajokortti-ikään, vaikka itse en ole vanhentunut yhtään viimeiseen viiteen vuoteen. Iän lisääntymisen huomaan yleensä vain silloin, kun alan miettiä kysymyksiä, jotka alkavat ”Missä olin silloin, kun…”.

Seuraavassa sinulle lista ”Missä olit silloin, kun…” -kysymyksiä. Vastaan itsekin kysymyksiin, jotta voisimme tuntea olomme vanhaksi yhdessä. Ajatella, että alla mainitut asiat ovat juuri niitä asioita, joita nykyajan nuoret muistelevat jonkin ajan kuluttua istuessaan kiikkustuolissa ilman hampaita. Ja kuten nykyajan kiikkustuolissa istujat, mekin tulemme lausahtamaan niin moneen kertaan ”Ennen kaikki oli paremmin”.

Missä sinä olit silloin, kun…

1. Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus sattui?

– Minä opettelin varmaankin kävelemään, joten muistikuvia ei ole (vai johtuukohan se säteilystä).

2. Estonia upposi?

– Täytyy tunnustaa, etten muista, miten sain kuulla laivan uppoamisesta. Seurasin jutun uutisointia varmaankin lehdistä ja telkkarista.

3. Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa (voit muistella myös, missä olit, kun Suomi hävisi Ruotsille nöyryyttävästi 6–5)?

– Ihme kyllä, en muista loppuottelun katsomisesta mitään, vaikka sitä varmasti katsoin. Olin kai niin shokissa. Muistan kyllä hoilanneeni koko kesän Den glider in -biisiä. Nöyryyttävän tappion muistan hyvin. Olin kotona ja katsoin peliä telkkarista. Pikkusiskoni kaveri oli kylässä ja söimme peliä katsellessamme tortilloja.

4. Suomi liittyi Euroopan unioniin (tai kun euro tuli kukkaroon)?

– Unioniin liittymisestä en muista mitään tarkempaa, euron liitän taasen lukioaikoihini.

5. Prinsessa Diana kuoli (seurasitko mahdollisesti hautajaisia?)?

– Muistan tarkasti, miten katsoin telkkarista yhtä heppasarjaa ja leikin tuvan lattialla, kun kuvaruudun yläreunaan tuli ilmoitus ylimääräisestä uutislähetyksestä ja Dianan kuolemasta. Se oli järkytys. Hautajaisetkin tuli tietysti katsottua ja siinä samalla itkettyä.

6. Tarja Halonen valittiin Suomen ensimmäiseksi naispresidentiksi?

– Jaahas. Seurasin vaalilähetystä, mutta tarkkoja mielikuvia ei ole tapahtumasta jäänyt.

7. Jari Isometsä tunnusti käyttäneensä dopingia, mutta muu hiihtojoukkue oli ”puhdas”?

– Katsoin lehdistötilaisuutta kotona telkkarista ja muistaakseni taisin tirauttaa muutaman kyyneleen. Toivottavasti uusia kyyneleitä ei tarvita…

8. USA joutui terrori-iskun kohteeksi syyskuussa 2001?

– Tulin koulusta kotiin ja olin menossa tekemään läksyjä. Päätin kuitenkin avata telkkarin ja katsoa, tuleeko mitään mielenkiintoista. No, sieltähän tuli jotain mielenkiintoista kuvaa New Yorkista. Näin livenä toisen lentokoneen osumisen WTC-torniin. Päällimmäinen ajatus taisi olla ”Mitä ihmettä?

Joidenkin vuosien päästä voi olla hauska muistella, missä oli silloin, kun

1. maailma joutui lamaan 2000-luvun alussa.

2. USA sai ensimmäisen mustaihoisen presidentin.

3. Madonna kävi Suomessa ja konsertin lipunmyynti tahmoi.

4. Jyväskylän Anttila muutti Kauppakadun ja Väinönkadun kulmaukseen iäisyyksiä kestäneen remontin jälkeen.

5. Ruotsin prinsessa Viktoria meni naimisiin Danielinsa kanssa.

6. suuri suomalainen Mannerheim-elokuva joutui vaikeuksiin mutta saatiin (toivottavasti) kuitenkin valmiiksi.

Listaan voi keksiä lisää muisteltavaa loputtomasti. Muista kuitenkin muistelun ohessa myös elää!

Lähtölaskenta eurovaaleihin

Anu kertoi edellisessä blogissa JENin syntyvaiheista ja olikin hyvin mielenkiintoista lukea järjestömme historiasta. Itse ajattelin keskittyä tässä blogissa vastapainoksi JENin tulevaisuuteen ja erityisesti tähän vuoteen liittyen eurovaaleihin.

Eurovaalit lähestyvät koko ajan ja ehdokkaiden asettelu on nyt eri puolueissa kuumimmillaan. Jo nyt mukaan on lähtenyt paljon uusia ja mielenkiintoisia ehdokkaita. On julkkiksia Jani Sievisestä Johanna Manniseen ja Ari Vataseen. Ennen kaikkea olen ilahtunut siitä, että nuoriakin ehdokkaita on uskaltautunut mukaan, myös täältä Jyväskylästä. Toivottavasti me JENiläiset voimme olla mukana myötävaikuttamassa näiden nuorten ehdokkaiden pääsyä EU:n parlamenttiin.

Sisäpoliittisesti vaalit ovat mielenkiintoisessa asemassa, kun Kokoomus näyttää jatkavan vahvaa nousuaan. Viime eurovaaleissa Kokoomus oli suurin puolue ja sama voi hyvinkin toistua tälläkin kertaa.
Mutta sisäpoliittista näkökulmaa tärkeämpää on aidosti EU:ta koskevat visiot. Eurooppanuoret on osaltaan tärkeässä roolissa vaikuttamassa tähän: meidän tehtävänämme on tarjota aitoa keskustelua EU:sta ja sen kehityksestä perinteisen juupas eipäs keskustelun sijaan. Eräs tärkeimmistä keskustelunaiheista tulisi vaaleissa mielestäni olla Lissabonin sopimus ja sen eteneminen jäsenmaiden parlamenteissa. Viimeisimpänä sopimus on edennyt Tshekin parlamentissa. Valitettavasti suurimmalla osalla suomalaisista(ja etenkään nuorista) ei ole kunnon käsitystä siitä, mitä historiallinen sopimus pitää sisällään. Vaalit ovatkin loistava keino lisätä ihmisten tietoisuutta tällaisista todella tärkeistä asioista.

Eurooppanuoret kokoontuivatkin viime viikonloppuna eurovaalikampanjan suunnittelun merkeissä. Viikonloppu oli mielestäni hyvin antoisa, saimme aikaan hyvän pohjan Eurooppanuorten kampanjalle. Avainasemassa kampanjassa tulee olemaan nykyajan tärkein foorumi: netti. Nettisivuihin aiotaan panostaa kunnolla ja sinne kerätä paljon vaaleihin liittyvää tietoa. Myös facebookia ja muita vastaavia foorumeita aiotaan hyödyntää kampanjassa. Tämä vetoaa varmasti myös nuoriin enemmän kuin perinteinen ständitoiminta.
Paikallistason toiminnassa eurovaalit tulevat näkymään vahvasti. Eurooppalaisen Suomen vaalibussi kiertää ympäri Suomea ja tulee pysähtymään myös Jyväskylässä, näillä näkymin toukokuun loppupuolella. Eurovaaleihin liittyen aiotaan toteuttaa myös mm. vaalipaneeleita ja EU-bileitä. Jaettavaa krääsää näihin tapahtumiin tullaan varmasti myös saamaan runsaasti. Kaikki edellytykset hyvän kampanjan tekemiseen ovat siis olemassa.

Viimeinen niitti onnistuneelle kampanjalle ovat innokkaat tekijät. JEN on ollut perinteisesti aktiivinen järjestö ja tulee aktivoitumaan entisestään vaalien osalta. JENin kannattaa myös panostaa vahvuuksiinsa ja hyödyntää jo olemassa olevia konsepteja eurovaalikampanjan suhteen. Yksi kehittämisen aihe voisi olla yhteistyö muiden paikallisjärjestöjen kanssa. Vaikka olemme sitoutumaton järjestö, ei yhteistyö eri puolueiden kanssa välttämättä olisi pahitteeksi. Erityisesti nuorisojärjestöt ovat puolueiden suhteen Jyväskylässä aktiivisia ja mielestäni vaalit tarjoavat loistavan mahdollisuuden tämän yhteistyön lisäämiseksi. Ainakin meillä kaikilla pitäisi olla yhteinen tavoite: saada ihmiset (ja erityisesti nuoret) äänestämään. Erilaisia vaihtoehtoja yhteistyön lisäämiseksi kannattaa ehdottomasti ainakin pohtia.

Omat odotukseni vaalien suhteen ovat hyvin korkealla. Olen todella innoissani tulevasta keväästä ja olen enemmän kuin mielelläni mukana tekemässä EU:ta tutummaksi suomalaisille juuri Eurooppanuorten ja JENin kampanjassa. Vaikka tehtävää vaalien suhteen riittää, pitää siihen asennoitua niin, että edessämme on suuri mahdollisuus. Mahdollisuus lähentää Suomen kansalaisia ja EU:ta.

Emmi Tyrväinen, Jyväskylän Eurooppanuoret ry:n varapuheenjohtaja 2009

Perimätietoa osa 1

Yliopiston sähköpostiuudistuksen takia jouduin perkaamaan vanhat mailini ja samalla tuli lueskeltua JENin ensi vaiheiden runsasta sähköpostikansiota. Meitä alkuvaiheen aktiiveja alkaa olla kovin vähän enää kuvioissa mukana, joten on tullut aika kirjoittaa yhdistyksen syntyhistoriaa ylös, jotta se ei joudu kokonaan unholaan. Eipä silloin kuusi vuotta sitten Eurooppanuorten (silloin vielä nimellä Eurooppalaisen Suomen Nuoret, ESN) toimintaa Jyväskylässä aloittaessani uskonut millainen menestystarina siitä vielä koituisikaan.

Elettiin kevättä 2003. Olin edellisenä syksynä ottanut osaa ESN:n järkkäämään kansalliseen EU-nuorisokonventtiin, jossa sain ilokseni osallistua perustuslakiluonnosta käsitelleeseen C-ryhmään, joka jatkoi yhteydenpitoa myös konventin jälkeen. C-ryhmä kokoontui seuraavan kerran ”Alueellisen EU-nuorisokonventtiin” Turkuun maaliskuussa. Siellä sain Turun yössä jossain vaiheessa illanviettoa vakuutettua ryhmän toisen jyväskyläläisen Tuomaksen siitä, että seuraavan kerran kutsumme ryhmäläiset Jyväskylään!

Toukokuussa toisen kansallisen EU-nuorisokonventin jälkeen otin yhteyttä Tuomakseen sopiakseni ensimmäisestä palaverista, joka pidettiinkin jo muutaman päivän päästä. Mukaansa Tuomas oli kutsunut AIESEC Jyväskylän silloisen puheenjohtajan Antin, jolla oli paljon kokemusta seminaarien järjestämisestä. Antti sai ylipuhuttua meidät siitä, että turha mitään pientä on puuhastella – järjestetään heti vähintään 60 hengen kaksipäiväinen seminaari. Näin sai alkunsa idea Jyväskylän alueellisesta EU-nuorisokonventista teemalla: "Laajentuva Eurooppa - Maakunnat ja kansainvälinen yhteistyö" (enpä olisi muuten enää muistanut tätä nerokasta nimeä!).

Seuraavaan palaveriin kutsuin sitten konventtiympyröissä tapaamaani Niinan, Kaisan, Kirsin ja Akselin. Alussa ryhmän keskuudessa vallitsi hieman skeptisyyttä suunnitelmien suureellisuudesta, mutta pian kaikki olivat innoissaan mukana ja homma lähti pyörimään. Otimme haltuumme ESN:n Jyväskylän aluejärjestön, joka oli elellyt pöytälaatikkojärjestönä muutaman vuoden. Hallitus järjestäytyi ja minusta tuli yhdistyksen uuden alun ensimmäinen pj. Käytännössä katsoen nollasta lähdettyämme toimintaa hankaloitti alussa rahan ja kontaktien puute. Kukaan meistä ei ollut järjestänyt mitään vastaavaa ihan alusta alkaen, vaikka monenlaisessa toiminnassa olimmekin olleet mukana. Kaikesta kuitenkin selvittiin innovatiivisuudella ja sinnikkyydellä. Soittelimme, mailailimme ja kävimme paikan päällä. Kokoustimme lähes joka viikko koko kesän ajan. ”Kokous kesti kolme tuntia, mutta puolet ajasta naurettiin”, lukee eräässä kokouspöytäkirjassa, mikä kuvastanee paljon toiminnan henkeä.

Erään toisen tapahtuman järjestelypalaverissa sain houkuteltua mukaan koulutuspolitiikan asiantuntijaksi kaavaillun Signen, joka tosin liittyikin ruokatiimiin. Konventin ilosanoma levisi, ja pian saimme mukaan myös Annen, joka kutsui mukaan tiedottaja Veli-Matin. Antti taasen vinkkasi asiasta EU-asiantuntija Anssille ja respavastaava Jaanalle, jotka liittyivät joukkoomme kesän mittaan. Etukäteen monet ryhmäläisistä eivät tunteneet toisiaan ja näin jälkikäteenkin ajatellen, olimme melkoisen sekalainen seurakunta erilaisia persoonia. Välillä siitä aiheutui pieniä yhteenottojakin, mutta lopulta ihmisten erilaiset kokemustaustat ja kyvyt hioutuivat toimivaksi ja tehokkaaksi ryhmäksi.

Kesä vierähti siis konventin parissa puurtaen. Erittäin tärkeässä roolissa olivat Akseli, Niina, Signe ja Antti, jotka pystyivät osallistumaan järjestelyihin kanssani läpi kesän. Ryhmän sisäinen tiedotus pelasi loistavasti, koska raportoimme erittäin ahkerasti sähköpostilistalla joka päivä useilla ja parhaina päivinä varmaan kymmenillä viesteillä. Kriisejäkin mahtui matkan varrelle; mainoksemme varastettiin painosta, ”valopäät” soittelivat ja vaativat lentolippujen korvaamista, pelkäsimme erään marginaalipuolueen edustajien sabotaasia, Antti huuteli: ”miehiä kehiin”, kun osallistujalista alkoi näyttää naisvoittoiselta, nollabudjetista väännettiin kättä (jossain vaiheessa johtopäätös oli, että mitä vähemmän osallistujia sitä parempi!), radiossa meitä syytettiin elitistisyydestä ja kaikkea muuta pientä.

Kovan työn tuloksena nimekäs ja runsas puhujalista saatiin kasaan ajoissa, sponsorit olivat suosiollisia ja ilmoittautumisia sateli ympäri Suomen yli tavoitellun kuudenkymmenen. Kaksi syyskuista konventtipäivää Agorassa ja Cygnaeuksen lukiolla sujuivat kaikin puolin mainiosti ja hyvässä hengessä uusiin ihmisiin tutustuessa. Kuultiin tasokkaita asiantuntijaluentoja, tehtiin ryhmätöitä, esiteltiin tuloksia, väiteltiin, vietettiin iltaa, pukeuduttiin eurooppalaisittain, syötiin hyvin ja väännettiin loppuasiakirjaa. Seuraavana päivänä olo oli väsynyt mutta onnellinen, kun raahauduimme järjestelyporukalla vielä fiilistelemään sekä syömään ja juomaan ylijääneet tarjoilut Kirsin luo (ja lopulta Elohuviin…). Sen jälkeen oli edessä vielä loppupyykin paikka. Väsättiin raportteja EU:lle, läheteltiin kuitteja, kiiteltiin kaikkia ja karhuttiin rankalla kädellä muutamaa osallistumismaksua. Parin viikon päästä kokoonnuimme vielä kerran yhteen Akselin luo konventin kaatajaisiin ihkaensimmäisen EU-boolin ääreen tilittelemään kokemuksesta ja käsittelemään palautetta, josta pieni otos tässä:

Järjestelytoimikunnan jäseneltä:

"Tällaisia tapahtumia saa aikaan yleensä vain silloin kun mukana on itsensä likoon laittavia ihmisiä, asioista ja ihmisistä kiinnostuneita ihmisiä. Oli mahtavaa nähdä järjestelytoimikunnassa paljon tällaista jengiä. Kiitos siis kaikille. Ja kiitos että sain olla mukana tekemässä tätä tapahtumaa, joka itselleni oli lajissaan aivan uudenlainen. Samalla sain vielä positiivisen kokemuksen opiskelijajärjestöpiireistä ennen kuin vetäydyn niistä takavasemmalle...

Tavoitteena oli luoda keskustelullinen ilmapiiri ja siinä onnistuimme kyllä mielestäni varsin loistavasti. Julkilausumatkin tulvivat sellaista tekemisen meininkiä että ne jopa haastavat sellaista ihmistä lukemaan joka ei tästä konventista mitään tiedä."

Europarlamentaarikolta:

"Hei - todella hyvä konventtinne ja aktiivisuus toivottavasti jatkuu ja voimistuu - voin hyvin kuvitella että näillä tapahtumilla on hyvä vaikka etsiytyä harjoitteluun parlamenttiin tai kotimaan avustajaksi jollekulle jäsenelle - työmyyriä varmasti tarvitiaan - lienette niitä parhaasta päästä - pidetään yhteyttä katselen sivullenne" (kirjoitusvirheet MEPin omia)

Osallistujalta:

"Haluaisin minun ja Allianssin puolesta kiittää tästä mahtavasta konventtityöstä, jonka uskon olevan onnistuneen. Kiitän tässä tilaisuudessa kaikki konventin järjestäjät, vapaaehtoiset työntekijät ja kivan näköiset oppaat kaikesta, mitä te olette tehnyt; ja ennen kaikkea osallistujat, jotka olivat mielestäni hyvin innokkaita ja aktiivisia keskusteluihin." (kirjoitusvirheet osallistujan omia)

Nyt noista muistorikkaista ajoista on kulunut jo kohta kuusi vuotta. Edelleen voi todeta konventin olleen ainutlaatuinen kokemus ja osoitus poikkeuksellisen dynaamisesta ryhmätyöskentelystä. Nykyisin järjestelytoiminnan jäsenet ovat hajautuneet mielenkiintoisiin työtehtäviin ympäri maailmaa - nopeasti laskien ainakin kuuteen eri maahan. Esitän tässä vielä kerran kiitokset kaikille yllämainituille henkilöille arvokkaasta panoksesta yhdistyksen toiminnan alkumetreillä sekä sen jatkuvuuden takaamisessa. On myös ilo nähdä, että JENin kunniakkaat perinteet: avoimuus, innovatiivisuus ja hyvä yhteishenki ovat edelleen voimissaan!

Miehet, naiset ja HDI

Sukupuolten tasa-arvo on pysyvä osa yhteiskunnallista keskustelua – ainakin meillä Suomessa se tuntuu yltävän otsikoihin viikoittain. Milloin puhutaan kenenkin kokemasta väkivallasta, milloin naisten eurosta (kuulemma 80 senttiä), milloin miesten vuosista (ilmeisesti 11 kuukautta). Eikö olisi kätevää, jos kaiken tämän voisi tiivistää yhteen elämänlaadun mittariin, ja vain todeta yksioikoisesti jotain tasa-arvon toteutumisesta sukupuolten välillä? Jos vain olisi sopiva mittari…

…no, kokeillaanpas. Jonkinlainen nämä asiat yhdistävä mittari on olemassa. Human Development Index on Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman luoma mittari, joka yhdistää odotettavissa olevan eliniänodotteen, koulutuksen ja elintason yhdeksi luvuksi, jonka tarkoitus on toimia inhimillisen kehityksen mittarina eri maiden välillä. Jotkut ovat sitä uskaltautuneet käyttämään elämänlaadun mittarinakin. Liittykäämme joukkoon hieman epämääräiseen – ainakin kokeilumielellä ja ajatusleikin vuoksi – ja katsokaamme mitä numerot kertovat.

HDI muuntaa kolme käyttämäänsä alaindeksiä luvuksi väliltä 0-1, ja laskee itse indeksin näiden painottamattomana keskiarvona. Kussakin indeksissä saavutettu arvo suhteutetaan maksimi- ja minimiarvoihin. Eliniänodote suhteutetaan oletettuun saavutettavissa olevaan maksimiin, 85 vuoteen. Koulutustaso mitataan lukutaidon levinneisyydellä (kahden kolmasosan paino) ja yhdistetyllä opiskelijoiden määrällä koulutusikäisistä ikäluokista. Elintasoa UNDP mittaa logaritmisella asteikolla minimin 100 ja maksimin 40 000 dollaria välillä.

Ja miltäs näyttävät suomalaisten sukupuolitetut indeksit? Miehillä indeksi eliniänodotteelle on 0,843, koulutukselle 0,993 ja elintasolle 0,990, yhdistettynä 0,942. Ei laisinkaan huonosti. Naisilla eliniänodotteen indeksi on 0,95, koulutuksen 0,993 ja elintason 0,933. Yhdistetty HDI 0,959. Hitusen enemmän. Näillä luvuilla vaikuttaisi siltä, että naisten elämänlaatu Suomessa on aavistuksen miehiä korkeampi. Ero tuloissa ei aivan riitä kumoamaan eroa eliniänodotteessa.

Tässä kohtaa on pienen tunnustuksen aika. YK laskee myös sukupuolispesifejä kehityslukuja, joita se sitten vertaa toisiinsa. Sen metodeissa on vain pieni ero meidän käyttämiimme. Se olettaa sukupuolten välillä olevan pysyvän eron eliniänodotteissa, antaen naisten suurimmaksi saavutettavissa olevaksi arvoksi 87,5 vuotta (HDI 0,946), miesten 82,5 (HDI 0,953). Tälle ei ole osoitettua biologista pohjaa. Se perustuu havaintoon sukupuolten toisistaan poikkeavista eliniänodotteista. Kun lähdetään poistamaan eri tekijöiden vaikutuksia, mikä aiheuttaakaan suurimman osan erosta? Väkivalta, riskikäyttäytyminen, alkoholi, tupakka, huonot elämäntavat. Jäljelle jää jotakin, mutta ei suinkaan viittä vuotta. Ja jos ne eivät vaikuta elämänlaatuun, niin mikä vaikuttaa? Tästä johtuen olemme laskeneet väestön yleisellä 85 vuoden maksimitasolla molempien sukupuolten indeksit.

Mitä tästä kaikesta voidaan päätellä? Ei paljoakaan, ainakaan sellaista, mitä ei aikaisemmin ollut tiedossa. Kaikkien numeroleikkien tavoin valitsimme tuloksen jo valitessamme työkaluja. Eri maiden väliseen vertailuun tarkoitettuun indeksiin, jonka pitää pystyä esittämään niin Zimbabwen kuin Sveitsinkin tilanteet hukkuvat huomattavatkin tuloerot, samaten kuin sukupuolten väliset koulutuserot eivät juurikaan erotu indeksissä, jossa suurempi paino on lukutaidolla kuin koulutusasteilla. On kuitenkin jotakin, mitä tästä voimme päätellä. Ei meillä kenelläkään kauhean huonosti mene. Ei kansainvälisillä mittareilla.

EU:n ja Venäjän välisen vuoropuhelun määrää lisättävä

EU:lla ja sen kansalaisilla on mielenkiintoinen viha-rakkaussuhde itäiseen naapurisuurvaltaamme Venäjään. Toisaalta Venäjä nähdään eräänlaisena mahdollisuuksien maana - EU käykin paljon kauppaa Venäjän kanssa ja Venäjälle EU on kauppakumppanina erityisen tärkeä. EU:n piirissä toivotaan, että Venäjällä tapahtuisi demokratian läpimurto. Uskaliaimmat puhuvat jopa Venäjän liittämisestä Euroopan Unioniin sitten, kun se täyttäisi EU-jäsenyyden vaatimat kriteerit.

Toisaalta Venäjän ja EU:n välisiä suhteita on kuitenkin viimeaikoina hiertänyt muun muassa talvinen Venäjän ja Ukrainan välinen kaasukriisi ja Venäjän-Georgian sota. Yhteistä molemmissa tapahtumissa on se, että ne koskettivat kumpikin läheisesti EU:ta ja se, että kummankin aikana EU pyrki varsin aktiivisesti vaikuttamaan Venäjän toimintaan retorisin keinoin. Ongelmana molempien kriisien aikana kuitenkin oli, että varsinainen vuoropuhelu Venäjän ja EU:n välillä oli kovin vähäistä.

Jos ajatellaan esimerkiksi kaasukriisiä, voidaan hyvin todeta, että se ei ollut kummallekaan osapuolelle taloudellisesti eikä muutenkaan hyvä tilanne. Venäläinen kaasuyhtiö Gazprom teki huomattavat tappiot ja toisaalta valtaosalta Euroopan maista jäi kaasut saamatta. Tämä ei kaasun vastaanottajienkaan kannalta ihan mitätön asia ollut, sillä Venäjä toimittaa merkittävän osan Eurooppaan tulevasta kaasusta. Kaasuntoimitusten katkeamisilla oli suorat vaikutukset niin kotitalouksiin kuin teollisuuteenkin Euroopassa. Toisaalta Venäjä ja Ukraina menettivät uskottavuuttaan kauppakumppaneina.

Perjantaina 6.2. Jose Manuel Barroson johtama valtuuskunta kävikin Moskovassa keskustelemassa Venäjän valtionpäämiesten kanssa EU:n ja Venäjän välisistä suhteista ja siitä, kuinka tulevaisuudessa esimerkiksi kaasukriisin kaltaisilta molempien osapuolien toimintaa vaikeuttavilta ongelmilta vältyttäisiin. On erityisen tärkeää, että juuri tämänkaltaista yhteydenpitoa lisätään ja pidetään aktiivisesti yllä. Aktiivisella vuoropuhelulla ja yhteistyöllä Euroopan Unioni ja Venäjä voisivat saavuttaa tilanteen, jossa pystyttäisiin ennakoimaan kriisit huomattavasti nykyistä tehokkaammin ja näin voitaisiin ruveta vastatoimiin jo ennen niiden laukeamista. Yhteistyö olisi kummallekin osapuolelle myös taloudellisesti kannattavaa, sillä näin voimavaroja pystyttäisiin yhdistelemään ja kohdistamaan tehokkaammin yhteisten etujen ajamiseen. Yhteistyö olisi tärkeää myös koko ajan voimistuvaa talouden taantuman hoitoa ajatellen. Molempien osapuolten olisi nyt kyettävä aikuismaiseen vuoropuheluun, jossa asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä.

Ville Kari, Jyväskylän Eurooppanuoret ry:n puheenjohtaja 2009

Vuosi 2009 - Mahdollisuuksien ja haasteiden vuosi

Aika kuluu nopeasti. Tuntuu siltä, että vuoden vaihtumisesta olisi vain muutama hassu hetki. Elämme kuitenkin jo helmikuun alkua ja tämä tarkoittaa myös sitä, että kesäkuun alussa pidettävät Eurovaalit ovat jo kovin lähellä. Mielenkiinnolla odottelen millaisilla teemoilla ehdokkaat lähtevät itseään markkinoimaan tulevien kuukausien aikana. Hyvää keskustelua voi syntyä käytännössä kaikesta siitä mitä EU on ja edustaa. Oman mausteensa tuovat tietenkin myös EU-kielteiset ehdokkaat ja puheenvuorot.

Eurovaalit tulevat näyttelemään suurta roolia JEN ry:n toiminnassa koko vuoden. Onkin hyvin mielenkiintoista päästä toimimaan JEN ry:n puheenjohtajana juurikin Eurovaalivuotena.
Vuosi on epäilemättä toiminnantäyteinen niin kaikille hallituksen jäsenille kuin muillekin aktiiveille - tiedossa on paljon tapahtumia ja muuta tekemistä vaalien tiimoilta. Kuitenkin juuri näiden työntäyteläisen vuoden tuomien haasteiden takana piilee mahdollisuuksia, jotka meidän on tiedostettava ja tartuttava niihin.

Kantaa on otettava. Europarlamenttivaalien myötä esimerkiksi Euroopan Unionin rooli toimijana ja Unionissa olemisen merkitys nousevat tapetille. Kahvipöydissä puhutaan lisääntyvissä määrin joko siitä, että ketä MEP-ehdokasta aikoo äänestää tai siitä, että miksi ei äänestä ketään. Ehkä joku jopa herättelee ajatuksia Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittymisestä tai vaikkapa liittovaltio-muotoisesta EU:sta.

Jyväskylän Eurooppanuoret ry:n on pystyttävä liittymään tähän keskusteluun osaltaan tarjoamalla foorumeja, joihin kaikki nuoret voivat osallistua ja osaltaan osallistumalla itsekin keskusteluun (esimerkiksi kannanottojen muodossa.) Seuraavan kerran JEN ry järjestää tällaisen foorumin Viiniä ja patonkia -iltaman muodossa 17.2. Silloin teemana on Yhdysvallat.

Yhteistyö on avain voittoon. Hallituksen ja myös muun yhdistyksen keskinäinen yhteen hiileen puhaltaminen on tärkeä tekijä, jolla vuodesta tulee onnistunut. Vaikka JEN ry:llä on perinteisiä yhteistyötahoja, joiden kanssa yhteistyötä on ehdottoman tärkeää jatkaa intensiivisenä, olisi yhdistyksen pyrittävä kehittävään ulkosuhteitaan uusiin ulottuvuuksiin - tämä parantaisi osaltaan yhdistyksen näkyvyyttä ja helpottaisi nopeatempoisen vuoden läpiviemisessä.

Vaikka sain yllä olevan tekstin kuulostamaan siltä, että kaikki toimijat ovat kiinni yhdistyksen toiminnassa 60 tuntia viikossa, niin ei sekään ole asian laita. Edetään rauhallisesti, mutta varmasti. Ja tärkeintähän kuitenkin on se, että pidetään hauska ja ikimuistoinen vuosi!

(Lisää tietoa Europarlamenttivaaleista 2009 esimerkiksi http://www.europarl.europa.eu/elections2009/default.htm?language=FI ja http://www.vaalit.fi/14166.htm )

Ville Kari
JEN ry, pj 2009

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Vuotta 2009 on jo ehtinyt kulua kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikko kului vielä lomatunnelmissa ja toisella yritämme orientoitua jälleen työntekoon. Näin myös Jyväskylän Eurooppanuorissa, sillä tänään 14.1 potkaistaan virallisesti vuosi käyntiin hallituksen järjestäytymiskokouksella Ravintola Sohwissa klo 17.

JENin toimintavuosi 2008 oli antoisa yhdistykselle, eikä yhtään vähäemmän minulle itselleni. Vuosi puheenjohtajana opetti ja kasvatti paljon. Nyt kun näin jälkeenpäin ajattelen viime vuotta, niin toki on asioita, jotka olisin voinut tehdä toisin. Mutta enemmän on kuitenkin niitä, jotka menivät hyvin -onnistuneita ja erilaisia, jopa kokeilumielisiä tapahtumia. Parhaimpina muistoina mieleeni ovat painuneet Eurooppapäivä sekä kunnallisvaalipaneeli. Haluankin kiittää hallitusta, kaikkia tapahtumiimme osallistuneita ja yhteistyökumppaneitamme kuluneesta vuodesta 2008.

JEN jatkaa toimintaansa 2009 mielenkiintoisten ja ajankohtaisten aiheiden parissa. Tuleva vuosi on Europarlamenttivaalivuosi, mikä tulee näkymään vahvana myös JENin toiminnassa. Toivotan JENille oikein paljon onnea ja menestystä vuodelle 2009!

Kiittää ja kuittaa,

Maria Ahvenniemi
Puheenjohtaja 2008
JEN ry