EU:n näkyvyys suomalaisessa mediassa

Minkä tahansa asian imago ja tunnettavuus on, ainakin osaksi, riippuvaista mediasta ja sen suhtautumisesta. Viime aikoina on käyty keskustelua unionin näkyvyydestä. Osa syynä kansalaisten ja unionin väliseen kommunikointikatkokseen voi olla suomalainen media ja sen EU-uutisointi. Big Brotherissa tapahtuu ja maajussitkin on taas valittu. Tälläkin hetkellä lööpit ovat ainakin Suomessa vallanneet enemmissä määrin Big Brotherin tapahtumat :) Onko kyseessä kommunikointivaje? Vai olisiko kyse sittenkin siitä, että unionia koskevat uutiset eivät ole yhtä räväköitä?

Euroopan Unionin näkyvyyttä Suomalaisessa mediassa olisi mielenkiintoista tutkia tarkemmin. Asia alkoi kiinnostamaan minua enemmänkin ja päätin tehdä eräänlaisen minitutkimuksen unionia koskevasta uutisoinnista yhdessä suuressa suomalaisessa sanomalehdessä ja iltapäivälehdissä. Tarkoitus on seurata viikon ajan mitä unionia koskevia aiheita nousi esiin. (Huom! tutkimukseeni ei kannata suhtautua liian vakavasti!!!)

Lehdissä esiintyneet otsikot olivat muun muassa seuraavia:

– EU:ssa pyritään uudistamaan ja selkeyttämään lomaosakkeiden myyntiä koskevia määräyksiä.

– EU kielsi tonnikalan pyynnin ylikalastuksen vuoksi (Sushin tuotanto lisännyt tonnikalan kysyntää!)

– Britannia vaatii Zimbabwelle tiukempia EU-pakotteita

– OECD kiitteli EU:n energia-aloitetta (EU:ta patistetaan tiivistämään yhteismarkkinaa)
– Hollannin hallitus ei halua EU:n uudistamissopimuksesta kansanäänestystä

– EU:n hinta vuodessa 45 euroa per naama

– EU:n päätös leikata sokerinviljelyä vaarantaa tuotannon Suomessa
– Eduskunta otti päätösoikeuksien kiristykset vastaan vähin nurinoin – EU ei hyväksynyt Suomen esittämää päästöoikeuksien jakosuunnitelmaa
– Suomi haluaa edustajan EU:n viisaiden ryhmään
– EU: Lipun hinnasta saa osan takaisin, jos juna myöhästyy
– EU:n vastustus kasvaa Norjassa
– Ranska haluaa EU:sta joukkoja Darfurin avuksi
– Suomi yrittää poikkeuslupaa EU:n sokerikiistassa

Uutisotsikoita oli laidasta laitaa, tasaisesti joka päivä. Uutisille yhteistä oli tiukka asiapitoisuus. Vaikuttaako uutisointi EU:n imagoon ja kiinnostavuuteen? Ainakin itse haluaisin mielelläni lukea myös esimerkiksi kansalaisten toimintaa koskevia uutisia enemmän. Miten EU:n mediakuvaa tulisi kehittää? Onko EU-uutisointi jokaisessa maassa samankaltaista? Tarvitseeko uutisointi uudistusta? Kärsiikö unionin uskottavuus jos uutisointia kevennettäisiin? Ota kantaa ja kommentoi!

Mikä ihmeen munniharppu?

Hiljaisuus. Olen mennyt sanattomaksi. Jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen pitäisi varmaan blogata ja tässä minä olen, Laura 26-v, ja kirjoittamassa ensimmäistä blogitekstiä. (Tunnustan, jätin viime kerran välistä..auts). Tosin viimeaikoina minusta on alkanut tuntua, että bloggailu on vähän out ja facebook on in. Tämä naamakirja on ihme paikka.
Kannattaa käydä tutustumassa: www.facebook.com

Jos et jaksa viettää aikaasi naamakirjassa, niin onneksi on Big Brother. Kaksitoista ihmistä suljetaan taloon, ja sitten me ihmettelemme kuka on pussannut ketä jne. Harmi, kun Suomessa ei tehdä niin kuin Atlantin takana. Suljetaan kuusi ihmistä ja heidän eksät taloon. Ja sitten me todenteolla ihmettelemme.

Niin se munniharppu.

Munniharppu on eräs maailman vanhimmista soittimista. Se muodostuu metallisesta kehyksestä ja siihen kiinnitetystä kielestä. Munniharppu muistuttaa muodoltaa ehkä hieman hevonkenkää tai vielä ehkä enemmän tattia. Munniharppua soitetaan laittamalla se suuhun hampaita vasten ja näppäilemällä kieltä yleensä etusormella sen ulospäin taivutetusta osasta. Munniharppu on yksi harvoista soittimista, jota on tiettävästi soitettu melkein joka puolella Eurooppaa. (Hahaa, siinä se tuli.. Eurooppa.)
(lähde: Suomen munniharppuyhdistyksen kotisivut)

Ajatuksia sitoutumisesta...

Teeveestä tulee lähes joka ilta sinkkuelämää ja sitoutumiskammo saattaa olla sana kuvaamaan ihmisen mielentilaa. Sitoutumisesta tai pikemmin sitoutumattomuudesta ihmissuhteissa on tullut jo lähes muotia. Ei hätää, en (valitettavasti) aio vuodattaa blogiimme tätä enempää ihmissuhde-soopaa, vaan ajattelin käyttää blogivuoroni pohdiskelemalla hieman sitoutumista nimenomaan poliittisiin puolueisiin omien kokemuksien ja ystävieni kanssa käymien keskustelujen pohjalta.

Jyväskylän eurooppanuoret on poliittisesti sitoutumaton järjestö. Jossain määrin poliittisesti sitoutunut se on siinä määrin, että suhtautuminen Euroopan Unioniin on myönteinen. Myönteinen ote EU:hun ei tietenkään sulje pois avointa keskustelua, kritiikkiä, ideoiden ja ajatusten vaihtoa ja asioihin vaikuttamista. Luonnollisesti jäsenillä ja hallituksessa vaikuttavillakin on omat mielipiteensä, aatteensa, suuntautumisensa ja joillain myös puolueensa.

Poliittista sitoutumattomuutta kuten myös aktiivisuutta on useita eri asteita. On eri asia käydä puolueen tilaisuuksissa viikottain ja ottaa aktiivisesti osaa keskusteluun, kuin se, että ystäväsi tietävät että äänestät tiettyä aatetta. Saattaa olla, ettei henkilö tunne minkäänlaista tarvetta tuoda sitä esille tai nostaa omaa suuntaumistaan muita arvoja ylemmäs, vaan kokee saavansa enemmän irti monenlaisista mielipiteistä asioista keskusteltaessa. Toisille tarve kuulua tiettyyn suuntaukseen on ehdottomampi ja henkilö voi ajatella saavansa parhaiten osallistua yhteiskunnalliseen keskuteluun yhden toimijan kautta.

Mielestäni hyvä syy olisi aktivoitua omia arvoja lähinnä olevaan puolueeseen. Toisaalta ympäristön vaikutusta omiin arvoihin ja mielipiteisiin ei käy täysin kiistäminen. Henkilön yhteiskunnalliset lähtökohdat, laajempi poliittinen ympäristö, vuorovaikutussuhteet perheen, ystävien, koulun, järjestöjen ja yhteisön välillä muodostavat henkilön suuntautumusta polittiisessa mielessä. Mielestäni kuitenkin voi olla enemmän yhteisön sosialisaation kuin henkilön todellisien, laajasti tiedostettujen intressien mukaista nuoresta pitäen seurata yhteiskunnalista keskustelua kokoajan yhteen toimijaan tukeutuen. Voi olla poliittisesti aktiivinen, vaikka onkin puoluepoliittisesti sitoutumaton.

Sitoutumattomuus politiikassa laajemmin kielii mielestäni jonkinlaisesta politiikan murroksesta, kun valtapuolueet ovat ajautuneet lähelle toisiaan ja usein päätökset suuntaan tai toiseen voidaan vaan julkistaa eri aatteiden tai arvojen valossa. Politiikka on henkilöitynyt vahvasti ja yhden toimijan imago, mielenkiintoinen henkilökuva tai täysin oikein laskelmoitu ja kohdennettu vaalikamppanja saa yhtäkkiä valtasuhteet heittämään häränpyllyä.

Voihan myös ajatella, ettei nuoria koskevia suuria poliittisia kysymyksiä tuoda tarpeeksi esiin mediassa. Keskitytään mielummin revittelemään yksittäisen poliitikon edesottamuksia. Asiat ovat jäänet ajoittain taka-alalle. Esimerkiksi tarvetta opintotuki-uudistuksiin käsiteltiin suhteellisen matalalla profiililla. Äänestäminen tai äänestämättä jättäminen on yksittäisen henkilön valinta. Mielenkiintoista on, että mielipide saattaa perustua täysin ympäristön ja valtamedian huomioihin.

Toimivaan demokratiaan ja kansalaisvaikuttamiseen kuuluu, että yksilö pystyy muodostamaan oman riippumattoman mielipiteen ja tekemään perusteltuja päätöksiä. Yhteiskunnan kannalta on hyväksi että äänestäjät ovat valveutuneita.

Siinä jotain poliittisesta sitoutumattomuudesta, alku saattoi johtaa harhaan, mutta eipä se minua haittaa, näin pääseemme sinkkuelämästä kansalaisvaikuttamiseen. :)

Leena

Kommetoikaa vapaasti! Mikä sai liittymään tiettyyn puolueeseen/pysymään sitoutumattomana? Mikä on kodin ja vanhempien merkitys? Entä "takin kääntäjät", voiko uskottavasti surffailla eri puolueiden välillä?

Terveiset EU:hun Sveitsistä

Terveisiä vaihteeksi EU:n ulkopuolisesta Euroopasta. Töiden loputtua Suomessa muutin toukokuun alussa Zürichiin töihin suuren investointipankin tietojärjestelmäosastolle. Jyväskylässä opiskeleva vaimoni on asunut vuosien mittaan useaan otteeseen täällä ja oli suhteellisen helppoa lähteä hänen "toiseen kotikaupunkiinsa", kun vaihtoehtona Suomessa olisi ollut Helsinkiin muuttaminen.

Seitsemän miljoonan asukkaan Sveitsi sijaitsee neljän EU-maan välissä. Liittovaltio jakautuu 26 kantoniin, maassa on vain viisi yli 100 000 asukkaan kaupunkia, ja eri osissa vallitsee täysin toisistaan poikkeava kulttuuri. Täällä EU:ssa tavoiteltu läheisyysperiaate on arkipäivää. Pienistäkin asioista järjestetään herkästi kansanäänestys paikallisella tai liittovaltion tasolla vaikkapa julkisista valvontakameroista lähtien, ja monista asioista päätetään täysin paikallisella tasolla. Kuvaan sopii hyvin sekin, että liittovaltiolla ei ole varsinaista valtionpäämiestä, vaan virkaa kierrätetään hallituksen keskuudessa vuosittain.

Sveitsin frangi on menettänyt viime aikoina arvoaan suhteessa euroon ja esimerkiksi Lontooseen verrattuna työvoimakustannukset ovat parissakymmenessä vuodessa muuttuneet kalliimmista halvemmiksi, mutta silti Sveitsi on yhä useimmilla taloudellisilla ja elämänlaatuun liittyvillä mittareilla maailman kärjessä. Zürich on aivan oma lukunsa. Sveitsin pankki- ja liikemaailman keskuksessa kadut ovat lounasaikaan täynnä tummia pukuja ja kaduilla tulee vastaan aivan liikaa avoautoja, Ferrareita ja Porcheja. Sveitsiläisillä on liikaa rahaa, ja kuten norjalaiset, he eivät halua jakaa sitä köyhemmille valtioille, joten EU:hun liittymistä on turha odottaa lähitulevaisuudessa. Sveitsi pysyy omana pienenä maailmanaan.

Sveitsi on toisaalta nykyään EU:n reunavaltio, jossa asumisessa ja kaupankäynnissä ei ole kovin suurta eroa EU:hun lukuisien viime vuosien aikana solmittujen EU:n ja Sveitsin välisten sopimusten seurauksena. Tilanne on tässä suhteessa muuttunut suuresti ja esimerkiksi työnhaku täältä on helpottunut, ja EU-kansalaisena pääsee nauttimaan useista erivapauksista. Vakituisessa työssä olevana EU-kansalaisena saan 5 vuodeksi kerrallaan työ- ja oleskeluluvan itselleni ja vaimolleni, kunhan jaksan juosta virastoissa.

Sveitsille leimallista on kova työnteko ja työnteon arvostus, matala verotus, saksalainen täsmällisyys eteläeurooppalaisella mentaliteetilla sekä lukuisista eri maista tulleet siirtotyöläiset niin hanttihommissa kuin akateemisessa maailmassakin. Maa on vuosisatoja ollut monikulttuurinen ja viranomaisten tai yritysten kanssa voi yleensä asioida ainakin saksaksi, ranskaksi, italiaksi ja englanniksi. Yhteiskunta on hyvässä ja pahassa varsin erilainen verrattuna Suomeen ja muihinkin EU-maihin, ja on hyvin mielenkiintoista vertailla täällä ja Suomessa tehtyjä ratkaisuja mm. sosiaaliturvan, terveydenhuollon, koulutuksen ja politiikan suhteen. Eräs kantoni suunnitteli hiljattain degressiivistä verotusta, eli prosentin pienenemistä tulojen mukaan. Liittovaltio kuitenkin kielsi tämän, vaikka salli tasaverotuksen. Täysin yksityinen terveydenhuolto- ja sairausvakuutusjärjestelmä merkitsee parempaa palvelua ja pienempiä jonoja, mutta korkeita suhteellisia kustannuksia matalapalkkaisille.

Yritän kirjoittaa jatkossakin sikäli kun niukka vapaa-aika sen sallii. Täällä tehdään kovaan tahtiin töitä ja silti työntekijät kuuluvat Euroopan tyytyväisimpiin. Katsotaan miten kauan pullamössössä kasvaneella suomipojalla pää kestää täkäläistä elämänmenoa. Ainakaan täällä ei tarvitse kahlata lumisohjossa, paitsi Alpeilla retkeillessä.