JENin hallitus vaihtui jälleen ja vanha hallitus poistuu taka-alalle. Omalta osaltani kiitän kuluneista vuosista, joihin on mahtunut kaikenlaista toimintaa. Erilaiset seminaarit, keskusteluillat ja paneelit ovat tulleet tutuiksi monenlaisesta näkökulmasta. Töitä on paiskittu ja hauskaa on riittänyt!
Vanhan hallituksen puolesta toivotan ensi vuoden hallitukselle antoisaa ja muistorikasta vuotta! Toivon myös, että uudella hallituksella riittää rohkeutta uusien ideoiden toteuttamiseen. Sitä perua ovat nyt jo perinteeksi muodostuneet Viiniä ja patonkia –illat, vaikka aluksi niihin suhtauduttiin hieman skeptisesti. Kannattaa siis uskaltaa kokeilla!
Vaikka monia vanhoja hallituslaisia JEN-eläke odottaakin, on tämän viikon perjantaina (30.11.) tiedossa vielä JENin pikkujoulut. Toivottavasti niin vanhat kuin uudetkin toimijat saapuvat paikalle. Omasta ja JENin puolesta toivotan kaikki tervetulleiksi!
maanantai 26. marraskuuta 2007
sunnuntai 18. marraskuuta 2007
ESA
”On vain yksi oikea tiede, fysiikka. Kaikki muu on pelkkää postimerkkien keräilyä”
-Ernest Rutherford
Vaikka Ernest-sedän lausuma on ehkä vähän yksisilmäinen, olkoon se motivaationamme tutustua avaruustutkimukseen ja erityisesti Euroopan avaruusjärjestö ESAaan!
Euroopan avaruusjärjestö on 17 Euroopan maan muodostama monikansallinen järjestö, jonka tehtävänä on, yllätys yllätys, tutkia avaruutta. ESA:n päämaja sijaitsee Pariisissa, mutta varsinainen laukaisuasema on sijoitettu lähelle päiväntasaajaa, Ranskan Guayanaan. Järjestön kokonaisbudjetti on hieman vajaa 3 mrd euroa, mikä jää kuitenkin selvästi jälkeen esim. NASA:n n. 17 miljardin dollarin rahoituksesta. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Yhdysvaltain puolustusministeriön budjetti(ilman Irakin sodan kustannuksia) vuodelle 2007 on noin 440 mrd euroa. Suomalaiset veronmaksajat tukevat ESA:n toimintaa 20 miljoonalla eurolla.
ESA perustettiin vuonna 1974 ja on sen jälkeen toteuttanut tehtäväänsä mm. laukaisemalla avaruuteen lukuisia satelliitteja ja avaruusluotaimia. Järjestö toimii yhteistyössä NASA:n ja Venäjän avaruusjärjestö Roskosmoksen kanssa. Yhteistyö Roskosmoksen kanssa on viime aikoina tiivistynyt, koska NASA:n tietosuojamääräysten kiristyminen on tehnyt yhteistyöstä ja tietojen jakamisesta aiempaa hankalampaa. Merkittävin yhteistyön muoto muiden avaruusjärjestöjen kanssa lienee kansainvälisen avaruusaseman, ISS:n, rakentaminen.
Laukaisut toteutetaan Arianella, joka on järjestön itse kehittämä kantorakettityyppi. Vuonna 2007 laukaisuissa aletaan käyttää myös venäläisiä Sojuz-kantoraketteja, joiden aiemmalla versiolla itse Sputnik sinkautettiin avaruuteen nelisenkymmentä vuotta sitten.
Tulevaisuudessa ESA tulee edelleen keskittymään tieteelliseen tutkimukseen sekä avaruuden kartoittamiseen. Erityisen mielenkiintoinen on järjestön Aurora-projekti, jonka kunnianhimoisena päätavoitteena on toteuttaa miehitetty Mars-lento vuoteen 2030 mennessä.
Katselkaahan yötaivaalle!
torstai 8. marraskuuta 2007
Anna-Marian kirjoitus nostettuna kommentista
Tämä ei ole kommentti tuohon iso G kirjoitukseen, vaan minun oma kirjoitukseni, jota en taaskaan onnistunut saamaan läpi muuten kuin tästä kommenttikohdasta.
Olen todella tyytyväinen siitä, että Puolan äärimmäisen konservatiivinen pääministeri hävisi vaalit ja kärsi rökäletappion. Toivon, että Puolakin jo vihdoinkin siirtyy kannanotoissaan 2000-luvulle. Tasa-arvon vankkana kannattaja ja feministinä näen punaista kun joudun kuulemaan naista halventavia kommentteja. Puola on mielestäni kaukana siitä mitä sivistysvaltiolta voidaan olettaa. Heidän näkökulmastaan katsottuna naisia ei pidetä yhtä arvokkaina kuin miehiä ja tämä on tietysti aivan kestämätön seikka. Puola on osoittaututunut todelliseksi häiriköksi sinä lyhyenä aikana minkä he ovat olleet EU:N jäsen. Suomen tulisi pitää kiinni tiukemmin omista eduistaan, mutta pitäisi viimeiseen saakka välttää Puolan tapaa vaikuttaa asioihin. Olisi kaikkien edun mukaista, että Puola ymmärtäisi olla hiljaa silloin kun puhuminen vaikuttaa maan maineeseen sitä huonontavasti. Puola on ehtinyt aiheuttaa jo monia konfliktitilanteita EU:n sisällä. Toivottavasti tilanne rauhoittuu nyt vähän kun maalla on uusi pääministeri. Yksi mielestäni räikeimmistä esimerkeistä konflikteista oli se kun Puola jääräpäisesti vaati Jumalan mainitsemista EU:n perustuslaissa. EU:n tulee pysyä moniarvoisuutta kannattavana suvaitsevaisena maanosana, jossa mitään uskontoa ei nosteta jalustalle muita parempana tapana löytää totuus. Vaikka opiskelenkin teologiaa niin en silti halua nähdä EU:n perustuslaissa mainintaa Jumalasta. Tämä olisi väärin juutalaisia ja muiden uskontotukuntien edustajia vastaan. Juutalaiset ovat joutuneet kärsimään tarpeeksi kristinuskon fanaattisten kannattajien takia. Toisessa maailmansodassa 6 miljoona juutalaista menetti henkensä fanaatikkojen takia. Miksi uskonnon pitää yhä edelleen olla kiistakapulana? Kaikki uskonnot tähtäävät rauhaan, joten miksi ei voitaisi käydä parempaa dialogia eri uskontojen välillä eikä taistella yhden
totuuden takia? Eikö voisi olla olemassa monta totuutta?
Anna-Maria
Olen todella tyytyväinen siitä, että Puolan äärimmäisen konservatiivinen pääministeri hävisi vaalit ja kärsi rökäletappion. Toivon, että Puolakin jo vihdoinkin siirtyy kannanotoissaan 2000-luvulle. Tasa-arvon vankkana kannattaja ja feministinä näen punaista kun joudun kuulemaan naista halventavia kommentteja. Puola on mielestäni kaukana siitä mitä sivistysvaltiolta voidaan olettaa. Heidän näkökulmastaan katsottuna naisia ei pidetä yhtä arvokkaina kuin miehiä ja tämä on tietysti aivan kestämätön seikka. Puola on osoittaututunut todelliseksi häiriköksi sinä lyhyenä aikana minkä he ovat olleet EU:N jäsen. Suomen tulisi pitää kiinni tiukemmin omista eduistaan, mutta pitäisi viimeiseen saakka välttää Puolan tapaa vaikuttaa asioihin. Olisi kaikkien edun mukaista, että Puola ymmärtäisi olla hiljaa silloin kun puhuminen vaikuttaa maan maineeseen sitä huonontavasti. Puola on ehtinyt aiheuttaa jo monia konfliktitilanteita EU:n sisällä. Toivottavasti tilanne rauhoittuu nyt vähän kun maalla on uusi pääministeri. Yksi mielestäni räikeimmistä esimerkeistä konflikteista oli se kun Puola jääräpäisesti vaati Jumalan mainitsemista EU:n perustuslaissa. EU:n tulee pysyä moniarvoisuutta kannattavana suvaitsevaisena maanosana, jossa mitään uskontoa ei nosteta jalustalle muita parempana tapana löytää totuus. Vaikka opiskelenkin teologiaa niin en silti halua nähdä EU:n perustuslaissa mainintaa Jumalasta. Tämä olisi väärin juutalaisia ja muiden uskontotukuntien edustajia vastaan. Juutalaiset ovat joutuneet kärsimään tarpeeksi kristinuskon fanaattisten kannattajien takia. Toisessa maailmansodassa 6 miljoona juutalaista menetti henkensä fanaatikkojen takia. Miksi uskonnon pitää yhä edelleen olla kiistakapulana? Kaikki uskonnot tähtäävät rauhaan, joten miksi ei voitaisi käydä parempaa dialogia eri uskontojen välillä eikä taistella yhden
totuuden takia? Eikö voisi olla olemassa monta totuutta?
Anna-Maria
Unessa unionissa
Näin tuossa muutama viikko sitten unta, että olin Euroopan Unionissa vierailulla. Rakennus muistutti epäilyttävästi taloa, jossa parlamentti kokoontuu Strasbourgissa. Juoksentelin siellä kuin pieni tyttö karkkikaupassa. Yllättävää actionia uneen tuli, kun yleisöparvet alkoivat laskeutua salin tasolle. Meinasin jäädä yhden liikkuvan parven alle. Pääsin pois alta ja löysin lopulta sopivan istumapaikan. Joku valopää suomalainen turisti tosin neuvoi minua, että näiltä istumapaikoilta ei sitten pääse pois kuin junalla. Heräsin harmittavasti juuri siinä kohtaa, kun olin tutustunut yhteen hyvännäköiseen kroatialaiseen poikaa.
Ihan oikeassa elämässä kävimme pari vuotta sitten JENin exculla Euroopan komission Suomen edustustossa. Edustusto sijaitsee Helsingissä Espalla ja ulko-oven päällä lukee ”Euroopan Unioni”. Se nauratti silloin ja naurattaa edelleen. Komission edustuston tiedottajaa ei tosin naurattanut, kun kysyin: ”Miksi teidän oven päällä lukee Euroopan unioni, kun se on unionia siellä oven ulkopuolellakin?” Tiedottaja ei osannut vastata.
En ole koskaan oikeasti käynyt Brysselissä enkä Strasbourgissa mutta se ei ole menoa hidastanut. Joskus kun olen ollut jakelemassa EU-roinaa kävelykadulla, papparaiset ovat kyselleet, että oletkos likka päässyt Rysselissä käymään. Enpä oo. En usko siihen, että Euroopan Unioni on jossain Euroopassa. Jäsenvaltiot muodostavat unionin ja me kaikki olemme unionin kansalaisia – sekä unessa että hereillä.
Ihan oikeassa elämässä kävimme pari vuotta sitten JENin exculla Euroopan komission Suomen edustustossa. Edustusto sijaitsee Helsingissä Espalla ja ulko-oven päällä lukee ”Euroopan Unioni”. Se nauratti silloin ja naurattaa edelleen. Komission edustuston tiedottajaa ei tosin naurattanut, kun kysyin: ”Miksi teidän oven päällä lukee Euroopan unioni, kun se on unionia siellä oven ulkopuolellakin?” Tiedottaja ei osannut vastata.
En ole koskaan oikeasti käynyt Brysselissä enkä Strasbourgissa mutta se ei ole menoa hidastanut. Joskus kun olen ollut jakelemassa EU-roinaa kävelykadulla, papparaiset ovat kyselleet, että oletkos likka päässyt Rysselissä käymään. Enpä oo. En usko siihen, että Euroopan Unioni on jossain Euroopassa. Jäsenvaltiot muodostavat unionin ja me kaikki olemme unionin kansalaisia – sekä unessa että hereillä.
torstai 1. marraskuuta 2007
Suuri G
Kolmen lukiovuoden aikana ei varmaankaan ollut yhtä kokonaista viikkoa, jolloin ei olisi kertaakaan käsitelty teemaa ylioppilaskirjoitukset. Jokaiselle lukiolaiselle tuli varmasti selväksi, että kirjoitukset ovat nyt ne ratkaisevat tekijä, jonka tuloksista riippuisi tulevan elämän suunta. Kun sitten viimein palkkiona kovasta työstä sain käteeni todistuksen, jonka vuoksi olin kovasti istumalihaksiani testannut ,minulle selvisi myös, ettei tällä kyseisellä paperilla sitten lopulta ollutkaan kovin suurta merkitystä tulevaisuuteni kannalta. Opiskelen nyt alaa, jonka tiesin suunnakseni jo lukiossa. Mitä en tiennyt oli se, ettei olisi tarvinnut menettää yöuniani kirjoitusten takia, vaan että tähän pisteeseen päästäkseni olisi riittänyt läpi pääseminen.
Opiskelupaikan ratkaisivat muut asiat ja nyt kun kirjoituksista on kulunut muutama vuosi ja oppilaitos on muuttunut lukiosta yliopistoon, huomaan painivani jälleen samanlaisen ongelman parissa.Pääaineen valinnan lisäksi painotetaan ainakin omassa tiedekunnassani huolellista sivuainevalintaa. Sivuaineet tulisi olla järkeviä ja hyödyllisiä pääaineen kannalta, mutta toisaalta kannustetaan myös erikoisempiin yhdistelmiin, jotka auttaisivat erottumaan työelämässä muista hakijoista. Hyvät arvosanat olisivat suotavia ainakin niissä aineissa, joista aikoo suorittaa jonkinlaisen kokonaisuuden. Kaiken tämän lisäksi edessä häämöttää Suuri G. Pelottava, kauhistuttava ja tässä vaiheessa lähes mahdottomalta tuntuva haaste: Gradu. Kuinka valita aihe niin, että se liittyisi jollakin tavalla alueeseen, jonka parissa haluan tehdä töitä? Mitä jos valitsen väärin ja päädyn työpaikkaan, joka ei millään tavalla tunnu mielekkäältä? Mitä jos gradustani tulee vain yksinkertaisesti huono?
Opintoihini pakollisena kuuluvaan työelämäorientaatioon kuuluu vierailuja instituutioihin, jotka ovat mahdollisia tulevaisuuden työnantajia alamme opiskelijoille. Nyt vierailuja on takana useampi ja mikä näitä vierailuja yhdistää? Yksikään tapaamistamme virkamiehistä tai muista instituutioiden henkilökunnasta ei ole maininnut gradua mitenkään oleellisena työnsaantinsa kannalta. Lähes kaikki ovat korostaneet sattumien merkitystä. Työpaikat ovat löytyneet yllättävien käänteiden ja hyvin erilaisten polkujen kautta. Useampi mainitsi, ettei heidän kohdallaan gradusta ole missään vaiheessa kysytty mitään. Tärkeämpää on verkostoituminen, monenlaisten yhteyksien muodostaminen, minkä tietysti voi kokea hermoilun aiheeksi myös, mutta jätetään ne tässä käsittelemättä, etten aiheuta itselleni tai kenellekään muulle uusia paniikki kohtauksia.
Ehkä menestyminen kirjoituksissa tai edes gradun teossa ei sittenkään ennusta suoraan menestymistä myös työelämässä, mutta se ei tarkoita, ettei niiden eteen kannattaisi tehdä töitä. Parin vuoden päästä pähkäillessäni gradu vaiheessa päätäni kiristää varmasti moneen otteeseen, kun yritän muodostaa ja muokata tekstiäni. Toki haluaisin saada aikaan gradun, johon voisin olla itse tyytyväinen, mutta on hyvä tietää, että peli ei suinkaan ole menetetty, vaikka en pyrkisi saamaan aikaan mestariteosta.
Opiskelupaikan ratkaisivat muut asiat ja nyt kun kirjoituksista on kulunut muutama vuosi ja oppilaitos on muuttunut lukiosta yliopistoon, huomaan painivani jälleen samanlaisen ongelman parissa.Pääaineen valinnan lisäksi painotetaan ainakin omassa tiedekunnassani huolellista sivuainevalintaa. Sivuaineet tulisi olla järkeviä ja hyödyllisiä pääaineen kannalta, mutta toisaalta kannustetaan myös erikoisempiin yhdistelmiin, jotka auttaisivat erottumaan työelämässä muista hakijoista. Hyvät arvosanat olisivat suotavia ainakin niissä aineissa, joista aikoo suorittaa jonkinlaisen kokonaisuuden. Kaiken tämän lisäksi edessä häämöttää Suuri G. Pelottava, kauhistuttava ja tässä vaiheessa lähes mahdottomalta tuntuva haaste: Gradu. Kuinka valita aihe niin, että se liittyisi jollakin tavalla alueeseen, jonka parissa haluan tehdä töitä? Mitä jos valitsen väärin ja päädyn työpaikkaan, joka ei millään tavalla tunnu mielekkäältä? Mitä jos gradustani tulee vain yksinkertaisesti huono?
Opintoihini pakollisena kuuluvaan työelämäorientaatioon kuuluu vierailuja instituutioihin, jotka ovat mahdollisia tulevaisuuden työnantajia alamme opiskelijoille. Nyt vierailuja on takana useampi ja mikä näitä vierailuja yhdistää? Yksikään tapaamistamme virkamiehistä tai muista instituutioiden henkilökunnasta ei ole maininnut gradua mitenkään oleellisena työnsaantinsa kannalta. Lähes kaikki ovat korostaneet sattumien merkitystä. Työpaikat ovat löytyneet yllättävien käänteiden ja hyvin erilaisten polkujen kautta. Useampi mainitsi, ettei heidän kohdallaan gradusta ole missään vaiheessa kysytty mitään. Tärkeämpää on verkostoituminen, monenlaisten yhteyksien muodostaminen, minkä tietysti voi kokea hermoilun aiheeksi myös, mutta jätetään ne tässä käsittelemättä, etten aiheuta itselleni tai kenellekään muulle uusia paniikki kohtauksia.
Ehkä menestyminen kirjoituksissa tai edes gradun teossa ei sittenkään ennusta suoraan menestymistä myös työelämässä, mutta se ei tarkoita, ettei niiden eteen kannattaisi tehdä töitä. Parin vuoden päästä pähkäillessäni gradu vaiheessa päätäni kiristää varmasti moneen otteeseen, kun yritän muodostaa ja muokata tekstiäni. Toki haluaisin saada aikaan gradun, johon voisin olla itse tyytyväinen, mutta on hyvä tietää, että peli ei suinkaan ole menetetty, vaikka en pyrkisi saamaan aikaan mestariteosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
