keskiviikko 28. helmikuuta 2007

Paneelin satoa

Keskiviikkoiltana Blomstedt-salissa järjestetty vaalipaneeli ruoti eduskuntavaaliehdokkaittemme tietämystä Euroopan unionista ja ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Paikalle saapui 9 ehdokasta 9:stä eri puolueesta:

Harri Andersson, PS
Hennariikka Andersson, KOK
Piritta Huttunen, VAS
Joni Jantunen, LIB
Antti Kurko, SKP
Jenny Lindborg, SDP
Asmo Maanselkä, KD
Pauliina Takala, KESK
Tuomas Viskari, VIHR

Aluksi aiheena oli Euroopan unioni. Ehdokkaat saivatkin alkuesittelyjen jälkeen kertoa plussat ja miinukset unionista. Sen jälkeen siirryttiin vertaamaan ehdokkaitten mielipidettä vähenevien aluetukien kohdentamisesta. Panelistit näkivät Suomen aseman EU:ssa kymmenen vuoden kuluttua varsin erilaisina. Ainakaan perussuomalaisen Harri Anderssonin skenaariossa EU ei enää siinä vaiheessa kuulunut vaan oltiin jo unionin jälkipyykkiä selvittelemässä. Kysymys presidentti-instituution tarpeellisuudesta sai monelta selvän kieltävän vastauksen kun taas osa halusi presidentin säilytettävän ennallaan. Esimerkiksi Kokoomuksen Hennariikka Anderson halusi presidentille jotain lisää, ei lisää valtaa, mutta jotain muuta. EU osuus paneelista eteni jouhevasti ja asiat käsiteltiin sopivalla tahdilla. Yleisökysymys tuli koskien Bolognan prosessia ja sai pienen jahkailun jälkeen SDP:n Jenny Lindborgin asiantuntevan vastauksen. Lieneekö tuo korkeakoulumaailmaan liittyvä prosessi kaikille edes tuttua juttua.
Toinen yleisökysymys koski Euroopan unionin perustuslaillista sopimusta. Jenny Lindborg puolusti sopimusta sen edeltäviä sopimuksia kokoavana asiakirjana, mutta paheksui sopimuksen nimeämistä nimenomaan perustuslailliseksi sopimukseksi, myöskin asiat, kuten Euroopan unionin presidentti ei saanut kannatusta. Kristillisdemokraattien Asmo Maanselkä korosti sopimusta nimenomaan perustuslain muotoilevana sopimuksena ja siten ei hyvänä.

Kahvitauon jälkeen ehdokkaille pidettiin pienimuotoinen sana-testi. Sanasta piti sanoa ensimmäisenä mieleentullut asia. Asmo Maanselällä äidistä tuli mieleen hyvä juttu, Keskustan Pauliina Takalan mielesta vaalipaneelit on jees ja Hennariikka Andersson kommentoi tissit-sanaa kertomalla omistavansa ne itsekkin. Harri Andersonin mielestä Eurooppanuoret oli hyvä juttu ja Liberaalien Joni Jantusen rakkaus oli politiikka. Vasemmistoliiton Piritta Huttunen ei tahtonut tai tahtomattaan oikein kuullut oikein Putinia, vaan kysyi heti perään oliko kyse puhdista? Ymmärtäessään kysymyksen hän antoi Putinin lisäksi ehdottoman ei:n myös ydinvoimalle.

Toinen osuus paneelista oli yhteistyökumppanimme Puoleen laatimia ulkopolitiikka-kysymyksiä. Keskustelu tuntui uupuvan Venäjä-Nato-akselilla. Yleisesti Suomeen ei koettu kohdistuvan sotilaallista uhkaa. Informaatiosodankäynti, energiakysymykset, terrorismi nostettiin huomattavammiksi uhkiksi. Nato-Venäjä-akselilla pysyttiin tästä huolimatta. Yleisöstä tuli kysymys myös yleisen asevelvollisuuden ulottamisesta naisiinkin. Ajatus ei saanut vastakaikua, vaan erilaisia puolustusratkaisuja ruodittiin juurta jaksaen.

Kokonaisuudessaan onnistunut tapahtuma!

Kuka onnistui vakuuttamaan? Kuka ei? Kommenttia tulemaan pane. hophop

tiistai 27. helmikuuta 2007

Pärstäkerroin ratkaisee

Tervehdys toverit!
Tienvarsille on alkanut kerääntyä outoja metallihäkkyröitä, televisio näyttää
politiikkaa viikonloppu-iltasinkin ja ehdokkaiden mainokset tulvivat esiin
medioista. Oletko yrittäny kävellä kävelykadun päästä päähän saamatta yhtään
mainoslehtistä... Tai hakematta yhtään sponsorikarkkia?

Eduskuntavaalit lähestyvät väistämättä. Kenties paras tapa kartoittaa ja varmistaa
oma äänestyssuuntautuminen on saapua keskiviikkona Jyväskylän Eurooppanuorten
valtio-opin ainejärjestö Puolueen kanssa järjestettävään Eurooppaa ja
ulkopolitiikkaa -vaalipaneeliin.

Vaalikoneet ovat todellakin vallanneet internetin. Helsingin sanomien, MTV 3:n ja
Ylen suurten koneiden lisäksi löytyy nuorten oma vaalikone, IRC-gallerian vaalikone
ja puolueiden omia vaalikoneita. Mielenkiintoisin vaalikone on saanut huomiota
ulkomailla asti. Reuters on uutisoinut tietokonefirma Intopii:n (www.naama.fi)
vaalikoneesta, jossa henkilö lähettää oman kuvansa ja saa vastauksessa ehdokkaan,
joka on lähinnä omaa ulkonäköä. Tutkimusten mukaan ihminen luottaa helpommin
samannäköiseen ihmiseen kuin itsekin on. Itse en halunnut tietää kyseistä henkilöä.
Kasvatan vielä rohkeutta katsoa totuutta silmiin.

Myös TV:n vaaliohjelmat ovat saaneet uusia muotoja. MTV3 järjesti taannoin
Poliittiset iltamat Helsingin Grand Casinolla oikein ameriikan tyyliin. Puheet oli
typistetty minuuttiin ja aiheessa pysyttiin orjallisesti. Ohjelmassa sai suunvuoroa
tietenkin myös mielenkiintoisat uudet ehdokkaat, eli ketkäs muutkaan kuin Kike Elomaa,
Juha Mieto ja Markku Uuspaavalniemi.
Jokin aika sitten järjestetty pienten puolueiden vaalitentti oli myöskin viihdyttävää
katsottavaa, harmittaa kun satuin avata lähettimen ohjelman loppupuolella.
Ohjelmassa nostettin kissa pöydälle ja kuulla sai kunniansa lähestulkoon jokainen
eduskuntapuolue. Oman lisänsä ohjelman ulkoasuun toivat suoraan varastosta roudatun
näköiset lavasteet, pois päältä jäänyt mikki tai mielenkiintoisia taputuskohtauksia
saanut katsoja.
Lisää näitä!

perjantai 23. helmikuuta 2007

Europuolueita

Tässä blogi-kirjoituksessa ajattelin hieman valottaa europuolueen käsitettä. Kuten valtaosa väestöstä tietää, on Euroopan parlamentti jakautunut useaan toisistaan poikkeavaan parlamenttiryhmään. Jako on tapahtunut lähinnä poliittisten suuntautumisten perusteella ja on karkeasti sellainen, että konservatiivit, liberaalit, demarit, vihreät, radikaalivasemmisto ja nationalistit muodostavat kukin oman ryhmänsä. Europarlamentin ryhmät eivät kuitenkaan ole puolueita, vaan itse ryhmät koostuvat suurimmaksi osaksi ns. europuolueista, joihin taas kansalliset puolueet kuuluvat. Esimerkiksi Suomen Keskusta kuuluu Euroopan liberaalidemokraattiseen puolueeseen, jonka jäsenet kuuluvat europarlamentissa Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmään. Tähän ryhmään taas kuuluu Euroopan liberaalidemokraattiseen puolueen lisäksi myös Euroopan demokraattinen puolue. Itse asiassa kaikki europarlamentin ryhmät sosialidemokraattista ryhmää lukuun ottamatta ovat usean eri europuolueen koalitioita.

Suomalaisista puolueista eurooppalaiseen kattopuolueeseen kuuluvat valtaosa seuraavaan tavalla:

- SDP (Euroopan sosialidemokraattinen puolue -
PES)
- Kokoomus ja Kristillisdemokraatit (Euroopan kansanpuolue -
EPP)
- Keskusta ja RKP (Euroopan liberaalidemokraattinen puolue -
ELDR)
- Vihreät (Euroopan vihreä puolue -
EGP)
- Ålands Framtid -puolue (Euroopan vapaa allianssi)
- Vasemmistoliitto (Pohjoismaiden vihreän vasemmiston liitto -
NGLA)

Kaksi viimeisenä mainittua eivät tosin taida tarkkaan ottaen olla europuolueita, vaan erilaisia pikkupuolueiden löyhempiä yhteenliittymiä. Lisäksi europuolueita, joihin ei kuulu yhtään suomalaista jäsenpuoluetta ovat mm.
Euroopan vasemmistopuolue, Euroopan demokraatit ja Euroopan demokraattinen puolue. Kaksi viimeistä ovat siis eri europuolueita, joilla vain sattuu olemaan samankaltainen nimi. Huomiolle pantavaa on myös se, että Suomen Vasemmistoliitto ei ole liittynyt edellä mainittuun radikaalivasemmistolaiseen Euroopan vasemmistopuolueeseen.

Integroituvassa Euroopassa europuolueilla tulee mitä luultavimmin olemaan kasvava merkitys. Tämä on asia, joka helpottaa kansainvälistä päätöksentekoa ja esimerkiksi elintärkeää kamppailua ilmaston lämpenemistä vastaan. Europuolueiden myötä Euroopan integraatio myös syvenee, ja tämä tulee näkymään vahvempana ja parempana Euroopan unionina.

- Mikko

Ps. Europarlamentissa on Romanian ja Bulgarian liittymisen jälkeen 785 meppiä. Tähän porukkaan kuuluu ties mitä tallaajaa ja mielipidettä. Yhtenä esimerkiksi Benito Mussolinin lapsenlapsi
Alessandra Mussolini.

torstai 22. helmikuuta 2007

Meppejä netissä

Tervehdys! On viikko kahdeksan ja minun aika ottaa haltuuni Suomen parhaan yhdistyksen, Jyväskylän Eurooppanuorten, blogi. Voisin aloittaa pikaisella esittäytymisellä. Olen Mikko Laakkonen, 23-vuotias yhteiskuntapoliitikko ja Eurooppa-intoilija. Joskus minulta kysytään, miksi en kritisoi Euroopan Unionia. Tähän olen vastannut, että kritisoin kyllä heti kun löydän siitä jotain vikaa. No, kyllähän Unionissa aitoja ongelmia on, mutta on se silti yksi potentiaalisimpia keksintöjä rauhan ja ympäristönsuojelun, sekä sosiaalisen- ja taloudellisen hyvinvoinnin luomiseksi.

Ajattelin tällä kertaa nostaa esille erään simppelin asian, nimittäin suomalaisten Euroopan parlamentin jäsenten kotisivut. Yhteiskunnallinen kehitys on edennyt jo siihen pisteeseen, että jopa
Paavo Väyrysellä on omat kotisivut netissä. Mepit lurittelevat sivuillaan kaikenlaisia loruja, lähinnä siitä mitä kaikkea hyvää ovat itse saaneet tehdyksi. Tämä on toki hieno homma ja informatiivista asiaa, mutta jos haluaa olla viimeisen päälle ykköstyyppi, täytyy tarjota vierailijalle jotain extraa. Alexander Stubbin sivulta löytyy erittäin aktiivinen blogi (vuoden alusta ainoastaan kaksi välipäivää) ja ehkä kaikkien aikojen sympaattisin ilmestys ikinä, Alexin ikioma EU-WebTV. Tätä lisää kiitos! Stubbin viidellä kielellä infoa pursuavat kotisivut ovat jo kauan kuuluneet vakkarivierailukohteisiini.

Lasse Lehtisen kotisivulta löytyy myös perusjutut, mutta myös liuta erittäin hauskoja Ilta-Sanomat+ -kolumneja. Niissä Lasse mm. esittelee parlamentin jäseniä sieltä omaperäisemmästä päästä ja pohtii lobbareiden suhdetta meppeihin. Uusimpana lisäyksenä juuri 60 vuotta täyttänyt Lehtinen on julkaissut Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorin JP Roosin tälle lähettämän "onnittelukirjeen". Onnitteluissa on karvas maku, mutta lukijalla on hymy herkässä. Entinen SKP:n mies Roos pistelee kunnolla menemään ja osansa saa niin Unioni, Lasse Lehtinen kuin meppikollega Alexander Stubbkin. Lehtinen onnistuu käsittelemään melkoisen asiattoman kirjeen huumorilla, mistä pisteet hänelle.

Enpä taida jatkaa tällä kertaa enempää. Palataan asiaan myöhemmin viikolla uuden teeman puitteissa. Mutta suosittelen kyllä meppien kotisivuilla käyntiä ja myös Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimiston sivuja.

perjantai 16. helmikuuta 2007

JEN - kuin itseesi sijoittaisit

Moi!

En ole viime aikoina enää ehtinyt osallistua toimintaan aktiivisesti, mutta on ollut mieltä ylentävää seurata järjestön huikeaa nousua yhdeksi Jyväskylän vetovoimaisimmista ja ammattimaisimmin johdetuista kansalaisjärjestöistä. Tammikuun 2007 töitä ulkomailla-luento keräsi lähes 200 osallistujaa, vaikka osallistujat eivät saaneet opintoviikkoja ja kahvitarjoiluun ei ollut erityisesti panostettu.

Kevät on alkanut ennennäkemättömissä merkeissä, ja jottei vauhti huimaisi päätä, on hyvä istahtaa hetkeksi alas ja miettiä miten tähän on tultu. Vanha aktiivi muistaa kuinka keväällä 2003 Anu Tokilan ja Tuomas Louhelan kanssa suunnittelimme Jyväskylän nuorisokonventtia. Eurooppanuoret oli tuolloin Jyväskylässä pari vuotta toiminut vain pöytälaatikko-organisaationa, mutta tuon tapahtuman suunnittelun ja onnistuneen toteutuksen myötä toiminta aktivoitui uudestaan. Toiminnalle oli selkeä tilaus, ja havaitsimme pian, että järjestö houkutteli uusia jäseniä ja yhteistyökumppaneita kuin hunaja kärpäsiä.

Ennen kuin huomasinkaan, olin muiden mukana Viron yleisradion suorassa lähetyksessä legendaarisella konferenssimatkalla, slovenialaisen kummikuljettajamme seurana Neste-rallissa tai ideoimassa maailmanvalloitusta puolalaisen ystävyysjärjestömme kanssa, puhumattakaan lukemattomista kerroista jolloin ohjasimme tapahtumiimme jonottavia ihmisvirtoja Eurooppa-päivän kansalaistapahtumissa, jaoimme Eurooppa-sarjakuvia lukiokiertueella tai suunnittelimme EU-boolia tai pitopöydän antimia. Eurooppanuorissa saadut kokemukset ovat avartaneet maailmankuvaani ja lisänneet sisältöä myös jokaiseen myöhempään työ- tai lomamatkaan ympäri Eurooppaa.

Järjestön ydintoiminta liittyy nuorison kiinnostuksen herättämiseen Eurooppa-asioista mukaan lukien sitoutumaton poliittinen aktiivisuus, ja toteutuksessa vain mielikuvitus on rajana. Viiniä ja patonkia-illat ovat yksi uusimmista innovaatioista tällä saralla ja ne todistavat, että järjestötoiminnassa sisältö ja viihde eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Huikean meiningin ohessa ymmärrys maailmasta ja tietoisuus poliittisesta päätöksenteosta kasvaa kuin huomaamatta. Toivottavasti noususuhdanne jatkuu ja esimerkiksi vaalipaneelin nimellä kulkeva 28.2. tapahtumamme houkuttelee lukuisia uusia kasvoja joukkoomme!

tiistai 6. helmikuuta 2007

Mainontaa ja opettelua

Moi!

Heti ensimmäiseksi täytyy mainostaa huomista Viiniä & Patonkia -iltaa alkaen klo 18 Lyhdyssä. Nimensä veroisesti keskustelutuokion alussa tarjoillaan maistiaisiksi punaviiniä sekä patonkia. Lämpimästi tervetuloa juttelemaan ja jakamaan kokemuksia eri kulttuureista!

Tämä ensimmäinen blogini jää nyt vähän tyngäksi, koska minulle tämä on aivan uutta. Opettelun merkeissä siis. Ne, jotka tuntevat minut lähemmin tietävät, että voisin aivan helposti tulla toimeen ilman mitään teknisiä laitteita. Tietokone edustaa siis minulle jotain hyvin vastenmielistä ja kauheaa -eli tekniikkaa. En tiedä onko, stereotyyppisesti, sukupuolellani vaikutusta tähän asiaan. Totuus kuitenkin on, että ilman näitä kaiken maailman koneita ei enää tahdo tulla toimeen. Kaikki asiat kulkevat koneiden kautta. Olemme tulleet niistä riippuvaisiksi.

Tähän loppuun haluaisin kertoa muutaman sanan viikon takaisista EU-bileistä, jolloin juhlittiin myös hallituksen vaihtumisen merkeissä. Ilta alkoi "virallisesti" klo 19, ja ihmisiä valui juhlapaikalle tasaiseen tahtiin. Tarjolla oli hyvää syömistä, millä tarkoitan nyyttärimeiningillä kasattua buffet-pöytää. Ruoka maittoi ja juoma vielä paremmin! Illan pimetessä ja tunnelman noustessa oli vuorossa vakioksi muodostunut avautumiskierros, jolloin kukin läsnäolleista JEN:läisistä sai tuoda julki ne mietteet, jotka sydäntä painoivat. Osansa saivat niin VR, ihmissuhteet kuin eräs nimeltä mainetsematon järjestökin. Viimeisen puheenvuoron käyttänyt viime vuoden puheenjohtaja Eve, kiteytti kauniisti sanoihinsa mistä JEN:ssä on loppujen lopuksi kyse -ihmisistä ja ystävyydestä. Lähdin illanvietosta noin klo 01.30, mihin asti tunnelma oli hyvä ja lämmin. Ajatusten vaihto ja tutustuminen uusiin ihmisiin olivat mielestäni tärkeinpiä asioita, jotka EU-bileistä jäivät mieleeni. Tämä oli kai bileiden perimmäinen tarkoituskin.

lauantai 3. helmikuuta 2007

Anna-Maria, vk 5

Jouduin kirjoittamaan nyt tähän kohtaan, koska olen unohtanut salasanani.

Ihmisoikeuskysymykset ovat lähellä sydäntäni, joten ajattelinkin puhua niistä. Viime vuosien kuumana perunana ovat olleet ihmisoikeudet monestakin syystä. Ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu hävyttömän paljon eri puolilla maailmaa. Mikään maa ei voi loistaa puhtaudellaan tässä asiassa. Ihmisoikeuksia voidaan loukata niin monilla tavoilla. Otan nyt esille Turkin ja mahdollisuuden siihen, että Turkki olisi jonain päivänä EU:n jäsen. Paljon kehitystä on tapahduttava ennen kuin olisin valmis antamaan hyväksyntäni sille. Turkki herättää minussa ristiriitaisia ajatuksia. Toisaalta voi hyvinkin olla, että Turkki voisi auttaa kristittyjä maita ja islaminuskoisia maita olemaan parempaa tulevaisuutta rakentavassa yhteistyössä keskenään. Ehkä vähitellen mahdollisuus uskon sotiin olisi vähäisempi kun yhtenäisyyden tunne olisi vahvempi. Loppujen lopuksi varmasti kaikki ihmiset tavoittelevat onnea elämässään. Tavoite on siis sama, mutta polut, jotka siihen johtavat voivat olla hyvinkin erilaiset. Tässähän se ongelma onkin erityisesti kun puhutaan uskontojen välisestä konfliktista. Toisaalta ajatellessani Turkkia minussa herää viha ihmisoikeusrikkomusten takia.

Jo yksistään lapsen oikeuksien rikkominen herättää minussa vihaa ja kun siihen lisätään aikuisiin kohdistetut ihmisoikeusrikkomukset niin viha kasvaa entisestään. Minua ärsyttää kovasti se, että ihmiset jaotellaan mielivaltaisesti kategorioihin, jaotellaan A- ja B-luokan ihmisiin. Tästä tavasta olisi syytä yrittää luopua. Tästä asiasta voisin puhua pitkäänkin ja ottaa uskonnollisen näkökulman mukaan, mutta en sitä nyt tee. Sanon vaan sen, että mielestäni Turkkia ei saa päästää EU:hun yhtään löysemmin ehdoin kuin muitakaan. En kiellä sitä etteikö Turkista voisi olla hyötyä EU:lle ja näin ollen etteikö sen kannattaisi olla jäsen. Varmasti EU-maista olisi hyötyä myös Turkille. Maanosamme vakauden kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää tulla paremmin toimeen islaminuskoisten kanssa. Olen sitä mieltä, että jos Turkissa esiintyvät heikkoudet pystytään korjaamaan kattavasti niin estettä jäsenyydelle ei ole kunhan tilanne säilyy hyvänä jatkossakin. EU-maissakin on toki ongelmia, mutta ne eivät ole samassa mittakaavassa kuin Turkin. EU:n alueella riittää työtä vielä tasa-arvon kohdalla, mutta toisaalta on niissä asioissa paljon jo tapahtunut edistystä. Ei kuitenkaan riittävästi, joten taisto jatkukoon.

Anna-Maria