Kouluun !

Vietän tällä hetkellä vaihtovuottani Pariisissa. Vaikka opiskelu suurine tuottavuusvaatimuksineen vie täällä suuren osan ajasta, olen ehtinyt tutustua paikallisiin Eurooppanuoriin. Oli hienoa huomata, että järjestössä toimimista oli luontevaa jatkaa myös täällä. Jen-aikoinani en ehtinyt koskaan kouluvierailulle asti, mutta täällä osallistuin kouluvierailuun joulukuussa. Keväämmällä on luvassa lisää ”interventioita” alueen kouluihin. Vierailukohteet ovat yhtä hyvin Pariisin lukioita kuin ZEP-alueiden kouluja, eli niin sanottuja positiivisen syrjinnän alueita, joiden lukioista ei perinteisesti ole ollut tietä hyviin oppilaitoksiin. Arvostetuimpiin oppilaitoksiin lukeutuvat Ranskassa yliopistojen sijasta grandes écoles:it.

Oma EU-tietämykseni ei ollut hurraa-huutoja nostattava yläasteella, eikä vielä lukion lopussakaan. Kaikkea EU:hun liittyvää opiskeltavaa leimasi usein suuri tylsyys. Monilla opettajilla ei tuntunut olevan oikein keinoja tehdä asioista mielenkiintoisia, ja oppikirjoissakin EU esitettiin jotenkin päälle liimattuna ilmiönä. Niin ikään EU:n käytännön merkitys jäi epäselväksi ja ainut asia, joka jollain tavalla muistutti EU:sta, oli jokin epämääräinen sana kuten kurkkudirektiivi.

Kun suunnittelimme kouluvierailuamme yhdessä ranskalaisen ja espanjalaisen eurooppanuoren kanssa, ajattelimme, että tilanne olisi jotakuinkin vastaava: nuorilla ei ole suurempaa kiinnostusta tai tietämystä EU:sta. Valmistelimme joukon varakysymyksiä, jotta kahden tunnin esitelmöinti sujuisi ongelmitta. Lukio, jossa pidimme oppitunnin sijoittui Pariisin lähiöön, pahamaineisen Saint-Denisin lähistöön. Mutta kuinka väärässä olimmekaan! Oppilaat olivat erittäin kiinnostuneita ja uskalsivat keskeyttää, jos eivät ymmärtäneet jotakin. Poikavaltaisessa, monikulttuurisessa luokassa esitettiin kiperiä kysymyksiä erityisesti oppituntimme aiheesta, aluepolitiikasta. En osaa sanoa, mikä tällä hetkellä on EU:n painoarvo lukion ja yläasteen opetussisällössä Suomessa, mutta lähiön lukiolaisille subsidiariteetti ei ollut vieras käsite ja he ymmärsivät heti huonosta piirroksestani huolimatta, mitä tarkoittaa alueellinen epätasa-arvo. Luokassa esitettiin myös kysymyksiä kuten ”Kuka pääsee tuollaiseen Erasmus-vaihtoon” tai ”Onko EU myös nuoria varten”. Tämä vahvisti kuvaani siitä, että monet kokevat itsensä ulkopuolisiksi, vaikka osaisivat luetella EU:n toimielimet ja päätöksentekokaaviot ulkoa. Ainakaan lähiön lukiolaiselle ei ole selvää, että EU haluaisi rahoittaa juuri hänen opintojaan ulkomailla. Vanha klisee tiedotuksen parantamisen tarpeesta on siis paikallaan.

Täällä kouluvierailut järjestetään ottamalla yhteyttä opettajiin, jotka voivat ”tilata” haluamansa teeman mukaisen oppitunnin. Samalla usein eri maalaiset oppitunnin pitäjät kertovat itsestään ja opinnoistaan sekä maastaan. Oman vierailuni perusteella uskallan väittää, että nuorten on helppo omaksua tietoa EU:sta toisilta nuorilta. Ylipäätään konkreettisen esimerkin tarjoaminen tekee oppimisesta helpompaa. Kun nuoret kysyivät, onko joku maksanut vierailustamme, vastasin, että EU:n rahoilla ollaan kyllä paikalle saavuttu Erasmus-vaihdon kautta, mutta itse kouluvierailut ovat tietysti maksuttomia.

Miksi kouluvierailut ja ylipäätään EU:hun tutustuminen ovat sitten tärkeitä asioita? Siksi, että vain tietämyksen kautta voi tulla kiinnostus: vieraat asiat koetaan usein hankaliksi ja vastenmielisiksi. Eurobarometreissä itsensä ensisijaisesti eurooppalaisiksi kokevien määrä on perinteisesti ollut useimmissa maissa alhainen. Euroopan unionin kansalaisuus tarjoaa kuitenkin monia mahdollisuuksia, ja niistä kaikkien on oikeus tietää.

Vielä lopuksi kannustan oman kokemukseni perusteella kaikkia Eurooppaan vaihtoon lähteviä tutustumaan paitsi paikallisiin eurooppalaisiin myös paikallisiin Eurooppa-nuoriin. Moniin mielenkiintoisiin tapahtumiin rekrytoidaan osallistujia juuri Eurooppa-nuorten kautta. Esimerkiksi ensi viikolla Strasbourgissa europarlamentaarikot ja kymmenet median edustajat kuuntelevat, mitä meillä nuorilla aikuisilla ja nuorilla on sanottavana Euroopan unionista. Juuri tällaisia tilaisuuksia tarvitaan tuomaan kaukaisilta tuntuvat asiat kaikkien kiinnostuneiden lähelle. Toisaalta hyväksyttävää on sekin, ettei EU kiinnosta, mutta mahdollisuuksia kiinnostua on tarjottava.