Jyväskylän Eurooppanuoret ry:n jokakeväinen ekskursio Helsinkiin on taas takanapäin ja excuilijat täynnä uutta tietoutta, hienoja kokemuksia sekä uusia ideoita. Saattoipa jollain herätä kiinnostus vaikkapa työharjoittelumahdollisuuksia koskien. Tässä melko pitkä oppitunti excuvierailuista Sisäasiainministeriöön ja Valtioneuvostoon. Sisäasiainministeriön ja Saksan suurlähetystön vierailut olivat päällekkäin, joten tuossa vaiheessa porukka jakautui kahtia. Excu kokosi yhteen paljon jeniläisiä, muita vierailukohteista kiinnostuneita sekä pääkaupunkiimme tutustuvia vaihtareita. Toivottavasti matka innoitti mukana olleita osallistumaan Jenin toimintaan muutenkin. Ja sitten asiaan, eli XQ”tiivistelmään”…
Sisäasiainministeriön siviilikriisinhallinnan rekrytointiosaston tarkastaja Eija-Liisa Borjenström toivotti Jyväskylän Eurooppanuorten excuilijat kahvin ja croissantin merkeissä tervetulleiksi. Kahden tunnin aikana saimme kuulla neljä mielenkiintoista puolen tunnin esitystä yhdessä Helsingin vanhimmista ja historiallisista rakennuksista, 1890-luvulla valmistuneessa Säätytalossa, joka on yksi Valtioneuvoston ministereiden ja alivaltiosihteerien käytössä olevista edustustiloista. Saimme kuulla, että virkamiehet eivät sittenkään ole harmaita eikä heidän työnsä ole pelkkää tiukkaa yksin puurtamista vaan yhteistyö on yksi tärkeimmistä elementeistä.
Sisäasiainministeriön siviilikriisinhallinnan rekrytointiosaston tarkastaja Eija-Liisa Borjenström toivotti Jyväskylän Eurooppanuorten excuilijat kahvin ja croissantin merkeissä tervetulleiksi. Kahden tunnin aikana saimme kuulla neljä mielenkiintoista puolen tunnin esitystä yhdessä Helsingin vanhimmista ja historiallisista rakennuksista, 1890-luvulla valmistuneessa Säätytalossa, joka on yksi Valtioneuvoston ministereiden ja alivaltiosihteerien käytössä olevista edustustiloista. Saimme kuulla, että virkamiehet eivät sittenkään ole harmaita eikä heidän työnsä ole pelkkää tiukkaa yksin puurtamista vaan yhteistyö on yksi tärkeimmistä elementeistä.
Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin oli tarkoitus osallistua vierailullemme sisäasiainministeriössä, mutta hän ei päässyt paikalle ylimääräisen presidentin esittelyn ja uuden ulkoministerin nimeämistilaisuuden takia. Astrid Thorsin EU-asioista vastaava erityisavustaja, yhteiskuntatieteilijä Beggy Heikkinen pääsi onneksi paikalle tuomaan ministerin terveiset Jyväskylän Eurooppanuorille sekä esittelemään kuulijoille ministerin ja erityisavustajan vaativia töitä. Thorsilla on myös toinen erityisavustaja, maahanmuuttoasioista vastaava Thomas Bergman sekä eduskunta-avustaja Fredrika Wikström. Ministerin työ sisältää Heikkisen mukaan muun muassa kahdeksaan ministerivaliokuntaan ja –työryhmään sekä Euroopan neuvoston kahteen neuvostoon osallistumisen, yhteistyön median kanssa (=mm. hihasta nykimistä Eduskunnassa, jolloin edellytetään pikaisia kommentteja medialle), puheita seminaareissa, artikkeleiden kirjoittamista, matkustusta sekä paljon muuta. Sisäasiainministeriössä hänen vastuulleen kuuluvat maahanmuutto-osastolle ja oikeusyksikön yhdenvertaisuusvastuualueelle kuuluvat asiat sekä vähemmistövaltuutetun toimistoa ja syrjintälautakuntaa koskevat asiat. Thors on myös ministeri valtioneuvoston kansliassa, ministeri oikeusministeriössä sekä kansanedustaja. Puolueen sisäisiä työryhmiä ja istuntoja ei siis sovi unohtaa. Laajan asiaskaalan hallinta ja asiantuntemus on ministerin tehtävissä tärkeää. Avustajat ovat suuressa roolissa ministerin työssä. Ministerin työtä koskien lehdistö ja muut tahot ottavat yhteyttä useimmiten erityisavustajiin, jotka välittävät tiedon ministerille. Erityisavustajat toimivat myös kontaktina ministerin ja EU-sihteeristön välillä. EU-kysymyksissä EU-sihteeristö on tärkein valmisteleva elin. Erityisavustajat valmistelevat puheita ja kokouksia, tekevät selvitystyötä (=kalastavat tietoa virkamiehiltä) sekä ovat paikalla edustamassa ministeriä erilaisissa tapahtumissa joihin ministeri itse ei pääse.
Kansainvälisten asioiden yksikön ylitarkastaja, juristi Maija Ahokas tuli tuomaan meille nuoren virkamiehen näkökulmaa sisäasiainministeriössä työskentelemistä koskien. Ahokas kertoi sisäasiainministeriön olevan neljäs ministeriö, jossa hän työskentelee. Sisäasiainministeriössä on neljä osastoa, joista yksi on liikkuvainen KV-yksikkö. Yksikön tehtävänä on hoitaa Sisäasiainministeriön siviilikriisinhallintaan liittyviä vastuita. Yksikön tehtäviin kuuluu muun muassa EY-tuomioistuimen asioiden valmistelun koordinointi ja EU-asiakirjahallinnon pyörittäminen. Ahokkaan mukaan yksi työn parhaimpia puolia on työn sosiaalisuus ja yhteydenpito eri ministeriöiden kanssa.
KV-yksikön hallitussihteeri, juristi Tommi Viljanen kertoi presentaationsa alussa omasta työhistoriastaan. Hän on ollut puolustusvoimien juristina sekä asiantuntijana kriisialueilla Bosniassa, Makedoniassa ja Sri Lankassa ennen asettumistaan Suomeen Sisäasiainministeriön virkamieheksi. Siviilikriisinhallintatehtävät jakaantuvat Suomessa kahden ministeriön kesken. Ulkoasiainministeriö päättää, mihin kriisinhallintaoperaatioon siviilihenkilöstöä lähetetään ja kuinka paljon henkilöstöä lähetetään. Sisäasiainministeriö vastaa Suomessa siviilikriisinhallinnan kansallisten valmiuksien ylläpitämisestä, kehittämisestä ja koordinoinnista sekä Suomen kansainvälisiin siviilikriisinhallinnan tehtäviin lähettämien asiantuntijoiden rekrytoinnista. Kuopiossa sijaitseva Pelastusopiston Kriisinhallintakeskus kouluttaa kriisialueille lähteviä asiantuntijoita. Rekrytointia tukevana ensisijaisena apuvälineenä käytetään ministeriön ylläpitämää asiantuntijarekisteriä (http://www.vn.fi/). Tehtävien palkkaus perustuu tehtävän vaativuuteen ja vaihtelee 4 000-10 000 euron välillä. Lähiaikoina Suomi on lähettämässä noin 60 eri alojen asiantuntijaa Kosovoon. EU:n tämänhetkisiä tavoitteita siviilikriisinhallintaa koskien ovat Viljasen mukaan siviilikriisinhallinnan vahvistaminen ja nopean toiminnan (CRT) kehittäminen.
Kansainvälisten asioiden yksikön tekninen asiantuntija, yhteiskuntatieteilijä ja poliisi Kalle Kekomäki oli valmistellut esityksen, joka käsitteli EU-asioiden valmistelua ja koordinointia Sisäasiainministeriössä. Kekomäen mukaan Sisäasiainministeriössä toiminta on tehokasta, nopeaa ja käsiteltävät asiat vaihtuvat usein, toisin kuin monissa muissa ministeriöissä. Kyllästymisestä ei siis varmaankaan ole vaaraa. Virkamiehet käsittelevät erilaisia asioita ja ottavat selvää asiantuntijoilta mitä kaikkea niihin liittyy. Virkamiehiltä asia siirtyy työryhmille, joiden käsittelyn jälkeen asia siirtyy Coreperin (koostuu jäsenvaltioiden suurlähettiläistä EU:ssa) tai komiteoiden käsittelyyn. Viimeinen pysäkki asian käsittelyä koskien on Euroopan neuvosto. EU:ssa sanaisen arkkunsa avaavan suomalaisen virkamiehen kommentti käsitetään aina Suomen näkökulmana käsiteltävään asiaan, joten ennen puheita asiat on pyöritelty moneen kertaan, monen eri ihmisen kautta kiertäneillä papereilla. Kekomäen mukaan Suomen virkamiehistöstä suurin osa sijaitsee Helsingissä. Toisaalta tällä viikolla on uutisoitu, että alueellistamispolitiikan mukaan ministeriöiden työpaikkoja siirretään pääkaupunkiseudulta muualle Suomeen vielä ainakin 800. Halutessaan virkamiesuralle, yhtenä vaihtoehtona voisi olla hakeutuminen esimerkiksi ministeriöön korkeakouluharjoitteluun. Urapolku avautuu Kekomäen mukaan tehokkaimmin kokemuksen kautta. Sisäasiainministeriössä on paljon juristeja ja yhteiskuntatieteilijöitä, mutta myös muiden alojen asiantuntijoita on eri tehtävissä.
Valtioneuvoston (VNEUS) vierailu sijoittui excumme iltapäivään. Tapasimme EU-sihteeristöstä (EUS) EU-asiantuntija, ”entinen Jenin jäsen” Akseli Koskelan, EU-asiantuntija Elina Saarimaan sekä EU-erityisasiantuntijat Hanna Perälän ja Merja Turusen. Saarimaa aloitti mielenkiintoisen session kertomalla omasta koulutus- ja työhistoriastaan. Helsingin yliopiston valtio-opin opiskelujen aikana hän on ollut Wienin suurlähetystössä CIMO:n harjoittelijana sekä EU-sihteeristössä korkeakouluharjoittelijana. Harjoittelujen jälkeen hän kirjoitti gradunsa valmiiksi, jonka jälkeen hänet valittiin EU-asiantuntijaksi EU-sihteeristöön. Koskela on myös lukenut valtio-oppia ja ollut Tokiossa EU-politiikkaa koskevassa projektissa CIMO:n harjoittelijana sekä keväällä 2007 kolmen kuukauden korkeakouluharjoittelussa Ulkoministeriössä. Hänkin on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi ja työskentelee nyt EU-sihteeristössä.
Koskelan presentaation mukaan EU politiikkaa valmistellaan erilaisissa työryhmissä. EU-sihteeristö yrittää saada kehitettyä yhden yleisen kannan ja toimia sen kannan mukaan (ministeriöillä on erilaisia kantoja). Ministeriöitä on 12 kappaletta sekä EU-jaostoja 34 kappaletta, joista kaikissa EU-sihteeristö on jäsenenä. EU-sihteeristössä on 22 työntekijää, jotka hoitavat EU:n yleiseen kehittämiseen liittyviä tehtäviä. Koskela kertoi myös Suomen kantojen valmistelusta Euroopan neuvostoa varten. EU-sihteeristö, ministeriöt ja EU-edustusto muodostavat Suomen kannan käsiteltävään asiaan. Koskela ja Saarimaa totesivat töidensä hyvistä ja huonoista puolista seuraavasti: ”Aina on kova kiire, mutta toisaalta on paljon uusia haasteita ja mielenkiintoista. Pysymme kärryillä monen eri asian suhteen, eli voimme sanoa olevamme generalisteja. Työmme on sellaista, että hypimme asioista toiseen nopeasti, esimerkiksi geenimuunnellusta maissista Irakin sotaan.”
Merja Turunen ja Hanna Perälä kertoivat ilmasto- ja energiasopimusten kunnianhimoisista tavoitteista, joihin EU:n valtionpäämiehet sitoutuivat vuoden 2007 maaliskuun Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Strategian ensimmäinen aikahorisontti on asetettu vuoteen 2020, johon mennessä EU on sitoutunut nostamaan uusiutuvan energian osuuden noin kolminkertaiseksi 20 prosenttiin, liikenteen biopolttoaineiden osuuden 10 prosenttiin sekä vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Eri jäsenmaille on määritelty erilaiset tavoitteet. Suomen osalta vuoteen 2020 mennessä kasvihuonekaasujen vähennysten tulisi olla 16 %, uusiutuvan energian käytön tulisi olla 38 % (nykyään 28,5 %) ja 10 % liikenteen polttoaineista tulisi olla biopolttoaineita. Suomessa strategian valmistelua johtaa hallituksen ilmasto- ja energiapolitiikan ministerityöryhmä, jonka puheenjohtajana toimii elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen. Aiheesta keskustellaan aika ajoin Euroopan neuvostossa, koska kyseessä on tärkeä asia.
Kiitokset Sisäasiainministeriölle, Valtioneuvostolle ja Saksan suurlähetystölle mielenkiintoisista vierailuista Jyväskylän Eurooppanuorten puolesta!
Kansainvälisten asioiden yksikön tekninen asiantuntija, yhteiskuntatieteilijä ja poliisi Kalle Kekomäki oli valmistellut esityksen, joka käsitteli EU-asioiden valmistelua ja koordinointia Sisäasiainministeriössä. Kekomäen mukaan Sisäasiainministeriössä toiminta on tehokasta, nopeaa ja käsiteltävät asiat vaihtuvat usein, toisin kuin monissa muissa ministeriöissä. Kyllästymisestä ei siis varmaankaan ole vaaraa. Virkamiehet käsittelevät erilaisia asioita ja ottavat selvää asiantuntijoilta mitä kaikkea niihin liittyy. Virkamiehiltä asia siirtyy työryhmille, joiden käsittelyn jälkeen asia siirtyy Coreperin (koostuu jäsenvaltioiden suurlähettiläistä EU:ssa) tai komiteoiden käsittelyyn. Viimeinen pysäkki asian käsittelyä koskien on Euroopan neuvosto. EU:ssa sanaisen arkkunsa avaavan suomalaisen virkamiehen kommentti käsitetään aina Suomen näkökulmana käsiteltävään asiaan, joten ennen puheita asiat on pyöritelty moneen kertaan, monen eri ihmisen kautta kiertäneillä papereilla. Kekomäen mukaan Suomen virkamiehistöstä suurin osa sijaitsee Helsingissä. Toisaalta tällä viikolla on uutisoitu, että alueellistamispolitiikan mukaan ministeriöiden työpaikkoja siirretään pääkaupunkiseudulta muualle Suomeen vielä ainakin 800. Halutessaan virkamiesuralle, yhtenä vaihtoehtona voisi olla hakeutuminen esimerkiksi ministeriöön korkeakouluharjoitteluun. Urapolku avautuu Kekomäen mukaan tehokkaimmin kokemuksen kautta. Sisäasiainministeriössä on paljon juristeja ja yhteiskuntatieteilijöitä, mutta myös muiden alojen asiantuntijoita on eri tehtävissä.
Valtioneuvoston (VNEUS) vierailu sijoittui excumme iltapäivään. Tapasimme EU-sihteeristöstä (EUS) EU-asiantuntija, ”entinen Jenin jäsen” Akseli Koskelan, EU-asiantuntija Elina Saarimaan sekä EU-erityisasiantuntijat Hanna Perälän ja Merja Turusen. Saarimaa aloitti mielenkiintoisen session kertomalla omasta koulutus- ja työhistoriastaan. Helsingin yliopiston valtio-opin opiskelujen aikana hän on ollut Wienin suurlähetystössä CIMO:n harjoittelijana sekä EU-sihteeristössä korkeakouluharjoittelijana. Harjoittelujen jälkeen hän kirjoitti gradunsa valmiiksi, jonka jälkeen hänet valittiin EU-asiantuntijaksi EU-sihteeristöön. Koskela on myös lukenut valtio-oppia ja ollut Tokiossa EU-politiikkaa koskevassa projektissa CIMO:n harjoittelijana sekä keväällä 2007 kolmen kuukauden korkeakouluharjoittelussa Ulkoministeriössä. Hänkin on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi ja työskentelee nyt EU-sihteeristössä.
Koskelan presentaation mukaan EU politiikkaa valmistellaan erilaisissa työryhmissä. EU-sihteeristö yrittää saada kehitettyä yhden yleisen kannan ja toimia sen kannan mukaan (ministeriöillä on erilaisia kantoja). Ministeriöitä on 12 kappaletta sekä EU-jaostoja 34 kappaletta, joista kaikissa EU-sihteeristö on jäsenenä. EU-sihteeristössä on 22 työntekijää, jotka hoitavat EU:n yleiseen kehittämiseen liittyviä tehtäviä. Koskela kertoi myös Suomen kantojen valmistelusta Euroopan neuvostoa varten. EU-sihteeristö, ministeriöt ja EU-edustusto muodostavat Suomen kannan käsiteltävään asiaan. Koskela ja Saarimaa totesivat töidensä hyvistä ja huonoista puolista seuraavasti: ”Aina on kova kiire, mutta toisaalta on paljon uusia haasteita ja mielenkiintoista. Pysymme kärryillä monen eri asian suhteen, eli voimme sanoa olevamme generalisteja. Työmme on sellaista, että hypimme asioista toiseen nopeasti, esimerkiksi geenimuunnellusta maissista Irakin sotaan.”
Merja Turunen ja Hanna Perälä kertoivat ilmasto- ja energiasopimusten kunnianhimoisista tavoitteista, joihin EU:n valtionpäämiehet sitoutuivat vuoden 2007 maaliskuun Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Strategian ensimmäinen aikahorisontti on asetettu vuoteen 2020, johon mennessä EU on sitoutunut nostamaan uusiutuvan energian osuuden noin kolminkertaiseksi 20 prosenttiin, liikenteen biopolttoaineiden osuuden 10 prosenttiin sekä vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Eri jäsenmaille on määritelty erilaiset tavoitteet. Suomen osalta vuoteen 2020 mennessä kasvihuonekaasujen vähennysten tulisi olla 16 %, uusiutuvan energian käytön tulisi olla 38 % (nykyään 28,5 %) ja 10 % liikenteen polttoaineista tulisi olla biopolttoaineita. Suomessa strategian valmistelua johtaa hallituksen ilmasto- ja energiapolitiikan ministerityöryhmä, jonka puheenjohtajana toimii elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen. Aiheesta keskustellaan aika ajoin Euroopan neuvostossa, koska kyseessä on tärkeä asia.
Kiitokset Sisäasiainministeriölle, Valtioneuvostolle ja Saksan suurlähetystölle mielenkiintoisista vierailuista Jyväskylän Eurooppanuorten puolesta!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti