Suomi keväisen Euroopan areenoilla

Varma merkki keväästä ovat jääkiekon maailmanmestaruuskisat. –Hyvä Suomi! Taistelun tauottua jääkiekkokaukaloissa Suomen –ja koko Euroopan– katseet siirtyvät Venäjälle, jossa Euroopan maat (Georgiaa lukuun ottamatta) taistelevat ehkäpä koko Euroopan arvostetuimmasta kulttuuripalkinnosta, Euroviisujen voitosta, jota viimeksi saatiin juhlia Helsingissä, Euroopan henkisessä kulttuurikeskuksessa vuonna 2006, kun Lordin monsterit toivat voiton ensi kertaa Suomelle. Samaan aikaan, kun Euroopan kansat syytävät ropojaan euroviisujen kännykkä-äänestyksiin, jää eurovaalien äänestysprosentti kerta toisensa jälkeen alle 50 %. Miten on mahdollista, että Suomen ja monen muun Euroopan valtion kansalaiset, käyttävät äänivaltaansa ahkerammin laulukilpailun voittamiseen, kuin Euroopan laajuisen edustuksellisen demokratian ylläpitämiseen? Miksi Suomen, ja monen muun Euroopan valtion kansalaiset jättävät väliin mahdollisuuden vaikuttaa siihen, ketkä heitä Euroopan Unionissa edustavat? Kun Suomen kansalaisilta kysytään, ketkä ovat Suomessa ehdolla Euroopan Unionin Parlamenttiin, vain noin puolet kansasta pystyy nimeämään europarlamenttiedustajan, kun taas Suomen euroviisuedustajan tietää suurin osa kansasta. Äänestysprosentti europarlamenttivaaleissa on laskenut ensimmäisistä vaaleista lähtien. Kansalaiset kokevat Euroopan Unionin etäiseksi, yhteistä eurooppalaista identiteettiä Euroopan Unionin integraation syvenemisestä huolimatta ei ole syntynyt.

Eurooppalaisen Suomen ja Eurooppanuorten tavoitteena onkin levittää tietoisuutta Euroopan Unionista ja meihin kaikkiin vaikuttavista tulevista tapahtumista, ja rohkaista ihmisiä kysymään, väittelemään unionin hyödyistä ja haitoista, ottamaan selvää ja keskustelemaan kysymyksistä ja asioista, jotka vaikuttavat suoraan tai epäsuoraan kaikkien unionin kansalaisten elämään. Tarkoituksena on tehdä Euroopan Unioni tutummaksi ja rohkaista ihmisiä tutustumaan meidän Eurooppaamme. Seuraavaa yhteistä tapahtumaamme, Eurooppa-päivää, vietetään tänä viikonloppuna, 09.05.09. Se symboloi Euroopan Unionia, kuten tekevät myös unionin lippu, hymni, tunnuslause (”Moninaisuudessaan yhtenäinen”) ja EMU:n alueella yhteinen rahayksikkö, euro. Eurooppa-päivän tarkoituksena on tuoda unionia lähemmäksi kansalaisia ja lähentää unionin kansoja. Tänä vuonna Eurooppa-päivän teemat liittyvät europarlamenttivaaleihin ja Euroopan luovuuden ja innovoinnin teemavuoteen. Myös Jyväskylässä vietetään Eurooppa-päivää: Keski-Suomen Eurooppatiedotus, Eurooppalainen Keski-Suomi ja Jyväskylän Eurooppanuoret järjestävät yhteistyössä Jyväskylän kävelykadulla Eurooppa-päivänä kaikenlaista puuhastelua. Kesällä on vuorossa seuraavat Euroopan Parlamentin jäsenten vaalit, jotka järjestetään Suomessa 7.6.2009. Suomesta valitaan 13 jäsentä Euroopan Parlamenttiin, joten muistakaa äänestää, jotta unionia voisi kehittää juuri teidän haluamaanne suuntaan!

Vaikka Unioni onkin koettu etäiseksi, keräävät tietyt tapahtumat, kuten Euroviisut, Euroopan kansat yhteen. Euroviisut ovat suurelle osaa maanosaamme eurooppalaisia yhdistävä ja yhteishenkeä synnyttävä tapahtuma, ja äänestyskäyttäytymis-kritiikistäni huolimatta, pidän sitä erittäin tärkeänä yhteishengen, yhteisen eurooppalaisuutemme luomisessa. Yhteiset musiikki-, tanssi- ja urheilutapahtumat ovat olennaisia yhteenkuuluvuuden ja yhteishengen synnyttämisessä –jo antiikin kreikkalaiset käyttivät urheilua ja musiikkia hyväkseen luodakseen yhtenäisyyttä kansalaisten keskuuteen: Olympos-vuoren urheilukisat toivat kansalaiset yhteen synnyttäen yhteenkuuluvuutta kansalaisten keskuudessa ja sodankäynnissä kreikkalaisten falangit ylläpitivät yhtenäistä kilpimuuria musikaalisten huutojen tahtiin, joka nostatti yhteishenkeä ja sotatahtoa. Yhdessä tekeminen ja yhdessä oleminen synnyttävät tunnesiteitä ja luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Minusta meidän tulisikin lisätä monikulttuurisuutta ja järjestää enemmän yhteisiä, koko Euroopan Unionia yhdistäviä tapahtumia lisätäksemme yhteenkuuluvuuttamme Euroopan Unionissa ja luodaksemme yhteisen eurooppalaisen identiteetin, jottei Euroopan Unionia enää koettaisi etäiseksi.Joten suunnatkaamme kaikki lähimmällä risteilyaluksella kohti Manner-Eurooppaa samalla euroviisuja karaokessa hoilaten!

Zanna

Kevät

Hei kaikille,

Kevät on saapunut tänne Pohjolaankin ja Jyväskylän Eurooppanuorten mieliin! Tapahtuma vastaavilla riittää huisketta jatkossakin! Keskiviikkona on viihdyttävän rento eurovaalipaneeli- ilta ravintola Ilokiven yläkerrassa kello 20 alkaen! Paikan päälle on tulossa loistava edustus eri puolueilta ja saamme varmasti nauttia viihdyttävästä illasta! Tervetuloa paikan päälle katsastamaan meininki ja tivaamaan tiukkoja kysymyksiä ehdokkailta! Eurooppa-päivää juhlistetaan 9.5 ja rakkaaseen Jyväskylään saamme vierailemaan myös Eurooppalaisen Suomen vaalibussin 26.5 asema-aukiolle. Tavattavissa on eurovaaliehdokkaita sekä saatavilla runsaasti materiaalia ja tietoa puolueista ja Eurooppalaisen Suomen esittelyä!

Kulunut toimintavuosi on ollut antoisa ja kiireinenkin. Viiniä ja patonkia - illat sekä muiden tapahtumien järjestäminen vaatii paljon valmisteluja ja tausta työtä ennen kuin pääsee nauttimaan itse tapahtumasta. Hyvällä tiimillä on kuitenkin mukava tehdä työtä! Toimeliasta ja iloista kevättä kaikille ja tervetuloa ottamaan osaa Jyväskylän Eurooppanuorten toimintaan!

Johanna

Niin tai näin – aina väärin päin?

Kuluttajalla on nykyään joka paikassa paljon valintoja tehtävänään: ostaisiko luomuruokaa vai ”normaalia”, reilua kauppaa vai halpisversiota, suomalaista vai espanjalaista, käyttääkö bussia vai omaa autoa, matkustaako ulkomaille lentäen vai junalla jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja laajentaa koskemaan eri elämänalueista. Valikointi tapahtuu entistä useammin ilmastonmuutos ja maailman rajalliset luonnonvarat silmällä pitäen. Toisaalta vaakakupissa painaa raha ja oma viitseliäisyys. Onhan paljon helpompi istua oman auton rattiin kuin kyttäillä bussiaikatauluja ja kaupassa halvempi tuote on mukavampi viedä kassalle kuin ekologisemmin tuotettu kalliimpi versio.

Ei kuitenkaan riitä, että tekisi valinnan esimerkiksi luomun ja tavallisen ruoan välillä tai suomalaisen ja ulkomaalaisen välillä. Sen sijaan on otettava huomioon tuotteen koko elinkaari vaihe vaiheelta kaupan hyllylle asti. Tästä hyvänä esimerkkinä on tämän päivän Helsingin Sanomissa ollut tomaattien vertailu. Tomaatteihin liittyy mitä erilaisimpia arvoja, joiden väliltä kuluttajan on valittava itselleen parhaiten sopiva. Olisihan kiva kannattaa kotimaista tuotantoa, mutta jos sen hiilijalanjälki on kymmenkertainen espanjalaiseen kaveriinsa verrattuna, niin kumpaa kannattaa ostaa?

Tämän päivän Helsingin Sanomissa kirjoitettiin myös siitä, että suomalaisten halut torjua ilmastonmuutosta omilla teoillaan on vähentynyt vuoden takaiseen verrattuna. Tutkimuksen mukaan yksi selitys vähentyneisiin ilmastonmuutoksen hillitsemishaluihin voi olla se, ettei ilmastonmuutosta pidetä enää yhtä suurena uhkana kuin ennen. Siihenkin on alettu tottua. Voisiko olla, että ihmiset kyllästyvät joka tuutista tulevaan ilmastonmuutoskysymykseen ja tuntevat itsensä voimattomiksi laman vielä painaessa päälle? Toinen motivaation heikentäjä voisi olla se, että motivaatio loppuu, kun tuloksia ei näy missään. Miten ihmiset saisi sitoutettua asiaan, jonka vaikutuksia he eivät näe, eivätkä vaikutukset juurikaan näy heidän elinaikanaan?

Pitää siis miettiä hiili-, vesi ja koko ekologista jalanjälkeä. Kuinka monta maapalloa tarvittaisiin, jos jatkaisin kulutustottumisiani kuten tähänkin asti? Auttaako jos pihistän sähköstä ja kierrätän, vaikka matkustan useita kertoja vuodessa ulkomaille? Siitähän ne suurimmat päästöt tulevat. Mutta jos lopettaa matkailun, niin turismista elävät ihmiset ja maat jäävät ilman tuloja. Toisaalta patistetaan kuluttamaan mitä houkuttelevimmilla mainoslauseilla, toisaalta muistutetaan kuluttamisen seurauksista. Noidankehä on loputon ja syitä huonolle kuluttamisen aiheuttamalle omalletunnolle ei ole vaikea löytää.

Suomalaisen ekologista jalanjälkeä muihin maihin verrattuna kasvattaa kylmä ja harvaan asuttu maamme. Se ei ole ekologisesti tehokasta, joten onneksi meitä ei ole kovin paljoa täällä pallolla. Sen suurempaa ahdistusta asiasta ei kannata itselleen hankkia (vaikka se helppoa olisikin), sillä yksittäinen ihminen ei voi pysäyttää ilmastonmuutosta. On kuitenkin hyvä tiedostaa asia ja mahdollisuuksien mukaan vaikuttaa omiin elämäntapoihin ja ostotottumuksiin sekä tietysti valistaa asiaan perehtymättömiä arjen valintojen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen. Vaikutuksiltaan suurempia muutoksia odotetaan maiden hallituksilta ja kansainväliseltä yhteistyöltä. Toivottavasti niiden motivaatio ei lopu yhtä nopeasti kuin meidän suomalaisten.

Sveitsi, työ ja tasa-arvo

Jälleen on aika raportoida täältä elitististen porvarien Mekasta. Maailma muuttuu - Sveitsikin liittyi lopulta Schengen-alueeseen joulukuussa ja äänesti helmikuussa jatkoa työvoiman vapaalle liikkuvuudelle EU-maiden kanssa. Sveitsiläisen pankkitilin turva ei ole enää rikkomaton, ja lisäksi ulkomaalaiset miljonäärit joutuvat, ressukat, ensi vuonna muuttamaan Zürichistä maaseudulle verohelpotusten perässä. Ei tämä maa silti vielä EU-satelliitiksi ole muuttumassa.

Edellisillä kerroilla (2.9.2007 ja 7.2.2008) on sivuttu maahanmuuttoa ja työaikoja, päätöksentekojärjestelmää ja taloustilannetta. Tällä kertaa lähdetään liikkeelle tasa-arvokysymyksistä.

Suomalaisessa mediassa esitettäviä kommentteja tasa-arvosta, vanhempainvapaista ja kotiäideistä on mielenkiintoista seurata. Joku kaiketi valtion elättinä asiaa tutkinut dosentti möläytti taas hiljattain, että Suomessa pitäisi saada työssä käyvien naisten palkan suhde miesten palkkaan lähemmäksi "eurooppalaista keskiarvoa". Tähän on helppo ratkaisu: pakotetaan kaikki matalapalkkaiset naiset jäämään kotiin ja kas, ongelma on ratkaistu.

Vakavasti puhuen Suomessa ollaan tasa-arvokysymyksissä huimasti edellä useita muita maita siinä mielessä, että vaihtoehtoja on ja esimerkiksi lapsiperheille kaadetaan rahaa ja tukea kaikkia mahdollisia kanavia pitkin: on pitkät vanhempainvapaat, kuntien rahoittama päivähoitojärjestelmä, kotihoidontukea, lapsilisää, kouluruokailua, ja tyypillinen suomalaisäiti on ehkä kotona 1-3 vuotta ja palaa täysipäiväisiin töihin sen jälkeen.

Sveitsissä, jos joskus lähempänä neljääkymmentä lapsi on mahdollista hankkia, äiti on kotona lapsen syntymän jälkeen ehkä 4-8 kuukautta, jos aikoo vielä palata töihin 14 viikon äitiyslomilta. Seuraavat 15 vuotta menevät joko kotona tai osapäivätöissä. Tämä ei ole niinkään arvoperusteinen valinta tai miehen sanelema päätös kuin käytännön pakko tässä yhteiskunnassa, jossa lasten oletetaan tulevan esikoulusta tai koulusta 2 tunniksi kotiin syömään ja kunta ei maksa päivähoitoa.

Suomessa on sosialidemokratioille tyypillisempi malli: lapset laitokseen ja naiset töihin, Sveitsissä vanhoillinen "lapset ja naiset kotiin"-malli. En ota kantaa kumpi on parempi, mutta Suomessa ei yleisesti tunnuta käsittävän missä määrin perheellisten naisten työnteko tapahtuu ja mahdollistetaan yhteiskunnan subventoimana ja miten paljon se lisää myös tasa-arvoa. Toisaalta, eipä sitäkään kukaan kyseenalaista onko tämä aina järkevää.

Asia havainnollistuu, jos mietitään, kuinka moni äiti menisi töihin ja millä palkalla, jos Suomessa jokaisen lapsen päivähoidosta vanhemmat maksaisivat kunnalle kustannusten mukaisesti 700 euroa/kk/lapsi ja tarhapaikoista saisi tapella mieluiten jo ennen raskausaikaa.

Työuran pidentäminen

Toinen tähän liittyvä Suomessa otsikoihin noussut aihe on työurien pidentäminen ja työväestön lisääminen tulevaisuudessa. Lapsiperheitä tukemalla toki saadaan lisää nuoria kansalaisia, mutta huoltosuhteen kannalta olennaista on vain ja ainoastaan se, kuinka monta töissä olevaa noin 16-65-vuotiasta maassa kulloinkin on. Tähän vaikuttaa se, kuinka moni jää maahan, kuinka moni tulee maahan, ja moniko tekee järkeviä töitä.

Erityisen paljon ei auta lisätä syntyvyyttä ja tarjota ilmainen koulutus, jos lapset jäävät Suomeen korkeintaan omien lastensa kasvattamisen ajaksi, ja työntekovuodet ennen ja jälkeen sen vietetään muualla - tai ollaan tavalla tai toisella pois työelämästä kotimaassa. Teoriassa kaikkein kannattavinta on se, jos maahan saadaan valmiiksi ruokittu, kasvatettu ja koulutettu ulkomaalainen orja parikymppisenä töitä tekemään, ja tämä palaa kotimaahansa eläkeikäisenä. Eläkerahat tietysti tällöin menevät ulkomaille, mutta uskoakseni nettotulos jää plussalle. Päinvastaisista tapauksista tietysti on pelkkiä kuluja.

Jos hyvin epätieteellisesti ja kärjistäen asiaa lähestytään, avainasemassa yhtälön ratkaisemiseksi on sellainen suomalainen, joka miettii työnteon sijaan sitä, mitä olisi mukava opiskella ja muuttaa kotoa valtion tai kunnan elätiksi 18-vuotiaana. Hän tekee osapäivätöitä ja opiskelee muutaman vuoden, valmistuu kolmannella yrittämällä kivan tittelin löydettyään 30-vuotiaana ja alkaa sen jälkeen miettiä mistä saisi rahaa, ja saattaa lopulta löytää myös työpaikan. Työttömyyden, mielenterveys- ja päihdeongelmien sekä kotihoidontukivuosien ja aikuisopintovapaiden jälkeen hän jää työkyvyttömyyseläkkeelle 58-vuotiaana.

Tyypillinen sveitsiläinen miettii ensin mistä saisi rahaa, aloittaa 16-vuotiaana opiskelun tai työnteon oppisopimuksella jossain missä työvoimaa tarvitaan, muuttaa kotoa 25-vuotiaana ja hankkii lapset 35-vuotiaana. Tämän jälkeen mies keskittyy työntekoon ja nainen kasvattaa ensin lapset aviomiehen rahoilla ja tekee sitten ehkä nelipäiväistä työviikkoa eläkeikäiseksi.

Molemmissa maissa puhutaan työvoimapulasta mutta eri syistä. Suomessa kaikenlaiset verot ovat korkealla, tuloerot pienet ja tulonsiirtojen osuus suuri, ja raha sekä työpaikat vaihtavat omistajaa verrattain hitaasti. Sveitsissä verot ovat matalalla, tuloerot suuria, mutta raha liikkuu ja työpaikat vaihtuvat nopeasti - ja keskimäärin työntekijöitä tarvitaan lisää.

Suomalaisessa yhteiskunnassa moni asia on järjestetty paremmin kuin Sveitsissä, mutta jostakin syystä Sveitsissä silti yhteiskunta, terveydenhuolto ja julkiset palvelut toimivat, työttömyys on matalalla ja ihmisillä on melko tasa-arvoiset mahdollisuudet ja he ovat tyytyväisiä törkeistä tuloeroista huolimatta. Suomessa tietynlainen puusilmäisyys tuntuu vaivaavan julkista keskustelua asioiden parantamiseksi, kun ihmeellisistä asioista valitetaan (esimerkkeinä "Lex Nokia", opintotuen pienuus, "lapsiperheiden köyhyys", palkkojen "epätasa-arvo" tai klassikko "kansanedustajien korkeat palkat"), ja tuntuu ettei omia vahvuuksia ja niiden syitä ja kustannuksia tunneta. Mustavalkoisessa maailmassa vaihtoehtoina esitetään usein vain kommunismi, amerikkalainen riistokapitalismi tai suomalainen sosialidemokratia, vaikka mallia voisi välillä katsoa muualtakin ja keskittyä niihin asioihin jotka oikeasti ovat huonosti.

Linkkejä:
Swissworld.org

Sosiaalisten suhteiden siirtyminen verkkoon

Harva olisi viisi vuotta sitten uskonut, että nykypäivänä sosiaalinen kanssakäyminen, omalla nimellä esittäytyminen ja jopa mielenosoittaminen tapahtuisi suurilta osin Internetissä. Mark Zuckerberg Harvardin yliopistosta kuitenkin uskoi luodessaan Facebookin vuoden 2004 alussa. Jopa ensimmäinen valtuutettu haaste on jo välitetty yksityishenkilölle Facebookin kautta.

Facebookin menestys johtuu suurelta osin siitä, että se kokoaa ihmiset yhteen ja yhteydenpito on todella helppoa. Vanhoihin opiskelu-, työ- ja armeijakavereihin voi vaivatta pitää yhteyttä Facebookin kautta. Facebook on tällä hetkellä profiloitunut melko vankasti nuorten palveluksi, mutta vanhemman sukupolven rohkeimmat ovat jo liittyneet myöskin mukaan.

Usein kuulee väittämiä että verkkoyhteisöt syövät aikaa ihmisten aidoilta kohtaamisilta, joka varmasti ääritapauksissa pitää paikkansa. Mielestäni kuitenkin esimerkiksi Facebook edistää kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia mm. kokoontumisien sopimispaikkana, sekä tapahtumien mainostuspaikkana. Myös ns. kimppakyyti-ryhmät ovat mielestäni hieno esimerkki siitä miten samaan paikkaan matkustavat voidaan koota yhteen ja näin säästää bensakuluissa.

Yksityisyydensuoja verkkoyhteisöissä on herättänyt paljon keskustelua. Facebook on halunnut säilyttää ihmisten tietoja, vaikka he olisivat poistuneet palvelun piiristä. Kyse ei ole kuitenkaan mistään salaliitosta, vaan halusta säilyttää jaettu materiaali henkilön poistuessa palvelusta. Ongelmallista on se, että verkkoyhteisöjen kansainvälisyydestä johtuen myös lainsäädännön tulkinta on vaikeaa. Vastuu siirtyy käyttäjälle, joka ei ole mielestäni hyvä asia, sillä en ole itse ainakaan koskaan tavannut henkilöä, joka lukisi käyttöehdot liittyessään johonkin palveluun.

Facebookista on tullut ihmisten vapaa-ajan kokoontumispaikka, mutta on vain ajan kysymys milloin Facebook-tyylinen ratkaisu leviää myös yritysmaailmaan. Se voisi toimia todella hyvin nykyään vallitsevassa projektivetoisessa työympäristössä. Ratkaisu edistäisi etenkin yritysten välistä tiedonsiirtoa, sillä usein yritysten sisäiset verkot ovat jo valmiiksi toimivia. Työelämän kanssakäymisen siirtäminen täydellisesti verkkoon vaatii ponnistuksia, sillä usein työnteossa käytetty tieto on salaista ja se halutaan sellaisena myös pitää. Myöskin toimiminen yksityishenkilönä ja yrityshenkilönä tulisi erottautua tarkasti toisistaan, ja niiden pitäisi olla toistensa näkymättömissä, niin kuin oikeassakin elämässä.

Kunhan yritykset ovat saatettu sosiaaliseen verkkoon, voisi seuraavaksi laajentaa myös valtioihin. Mikäs sen kätevämpää kuin katkaista diplomaattisuhteet tai julistaa sota Facebookissa. Samaan aikaan kun yksityishenkilöt ilmottavat statuksessaan pesevänsä pyykkiä, niin valtiot voisivat ilmoittaa esimerkiksi lakiuudistuksistaan. Olisi myös mukava nähdä millä valtiolla on eniten Facebook-kavereita. Suomella olisi varmaan paljon frendejä.

Onnistunut Jyväskylän Excursio 6.3.2009

Jyväskylän Eurooppanuorten odotettu Excursio Jyväskylän eri kohteisiin toteutui 6.3.2009. Iltapäivä oli mielenkiintoinen ja herätti varmasti kaikille ajatuksia Jyväskylän alueen kehityksestä ja siitä miten se vaikuttaa meidänkin tulevaisuuteemme. Excursiolla pääsimme tutustumaan Jyväskylän kaupungin kv-toimintaan sekä Keski-Suomen liittoon ja Jyväskylän seudun kehittämisyhtiöön Jykesiin.

Excursiomme alkoi kaupungintalolta, jossa saimme nauttia maittavasta salaattilounaasta. Jyväskylän kaupungin yhteysjohtaja Marketta Mäkinen ja EU-koordinaattori Laura Ahonen kertoivat meille kaupungin kv-toiminnasta. Marketta Mäkinen esitteli Jyväskylän kaupungin kansainvälistä toimintaa ja Laura Ahonen esitteli hankkeita, joissa Jyväskylän kaupungin kv-palvelut ovat mukana.

Mäkisen mukaan kv-toiminnan missio on "kansainvälistyvä ja vetovoimainen Jyväskylä". Kaupunginhallitus ja kaupunginjohtaja johtavat kansainvälistä toimintaa ja hallintokeskuksen kansainvälinen toiminta (yhteysjohtajan johdolla) vastaa kv-toiminnasta, suunnittelee, kehittää, koordinoi ja seuraa sekä osaltaan toteuttaa organisaation kansainvälistä toimintaa. Jyväskylän kaupungin kansainvälisen toiminnan tavoite on kehittää kansainvälistä toimintaa kaupungin vahvuusalueiden pohjalta, toimia aktiivisesti kaupungin kansainvälisissä yhteistyöverkostoissa, markkinoida kaupunkia ja edistää sen kansainvälistä näkyvyyttä, lisätä kaupungin henkilöstön kansainvälisiä valmiuksia mm. koulutuksen ja henkilöstövaihdon avulla, toimia yhteistyössä mm. koulutus- ja elinkeinoelämän organisaatioiden kanssa kansainvälistymisen edistämiseksi sekä kehittää monikulttuurista Jyväskylää. KV 10 - yhteistyöverkoston muodostavat Jykes, JAMK, JY, JAO, Technopolis, JKL Pviljonki, Congresses, Kauppakamari ja K-S liitto.

Vuosittain Jyväskylän kaupungin kv-hankkeiden kokonaisbudjetti on noin 300 000 euroa, joka jakautuu siten, että Jyväskylän yliopiston ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun hankkeet ovat kumpikin noin 100 000 euroa ja loput 100 000 euroa jakautuu muiden toimijoiden kesken. Koko Euroopan laajuisen CLIQ - hankkeen päätavoitteena on vahvistaa keskisuurten eurooppalaisten kaupunkien kykyä tukea tehokkaasti innovaatiotoimintaa pk-yrityksissä. Hankkeen osapuolia on 17 ja Jyväskylän kaupunki on kyseisessä hankkeessa lead partnerina. Hakemuksia lähetettiin noin 500 kpl, joista 35 kpl hyväksyttiin.

Keski-Suomen talolle siirryttyämme tapasimme Keski-Suomen liiton Koulutuksen kehittämispäällikkö Elise Tarvaisen ja Jykesin EU-hankeasiantuntija Elina Humalan. Keski-Suomen liitto johtaa aluekehitystyötä maakunnassa, vastaa alueidenkäytön suunnittelusta, ajaa maakunnan etua, edistää maakunnallista yhteistyötä ja toimii yhdessä muiden maakuntien kanssa kansallisissa ja kansainvälisissä asioissa. Keski-Suomen liitto kanavoi tukia kehittämishankkeille. Rahoituslähteitä ovat EU-ohjelmat, kansallinen maakunnan kehittämisraha ja Keski-Suomen Kehittämisrahasto.

Jyväskylän seudun kehittämisyhtiö Jykes Oy on Jyväskylän seudun neljän kunnan - Jyväskylän, Laukaan, Muuramen ja Uuraisten - omistama, vuonna 1996 perustettu elinkeinoyhtiö. Jykes auttaa palveluillaan ja osaamisellaan Jyväskylän seudun yrityksiä kehittämään toimintaansa ja parantamaan kilpailukykyään kotimaisilla ja kansainvälisillä markkinoilla. Jykesin tavoitteena on, että "Jyväskylän seutu on vetovoimainen, kehittyvä ja kansainvälisesti toimiva kaupunkiseutu. Toiminta luo edellytyksiä koko maakunnan hyvinvoinnin kehittymiselle." Jykesin visio kuuluu seuraavasti: Jyväskylän seutu on vetovoimainen ihmiskeskeisen osaamisen ja teknologian kasvukeskus, joka tunnetaan yrittäjyydestä ja yhteistyöstä." Jykesin palvelut yrityksille ovat yrityksen perustamiseen liittyvät palvelut, yrityksen sijoittumispalvelu, yrityksen toiminnan kehittäminen, yrityksen kansainvälistymispalvelut, Kauppakota – yrityksen omistajanvaihdospalvelu ja yrityskummit.

Elina Humala kertoi viiden maakunnan Allianssi-yhteistyöstä. Länsi-Suomen Allianssilla (WFA) on Brysselissä vuonna 1995 perustettu Länsi-Suomen Eurooppa-toimisto, joka perustettiin valvomaan EU:n rakennerahastojen tukia. WFA:n päätehtäviin kuuluu edellä mainitun lisäksi edunvalvonta, tiedonvälitys ja aluepolitiikka. Elise Tarvainen esitteli Keski-Suomen oppimis- ja innovaatioverkostoja. EduCluster Finland on keskisuomalainen koulutusosaamisen asiantuntijaverkosto, joka tuottaa erilaisia asiakaslähtöisiä koulutus- ja kehittämispalveluja kansallisille ja kansainvälisille markkinoille. Jykesin hallinnoiman Kansainvälistyvä Keski-Suomi hankkeen (2007 - 2009) tarkoituksena on kansainvälisen hanketoiminnan edistäminen Projectia -projektitoimiston (http://www.projectia.fi/) kehittämisen kautta, Keski-Suomen Human Technology-brändin (http://www.humantechnology.fi/) kehittäminen ja –Kv-yrityspalveluiden palveluyhteenliittymän kehittäminen. HT-brändin tavoitteena on vahvistaa maakunnan tunnettuutta, kilpailukykyä ja menestystä.

Jyväskylän Eurooppanuoret kiittävät Excursion 20 osallistujaa mielenkiinnosta sekä Marketta Mäkistä, Laura Ahosta, Elise Tarvaista ja Elina Humalaa mielenkiintoisista esityksistä!

Missä olit silloin, kun...

Oletko huomannut, että yhä nuoremmat ihmiset saavat ajokortin? Tai, että baareissa käy alle 18-vuotiaita tyyppejä? Minä olen tehnyt tällaisia huomioita jo pidemmän aikaa. On huvittavaa huomata, miten naapurin pikkulapset kasvavat ja tulevat ajokortti-ikään, vaikka itse en ole vanhentunut yhtään viimeiseen viiteen vuoteen. Iän lisääntymisen huomaan yleensä vain silloin, kun alan miettiä kysymyksiä, jotka alkavat ”Missä olin silloin, kun…”.

Seuraavassa sinulle lista ”Missä olit silloin, kun…” -kysymyksiä. Vastaan itsekin kysymyksiin, jotta voisimme tuntea olomme vanhaksi yhdessä. Ajatella, että alla mainitut asiat ovat juuri niitä asioita, joita nykyajan nuoret muistelevat jonkin ajan kuluttua istuessaan kiikkustuolissa ilman hampaita. Ja kuten nykyajan kiikkustuolissa istujat, mekin tulemme lausahtamaan niin moneen kertaan ”Ennen kaikki oli paremmin”.

Missä sinä olit silloin, kun…

1. Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus sattui?

– Minä opettelin varmaankin kävelemään, joten muistikuvia ei ole (vai johtuukohan se säteilystä).

2. Estonia upposi?

– Täytyy tunnustaa, etten muista, miten sain kuulla laivan uppoamisesta. Seurasin jutun uutisointia varmaankin lehdistä ja telkkarista.

3. Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa (voit muistella myös, missä olit, kun Suomi hävisi Ruotsille nöyryyttävästi 6–5)?

– Ihme kyllä, en muista loppuottelun katsomisesta mitään, vaikka sitä varmasti katsoin. Olin kai niin shokissa. Muistan kyllä hoilanneeni koko kesän Den glider in -biisiä. Nöyryyttävän tappion muistan hyvin. Olin kotona ja katsoin peliä telkkarista. Pikkusiskoni kaveri oli kylässä ja söimme peliä katsellessamme tortilloja.

4. Suomi liittyi Euroopan unioniin (tai kun euro tuli kukkaroon)?

– Unioniin liittymisestä en muista mitään tarkempaa, euron liitän taasen lukioaikoihini.

5. Prinsessa Diana kuoli (seurasitko mahdollisesti hautajaisia?)?

– Muistan tarkasti, miten katsoin telkkarista yhtä heppasarjaa ja leikin tuvan lattialla, kun kuvaruudun yläreunaan tuli ilmoitus ylimääräisestä uutislähetyksestä ja Dianan kuolemasta. Se oli järkytys. Hautajaisetkin tuli tietysti katsottua ja siinä samalla itkettyä.

6. Tarja Halonen valittiin Suomen ensimmäiseksi naispresidentiksi?

– Jaahas. Seurasin vaalilähetystä, mutta tarkkoja mielikuvia ei ole tapahtumasta jäänyt.

7. Jari Isometsä tunnusti käyttäneensä dopingia, mutta muu hiihtojoukkue oli ”puhdas”?

– Katsoin lehdistötilaisuutta kotona telkkarista ja muistaakseni taisin tirauttaa muutaman kyyneleen. Toivottavasti uusia kyyneleitä ei tarvita…

8. USA joutui terrori-iskun kohteeksi syyskuussa 2001?

– Tulin koulusta kotiin ja olin menossa tekemään läksyjä. Päätin kuitenkin avata telkkarin ja katsoa, tuleeko mitään mielenkiintoista. No, sieltähän tuli jotain mielenkiintoista kuvaa New Yorkista. Näin livenä toisen lentokoneen osumisen WTC-torniin. Päällimmäinen ajatus taisi olla ”Mitä ihmettä?

Joidenkin vuosien päästä voi olla hauska muistella, missä oli silloin, kun

1. maailma joutui lamaan 2000-luvun alussa.

2. USA sai ensimmäisen mustaihoisen presidentin.

3. Madonna kävi Suomessa ja konsertin lipunmyynti tahmoi.

4. Jyväskylän Anttila muutti Kauppakadun ja Väinönkadun kulmaukseen iäisyyksiä kestäneen remontin jälkeen.

5. Ruotsin prinsessa Viktoria meni naimisiin Danielinsa kanssa.

6. suuri suomalainen Mannerheim-elokuva joutui vaikeuksiin mutta saatiin (toivottavasti) kuitenkin valmiiksi.

Listaan voi keksiä lisää muisteltavaa loputtomasti. Muista kuitenkin muistelun ohessa myös elää!