Golfin yhteisöllisyydestä

Pelaako teistä joku golfia? Olen viettänyt kesäni paikkakunnalla, joka hyvin pitkälti pysyy hengissä lomalaisten tuomien rahojen ansiosta. Kunnan asukasmäärä noin tuplaantuu vilkkaimman kesäsesongin aikana. Ihmisiä tänne vetävät sukulaissuhteet, terveyskylpylä ja golf. Viimeisiksi mainittuihin on panostettu koko kunnan voimin. Kylpylä ja golfkenttä ovat elintärkeitä kunnan talouden kannalta.

Vaikka golf oheistoimineen pitää yllä kunnan hyvinvointia, sitä pidetään täällä yläluokan ihmisten sekä rikkaiden ja pyrkyreiden lajina. Jo tästä voidaan vetää johtopäätös, että ainakin täällä golf on kateutta synnyttävää. Viime aikoina on kuitenkin ollut havaittavissa muutosta asenteissa golfia ja golffareita kohtaan. Ne ihmiset, jotka ovat aikaisempina vuosina halveksuneet golfin harrastajia, ovat itse alkaneet pelata. Mistä muutos johtuu? Onko ihmisten yleinen tulotaso tai vapaa-ajan määrä kasvanut? Vai onko kynnys lajin aloittamiseen madaltunut? Jos on, niin mistä syystä?

Juttelin parisen viikkoa sitten henkilön kanssa, joka oli ennen erittäin anti-golf-tyyppi. Nyt sama henkilö julistaa golfin ilosanomaa. Yhtäkkiä golf ei enää ollutkaan snobien laji, puhumattakaan yläluokkaisuudesta tai vaatteilla ja rahalla kerskailusta. Hänen mukaansa golf sopii kaikille, eikä se oikeastaan ole edes niin kallista, kunhan alkuun pääsee. Tämän tyypin kelkan kääntämisen takana oli uusi golfaava seurustelukumppani, jonka elämään golf tiiviisti liittyi. Tästä ennen niin anti-golf-tyypistä tuli pro-golf-tyyppi uusien ihmissuhteiden ansiosta.

Olen paneutunut tähän asiaan tänä kesänä oikein hartaudella ja olen tehnyt tutkivaa journalismia, eli pitihän sitä käydä kokeilemassa, miltä se puttaaminen ja lyöminen tuntuu. Ajattelin, että eihän se nyt voi niin vaikeaa olla. Mutta perhana, siinä se pallo pysyi tiin päällä minun huhkiessa mailan varressa. Ja sitten, kun vihdoin osuin siihen palloon, niin se vain pomppi pitkin nurmen pintaa edeten parikymmentä metriä. Päätin, että tämä ei ole ainakaan minun lajini. Kärsivällisyyteni kun on sitä luokkaa, että heti olisi oltava vähintään yhtä hyvä kuin Tiger Woods. Kokeiltu on.

Olenkin tullut siihen lopputulokseen, että ne jotka parjaavat golfia ja sen harrastajia, ovat ennen kaikkea kateellisia. Golffarit nimittäin muodostavat oman yhteisönsä, ja yhdistävä tekijä on pelaaminen. Ihmisten taustoilla ei ole merkitystä kentällä. Tärkeintä on rentoutuminen lajin parissa. Luulenkin, että angsti golfia kohtaan syntyy piilevistä haluista kuulua tähän tiiviiseen yhteisöön. Golffareilla on aivan oma maailmansa, eikä sitä ymmärrä, jos ei itse pelaa. Sama seikkahan on oikeastaan lajin kuin lajin harrastamisessa. Golfiin usein liitetty yläluokkaisuus vain tekee siitä helposti vihattavan.

Jottei blogimme olisi liian asiallinen,

Maria

Kesäpäivien kuulumisia

Koska blogissamme oli viime viikolla vuorossa vieraskynä, ja varsin painavaa asiaa, lankeaa minun vuorolleni mitä ilmeisimmin toissaviikkoisten kesäpäivien kuulumisien tuominen niille poloisille, jotka eivät tänä vuonna päässeet mukaan. Tässäpä siis tiivistettynä Eurooppanuorten Kesäpäivät Jyväskylässä ja Korpilahdella 28.-29.7.2007.

Kesäpäivät polkaistiin virallisesti käyntiin lauantaiaamupäivällä seminaarilla, jonka aiheena tänä vuonna oli yhteisöllisyys. Aluksi pääsimme heittäytymään simulaatiopeli ”Derdialaisten” pyörteisiin oppien samalla paljon kulttuurien välisestä viestinnästä ja sen haasteista. Pelin jälkeisessä keskustelussa itse kukin huomasi, ettei sitten vielä ilmeisesti olekaan niin kovin vanha, kun innostuu ihan päättömästi heti, kun pääsee leikkimää. Ainakin täällä myönnetään heti syyllisyys hillittömään kiljumiseen ja posket punaisena kohkaamiseen.

Asiapuolesta seminaarissa vastasi Eurooppanuorten puheenjohtaja Joonas Turunen, joka alusti Euroopan Unionin tulevaisuusnäkymistä. Jeniläisten iloksi mukaan keskusteluun ilmaantui myös uusia kasvoja, jotka olivat kesäpäivien myötä tulleet tutustumaan porukkaan ja touhuihimme. Lämpimästi tervetuloa mukaan toimintaan ja toivottavasti näemme syksyllä!

Seminaarin päätteeksi reippaat Eurooppanuoret suuntasivat ukkosmyrskyjä uhmaten kohti Alban laituria ja siellä odottavaa kirkkovenettä. Kuin ihmeen kaupalla soutelumme osui juuri siihen iltapäivä tuntiin, jolloin ei satanut, ja alkuvaikeuksien jälkeen vene saatiin liikkeellekin. Iloisesti laulellen Eurooppanuoremme sousivat pitkin Jyväsjärveä, kunnes oppaamme ilmoitti meidän saavan jatkaa soutelua omin voimin ilman hänen asiantuntevaa ohjaustaan. Tästä ilmoituksesta ja minuutin kestäneestä sadekuurosta seuranneet tapahtumat osoittivat, ettei välttämättä ole hyvä ajatus laittaa seitsemäätoista vahvoilla mielipiteillä varustettua Eurooppanuorta samaan veneeseen. Jokaisella kun tuppaa olemaan näkemys siitä, kuinka tulisi toimia. Keskellä järveä opimme kuitenkin tärkeitä asioita yhteisöllisyydestä, kun yhteistoiminta oli maihin pääsemiseksi välttämätöntä. Tyylillemme epätyypillisesti ratkaisimme tilanteen valitsemalla itsellemme yksinvaltaisen johtajan, joka lopulta johdatti meidät kuivalle maalle. Kiitos Hannakaisa!

Selvittyämme kuivin jaloin maalle, oli aika siirtyä bussilla kohti Korpilahtea ja jo viime vuonna oivaksi kesäpaikaksi havaittua Ala-Lehtimäen-tilaa, jossa meitä odottivat ystävällinen isäntäpariskunta ja hurja raekuuro. Kun saapumishässäkästä ja kokkailusta oli selvitty, paistoikin jo aurinko, ja Keski-Suomi näytti kauniimmat puolensa. Tämän jälkeen illan ohjelma oli mitä suurimmassa määrin epävirallista ja mukavaa yhdessäoloa, johon sisältyi ainakin grillailua, tanssimista, saunomista ja viljapellossa juoksentelua (vastaa muuten uimista järven puutteessa, toim.huom.). Lisäksi ohjelmassa olivat aluejärjestöjen valmistelemat ohjelmanumerot, joista ainakin minun harmikseni jäi toteuttamatta Lauran tyynyformula! Ensi vuoden ohjelmia suunnitteleville tiedoksi.

Seuraavana päivänä vuorossa olivat Eurooppanuorten hallituksen ja Alueiden komitean kokoukset. Niitä tämä kesäpäiväilijä ei kuitenkaan päässyt todistamaan, koska istui jo junassa kohti kesäkotia väsyneenä, mutta oikein onnellisena ja monta kokemusta rikkaampana.

Maahanmuuttopolitiikan haasteet

Kesän vierailevana kirjoittajana esiintyy tällä viikolla nykyään Suomen ylioppilaskuntien liitossa vaikuttava, JENin entinen puheenjohtaja Jarkko Seppälä.

_____________________________________________________________________

Eurooppanuoret otti ansiokkaasti kantaa suomalaisen maahanmuuttopolitiikan uudistukseen heinäkuun kannanotossaan. Suomen maahanmuuttokäytännöt jalainsäädäntö on valitettavan takapajuinen, eikä heijasta alkuunkaan sitä suuntaa, johon maahanmuuttopolitiikan tulisi mennä.

Suomessa maahanmuutto koetaan usein sisäiseen turvallisuuteen liittyvänä uhkana, ei hyvinvointia lisäävänä mahdollisuutena. Hallituksen päätös keskittää kaikki maahanmuuttoasiat sisäasiainministeriöön kuulostaa uhkaavalta juuri siksi, että perinteisesti sisäministeriö on”poliisiministeriönä” ollut tiukan kontrollin kannalla, kun taas työministeriön alaisten maahanmuuttajien kanssa toimivien yksiköiden suhtautuminen on ollut huomattavasti myönteisempää.

Suomi tarvitsee kipeästi osaajia, myös kolmansista maista. Juuri näillä ihmisillä on usein vaikeinta oleskeluluvan ja kotoutumisen kanssa.Kotoutumiselle suurimman haasteen asettaa kielen ja kulttuurin heikko tuntemus ja niiden riittämättömät opiskelumahdollisuudet. Myös työelämä tulisi saada tutuksi. Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) peräänkuulutti alkukesästä juuri työnantajien roolia maahanmuuttopolitiikan kehittämisessä.

Olen Eurooppanuorten kanssa täysin samaa mieltä siitä, ettämaahantulokäytäntöjä on helpotettava ja tehtävä rajasta helpommin ylitettävä. Suomi tarvitsee väestön ikääntyessä ja eläköityessä monenlaisia osaajia. Maahanmuuttajien ei voida kuitenkaan nähdä työllistyvän ainoastaan matalapalkka-aloille. Myös korkeakoulutettuja osaajia tarvitaan.

Suomen on kehitettävä aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisen käytäntöjä ja työnantajien on muutettava asenteitaan ulkomailla hankittua osaamista kohtaan. Yleisen mielipiteen muuttaminen on aina se vaikein tehtävä.Kuitenkin, mikäli maahanmuuttajat ovat tasaveroisina mukana niin päiväkodeissa, kouluissa kuin työpaikoillakin, muuttuu myös yleinen mielipide suvaitsevaisemmaksi, näin uskon.

Hallitus on kirjannut paljon hyviä tavoitteita hallitusohjelmaan, liittyen juuri maahanmuuttopolitiikkaan ja kotoutumisen helpottamiseksi. Kieli- jakulttuuriopinnot vaativat kuitenkin selkeitä lisäresursseja, jotta siirtyminen työelämään ja pärjääminen yhteiskunnassa mahdollistuisivat kaikille maahanmuuttajille.

Liikkuvuutta painottava EU tarvitsee yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa.Myös tästä olen Eurooppanuorten kanssa samaa mieltä. Laiton maahanmuutto pitää saada kuriin. Avoimempi maahanmuuttopolitiikka auttanee myös tässä.

Olen erittäin iloinen siitä, että maahanmuuttopolitiikka on noussut yhä vahvemmin keskusteluun myös Suomessa. Tarvitsemme laajoja uudistuksia,ennakkoluulottomuutta, suvaitsevaisuutta, avoimuutta ja fiksuja päätöksiä.Onko Suomella halu tehdä muutos? Pakko olla!

Jarkko Seppälä

Kirjoittaja on Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry:n kansainvälisten asioiden vastaava ja Eurooppalainen Suomi ry:n hallituksen jäsen.