Golfin yhteisöllisyydestä

Pelaako teistä joku golfia? Olen viettänyt kesäni paikkakunnalla, joka hyvin pitkälti pysyy hengissä lomalaisten tuomien rahojen ansiosta. Kunnan asukasmäärä noin tuplaantuu vilkkaimman kesäsesongin aikana. Ihmisiä tänne vetävät sukulaissuhteet, terveyskylpylä ja golf. Viimeisiksi mainittuihin on panostettu koko kunnan voimin. Kylpylä ja golfkenttä ovat elintärkeitä kunnan talouden kannalta.

Vaikka golf oheistoimineen pitää yllä kunnan hyvinvointia, sitä pidetään täällä yläluokan ihmisten sekä rikkaiden ja pyrkyreiden lajina. Jo tästä voidaan vetää johtopäätös, että ainakin täällä golf on kateutta synnyttävää. Viime aikoina on kuitenkin ollut havaittavissa muutosta asenteissa golfia ja golffareita kohtaan. Ne ihmiset, jotka ovat aikaisempina vuosina halveksuneet golfin harrastajia, ovat itse alkaneet pelata. Mistä muutos johtuu? Onko ihmisten yleinen tulotaso tai vapaa-ajan määrä kasvanut? Vai onko kynnys lajin aloittamiseen madaltunut? Jos on, niin mistä syystä?

Juttelin parisen viikkoa sitten henkilön kanssa, joka oli ennen erittäin anti-golf-tyyppi. Nyt sama henkilö julistaa golfin ilosanomaa. Yhtäkkiä golf ei enää ollutkaan snobien laji, puhumattakaan yläluokkaisuudesta tai vaatteilla ja rahalla kerskailusta. Hänen mukaansa golf sopii kaikille, eikä se oikeastaan ole edes niin kallista, kunhan alkuun pääsee. Tämän tyypin kelkan kääntämisen takana oli uusi golfaava seurustelukumppani, jonka elämään golf tiiviisti liittyi. Tästä ennen niin anti-golf-tyypistä tuli pro-golf-tyyppi uusien ihmissuhteiden ansiosta.

Olen paneutunut tähän asiaan tänä kesänä oikein hartaudella ja olen tehnyt tutkivaa journalismia, eli pitihän sitä käydä kokeilemassa, miltä se puttaaminen ja lyöminen tuntuu. Ajattelin, että eihän se nyt voi niin vaikeaa olla. Mutta perhana, siinä se pallo pysyi tiin päällä minun huhkiessa mailan varressa. Ja sitten, kun vihdoin osuin siihen palloon, niin se vain pomppi pitkin nurmen pintaa edeten parikymmentä metriä. Päätin, että tämä ei ole ainakaan minun lajini. Kärsivällisyyteni kun on sitä luokkaa, että heti olisi oltava vähintään yhtä hyvä kuin Tiger Woods. Kokeiltu on.

Olenkin tullut siihen lopputulokseen, että ne jotka parjaavat golfia ja sen harrastajia, ovat ennen kaikkea kateellisia. Golffarit nimittäin muodostavat oman yhteisönsä, ja yhdistävä tekijä on pelaaminen. Ihmisten taustoilla ei ole merkitystä kentällä. Tärkeintä on rentoutuminen lajin parissa. Luulenkin, että angsti golfia kohtaan syntyy piilevistä haluista kuulua tähän tiiviiseen yhteisöön. Golffareilla on aivan oma maailmansa, eikä sitä ymmärrä, jos ei itse pelaa. Sama seikkahan on oikeastaan lajin kuin lajin harrastamisessa. Golfiin usein liitetty yläluokkaisuus vain tekee siitä helposti vihattavan.

Jottei blogimme olisi liian asiallinen,

Maria