Kesäpäivien kuulumisia

Koska blogissamme oli viime viikolla vuorossa vieraskynä, ja varsin painavaa asiaa, lankeaa minun vuorolleni mitä ilmeisimmin toissaviikkoisten kesäpäivien kuulumisien tuominen niille poloisille, jotka eivät tänä vuonna päässeet mukaan. Tässäpä siis tiivistettynä Eurooppanuorten Kesäpäivät Jyväskylässä ja Korpilahdella 28.-29.7.2007.

Kesäpäivät polkaistiin virallisesti käyntiin lauantaiaamupäivällä seminaarilla, jonka aiheena tänä vuonna oli yhteisöllisyys. Aluksi pääsimme heittäytymään simulaatiopeli ”Derdialaisten” pyörteisiin oppien samalla paljon kulttuurien välisestä viestinnästä ja sen haasteista. Pelin jälkeisessä keskustelussa itse kukin huomasi, ettei sitten vielä ilmeisesti olekaan niin kovin vanha, kun innostuu ihan päättömästi heti, kun pääsee leikkimää. Ainakin täällä myönnetään heti syyllisyys hillittömään kiljumiseen ja posket punaisena kohkaamiseen.

Asiapuolesta seminaarissa vastasi Eurooppanuorten puheenjohtaja Joonas Turunen, joka alusti Euroopan Unionin tulevaisuusnäkymistä. Jeniläisten iloksi mukaan keskusteluun ilmaantui myös uusia kasvoja, jotka olivat kesäpäivien myötä tulleet tutustumaan porukkaan ja touhuihimme. Lämpimästi tervetuloa mukaan toimintaan ja toivottavasti näemme syksyllä!

Seminaarin päätteeksi reippaat Eurooppanuoret suuntasivat ukkosmyrskyjä uhmaten kohti Alban laituria ja siellä odottavaa kirkkovenettä. Kuin ihmeen kaupalla soutelumme osui juuri siihen iltapäivä tuntiin, jolloin ei satanut, ja alkuvaikeuksien jälkeen vene saatiin liikkeellekin. Iloisesti laulellen Eurooppanuoremme sousivat pitkin Jyväsjärveä, kunnes oppaamme ilmoitti meidän saavan jatkaa soutelua omin voimin ilman hänen asiantuntevaa ohjaustaan. Tästä ilmoituksesta ja minuutin kestäneestä sadekuurosta seuranneet tapahtumat osoittivat, ettei välttämättä ole hyvä ajatus laittaa seitsemäätoista vahvoilla mielipiteillä varustettua Eurooppanuorta samaan veneeseen. Jokaisella kun tuppaa olemaan näkemys siitä, kuinka tulisi toimia. Keskellä järveä opimme kuitenkin tärkeitä asioita yhteisöllisyydestä, kun yhteistoiminta oli maihin pääsemiseksi välttämätöntä. Tyylillemme epätyypillisesti ratkaisimme tilanteen valitsemalla itsellemme yksinvaltaisen johtajan, joka lopulta johdatti meidät kuivalle maalle. Kiitos Hannakaisa!

Selvittyämme kuivin jaloin maalle, oli aika siirtyä bussilla kohti Korpilahtea ja jo viime vuonna oivaksi kesäpaikaksi havaittua Ala-Lehtimäen-tilaa, jossa meitä odottivat ystävällinen isäntäpariskunta ja hurja raekuuro. Kun saapumishässäkästä ja kokkailusta oli selvitty, paistoikin jo aurinko, ja Keski-Suomi näytti kauniimmat puolensa. Tämän jälkeen illan ohjelma oli mitä suurimmassa määrin epävirallista ja mukavaa yhdessäoloa, johon sisältyi ainakin grillailua, tanssimista, saunomista ja viljapellossa juoksentelua (vastaa muuten uimista järven puutteessa, toim.huom.). Lisäksi ohjelmassa olivat aluejärjestöjen valmistelemat ohjelmanumerot, joista ainakin minun harmikseni jäi toteuttamatta Lauran tyynyformula! Ensi vuoden ohjelmia suunnitteleville tiedoksi.

Seuraavana päivänä vuorossa olivat Eurooppanuorten hallituksen ja Alueiden komitean kokoukset. Niitä tämä kesäpäiväilijä ei kuitenkaan päässyt todistamaan, koska istui jo junassa kohti kesäkotia väsyneenä, mutta oikein onnellisena ja monta kokemusta rikkaampana.