Ajatuksia sitoutumisesta...

Teeveestä tulee lähes joka ilta sinkkuelämää ja sitoutumiskammo saattaa olla sana kuvaamaan ihmisen mielentilaa. Sitoutumisesta tai pikemmin sitoutumattomuudesta ihmissuhteissa on tullut jo lähes muotia. Ei hätää, en (valitettavasti) aio vuodattaa blogiimme tätä enempää ihmissuhde-soopaa, vaan ajattelin käyttää blogivuoroni pohdiskelemalla hieman sitoutumista nimenomaan poliittisiin puolueisiin omien kokemuksien ja ystävieni kanssa käymien keskustelujen pohjalta.

Jyväskylän eurooppanuoret on poliittisesti sitoutumaton järjestö. Jossain määrin poliittisesti sitoutunut se on siinä määrin, että suhtautuminen Euroopan Unioniin on myönteinen. Myönteinen ote EU:hun ei tietenkään sulje pois avointa keskustelua, kritiikkiä, ideoiden ja ajatusten vaihtoa ja asioihin vaikuttamista. Luonnollisesti jäsenillä ja hallituksessa vaikuttavillakin on omat mielipiteensä, aatteensa, suuntautumisensa ja joillain myös puolueensa.

Poliittista sitoutumattomuutta kuten myös aktiivisuutta on useita eri asteita. On eri asia käydä puolueen tilaisuuksissa viikottain ja ottaa aktiivisesti osaa keskusteluun, kuin se, että ystäväsi tietävät että äänestät tiettyä aatetta. Saattaa olla, ettei henkilö tunne minkäänlaista tarvetta tuoda sitä esille tai nostaa omaa suuntaumistaan muita arvoja ylemmäs, vaan kokee saavansa enemmän irti monenlaisista mielipiteistä asioista keskusteltaessa. Toisille tarve kuulua tiettyyn suuntaukseen on ehdottomampi ja henkilö voi ajatella saavansa parhaiten osallistua yhteiskunnalliseen keskuteluun yhden toimijan kautta.

Mielestäni hyvä syy olisi aktivoitua omia arvoja lähinnä olevaan puolueeseen. Toisaalta ympäristön vaikutusta omiin arvoihin ja mielipiteisiin ei käy täysin kiistäminen. Henkilön yhteiskunnalliset lähtökohdat, laajempi poliittinen ympäristö, vuorovaikutussuhteet perheen, ystävien, koulun, järjestöjen ja yhteisön välillä muodostavat henkilön suuntautumusta polittiisessa mielessä. Mielestäni kuitenkin voi olla enemmän yhteisön sosialisaation kuin henkilön todellisien, laajasti tiedostettujen intressien mukaista nuoresta pitäen seurata yhteiskunnalista keskustelua kokoajan yhteen toimijaan tukeutuen. Voi olla poliittisesti aktiivinen, vaikka onkin puoluepoliittisesti sitoutumaton.

Sitoutumattomuus politiikassa laajemmin kielii mielestäni jonkinlaisesta politiikan murroksesta, kun valtapuolueet ovat ajautuneet lähelle toisiaan ja usein päätökset suuntaan tai toiseen voidaan vaan julkistaa eri aatteiden tai arvojen valossa. Politiikka on henkilöitynyt vahvasti ja yhden toimijan imago, mielenkiintoinen henkilökuva tai täysin oikein laskelmoitu ja kohdennettu vaalikamppanja saa yhtäkkiä valtasuhteet heittämään häränpyllyä.

Voihan myös ajatella, ettei nuoria koskevia suuria poliittisia kysymyksiä tuoda tarpeeksi esiin mediassa. Keskitytään mielummin revittelemään yksittäisen poliitikon edesottamuksia. Asiat ovat jäänet ajoittain taka-alalle. Esimerkiksi tarvetta opintotuki-uudistuksiin käsiteltiin suhteellisen matalalla profiililla. Äänestäminen tai äänestämättä jättäminen on yksittäisen henkilön valinta. Mielenkiintoista on, että mielipide saattaa perustua täysin ympäristön ja valtamedian huomioihin.

Toimivaan demokratiaan ja kansalaisvaikuttamiseen kuuluu, että yksilö pystyy muodostamaan oman riippumattoman mielipiteen ja tekemään perusteltuja päätöksiä. Yhteiskunnan kannalta on hyväksi että äänestäjät ovat valveutuneita.

Siinä jotain poliittisesta sitoutumattomuudesta, alku saattoi johtaa harhaan, mutta eipä se minua haittaa, näin pääseemme sinkkuelämästä kansalaisvaikuttamiseen. :)

Leena

Kommetoikaa vapaasti! Mikä sai liittymään tiettyyn puolueeseen/pysymään sitoutumattomana? Mikä on kodin ja vanhempien merkitys? Entä "takin kääntäjät", voiko uskottavasti surffailla eri puolueiden välillä?