Pienikin voi vaikuttaa

Ympäristön tila on eurooppalaisten ja kaikkien maailman ihmisten yhteinen huolenaihe. Aikaisemmin tässä blogissa on keskusteltu ilmastonmuutoksesta, jonka suitsimiseen olisi kaikkien maailman päättäjien sitouduttava. Tavallinen ihminen kokee usein itsensä melko avuttomaksi tässä asiassa, sillä peruspallontallaajalla ei juuri ole mahdollisuutta vaikuttaa suuryritysten saastepäästöihin ja jatkuviin sademetsien tuhoamishakkuisiin. Lähiaikoina on kuitenkin noussut ilmastonmuutos-käsitteen rinnalle lähes muoti-ilmiöksi kaikenlainen kotitalouksien energiasäästäminen, joka toisaalta auttaa luontoa, mutta myös hellii kuluttajan lompakkoa. Monet lehdet ovat olleet kevään aikana pullollaan energiansäästöohjeista, joissa muun muassa neuvotaan, kuinka paljon energiaa säästyy, kun sammuttaa sähkölaitteet kokonaan, eikä jätä stand by -tilaan. Monet kotitaloudet ovat varmasti jo myös oppineet käyttämään hehkulamppujen sijasta energiansäästälamppuja. Energiaa voidaan säästää myös vettä säästämällä, jossa myös vaikuttavat pienet teot. Monet energiansäästövinkit ovat olleet jopa melko yllättäviä, joita ei ole tullut ajatelleeksi aikaisemmin. Yksi tällainen liittyy hampaiden pesuun, jossa kerrottaan säästyvän paljon vettä, jos käyttää hammasharjamukia, eikä huuhtele harjaa ja suuta suoraan hanan alla. Nämä ohjeet tukevat myös Euroopan komission tavoitteita, joiden mukaan kansalaisille olisi annettava tietoa ympäristöä säästävien valintojen tekemiseen. (ks. http://europa.eu/pol/env/overview_fi.htm)

Energiasäästöajattelu on siirtynyt myös talonrakentajien kuumaksi puheenaiheeksi. Aikaisemmin kotitalouksilla ei ollut monia lämmitysvaihtoehtoja, mutta nyt tarjonta on laajempi. Yksi käytetyimmistä lämmitysmuodoista vaikuttaisi olevan maalämpöpumppu, joka hyödyntää uusiutuvaa energiaa eli auringon lämmöstä syntyvää maalämpöä. Mielenkiintoisimmalta vaihtoehdolta kuulostaa passiivi talo, jossa ei ole lainkaan lämmitysjärjestelmää. Tällainen talo lämpeää aurinkokeräimien, ikkunoiden, varaavien rakenteiden ja koneista, valaistuksesta sekä ihmisistä hohkavan lämmön avulla. Tällaisen talon rakentaminen on kallimpaa kuin perustalon, mutta maksaa varmasti itsensä takaisin pitkällä aikavälillä, kun energian hinta vain jatkaa nousemistaan. Ympäristöasioissakin on aina mukana rahakysymys, sillä kuluttajien valintoihin vaikuttavat ennen kaikkea kulut. Passiivi talon rakentajille hyödyt näkyisivät alkuvuosina lähinnä luonnon hyvinvointina, ja vasta myöhemmin energialaskusäästöinä.

Näin grilli-, festari- ja rantakauden alussa on myös syytä kiinnittää huomiota roskaamiseen. Makkarapaketit, karkkipussit, kaljapullot ja muut nautiskelutuotteiden jätökset eivät kuulu luontoon, jossa ne vain lisäävät – sitä niin kuuluisaa – ilmastonmuutosta. Jyväskylän Eurooppanuorten nimissä annan kiitosta ”roska päivässä” –liikkeen perustajalle Tuula-Maria Ahoselle, joka on haastanut jo vuodesta 2000 lähtien ihmisiä keräämään edes yhden roskan päivässä. (ks. http://www.roskapaivassa.net/) Liikkeen idea on erinomainen, sillä se herättää ja saa tajumaan, että pienilläkin teoilla on merkitystä. Monesti ihmisten aktivoitumista hyvien ideoiden taakse täytyy kuitenkin hieman tukea. Ehdottaisinkin, että Jyväskylän Eurooppanuoret ja muut nuorisoyhdistykset antaisivat muille esimerkkiä ja osallistuisivat ensi keväänä Jyväskylän kaupungin järjestämään siivoustalkooseen, jossa siivotaan lumen alta paljastuvia roskia.

Sitä odotellessa,

nouki roska päivässä,

sillä pienikin voi vaikuttaa.

Selkokielisyyden rajamailla

Kirjoitin muutama ilta sitten esseetä tilaaja-tuottajamallista ja päässäni alkoi hiljalleen sumeta. Olin uppoamassa tehokkuuden, kilpailuttamisen ja muiden julkisen sektorin taikatemppujen maailmaan! Kaikki nettisivut liittyen tilaaja-tuottajamalliin tai muihin kunta- ja palvelurakenneuudistuksen taikatemppuihin vilisivät tehokkuussanastoa, joten muutaman tunnin altistuksen jälkeen mieleeni hiipivät ajatukset kaveripiirin kilpailuttamisesta, mikä vaikutti mielestäni jopa rationaaliselta toiminnalta.

Ei sentään. Todellisuudessa olin äärimmäisen turhautunut koko tehokkuusylistämiseen. Vastaavia tuntemuksia koin lukiessani viime talvena Sitran julkaisua Luovaan talouteen, jonka myötä tuli tunne, että koko helkkarin luova talous voi pelastaa maailman, talouden ja ties mitä muuta.

Pelkään itse juuttuvani yliopistossa kiinni tällaiseen newspeakiin. Erityisesti palatessani kotipaikkakunnalle vanhaan ja tuttuun ympäristöön ymmärrän, kuinka kaukana liirumlaarumit on arkielämästä. Lähiseudun maalaislääkäri Tapani Kiminkinen tokaisee suorasukaiseen tapaansa, että ”tieto lisää tuskaa ja kuitu lisää paskaa”. Mitäs sitä suotta kiertelemään ja ymmärtääpähän maajussikin mistä on kyse. Selkä on paskana jos selkä on paskana, ei siinä välilevyn pullistumat ja muut hienot diagnoosit sano yhtikäs mitään.

Newspeak innovaatioineen ja tehokkuuksineen synnyttää helposti kuplan, jonka sisään sujahtaessaan näkee koko maailman kaunokielisenä. Jos ja kun itse olen joku päivä harmaa virkamies, yritän pitää Kiminkisen opit mielessä. Toivottavasti me kaikki olemme näiden kahden maan kansalaisia emmekä uppoa vaaleanpunaiseen kuplaan aivan kokonaan. On hyvä pitää jalat maassa ja pää pilvien välissä.

Eurooppalainen yliopisto

Yliopisto on varsin ajankohtainen aihe, joka kirvoittaa monenlaisia kommentteja ja kiivaita yleisönosastokirjoituksia. Erityisesti mieleeni jäi Eero Lehden Talouselämä-lehteen alkuvuonna antama lausunto, jonka mukaan opiskelupaikat voitaisiin arpoa, koska niin päästään ”keskimäärin yhtä hyvään lopputulokseen”. Sääli, ettei kauppaneuvos Lehteä alun perin arvottu vaikkapa kätilöopistolle.

Yliopisto-sanan etymologinen alkuperä on latinan Universitas-sanassa, joka on johdettu lauseesta ”universitas magistrorum et scholarium”, eli opettajien ja oppineiden yhteisö.

Länsimaisen historian ensimmäisenä yliopistona voidaan pitää Platonin Akatemiaa. Ateenan ulkopuolella sijainnut Akatemia palveli lähes 900 vuoden ajan (385 eaa – 529 jaa) paikkana jonne filosofiasta kiinnostuneet kokoontuivat siitä keskustelemaan.

Ensimmäiset tutkintoja myöntävät yliopistot syntyivät Etelä-Eurooppaan noin viisisataa vuotta myöhemmin, ensimmäisenä Bolognan yliopisto vuonna 1088. Tällä välin oppimisen eetosta ja klassisia käsikirjoituksia olivat vartioineet lähinnä luostarien munkit.

Tyypillisesti yliopistot syntyivät katolisten ja muiden alempaa opetusta tarjonneiden koulujen pohjalta. Oppiaineista kiinnostunut porukka ei koulutuksen päätyttyä halunnutkaan lähteä ” porvarilliseen työelämään”, vaan jäivät edelleen lukemaan kirjoituksia ja pohtimaan asioita. Lienee tuskin sattumaa, että yliopisto instituutiona syntyi juuri valtioiden heikkouden aikana. Myöhemminkin yliopisto on ollut olemassa enemmänkin kansallisvaltioista huolimatta kuin niiden ansiosta.

Moderni yliopisto alkoi ottaa muotoaan 1800-luvun Saksassa. Humboldtilainen idea painotti tieteen sivistävää merkitystä ja akateemista vapautta.

Idealtaan yliopisto on siis autonominen oppineiden yhteisö, jossa etsitään totuutta. Yliopiston alkuperäiseen ideaan eivät kuulu koulutuspoliittiset tavoitteet, minkään hyödyllisen tuottaminen, eikä periaatteessa edes sivistäminen, saati ”elinkeinoelämän palveleminen” tai aluepolitiikka.

Kuitenkin empiirinen yliopisto näyttää varsin toisenlaiselta: innovaatio-ohjelmia, tutkinto- ja hyötytavoitteita, toisiaan selkäänpuukottavia tutkijoita, opetusministeriön pikkuvirkamiehille nöyristelyä, kokouksia ja komiteoita. Massa sisään liukuhihnalle, neljän vuoden päästä ”herrasmiehen C” graduun ja ovesta ulos. Samalla totuus näyttää karkaavan yhä kauemmaksi.

Psykoanalyytikoiden mukaan sairaus on terve reaktio sairaisiin olosuhteisiin. Ensihoitona suomalaisille yliopistoille voitaisiin määrätä vaikkapa aitoa autonomiaa, rahoituksen saattamista oikeasti riittävälle tasolle (ja irrottamista tutkintomääristä) sekä kaikenlaisen talous-teknologia-innovaatio -newspeakin marinoiman hallinnollisen näpertelemisen lopettamista.

Näillä eteenpäin,

Pertti

KUTSU

EUROOPPA-PÄIVÄ JYVÄSKYLÄSSÄ

PE 9.5. KLO 14 – 17 KIRKKOPUISTOSSA JA KLO 19 BAR PASSIONISSA

Kirkkopuistossa juhlitaan ensi perjantaina eurooppalaisissa tunnelmissa. Eurooppa-päivän tapahtuma tarjoaa ohjelmaa kaikenikäisille ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita Euroopasta.

OHJELMA:

• klo 14 kaupungin tervehdys: puhujana kansainvälisten asioiden yhteyspäällikkö Marketta Mäkinen ja “Minä Euroopassa” -julistenäyttelyn avajaiset. Jyväskylän kaupungin 3. – 6.-luokkalaisille suunnatun julistekilpailun satoa. Kilpailuraadin puheenjohtajana on Jyväskylän Taidemuseon kuraattori Leena Lokka

• klo 14.30 leivosmaistajaiset ja kahvit

• klo 15 Jyväskylän tanssiopiston 10 – 12-vuotiaiden jazztanssiesitys

• klo 16 Jyväskylän tanssiopiston nuorten street/hip hop-tanssiesitys

• klo 19 Eurooppajamit Bar Passionissa. Iltaohjelmassa on musiikkia, EU-asiaa, sekä mahdollisuus pelata Eurooppa-peliä ja ostaa EU-drinkki.

Ohjelmassa myös EU-tietopiste ja kaikenikäisille suunnattu Eurooppa-aiheinen rastirata. Kysymykset käsittelevät eurooppalaisuuden lisäksi monikulttuurisuutta, sillä vuosi 2008 on EU:n kulttuurien välisen vuoropuhelun teemavuosi. Osallistujien kesken arvotaan EU-aiheisia palkintoja.

Tule ja hae itsellesi EU-ilmapallo!

VAPAA PÄÄSY. TERVETULOA!

Järjestäjinä Eurooppanuoret ry, Eurooppalainen Keski-Suomi ry, Eurooppalainen Suomi, Jyväskylän Eurooppanuoret ry, Jyväskylän kaupunki ja Keski-Suomen Eurooppatiedotus/UM.

Lisätietoja: http://www.eurooppa-paiva.fi/

Jyväskylän Eurooppanuoret ry

Maria Ahvenniemi
044 - 5356 653