Perimätietoa osa 1

Yliopiston sähköpostiuudistuksen takia jouduin perkaamaan vanhat mailini ja samalla tuli lueskeltua JENin ensi vaiheiden runsasta sähköpostikansiota. Meitä alkuvaiheen aktiiveja alkaa olla kovin vähän enää kuvioissa mukana, joten on tullut aika kirjoittaa yhdistyksen syntyhistoriaa ylös, jotta se ei joudu kokonaan unholaan. Eipä silloin kuusi vuotta sitten Eurooppanuorten (silloin vielä nimellä Eurooppalaisen Suomen Nuoret, ESN) toimintaa Jyväskylässä aloittaessani uskonut millainen menestystarina siitä vielä koituisikaan.

Elettiin kevättä 2003. Olin edellisenä syksynä ottanut osaa ESN:n järkkäämään kansalliseen EU-nuorisokonventtiin, jossa sain ilokseni osallistua perustuslakiluonnosta käsitelleeseen C-ryhmään, joka jatkoi yhteydenpitoa myös konventin jälkeen. C-ryhmä kokoontui seuraavan kerran ”Alueellisen EU-nuorisokonventtiin” Turkuun maaliskuussa. Siellä sain Turun yössä jossain vaiheessa illanviettoa vakuutettua ryhmän toisen jyväskyläläisen Tuomaksen siitä, että seuraavan kerran kutsumme ryhmäläiset Jyväskylään!

Toukokuussa toisen kansallisen EU-nuorisokonventin jälkeen otin yhteyttä Tuomakseen sopiakseni ensimmäisestä palaverista, joka pidettiinkin jo muutaman päivän päästä. Mukaansa Tuomas oli kutsunut AIESEC Jyväskylän silloisen puheenjohtajan Antin, jolla oli paljon kokemusta seminaarien järjestämisestä. Antti sai ylipuhuttua meidät siitä, että turha mitään pientä on puuhastella – järjestetään heti vähintään 60 hengen kaksipäiväinen seminaari. Näin sai alkunsa idea Jyväskylän alueellisesta EU-nuorisokonventista teemalla: "Laajentuva Eurooppa - Maakunnat ja kansainvälinen yhteistyö" (enpä olisi muuten enää muistanut tätä nerokasta nimeä!).

Seuraavaan palaveriin kutsuin sitten konventtiympyröissä tapaamaani Niinan, Kaisan, Kirsin ja Akselin. Alussa ryhmän keskuudessa vallitsi hieman skeptisyyttä suunnitelmien suureellisuudesta, mutta pian kaikki olivat innoissaan mukana ja homma lähti pyörimään. Otimme haltuumme ESN:n Jyväskylän aluejärjestön, joka oli elellyt pöytälaatikkojärjestönä muutaman vuoden. Hallitus järjestäytyi ja minusta tuli yhdistyksen uuden alun ensimmäinen pj. Käytännössä katsoen nollasta lähdettyämme toimintaa hankaloitti alussa rahan ja kontaktien puute. Kukaan meistä ei ollut järjestänyt mitään vastaavaa ihan alusta alkaen, vaikka monenlaisessa toiminnassa olimmekin olleet mukana. Kaikesta kuitenkin selvittiin innovatiivisuudella ja sinnikkyydellä. Soittelimme, mailailimme ja kävimme paikan päällä. Kokoustimme lähes joka viikko koko kesän ajan. ”Kokous kesti kolme tuntia, mutta puolet ajasta naurettiin”, lukee eräässä kokouspöytäkirjassa, mikä kuvastanee paljon toiminnan henkeä.

Erään toisen tapahtuman järjestelypalaverissa sain houkuteltua mukaan koulutuspolitiikan asiantuntijaksi kaavaillun Signen, joka tosin liittyikin ruokatiimiin. Konventin ilosanoma levisi, ja pian saimme mukaan myös Annen, joka kutsui mukaan tiedottaja Veli-Matin. Antti taasen vinkkasi asiasta EU-asiantuntija Anssille ja respavastaava Jaanalle, jotka liittyivät joukkoomme kesän mittaan. Etukäteen monet ryhmäläisistä eivät tunteneet toisiaan ja näin jälkikäteenkin ajatellen, olimme melkoisen sekalainen seurakunta erilaisia persoonia. Välillä siitä aiheutui pieniä yhteenottojakin, mutta lopulta ihmisten erilaiset kokemustaustat ja kyvyt hioutuivat toimivaksi ja tehokkaaksi ryhmäksi.

Kesä vierähti siis konventin parissa puurtaen. Erittäin tärkeässä roolissa olivat Akseli, Niina, Signe ja Antti, jotka pystyivät osallistumaan järjestelyihin kanssani läpi kesän. Ryhmän sisäinen tiedotus pelasi loistavasti, koska raportoimme erittäin ahkerasti sähköpostilistalla joka päivä useilla ja parhaina päivinä varmaan kymmenillä viesteillä. Kriisejäkin mahtui matkan varrelle; mainoksemme varastettiin painosta, ”valopäät” soittelivat ja vaativat lentolippujen korvaamista, pelkäsimme erään marginaalipuolueen edustajien sabotaasia, Antti huuteli: ”miehiä kehiin”, kun osallistujalista alkoi näyttää naisvoittoiselta, nollabudjetista väännettiin kättä (jossain vaiheessa johtopäätös oli, että mitä vähemmän osallistujia sitä parempi!), radiossa meitä syytettiin elitistisyydestä ja kaikkea muuta pientä.

Kovan työn tuloksena nimekäs ja runsas puhujalista saatiin kasaan ajoissa, sponsorit olivat suosiollisia ja ilmoittautumisia sateli ympäri Suomen yli tavoitellun kuudenkymmenen. Kaksi syyskuista konventtipäivää Agorassa ja Cygnaeuksen lukiolla sujuivat kaikin puolin mainiosti ja hyvässä hengessä uusiin ihmisiin tutustuessa. Kuultiin tasokkaita asiantuntijaluentoja, tehtiin ryhmätöitä, esiteltiin tuloksia, väiteltiin, vietettiin iltaa, pukeuduttiin eurooppalaisittain, syötiin hyvin ja väännettiin loppuasiakirjaa. Seuraavana päivänä olo oli väsynyt mutta onnellinen, kun raahauduimme järjestelyporukalla vielä fiilistelemään sekä syömään ja juomaan ylijääneet tarjoilut Kirsin luo (ja lopulta Elohuviin…). Sen jälkeen oli edessä vielä loppupyykin paikka. Väsättiin raportteja EU:lle, läheteltiin kuitteja, kiiteltiin kaikkia ja karhuttiin rankalla kädellä muutamaa osallistumismaksua. Parin viikon päästä kokoonnuimme vielä kerran yhteen Akselin luo konventin kaatajaisiin ihkaensimmäisen EU-boolin ääreen tilittelemään kokemuksesta ja käsittelemään palautetta, josta pieni otos tässä:

Järjestelytoimikunnan jäseneltä:

"Tällaisia tapahtumia saa aikaan yleensä vain silloin kun mukana on itsensä likoon laittavia ihmisiä, asioista ja ihmisistä kiinnostuneita ihmisiä. Oli mahtavaa nähdä järjestelytoimikunnassa paljon tällaista jengiä. Kiitos siis kaikille. Ja kiitos että sain olla mukana tekemässä tätä tapahtumaa, joka itselleni oli lajissaan aivan uudenlainen. Samalla sain vielä positiivisen kokemuksen opiskelijajärjestöpiireistä ennen kuin vetäydyn niistä takavasemmalle...

Tavoitteena oli luoda keskustelullinen ilmapiiri ja siinä onnistuimme kyllä mielestäni varsin loistavasti. Julkilausumatkin tulvivat sellaista tekemisen meininkiä että ne jopa haastavat sellaista ihmistä lukemaan joka ei tästä konventista mitään tiedä."

Europarlamentaarikolta:

"Hei - todella hyvä konventtinne ja aktiivisuus toivottavasti jatkuu ja voimistuu - voin hyvin kuvitella että näillä tapahtumilla on hyvä vaikka etsiytyä harjoitteluun parlamenttiin tai kotimaan avustajaksi jollekulle jäsenelle - työmyyriä varmasti tarvitiaan - lienette niitä parhaasta päästä - pidetään yhteyttä katselen sivullenne" (kirjoitusvirheet MEPin omia)

Osallistujalta:

"Haluaisin minun ja Allianssin puolesta kiittää tästä mahtavasta konventtityöstä, jonka uskon olevan onnistuneen. Kiitän tässä tilaisuudessa kaikki konventin järjestäjät, vapaaehtoiset työntekijät ja kivan näköiset oppaat kaikesta, mitä te olette tehnyt; ja ennen kaikkea osallistujat, jotka olivat mielestäni hyvin innokkaita ja aktiivisia keskusteluihin." (kirjoitusvirheet osallistujan omia)

Nyt noista muistorikkaista ajoista on kulunut jo kohta kuusi vuotta. Edelleen voi todeta konventin olleen ainutlaatuinen kokemus ja osoitus poikkeuksellisen dynaamisesta ryhmätyöskentelystä. Nykyisin järjestelytoiminnan jäsenet ovat hajautuneet mielenkiintoisiin työtehtäviin ympäri maailmaa - nopeasti laskien ainakin kuuteen eri maahan. Esitän tässä vielä kerran kiitokset kaikille yllämainituille henkilöille arvokkaasta panoksesta yhdistyksen toiminnan alkumetreillä sekä sen jatkuvuuden takaamisessa. On myös ilo nähdä, että JENin kunniakkaat perinteet: avoimuus, innovatiivisuus ja hyvä yhteishenki ovat edelleen voimissaan!