Aika kuluu nopeasti. Tuntuu siltä, että vuoden vaihtumisesta olisi vain muutama hassu hetki. Elämme kuitenkin jo helmikuun alkua ja tämä tarkoittaa myös sitä, että kesäkuun alussa pidettävät Eurovaalit ovat jo kovin lähellä. Mielenkiinnolla odottelen millaisilla teemoilla ehdokkaat lähtevät itseään markkinoimaan tulevien kuukausien aikana. Hyvää keskustelua voi syntyä käytännössä kaikesta siitä mitä EU on ja edustaa. Oman mausteensa tuovat tietenkin myös EU-kielteiset ehdokkaat ja puheenvuorot.
Eurovaalit tulevat näyttelemään suurta roolia JEN ry:n toiminnassa koko vuoden. Onkin hyvin mielenkiintoista päästä toimimaan JEN ry:n puheenjohtajana juurikin Eurovaalivuotena.
Vuosi on epäilemättä toiminnantäyteinen niin kaikille hallituksen jäsenille kuin muillekin aktiiveille - tiedossa on paljon tapahtumia ja muuta tekemistä vaalien tiimoilta. Kuitenkin juuri näiden työntäyteläisen vuoden tuomien haasteiden takana piilee mahdollisuuksia, jotka meidän on tiedostettava ja tartuttava niihin.
Kantaa on otettava. Europarlamenttivaalien myötä esimerkiksi Euroopan Unionin rooli toimijana ja Unionissa olemisen merkitys nousevat tapetille. Kahvipöydissä puhutaan lisääntyvissä määrin joko siitä, että ketä MEP-ehdokasta aikoo äänestää tai siitä, että miksi ei äänestä ketään. Ehkä joku jopa herättelee ajatuksia Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittymisestä tai vaikkapa liittovaltio-muotoisesta EU:sta.
Jyväskylän Eurooppanuoret ry:n on pystyttävä liittymään tähän keskusteluun osaltaan tarjoamalla foorumeja, joihin kaikki nuoret voivat osallistua ja osaltaan osallistumalla itsekin keskusteluun (esimerkiksi kannanottojen muodossa.) Seuraavan kerran JEN ry järjestää tällaisen foorumin Viiniä ja patonkia -iltaman muodossa 17.2. Silloin teemana on Yhdysvallat.
Yhteistyö on avain voittoon. Hallituksen ja myös muun yhdistyksen keskinäinen yhteen hiileen puhaltaminen on tärkeä tekijä, jolla vuodesta tulee onnistunut. Vaikka JEN ry:llä on perinteisiä yhteistyötahoja, joiden kanssa yhteistyötä on ehdottoman tärkeää jatkaa intensiivisenä, olisi yhdistyksen pyrittävä kehittävään ulkosuhteitaan uusiin ulottuvuuksiin - tämä parantaisi osaltaan yhdistyksen näkyvyyttä ja helpottaisi nopeatempoisen vuoden läpiviemisessä.
Vaikka sain yllä olevan tekstin kuulostamaan siltä, että kaikki toimijat ovat kiinni yhdistyksen toiminnassa 60 tuntia viikossa, niin ei sekään ole asian laita. Edetään rauhallisesti, mutta varmasti. Ja tärkeintähän kuitenkin on se, että pidetään hauska ja ikimuistoinen vuosi!
(Lisää tietoa Europarlamenttivaaleista 2009 esimerkiksi http://www.europarl.europa.eu/elections2009/default.htm?language=FI ja http://www.vaalit.fi/14166.htm )
Ville Kari
JEN ry, pj 2009
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
Uusi vuosi ja uudet kujeet
Vuotta 2009 on jo ehtinyt kulua kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikko kului vielä lomatunnelmissa ja toisella yritämme orientoitua jälleen työntekoon. Näin myös Jyväskylän Eurooppanuorissa, sillä tänään 14.1 potkaistaan virallisesti vuosi käyntiin hallituksen järjestäytymiskokouksella Ravintola Sohwissa klo 17.
JENin toimintavuosi 2008 oli antoisa yhdistykselle, eikä yhtään vähäemmän minulle itselleni. Vuosi puheenjohtajana opetti ja kasvatti paljon. Nyt kun näin jälkeenpäin ajattelen viime vuotta, niin toki on asioita, jotka olisin voinut tehdä toisin. Mutta enemmän on kuitenkin niitä, jotka menivät hyvin -onnistuneita ja erilaisia, jopa kokeilumielisiä tapahtumia. Parhaimpina muistoina mieleeni ovat painuneet Eurooppapäivä sekä kunnallisvaalipaneeli. Haluankin kiittää hallitusta, kaikkia tapahtumiimme osallistuneita ja yhteistyökumppaneitamme kuluneesta vuodesta 2008.
JEN jatkaa toimintaansa 2009 mielenkiintoisten ja ajankohtaisten aiheiden parissa. Tuleva vuosi on Europarlamenttivaalivuosi, mikä tulee näkymään vahvana myös JENin toiminnassa. Toivotan JENille oikein paljon onnea ja menestystä vuodelle 2009!
Kiittää ja kuittaa,
Maria Ahvenniemi
Puheenjohtaja 2008
JEN ry
JENin toimintavuosi 2008 oli antoisa yhdistykselle, eikä yhtään vähäemmän minulle itselleni. Vuosi puheenjohtajana opetti ja kasvatti paljon. Nyt kun näin jälkeenpäin ajattelen viime vuotta, niin toki on asioita, jotka olisin voinut tehdä toisin. Mutta enemmän on kuitenkin niitä, jotka menivät hyvin -onnistuneita ja erilaisia, jopa kokeilumielisiä tapahtumia. Parhaimpina muistoina mieleeni ovat painuneet Eurooppapäivä sekä kunnallisvaalipaneeli. Haluankin kiittää hallitusta, kaikkia tapahtumiimme osallistuneita ja yhteistyökumppaneitamme kuluneesta vuodesta 2008.
JEN jatkaa toimintaansa 2009 mielenkiintoisten ja ajankohtaisten aiheiden parissa. Tuleva vuosi on Europarlamenttivaalivuosi, mikä tulee näkymään vahvana myös JENin toiminnassa. Toivotan JENille oikein paljon onnea ja menestystä vuodelle 2009!
Kiittää ja kuittaa,
Maria Ahvenniemi
Puheenjohtaja 2008
JEN ry
perjantai 19. joulukuuta 2008
Ilmasto muuttuu - seminaari 10.12.2008
Jyväskylän Eurooppanuoret ry (JEN) järjesti 10.12.2008 kolmituntisen, kaikille avoimen seminaarin "Ilmasto muuttuu", joka oli valtakunnallisen Eurooppanuoret ry:n syksyn päätapahtuma. Seminaari keräsi noin viisikymmentä ilmastonmuutoksesta kiinnostunutta kuulijaa.
Ilmastonmuutos on ollut mediassa voimakkaasti esillä muutaman vuoden ajan. Aihe on herättänyt vilkasta keskustelua, mikä taitaa olla pelkästään hyvä asia. Ilmastonmuutoksen aiheuttamiin kysymyksiin kun on monia erilaisia vastauksia. Toinen uskoo lopulliseen ilmaston lämpenemiseen kun taas toinen on sitä mieltä, että lämpeneminen on vain toipumista edellisestä jääkaudesta. Tavallisen kansalaisen taholla ilmastokeskustelu saattaa herättää epävarmuutta, sillä tietoa on tarjolla niin monenlaista, että ilmastonmuutos tuntuu hallitsemattomalta asialta. JEN halusi tarjota oman panoksensa ilmastokeskusteluun, joka koskettaa meitä jokaista. Seminaarissamme luennoivat VTT:n tutkija ja ilmastonmuutostiimin jäsen Johanna Kirkinen, Demos Helsinki - tutkimusorganisaation tutkija ja Suomen Luonnonsuojeluliiton ilmastoasiantuntija Tuuli Kaskinen sekä Suomen Ympäristökeskuksen tutkija Jari Lyytimäki.
Kirkinen kertoi esityksessään, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa ja miten se vaikuttaa yhteiskuntaamme, miten ilmastonmuutosta hillitään ja miten ilmastonmuutos vaikuttaa energiantuontantoon. Esityksensä alussa Kirkinen näytti hyvin havainnollistavia kaavioita muun muassa kasvihuonekaasujen pitoisuuksien lisääntymisestä ilmakehässä viime vuosikymmeninä (vuodesta 1970 vuoteen 2004kasvu oli 70 %), hiilidioksidin, metaanin ja typpioksiduulin pitoisuuksien vaihtelusta ilmakehässä viimeksi kuluneiden kymmenentuhannen vuoden aikana, globaalista keskilämpötilan noususta, globaalista keskimääräisestä merenpinnan noususta ja lumipeitteen vähentymisestä. Kirkisen mukaan meidän tulisi lisätä hillintätoimenpiteitä ilmastonmuutoksen vaikutusten hidastamiseksi. Mahdollisuuksia on monia, esimerkiksi diesel- tai hybridiautojen käyttäminen, uusiutuvien energialähteiden käyttö, tehokkaampi eristys ja ilmanvaihto rakennuksissa sekä laitteiden energiatehokkuus. Kirkinen toi esille myös Yhdysvaltojen ja Australian suhtautumisen päästöjen vähennyksiin. Hänen mukaansa kyseiset valtiot tulisi saada mukaan ilmastonmuutoksen torjumistyöhön. Taustaksi siihen, miksi energiankulutus on kasvanut viime vuosikymmeninä paljon, Kirkinen esitteli väestönkasvun ja BKT:n kasvun määrää kehittyvissä valtioissa viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi Afrikassa väestön määrä on kasvanut vuoden 1990 600 miljoonasta yli 900 miljoonaan. Loppukaneettina Kirkinen totesi, että ilmastonmuutoksen hillintä mullistaa maailman energiajärjestelmän.
Kaskisen esitelmöinnin aihe oli, miten ilmastopolitiikkaa tehdään Suomessa, EU:ssa ja kansainvälisillä areenoilla. Hän aloitti luentonsa ajatuksia herättävästi todeten, että tällä hetkellä ihmiset käyttävät luonnonvaroja enemmän kuin kestävä taso on, eli neljän maapallon verran. Sekä Kaskinen, että Kirkinen kertoivat ilmastosopimuksista, joita on allekirjoitettu muun muassa YK:n ja EU:n toimesta. Sopivasti seminaarimme aikaan 200 maan edustajat kokoontuivat Puolan Poznaniin ilmastonmuutoskonferenssiin puimaan tulevalta ilmastosopimukselta vaadittavia elementtejä. Kööpenhaminassa 2009 järjestettävässä ilmastonmuutoskonferenssissa allekirjoitetaan uusi ilmastosopimus, jonka tavoitteena on rajoittaa ilmaston lämpeneminen kahteen asteen päästövähennyksien avulla. EU:lla on Kaskisen mukaan laajat keinovalikoimat: mm. 20-20-20-paketti, päästökauppa, uusiutuvan ja tehokkuuden tavoitteet. Euroopan Komissio on asettanut jäsenvaltioille erilaisia sitovia päästövähennystavoitteita päästökauppasektorin ulkopuolisille kasvihuonekaasupäästöille vuodesta 2005 vuoteen 2020. Suomen päästövähennystavoitteet olisivat ehdotuksen mukaan 16 %. Kaskisen mukaan Suomen driverit ovat kaksisuuntaisia: kansalaisten paine ja kansainväliset sopimukset. Päästöjen tuottajat ovat tärkeässä roolissa tässä taistelussa.
Lyytimäen aiheena olivat ilmastokeskustelun ylilyönnit tutkijan näkökulmasta. Hänen esityksensä pohjautui hänen omaan tutkimukseensa ympäristöpolitiikan tutkimusohjelmassa. Lyytimäen mukaan ilmastonmuutoksesta keskustellaan kaikkialla: mediassa, arkipuheissa, politiikassa ja sitä tutkitaan monesta eri tutkimussuunnasta, esimerkkeinä klimatologia, geologia, ympäristöteknologia, ympäristötaloustiede ja ympäristöpolitiikka. Ilmastossa tapahtuvat muutokset ovat monien tekijöiden summa, niiden aikajänne on pitkä ja muutoksiin liittyy aitoa epävarmuutta. Lyytimäki avarsi tietämystämme ilmastonmuutoksen historiasta, jonka juuret ulottuvat jopa 1800-luvulle. Kyseessä ei siis olekaan mikään ihan tuore asia. Ilmastotutkimus on lisääntynyt huimasti 1980-luvun lopulta alkaen ja se heijastuu myös uutisoinnin määrään. Mediaa on "syytetty" ilmastonmuutokseen liittyvien uutisten suurentelusta ja ylilyönneistä aihetta käsiteltäessä. Todellisuudessa ihmisillä on Lyytimäen mukaan erilaisia käsityksiä siitä, mikä on ylilyönti. Lyytimäki tarjoili esimerkkejä mahdollisista ylilyönneistä:
- Piittaamattomuus vs. ylivarovaisuus
- Jääkausi tulee? Löylyhuone tulee?
- Vedenpaisumus uhkaa?
- Bioenergia pelastaa? Ydinvoima pelastaa?
Ilmastohuoli on Lyytimäen mukaan läpäissyt yhteiskunnan tavalla tai toisella.
Saimme kuulla kolmen mielenkiintoisen asiantuntijan kattavat esitykset, jotka herättivät keskustelua kuulijoiden keskuudessa. Kysymyksiä nostattivat esimerkiksi Suomen hallituksen ilmastopolitiikka sekä olemassa olevan tiedon toteutusvaiheeseen jalostamisen hitaus.
Seminaari herätti ajattelemaan taas kerran, että mitä voisin itse tehdä energiankulutuksen vähentämiseksi ruohonjuuritasolla ja minkä mukavuuksien käyttöä olisin valmis vähentämään.
Alla olevien linkkien kautta löytyy tietoa ja vinkkejä meidän jokaisen hyödynnettäväksi (pienistä puroistahan kasvaa tunnetusti iso virta).
EUROOPAN KOMISSION SINÄ VAIKUTAT ILMASTONMUUTOKSEEN - KAMPANJA
http://ec.europa.eu/environment/climat/campaign/index_fi.htm
EUROOPAN KOMISSIO, YMPÄRISTÖ JA NUORET EUROOPPALAISET
http://ec.europa.eu/environment/youth/air/air_climate_fi.html
TALOUDELLISEN TUTKIMUSTOIMISTON VERKKOMATERIAALI
http://www.tat.fi/tat/fi/www/koulut/verkko_oppimateriaalit/ilman_muutosta/
ILMASTO.ORG - TIETOPAKETTI
http://www.ilmasto.org/
FORTUM
http://www.fortum.fi/ilmasto/?source=adwords
VR:n VIHREÄ VALINTA
http://www.vr.fi/ymparisto/?gclid=CISQlYKZy5cCFYsh3godyBxYTA
Seminaarin loppukevennys oli joululahjavinkki, jonka annan vapaaseen käyttöönne:
Katja Antilan tuore kirja "Pysäytä ilmastonmuutos" kertoo miten tavallinen suomalainen kuluttaja voi hillitä ilmastonmuutosta. Kirja tarjoaa kevyttä, mutta hyödyllistä ja kiinnostavaa joululukemista. Ehkäpä sen avulla saisimme sysäyksen maapallon pelastamiseen omalta osaltamme.
Kiitokset kaikille "Ilmasto muuttuu" - seminaariin osallistuneille ja erityisesti ajatuksia herättäneet esitykset pitäneille Johanna Kirkiselle, Tuuli Kaskiselle ja Jari Lyytimäelle.
Lämpenevistä säistä huolimatta toivotan kaikille oikein lumista Joulua!
Ilmastonmuutos on ollut mediassa voimakkaasti esillä muutaman vuoden ajan. Aihe on herättänyt vilkasta keskustelua, mikä taitaa olla pelkästään hyvä asia. Ilmastonmuutoksen aiheuttamiin kysymyksiin kun on monia erilaisia vastauksia. Toinen uskoo lopulliseen ilmaston lämpenemiseen kun taas toinen on sitä mieltä, että lämpeneminen on vain toipumista edellisestä jääkaudesta. Tavallisen kansalaisen taholla ilmastokeskustelu saattaa herättää epävarmuutta, sillä tietoa on tarjolla niin monenlaista, että ilmastonmuutos tuntuu hallitsemattomalta asialta. JEN halusi tarjota oman panoksensa ilmastokeskusteluun, joka koskettaa meitä jokaista. Seminaarissamme luennoivat VTT:n tutkija ja ilmastonmuutostiimin jäsen Johanna Kirkinen, Demos Helsinki - tutkimusorganisaation tutkija ja Suomen Luonnonsuojeluliiton ilmastoasiantuntija Tuuli Kaskinen sekä Suomen Ympäristökeskuksen tutkija Jari Lyytimäki.
Kirkinen kertoi esityksessään, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa ja miten se vaikuttaa yhteiskuntaamme, miten ilmastonmuutosta hillitään ja miten ilmastonmuutos vaikuttaa energiantuontantoon. Esityksensä alussa Kirkinen näytti hyvin havainnollistavia kaavioita muun muassa kasvihuonekaasujen pitoisuuksien lisääntymisestä ilmakehässä viime vuosikymmeninä (vuodesta 1970 vuoteen 2004kasvu oli 70 %), hiilidioksidin, metaanin ja typpioksiduulin pitoisuuksien vaihtelusta ilmakehässä viimeksi kuluneiden kymmenentuhannen vuoden aikana, globaalista keskilämpötilan noususta, globaalista keskimääräisestä merenpinnan noususta ja lumipeitteen vähentymisestä. Kirkisen mukaan meidän tulisi lisätä hillintätoimenpiteitä ilmastonmuutoksen vaikutusten hidastamiseksi. Mahdollisuuksia on monia, esimerkiksi diesel- tai hybridiautojen käyttäminen, uusiutuvien energialähteiden käyttö, tehokkaampi eristys ja ilmanvaihto rakennuksissa sekä laitteiden energiatehokkuus. Kirkinen toi esille myös Yhdysvaltojen ja Australian suhtautumisen päästöjen vähennyksiin. Hänen mukaansa kyseiset valtiot tulisi saada mukaan ilmastonmuutoksen torjumistyöhön. Taustaksi siihen, miksi energiankulutus on kasvanut viime vuosikymmeninä paljon, Kirkinen esitteli väestönkasvun ja BKT:n kasvun määrää kehittyvissä valtioissa viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi Afrikassa väestön määrä on kasvanut vuoden 1990 600 miljoonasta yli 900 miljoonaan. Loppukaneettina Kirkinen totesi, että ilmastonmuutoksen hillintä mullistaa maailman energiajärjestelmän.
Kaskisen esitelmöinnin aihe oli, miten ilmastopolitiikkaa tehdään Suomessa, EU:ssa ja kansainvälisillä areenoilla. Hän aloitti luentonsa ajatuksia herättävästi todeten, että tällä hetkellä ihmiset käyttävät luonnonvaroja enemmän kuin kestävä taso on, eli neljän maapallon verran. Sekä Kaskinen, että Kirkinen kertoivat ilmastosopimuksista, joita on allekirjoitettu muun muassa YK:n ja EU:n toimesta. Sopivasti seminaarimme aikaan 200 maan edustajat kokoontuivat Puolan Poznaniin ilmastonmuutoskonferenssiin puimaan tulevalta ilmastosopimukselta vaadittavia elementtejä. Kööpenhaminassa 2009 järjestettävässä ilmastonmuutoskonferenssissa allekirjoitetaan uusi ilmastosopimus, jonka tavoitteena on rajoittaa ilmaston lämpeneminen kahteen asteen päästövähennyksien avulla. EU:lla on Kaskisen mukaan laajat keinovalikoimat: mm. 20-20-20-paketti, päästökauppa, uusiutuvan ja tehokkuuden tavoitteet. Euroopan Komissio on asettanut jäsenvaltioille erilaisia sitovia päästövähennystavoitteita päästökauppasektorin ulkopuolisille kasvihuonekaasupäästöille vuodesta 2005 vuoteen 2020. Suomen päästövähennystavoitteet olisivat ehdotuksen mukaan 16 %. Kaskisen mukaan Suomen driverit ovat kaksisuuntaisia: kansalaisten paine ja kansainväliset sopimukset. Päästöjen tuottajat ovat tärkeässä roolissa tässä taistelussa.
Lyytimäen aiheena olivat ilmastokeskustelun ylilyönnit tutkijan näkökulmasta. Hänen esityksensä pohjautui hänen omaan tutkimukseensa ympäristöpolitiikan tutkimusohjelmassa. Lyytimäen mukaan ilmastonmuutoksesta keskustellaan kaikkialla: mediassa, arkipuheissa, politiikassa ja sitä tutkitaan monesta eri tutkimussuunnasta, esimerkkeinä klimatologia, geologia, ympäristöteknologia, ympäristötaloustiede ja ympäristöpolitiikka. Ilmastossa tapahtuvat muutokset ovat monien tekijöiden summa, niiden aikajänne on pitkä ja muutoksiin liittyy aitoa epävarmuutta. Lyytimäki avarsi tietämystämme ilmastonmuutoksen historiasta, jonka juuret ulottuvat jopa 1800-luvulle. Kyseessä ei siis olekaan mikään ihan tuore asia. Ilmastotutkimus on lisääntynyt huimasti 1980-luvun lopulta alkaen ja se heijastuu myös uutisoinnin määrään. Mediaa on "syytetty" ilmastonmuutokseen liittyvien uutisten suurentelusta ja ylilyönneistä aihetta käsiteltäessä. Todellisuudessa ihmisillä on Lyytimäen mukaan erilaisia käsityksiä siitä, mikä on ylilyönti. Lyytimäki tarjoili esimerkkejä mahdollisista ylilyönneistä:
- Piittaamattomuus vs. ylivarovaisuus
- Jääkausi tulee? Löylyhuone tulee?
- Vedenpaisumus uhkaa?
- Bioenergia pelastaa? Ydinvoima pelastaa?
Ilmastohuoli on Lyytimäen mukaan läpäissyt yhteiskunnan tavalla tai toisella.
Saimme kuulla kolmen mielenkiintoisen asiantuntijan kattavat esitykset, jotka herättivät keskustelua kuulijoiden keskuudessa. Kysymyksiä nostattivat esimerkiksi Suomen hallituksen ilmastopolitiikka sekä olemassa olevan tiedon toteutusvaiheeseen jalostamisen hitaus.
Seminaari herätti ajattelemaan taas kerran, että mitä voisin itse tehdä energiankulutuksen vähentämiseksi ruohonjuuritasolla ja minkä mukavuuksien käyttöä olisin valmis vähentämään.
Alla olevien linkkien kautta löytyy tietoa ja vinkkejä meidän jokaisen hyödynnettäväksi (pienistä puroistahan kasvaa tunnetusti iso virta).
EUROOPAN KOMISSION SINÄ VAIKUTAT ILMASTONMUUTOKSEEN - KAMPANJA
http://ec.europa.eu/environment/climat/campaign/index_fi.htm
EUROOPAN KOMISSIO, YMPÄRISTÖ JA NUORET EUROOPPALAISET
http://ec.europa.eu/environment/youth/air/air_climate_fi.html
TALOUDELLISEN TUTKIMUSTOIMISTON VERKKOMATERIAALI
http://www.tat.fi/tat/fi/www/koulut/verkko_oppimateriaalit/ilman_muutosta/
ILMASTO.ORG - TIETOPAKETTI
http://www.ilmasto.org/
FORTUM
http://www.fortum.fi/ilmasto/?source=adwords
VR:n VIHREÄ VALINTA
http://www.vr.fi/ymparisto/?gclid=CISQlYKZy5cCFYsh3godyBxYTA
Seminaarin loppukevennys oli joululahjavinkki, jonka annan vapaaseen käyttöönne:
Katja Antilan tuore kirja "Pysäytä ilmastonmuutos" kertoo miten tavallinen suomalainen kuluttaja voi hillitä ilmastonmuutosta. Kirja tarjoaa kevyttä, mutta hyödyllistä ja kiinnostavaa joululukemista. Ehkäpä sen avulla saisimme sysäyksen maapallon pelastamiseen omalta osaltamme.
Kiitokset kaikille "Ilmasto muuttuu" - seminaariin osallistuneille ja erityisesti ajatuksia herättäneet esitykset pitäneille Johanna Kirkiselle, Tuuli Kaskiselle ja Jari Lyytimäelle.
Lämpenevistä säistä huolimatta toivotan kaikille oikein lumista Joulua!
sunnuntai 7. joulukuuta 2008
Blogimerkintä blogista
Suomen poliittiseen keskusteluun on hyvää vauhtia nousemassa uusi aihe: maahanmuutto. Aihetta on aiemmin pidetty jonkinlaisena tabuna, tai ainakaan siitä ei ole ollut korrektia keskustella kuin yhdellä tavalla. Nyt kriittisiäkin puheenvuoroja on uskallettu antaa puolelta jos toiseltakin. Nyt on helppo uskaltaa. Uskaltamisen on tehnyt helpoksi Jussi Halla-aho.
Halla-aho on siitä erikoinen poliitikko, että hän ei ole perinteisessä mielessä poliitikko ollenkaan. Eikä hän ole minkään sortin julkimokaan. Jotakin hän on kuitenkin tehnyt, ja se jokin on Scripta - Kirjoituksia uppoavasta Lännestä -blogi.
Scripta sisältää pääasiassa maahanmuuttoa, monikultturismia, suvaitsevaisuutta, rasismia, ilmaisunvapautta ja poliittista korrektiutta käsitteleviä kriittisiä mielipidekirjoituksia. Toki muutkin käsittelevät näitä aiheita, mutta ei se yksinään takaa menestystä. Scriptan suosio perustuukin myös hyvin koukuttavaan kirjoitustyyliin sekä raa'an loogiseen ajatteluun.
Mitä voi pelkällä blogilla saada aikaiseksi? Liikanimen Mestari, koko maan 18. parhaan äänisaaliin ja paikan Helsingin kaupunginvaltuustosta. Ja mikä tärkeintä - haastaa ihmisiä ajattelemaan.
Ennen vaaleja Halla-ahosta lähinnä vaiettiin mediassa. Hän käsitteli aiheita, mitä muut eivät halunneet, uskaltaneet tai osanneet käsitellä. Aiheita mitä juuri kukaan ei käsitellyt, mutta mitkä ihmisiä kiinnosti. Vaalien jälkeen Halla-aho on saanut vuorostaan melko paljon medianäkyvyyttä. Lähinnä hänen niskaan on kaadettu likasanko toisensa jälkeen. On tehty tutkintapyyntöjä ja mitä kaikkea. Siinä on kyllä onnistuttu, ettei vieläkään ole kovin paljoa käsitelty itse aiheita.
Halla-ahon tapa kirjoittaa tekee joskus likasankojen kaatelusta kovin helppoa. Likasangot ovat kuitenkin jo kääntyneet kaatajiansa vastaan. Negatiivisestakin julkisuudesta on seurannut vain kävijäpiikkejä Scriptaan. Jos kävijä "erehtyy" vieläpä lukemaan kirjoituksia, on peli hyvinkin pitkälti sillä selvä. Halla-ahon kirjoituksiin voi suhtautua lähinnä kahdella eri tavalla: "Juuri näin, homma on kovassa nousussa!" tai "Ei näin, senkin rasisti!". Välimuotoja ei tunnu olevan.
Sama asenne tuntuu leimaavaan koko maahanmuuton ympärillä käytävää keskustelua myös Scriptan ulkopuolella. Aihe kuumentaa kovasti tunteita niin puolesta kuin vastaankin. Joskus olisi hyvä kun osaisi vain rauhoittua ja kuunnella mitä "vastapuolella" on sanottavaa. Tämä pätee tietysti yleisesti myös muihinkin aiheisiin.
Ajatteletpa Scriptassa käsiteltävistä aiheista oletusarvoisesti mitä tahansa, niin suosittelen siihen tutustumista. Jos koet nykyisen maahanmuuton ja monikulttuurisen kehityksen myönteisenä asiana, niin ainakin pääset tutustumaan toisinajattelevien pätevimpään argumentointiin.
Miksi Suomessa maahanmuuton ympärille alkaa rakentua poliittisia voimia vasta nyt? Hihasta heilautan sellaisen teorian, että kriittisyys maahanmuuttoa kohtaan lisääntyy käsi kädessä maahanmuuton määrän kanssa. Ruusuiset puheet eivät aina vastaa kansalaisten kokemuksia arjesta, ja se saa rohkeimmat meistä haastamaan niitä ruusuisia puheita. Maahanmuuttokriittisyydestä on tullut merkittävä tekijä poliittisella kartalla niin Ranskassa, Italiassa, Itävallassa, Tanskassa, Belgiassa, Hollannissa ja mitä näitä nyt on. Kaikissa mainituissa maissa maahanmuutolla on paljon pidempi historia kuin Suomessa. Suomi tulee vain jälkijunassa.
Nelosen uutisten tilaaman tutkimuksen mukaan, joka toinen suomalainen pitää maahanmuuton kasvua negatiivisena ilmiönä. Ei siis ole ihme, että pinnan alla kuohuu. Nykyiset poliitikot eivät ole uskaltaneet tarttua aiheeseen, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi uusien voimien nousu politiikkaan. Nyt aihe on tapetilla, eikä se sieltä pois lähde.
Halla-aho on siitä erikoinen poliitikko, että hän ei ole perinteisessä mielessä poliitikko ollenkaan. Eikä hän ole minkään sortin julkimokaan. Jotakin hän on kuitenkin tehnyt, ja se jokin on Scripta - Kirjoituksia uppoavasta Lännestä -blogi.
Scripta sisältää pääasiassa maahanmuuttoa, monikultturismia, suvaitsevaisuutta, rasismia, ilmaisunvapautta ja poliittista korrektiutta käsitteleviä kriittisiä mielipidekirjoituksia. Toki muutkin käsittelevät näitä aiheita, mutta ei se yksinään takaa menestystä. Scriptan suosio perustuukin myös hyvin koukuttavaan kirjoitustyyliin sekä raa'an loogiseen ajatteluun.
Mitä voi pelkällä blogilla saada aikaiseksi? Liikanimen Mestari, koko maan 18. parhaan äänisaaliin ja paikan Helsingin kaupunginvaltuustosta. Ja mikä tärkeintä - haastaa ihmisiä ajattelemaan.
Ennen vaaleja Halla-ahosta lähinnä vaiettiin mediassa. Hän käsitteli aiheita, mitä muut eivät halunneet, uskaltaneet tai osanneet käsitellä. Aiheita mitä juuri kukaan ei käsitellyt, mutta mitkä ihmisiä kiinnosti. Vaalien jälkeen Halla-aho on saanut vuorostaan melko paljon medianäkyvyyttä. Lähinnä hänen niskaan on kaadettu likasanko toisensa jälkeen. On tehty tutkintapyyntöjä ja mitä kaikkea. Siinä on kyllä onnistuttu, ettei vieläkään ole kovin paljoa käsitelty itse aiheita.
Halla-ahon tapa kirjoittaa tekee joskus likasankojen kaatelusta kovin helppoa. Likasangot ovat kuitenkin jo kääntyneet kaatajiansa vastaan. Negatiivisestakin julkisuudesta on seurannut vain kävijäpiikkejä Scriptaan. Jos kävijä "erehtyy" vieläpä lukemaan kirjoituksia, on peli hyvinkin pitkälti sillä selvä. Halla-ahon kirjoituksiin voi suhtautua lähinnä kahdella eri tavalla: "Juuri näin, homma on kovassa nousussa!" tai "Ei näin, senkin rasisti!". Välimuotoja ei tunnu olevan.
Sama asenne tuntuu leimaavaan koko maahanmuuton ympärillä käytävää keskustelua myös Scriptan ulkopuolella. Aihe kuumentaa kovasti tunteita niin puolesta kuin vastaankin. Joskus olisi hyvä kun osaisi vain rauhoittua ja kuunnella mitä "vastapuolella" on sanottavaa. Tämä pätee tietysti yleisesti myös muihinkin aiheisiin.
Ajatteletpa Scriptassa käsiteltävistä aiheista oletusarvoisesti mitä tahansa, niin suosittelen siihen tutustumista. Jos koet nykyisen maahanmuuton ja monikulttuurisen kehityksen myönteisenä asiana, niin ainakin pääset tutustumaan toisinajattelevien pätevimpään argumentointiin.
Miksi Suomessa maahanmuuton ympärille alkaa rakentua poliittisia voimia vasta nyt? Hihasta heilautan sellaisen teorian, että kriittisyys maahanmuuttoa kohtaan lisääntyy käsi kädessä maahanmuuton määrän kanssa. Ruusuiset puheet eivät aina vastaa kansalaisten kokemuksia arjesta, ja se saa rohkeimmat meistä haastamaan niitä ruusuisia puheita. Maahanmuuttokriittisyydestä on tullut merkittävä tekijä poliittisella kartalla niin Ranskassa, Italiassa, Itävallassa, Tanskassa, Belgiassa, Hollannissa ja mitä näitä nyt on. Kaikissa mainituissa maissa maahanmuutolla on paljon pidempi historia kuin Suomessa. Suomi tulee vain jälkijunassa.
Nelosen uutisten tilaaman tutkimuksen mukaan, joka toinen suomalainen pitää maahanmuuton kasvua negatiivisena ilmiönä. Ei siis ole ihme, että pinnan alla kuohuu. Nykyiset poliitikot eivät ole uskaltaneet tarttua aiheeseen, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi uusien voimien nousu politiikkaan. Nyt aihe on tapetilla, eikä se sieltä pois lähde.
perjantai 14. marraskuuta 2008
Ankkakurkku ja muut muotopuolet
Euroopan komissio on jälleen sortunut epätarkkaan tiedottamiseen.
Media julkaisi keskiviikkona 12.11. uutisen (Keskisuomalainen), jonka otsikon mukaan ”käyrät kurkut tekevät paluun kauppoihin.” Uutinen on kirjoitettu Euroopan komission tiedotteen pohjalta (EU-tiedote), jossa kerrotaan, että EU:n jäsenmaat ovat päättäneet poistaa 26:lta hedelmältä ja vihannekselta koko- ja muotovaatimukset. Tiedotteessa ja uutisessa siteerataan maatalouskomissaari Mariann Fischer Boelia, jonka mukaan “ei ole mitään järkeä heittää pois täysin kelvollisia tuotteita vain sen takia, että ne ovat ‘väärän’ muotoisia.” Hän perustelee direktiivin muuttamista tavoitteella vähentää EU:n byrokratiaa: “Tällaisista seikoista on turha määrätä EU:n tasolla; on paljon parempi antaa markkinatoimijoiden päättää niistä.”
Tiedotteessa ja uutisessa ei sinänsä ole vääriä, vaan harhaanjohtavia tietoja, sillä asiaa ei taustoiteta lainkaan. Tekstit eivät kerro syytä siihen, miksi direktiivi alunperin säädettiin.
Eurooppanuoret julkaisivat vuonna 2007 internetsivuston www.kurkkudirektiivi.fi, jonka tavoitteena on ollut purkaa Euroopan Unioniin liitettyjä myyttejä. Yksi tällainen myytti on liittynyt edellä kuvailtuun ns. kurkkudirektiiviin (Komission asetus 1677/88/ETY). Direktiivi on aiheuttanut paljon sekä euroskeptisiä että populistisia kysymyksiä ja vastauksia, ja siitä on tullut “symboli sille, kuinka moniin asioihin EU puuttuu” (Keskisuomalainen). Esimerkiksi eurooppanuoret ja mepit (ks. esim Ari Vatanen) ovat saaneet tehdä vuosien varrella paljon työtä selittääkseen, mistä kurkkudirektiivissä on oikein kysymys. Tiedotuksessa on painotettu sitä, että kurkuilla on ollut tietyt laatuvaatimukset jo ennen EU:n lainsäädäntöä ja, että direktiivi on laadittu kauppiaiden pyynnöstä. Lisäksi on muistutettu siitä, että direktiivi on laadittu helpottamaan, ei vaikeuttamaan, kaupan alan ja viljelijöiden työtä. Eniten hyötyä direktiivistä on ollut maahantuojille. Maahan tuotavien tuotteiden tarkistustyö on helpottunut, koska tietyn kokoisiin laatikoihin on mahtunut vain tietty määrä tietyn kokoisia ja muotoisia vihanneksia.
Tyhmää direktiivissä on ollut se, että se on ollut turhan pikkutarkka. Direktiivin mukaan I-luokan kurkkujen käyryys on saanut olla korkeintaan 10 millimetriä ja II-luokan kurkkujen käyryys 20 senttimetriä 10 senttimetrin matkalla. Nyt myyntiin pääsevät myös näiden luokkien ulkopuoliset kurkut, joita komissio kutsuu tiedotteessaan muotopuoliksi. Kuluttajien ruokapöytään kelpaavat siis jatkossa kaikennäköiset ja -kokoiset kurkut, jopa Iltalehden nettiversiossa (ks. linkki alla) ollut hassu kurkkuankka.
Uusi päätös on varmasti pätevä, mutta sapettaa se, että EU itse sortuu direktiiviensä mystifioimiseen. Nyt tiedotteesta ja sitä siteeraavista lehtijutuista jää kansalaisille mielikuva, että direktiivi oli ainoastaan osoitus EU:n turhasta byrokratiasta. Taustat olisivat valoittaneet tätäkin tarinaa.
- Keskisuomalainen: www.ksml.fi/uutiset/ulkomaat/k%C3%A4yr%C3%A4t-kurkut-tekev%C3%A4t-paluun-kauppoihin(283519).ece
- EU-tiedote: europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=IP/08/1694&format=HTML&aged=0&language=FI&guiLanguage=en
- Kurkkudirektiivi: www.kurkkudirektiivi.fi/video/view/3
- Ari Vatanen: www.arivatanen.com/index.php?mid=91
- Iltalehti: www.iltalehti.fi/uutiset/200811138585241_uu.shtml
Media julkaisi keskiviikkona 12.11. uutisen (Keskisuomalainen), jonka otsikon mukaan ”käyrät kurkut tekevät paluun kauppoihin.” Uutinen on kirjoitettu Euroopan komission tiedotteen pohjalta (EU-tiedote), jossa kerrotaan, että EU:n jäsenmaat ovat päättäneet poistaa 26:lta hedelmältä ja vihannekselta koko- ja muotovaatimukset. Tiedotteessa ja uutisessa siteerataan maatalouskomissaari Mariann Fischer Boelia, jonka mukaan “ei ole mitään järkeä heittää pois täysin kelvollisia tuotteita vain sen takia, että ne ovat ‘väärän’ muotoisia.” Hän perustelee direktiivin muuttamista tavoitteella vähentää EU:n byrokratiaa: “Tällaisista seikoista on turha määrätä EU:n tasolla; on paljon parempi antaa markkinatoimijoiden päättää niistä.”
Tiedotteessa ja uutisessa ei sinänsä ole vääriä, vaan harhaanjohtavia tietoja, sillä asiaa ei taustoiteta lainkaan. Tekstit eivät kerro syytä siihen, miksi direktiivi alunperin säädettiin.
Eurooppanuoret julkaisivat vuonna 2007 internetsivuston www.kurkkudirektiivi.fi, jonka tavoitteena on ollut purkaa Euroopan Unioniin liitettyjä myyttejä. Yksi tällainen myytti on liittynyt edellä kuvailtuun ns. kurkkudirektiiviin (Komission asetus 1677/88/ETY). Direktiivi on aiheuttanut paljon sekä euroskeptisiä että populistisia kysymyksiä ja vastauksia, ja siitä on tullut “symboli sille, kuinka moniin asioihin EU puuttuu” (Keskisuomalainen). Esimerkiksi eurooppanuoret ja mepit (ks. esim Ari Vatanen) ovat saaneet tehdä vuosien varrella paljon työtä selittääkseen, mistä kurkkudirektiivissä on oikein kysymys. Tiedotuksessa on painotettu sitä, että kurkuilla on ollut tietyt laatuvaatimukset jo ennen EU:n lainsäädäntöä ja, että direktiivi on laadittu kauppiaiden pyynnöstä. Lisäksi on muistutettu siitä, että direktiivi on laadittu helpottamaan, ei vaikeuttamaan, kaupan alan ja viljelijöiden työtä. Eniten hyötyä direktiivistä on ollut maahantuojille. Maahan tuotavien tuotteiden tarkistustyö on helpottunut, koska tietyn kokoisiin laatikoihin on mahtunut vain tietty määrä tietyn kokoisia ja muotoisia vihanneksia.
Tyhmää direktiivissä on ollut se, että se on ollut turhan pikkutarkka. Direktiivin mukaan I-luokan kurkkujen käyryys on saanut olla korkeintaan 10 millimetriä ja II-luokan kurkkujen käyryys 20 senttimetriä 10 senttimetrin matkalla. Nyt myyntiin pääsevät myös näiden luokkien ulkopuoliset kurkut, joita komissio kutsuu tiedotteessaan muotopuoliksi. Kuluttajien ruokapöytään kelpaavat siis jatkossa kaikennäköiset ja -kokoiset kurkut, jopa Iltalehden nettiversiossa (ks. linkki alla) ollut hassu kurkkuankka.
Uusi päätös on varmasti pätevä, mutta sapettaa se, että EU itse sortuu direktiiviensä mystifioimiseen. Nyt tiedotteesta ja sitä siteeraavista lehtijutuista jää kansalaisille mielikuva, että direktiivi oli ainoastaan osoitus EU:n turhasta byrokratiasta. Taustat olisivat valoittaneet tätäkin tarinaa.
- Keskisuomalainen: www.ksml.fi/uutiset/ulkomaat/k%C3%A4yr%C3%A4t-kurkut-tekev%C3%A4t-paluun-kauppoihin(283519).ece
- EU-tiedote: europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=IP/08/1694&format=HTML&aged=0&language=FI&guiLanguage=en
- Kurkkudirektiivi: www.kurkkudirektiivi.fi/video/view/3
- Ari Vatanen: www.arivatanen.com/index.php?mid=91
- Iltalehti: www.iltalehti.fi/uutiset/200811138585241_uu.shtml
torstai 6. marraskuuta 2008
Hoi nuoret! Euroopan nuorisoviikko meneillään
EU:ssa vietetään 2.–9.11. Euroopan nuorisoviikkoa neljättä kertaa historiassa. Nuorisoviikon tavoitteena on tutustuttaa nuoria EU:n nuorisopolitiikkaan ja nuoriso-ohjelmiin. Suomessa nuorisoviikon tapahtumia on noin 20, yksi niistä tietenkin Jyväskylässä.
Jyväskylässä nuorisoviikkoa juhlistettiin tiistaina 4.11. kauppakeskus Forumissa. Tapahtuma järjestettiin monen järjestön (mm. JENin) voimin pääjärjestäjän ollessa Nuorten Keski-Suomi ry. Koko syksyn suunnitteilla olleesta tapahtumasta tiivistyi timantti, josta passaa olla ylpeä. Tapahtumassa jaettiin Eurooppa-tietoutta ja tutustutettiin nuoria ja vähän vanhempiakin EU:n nuoriso-ohjelmiin, eritoten Youth in Action –ohjelmaan. YiA-ohjelma tarjoaa nuorille mahdollisuuksia kansainvälistyä erilaisten nuorten itse suunnittelemien projektien kautta. Saimme kuulla myös projekteissa mukana olleiden/olevien kokemuksia esimerkiksi vapaaehtoispalvelusta. Kannattaa klikata alla olevaa linkkiä ja ottaa selvää, tarjoaisiko YiA-ohjelma jotain juuri sinulle!
Tiedottamisen lisäksi halusimme nuorisoviikon hengen mukaisesti kuulla myös nuorten mielipiteitä EU:sta ja niinpä kuvasimme nuorten videoterveisiä Suomen europarlamentaarikoille. Terveisistä ja kommenteista koostetaan DVD, joka lähetetään jokaiselle Suomen MEP:lle. Näin siis toimii kansalaisten ja poliitikkojen yhteydenpito tänä päivänä.
Koko tapahtuman idea oli esitellä nuorille kansainvälistymistä ja Eurooppaa ja niinpä sitä tehtiin tiedottamisen lisäksi myös musiikki- ja tanssiesityksin sekä maistiaistarjoiluin. Estradilla nähtiin niin säkkipillin kuin flamencokitarankin soittaja sekä perisuomalaista tanhuamista. Maistiaispöydässä, josta JEN oli vastuussa, tarjolla oli espanjalaista Manchego-juustoa, joka on saanut EU:n alkuperäismerkinnän (ja joka on sikakallista), italialaisia biscotti-korppuja ja suomalaisia Väinämöisen palttoon nappeja (siis näkkileipää). Täytyy kyllä sanoa, enkä yritä yhtään vetää kotiin päin, että maistiaiset olivat tapahtuman vetonaula musiikki- ja tanssiesitysten lisäksi. Kannatti siis leipoa…
Nyt tässä vain odotellaan, mitä MEP:t vastaavat nuorten terveisiin ja miten EU:n nuorisopolitiikka kehittyy eteenpäin. Jännityksellä odotellen,
Maija
Euroopan nuorisoviikko: http://youthweek.eu/ ja http://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/youth-in-action/euroopan-nuorisoviikko.htx
Youth in Action: www.cimo.fi/youth-in-action
Euroopan nuorisoviikon erikoispainos nettilehti Painovirheessä (juttu myös JENistä): http://www3.jkl.fi/nuoriso/painovirhe/
Vastaa EU:n kyselyyn nuorisopolitiikan tulevaisuudesta: http://ec.europa.eu/yourvoice/ipm/forms/dispatch?form=Youthchallenges&lang=fi
Jos leipomisvimma iskee, niin kannattaa tsekata biscottien resepti: http://www.maku.fi/reseptit/haku/?q=biscotti
Jyväskylässä nuorisoviikkoa juhlistettiin tiistaina 4.11. kauppakeskus Forumissa. Tapahtuma järjestettiin monen järjestön (mm. JENin) voimin pääjärjestäjän ollessa Nuorten Keski-Suomi ry. Koko syksyn suunnitteilla olleesta tapahtumasta tiivistyi timantti, josta passaa olla ylpeä. Tapahtumassa jaettiin Eurooppa-tietoutta ja tutustutettiin nuoria ja vähän vanhempiakin EU:n nuoriso-ohjelmiin, eritoten Youth in Action –ohjelmaan. YiA-ohjelma tarjoaa nuorille mahdollisuuksia kansainvälistyä erilaisten nuorten itse suunnittelemien projektien kautta. Saimme kuulla myös projekteissa mukana olleiden/olevien kokemuksia esimerkiksi vapaaehtoispalvelusta. Kannattaa klikata alla olevaa linkkiä ja ottaa selvää, tarjoaisiko YiA-ohjelma jotain juuri sinulle!
Tiedottamisen lisäksi halusimme nuorisoviikon hengen mukaisesti kuulla myös nuorten mielipiteitä EU:sta ja niinpä kuvasimme nuorten videoterveisiä Suomen europarlamentaarikoille. Terveisistä ja kommenteista koostetaan DVD, joka lähetetään jokaiselle Suomen MEP:lle. Näin siis toimii kansalaisten ja poliitikkojen yhteydenpito tänä päivänä.
Koko tapahtuman idea oli esitellä nuorille kansainvälistymistä ja Eurooppaa ja niinpä sitä tehtiin tiedottamisen lisäksi myös musiikki- ja tanssiesityksin sekä maistiaistarjoiluin. Estradilla nähtiin niin säkkipillin kuin flamencokitarankin soittaja sekä perisuomalaista tanhuamista. Maistiaispöydässä, josta JEN oli vastuussa, tarjolla oli espanjalaista Manchego-juustoa, joka on saanut EU:n alkuperäismerkinnän (ja joka on sikakallista), italialaisia biscotti-korppuja ja suomalaisia Väinämöisen palttoon nappeja (siis näkkileipää). Täytyy kyllä sanoa, enkä yritä yhtään vetää kotiin päin, että maistiaiset olivat tapahtuman vetonaula musiikki- ja tanssiesitysten lisäksi. Kannatti siis leipoa…
Nyt tässä vain odotellaan, mitä MEP:t vastaavat nuorten terveisiin ja miten EU:n nuorisopolitiikka kehittyy eteenpäin. Jännityksellä odotellen,
Maija
Euroopan nuorisoviikko: http://youthweek.eu/ ja http://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/youth-in-action/euroopan-nuorisoviikko.htx
Youth in Action: www.cimo.fi/youth-in-action
Euroopan nuorisoviikon erikoispainos nettilehti Painovirheessä (juttu myös JENistä): http://www3.jkl.fi/nuoriso/painovirhe/
Vastaa EU:n kyselyyn nuorisopolitiikan tulevaisuudesta: http://ec.europa.eu/yourvoice/ipm/forms/dispatch?form=Youthchallenges&lang=fi
Jos leipomisvimma iskee, niin kannattaa tsekata biscottien resepti: http://www.maku.fi/reseptit/haku/?q=biscotti
maanantai 27. lokakuuta 2008
Vaalivalintoja
Vaalit - ja suuri urheilujuhlan tuntu! Pääsee puhumaan kerrankin yhteiskunnan tilasta siinä hengessä, että nyt vaikutetaan. Kaikki kismittävät pikkuseikat ja monimutkaiset kokonaisuudet on mahdollista vetää tapetille. Lehtiä lukemalla ja pariin vaaliriehaan osallistumalla saa hetkessä katsauksen kotikuntansa tulevaisuuden näkymistä, samalla kun menneiden vuosien loka vedetään esille. Tutut virnuilevat julisteissa, kuin huutaen pienillä iloisillä äänillään "Minä kuuntelen sinua! Äänestä minua!" - mutta edessä on karmea valinta: Kuka heistä?
Tällä kertaa valintani oli huomattavasti vaikeampi kuin viimeksi eduskuntavaaleissa, kahdesta limittäisestä syystä. Ensinnäkin hitaasti heräävänä en ollut vaihtanut kotikuntaani hyvissä ajoin - tai oikeammin tajunnut, että tästähän on vuoden aikana tullut kotikuntani. Tähän syyhyn niveltyy myös toinen, kinkkisempi valinta: Kuntatasolla ehdokkaan olisi hyvä olla "tuttu". Äänestäjä marssii uurnalle tarmokkaammin, kun tietää voivansa luottaa ehdokkaan toimintatyyliin. Se, mikä valtuustossa, työelämässä tai missä tahansa yhteistyöelimessä merkitsee, on kyky työskennellä ryhmässä, kyky olla ns. hyvä tyyppi.
Jyväskylästä tunsinkin jo monta hyvää tyyppiä ja huomasinkin harmittelevani "sitäkään ei voi äänestää!". Pieksämäen tilanne oli laihempi: Vaikka monille tyrkylle asettuneiden kanssa on tullut touhuttua, jäi heistä kuitenkin epävarmempi tunne. Luulen, että moni äänestäjä saa palan kurkkuunsa ja siirtyy kannattamaan nukkuvien puoluetta, koska ei saa kyllin reipasta vastausta esittämäänsä kriittiseen kysymykseen: "Uskoisinko asiani tämän ihmisen käsiin?"
Edustuksellisessa demokratiassamme kuitenkin teoistaan ihminen tunnetaan, sanoistaan punnitaan, joten äänestäjän täytyy sitä kautta luoda käsitys ehdokkaansa "henkilöhistoriasta" - siis vastuutehtävän kannalta, ei henkilökohtaisesta näkökulmasta. Eikö äänestäjän valintaa helpotakin, jollei hän tiedä kiusallisia seikkoja ehdokkaansa yksityiselämästä? Julkisuudessa on toisinaan hankala vetää (suomalaisessa kulttuurissa joskus traagisen selvä) raja "työn" ja "elämän" välillä. Ehkä tällaisista mukavuussyistä on joskus helpompi äänestää tuntematonta?
Kun äänestäjä on ehdokkaansa arvioinut, numeronsa kopissa raapustanut ja uurnaan sujauttanut ja varmistuneet tulokset kuullut, saattaa hän vaipua itsearviontiin. Annoin varmaan lopulta ääneni epäpoliittisin kriteerein, sortuen liian tiukkoihin periaatteisiin (äänestä naista ja nuorta). Eikös vaaleissa olisi fiksua äänestää ei sellaista henkilöä joka muistuttaa itseä, vaan sellaista, joka osaa tehdä hyviä päätöksiä?
Yhtä tärkeää kuin kysyä, millainen ehdokas on, voikin jossain tilanteissa olla kysymys: "Millainen äänestäjä olen?"
Jotkut äänestävät tuttua naapurin Penaa tai sitä suloisimmin hymyilevää kultapojua - julkisuuden valokeilassahan poliitikotkin voivat tulla "melkein tutuiksi". Jotkut painottavat vain ja ainoastaan asiakysymyksiä ja haluavat tentata ehdokkaansa seinää vasten. Jotkut pähkäilevät ties mitä äänestysfilosofiaa.
Äänestätkö ennemmin tyyppiä vai puoluetta? Onko sinulle tärkeää tuttuus tai läpinäkyvyys, ammatillinen kokemus tai luottamustoimien kirjo, perhesuhteet? Katsotko ehdokkaasi koulutustasoa? Äänestätkö ehdokasta, jos hänellä on liikaa tai liian vähän omaisuutta? Tai jos hän saa ulkopuolista vaalirahoitusta? Kriteerisi kertovat paljon itsestäsi. Tehdessään vaaleissa valinnan äänestäjä valitsee myös jotain itsessään.
Toivottavasti tulevissa europarlamenttivaaleissa ei ole niin paljon tuttuja. Voi keskittyä itse asiaan.
Tällä kertaa valintani oli huomattavasti vaikeampi kuin viimeksi eduskuntavaaleissa, kahdesta limittäisestä syystä. Ensinnäkin hitaasti heräävänä en ollut vaihtanut kotikuntaani hyvissä ajoin - tai oikeammin tajunnut, että tästähän on vuoden aikana tullut kotikuntani. Tähän syyhyn niveltyy myös toinen, kinkkisempi valinta: Kuntatasolla ehdokkaan olisi hyvä olla "tuttu". Äänestäjä marssii uurnalle tarmokkaammin, kun tietää voivansa luottaa ehdokkaan toimintatyyliin. Se, mikä valtuustossa, työelämässä tai missä tahansa yhteistyöelimessä merkitsee, on kyky työskennellä ryhmässä, kyky olla ns. hyvä tyyppi.
Jyväskylästä tunsinkin jo monta hyvää tyyppiä ja huomasinkin harmittelevani "sitäkään ei voi äänestää!". Pieksämäen tilanne oli laihempi: Vaikka monille tyrkylle asettuneiden kanssa on tullut touhuttua, jäi heistä kuitenkin epävarmempi tunne. Luulen, että moni äänestäjä saa palan kurkkuunsa ja siirtyy kannattamaan nukkuvien puoluetta, koska ei saa kyllin reipasta vastausta esittämäänsä kriittiseen kysymykseen: "Uskoisinko asiani tämän ihmisen käsiin?"
Edustuksellisessa demokratiassamme kuitenkin teoistaan ihminen tunnetaan, sanoistaan punnitaan, joten äänestäjän täytyy sitä kautta luoda käsitys ehdokkaansa "henkilöhistoriasta" - siis vastuutehtävän kannalta, ei henkilökohtaisesta näkökulmasta. Eikö äänestäjän valintaa helpotakin, jollei hän tiedä kiusallisia seikkoja ehdokkaansa yksityiselämästä? Julkisuudessa on toisinaan hankala vetää (suomalaisessa kulttuurissa joskus traagisen selvä) raja "työn" ja "elämän" välillä. Ehkä tällaisista mukavuussyistä on joskus helpompi äänestää tuntematonta?
Kun äänestäjä on ehdokkaansa arvioinut, numeronsa kopissa raapustanut ja uurnaan sujauttanut ja varmistuneet tulokset kuullut, saattaa hän vaipua itsearviontiin. Annoin varmaan lopulta ääneni epäpoliittisin kriteerein, sortuen liian tiukkoihin periaatteisiin (äänestä naista ja nuorta). Eikös vaaleissa olisi fiksua äänestää ei sellaista henkilöä joka muistuttaa itseä, vaan sellaista, joka osaa tehdä hyviä päätöksiä?
Yhtä tärkeää kuin kysyä, millainen ehdokas on, voikin jossain tilanteissa olla kysymys: "Millainen äänestäjä olen?"
Jotkut äänestävät tuttua naapurin Penaa tai sitä suloisimmin hymyilevää kultapojua - julkisuuden valokeilassahan poliitikotkin voivat tulla "melkein tutuiksi". Jotkut painottavat vain ja ainoastaan asiakysymyksiä ja haluavat tentata ehdokkaansa seinää vasten. Jotkut pähkäilevät ties mitä äänestysfilosofiaa.
Äänestätkö ennemmin tyyppiä vai puoluetta? Onko sinulle tärkeää tuttuus tai läpinäkyvyys, ammatillinen kokemus tai luottamustoimien kirjo, perhesuhteet? Katsotko ehdokkaasi koulutustasoa? Äänestätkö ehdokasta, jos hänellä on liikaa tai liian vähän omaisuutta? Tai jos hän saa ulkopuolista vaalirahoitusta? Kriteerisi kertovat paljon itsestäsi. Tehdessään vaaleissa valinnan äänestäjä valitsee myös jotain itsessään.
Toivottavasti tulevissa europarlamenttivaaleissa ei ole niin paljon tuttuja. Voi keskittyä itse asiaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
