sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Perimätietoa osa 1

Yliopiston sähköpostiuudistuksen takia jouduin perkaamaan vanhat mailini ja samalla tuli lueskeltua JENin ensi vaiheiden runsasta sähköpostikansiota. Meitä alkuvaiheen aktiiveja alkaa olla kovin vähän enää kuvioissa mukana, joten on tullut aika kirjoittaa yhdistyksen syntyhistoriaa ylös, jotta se ei joudu kokonaan unholaan. Eipä silloin kuusi vuotta sitten Eurooppanuorten (silloin vielä nimellä Eurooppalaisen Suomen Nuoret, ESN) toimintaa Jyväskylässä aloittaessani uskonut millainen menestystarina siitä vielä koituisikaan.

Elettiin kevättä 2003. Olin edellisenä syksynä ottanut osaa ESN:n järkkäämään kansalliseen EU-nuorisokonventtiin, jossa sain ilokseni osallistua perustuslakiluonnosta käsitelleeseen C-ryhmään, joka jatkoi yhteydenpitoa myös konventin jälkeen. C-ryhmä kokoontui seuraavan kerran ”Alueellisen EU-nuorisokonventtiin” Turkuun maaliskuussa. Siellä sain Turun yössä jossain vaiheessa illanviettoa vakuutettua ryhmän toisen jyväskyläläisen Tuomaksen siitä, että seuraavan kerran kutsumme ryhmäläiset Jyväskylään!

Toukokuussa toisen kansallisen EU-nuorisokonventin jälkeen otin yhteyttä Tuomakseen sopiakseni ensimmäisestä palaverista, joka pidettiinkin jo muutaman päivän päästä. Mukaansa Tuomas oli kutsunut AIESEC Jyväskylän silloisen puheenjohtajan Antin, jolla oli paljon kokemusta seminaarien järjestämisestä. Antti sai ylipuhuttua meidät siitä, että turha mitään pientä on puuhastella – järjestetään heti vähintään 60 hengen kaksipäiväinen seminaari. Näin sai alkunsa idea Jyväskylän alueellisesta EU-nuorisokonventista teemalla: "Laajentuva Eurooppa - Maakunnat ja kansainvälinen yhteistyö" (enpä olisi muuten enää muistanut tätä nerokasta nimeä!).

Seuraavaan palaveriin kutsuin sitten konventtiympyröissä tapaamaani Niinan, Kaisan, Kirsin ja Akselin. Alussa ryhmän keskuudessa vallitsi hieman skeptisyyttä suunnitelmien suureellisuudesta, mutta pian kaikki olivat innoissaan mukana ja homma lähti pyörimään. Otimme haltuumme ESN:n Jyväskylän aluejärjestön, joka oli elellyt pöytälaatikkojärjestönä muutaman vuoden. Hallitus järjestäytyi ja minusta tuli yhdistyksen uuden alun ensimmäinen pj. Käytännössä katsoen nollasta lähdettyämme toimintaa hankaloitti alussa rahan ja kontaktien puute. Kukaan meistä ei ollut järjestänyt mitään vastaavaa ihan alusta alkaen, vaikka monenlaisessa toiminnassa olimmekin olleet mukana. Kaikesta kuitenkin selvittiin innovatiivisuudella ja sinnikkyydellä. Soittelimme, mailailimme ja kävimme paikan päällä. Kokoustimme lähes joka viikko koko kesän ajan. ”Kokous kesti kolme tuntia, mutta puolet ajasta naurettiin”, lukee eräässä kokouspöytäkirjassa, mikä kuvastanee paljon toiminnan henkeä.

Erään toisen tapahtuman järjestelypalaverissa sain houkuteltua mukaan koulutuspolitiikan asiantuntijaksi kaavaillun Signen, joka tosin liittyikin ruokatiimiin. Konventin ilosanoma levisi, ja pian saimme mukaan myös Annen, joka kutsui mukaan tiedottaja Veli-Matin. Antti taasen vinkkasi asiasta EU-asiantuntija Anssille ja respavastaava Jaanalle, jotka liittyivät joukkoomme kesän mittaan. Etukäteen monet ryhmäläisistä eivät tunteneet toisiaan ja näin jälkikäteenkin ajatellen, olimme melkoisen sekalainen seurakunta erilaisia persoonia. Välillä siitä aiheutui pieniä yhteenottojakin, mutta lopulta ihmisten erilaiset kokemustaustat ja kyvyt hioutuivat toimivaksi ja tehokkaaksi ryhmäksi.

Kesä vierähti siis konventin parissa puurtaen. Erittäin tärkeässä roolissa olivat Akseli, Niina, Signe ja Antti, jotka pystyivät osallistumaan järjestelyihin kanssani läpi kesän. Ryhmän sisäinen tiedotus pelasi loistavasti, koska raportoimme erittäin ahkerasti sähköpostilistalla joka päivä useilla ja parhaina päivinä varmaan kymmenillä viesteillä. Kriisejäkin mahtui matkan varrelle; mainoksemme varastettiin painosta, ”valopäät” soittelivat ja vaativat lentolippujen korvaamista, pelkäsimme erään marginaalipuolueen edustajien sabotaasia, Antti huuteli: ”miehiä kehiin”, kun osallistujalista alkoi näyttää naisvoittoiselta, nollabudjetista väännettiin kättä (jossain vaiheessa johtopäätös oli, että mitä vähemmän osallistujia sitä parempi!), radiossa meitä syytettiin elitistisyydestä ja kaikkea muuta pientä.

Kovan työn tuloksena nimekäs ja runsas puhujalista saatiin kasaan ajoissa, sponsorit olivat suosiollisia ja ilmoittautumisia sateli ympäri Suomen yli tavoitellun kuudenkymmenen. Kaksi syyskuista konventtipäivää Agorassa ja Cygnaeuksen lukiolla sujuivat kaikin puolin mainiosti ja hyvässä hengessä uusiin ihmisiin tutustuessa. Kuultiin tasokkaita asiantuntijaluentoja, tehtiin ryhmätöitä, esiteltiin tuloksia, väiteltiin, vietettiin iltaa, pukeuduttiin eurooppalaisittain, syötiin hyvin ja väännettiin loppuasiakirjaa. Seuraavana päivänä olo oli väsynyt mutta onnellinen, kun raahauduimme järjestelyporukalla vielä fiilistelemään sekä syömään ja juomaan ylijääneet tarjoilut Kirsin luo (ja lopulta Elohuviin…). Sen jälkeen oli edessä vielä loppupyykin paikka. Väsättiin raportteja EU:lle, läheteltiin kuitteja, kiiteltiin kaikkia ja karhuttiin rankalla kädellä muutamaa osallistumismaksua. Parin viikon päästä kokoonnuimme vielä kerran yhteen Akselin luo konventin kaatajaisiin ihkaensimmäisen EU-boolin ääreen tilittelemään kokemuksesta ja käsittelemään palautetta, josta pieni otos tässä:

Järjestelytoimikunnan jäseneltä:

"Tällaisia tapahtumia saa aikaan yleensä vain silloin kun mukana on itsensä likoon laittavia ihmisiä, asioista ja ihmisistä kiinnostuneita ihmisiä. Oli mahtavaa nähdä järjestelytoimikunnassa paljon tällaista jengiä. Kiitos siis kaikille. Ja kiitos että sain olla mukana tekemässä tätä tapahtumaa, joka itselleni oli lajissaan aivan uudenlainen. Samalla sain vielä positiivisen kokemuksen opiskelijajärjestöpiireistä ennen kuin vetäydyn niistä takavasemmalle...

Tavoitteena oli luoda keskustelullinen ilmapiiri ja siinä onnistuimme kyllä mielestäni varsin loistavasti. Julkilausumatkin tulvivat sellaista tekemisen meininkiä että ne jopa haastavat sellaista ihmistä lukemaan joka ei tästä konventista mitään tiedä."

Europarlamentaarikolta:

"Hei - todella hyvä konventtinne ja aktiivisuus toivottavasti jatkuu ja voimistuu - voin hyvin kuvitella että näillä tapahtumilla on hyvä vaikka etsiytyä harjoitteluun parlamenttiin tai kotimaan avustajaksi jollekulle jäsenelle - työmyyriä varmasti tarvitiaan - lienette niitä parhaasta päästä - pidetään yhteyttä katselen sivullenne" (kirjoitusvirheet MEPin omia)

Osallistujalta:

"Haluaisin minun ja Allianssin puolesta kiittää tästä mahtavasta konventtityöstä, jonka uskon olevan onnistuneen. Kiitän tässä tilaisuudessa kaikki konventin järjestäjät, vapaaehtoiset työntekijät ja kivan näköiset oppaat kaikesta, mitä te olette tehnyt; ja ennen kaikkea osallistujat, jotka olivat mielestäni hyvin innokkaita ja aktiivisia keskusteluihin." (kirjoitusvirheet osallistujan omia)


Nyt noista muistorikkaista ajoista on kulunut jo kohta kuusi vuotta. Edelleen voi todeta konventin olleen ainutlaatuinen kokemus ja osoitus poikkeuksellisen dynaamisesta ryhmätyöskentelystä. Nykyisin järjestelytoiminnan jäsenet ovat hajautuneet mielenkiintoisiin työtehtäviin ympäri maailmaa - nopeasti laskien ainakin kuuteen eri maahan. Esitän tässä vielä kerran kiitokset kaikille yllämainituille henkilöille arvokkaasta panoksesta yhdistyksen toiminnan alkumetreillä sekä sen jatkuvuuden takaamisessa. On myös ilo nähdä, että JENin kunniakkaat perinteet: avoimuus, innovatiivisuus ja hyvä yhteishenki ovat edelleen voimissaan!

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Miehet, naiset ja HDI

Sukupuolten tasa-arvo on pysyvä osa yhteiskunnallista keskustelua – ainakin meillä Suomessa se tuntuu yltävän otsikoihin viikoittain. Milloin puhutaan kenenkin kokemasta väkivallasta, milloin naisten eurosta (kuulemma 80 senttiä), milloin miesten vuosista (ilmeisesti 11 kuukautta). Eikö olisi kätevää, jos kaiken tämän voisi tiivistää yhteen elämänlaadun mittariin, ja vain todeta yksioikoisesti jotain tasa-arvon toteutumisesta sukupuolten välillä? Jos vain olisi sopiva mittari…

…no, kokeillaanpas. Jonkinlainen nämä asiat yhdistävä mittari on olemassa. Human Development Index on Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman luoma mittari, joka yhdistää odotettavissa olevan eliniänodotteen, koulutuksen ja elintason yhdeksi luvuksi, jonka tarkoitus on toimia inhimillisen kehityksen mittarina eri maiden välillä. Jotkut ovat sitä uskaltautuneet käyttämään elämänlaadun mittarinakin. Liittykäämme joukkoon hieman epämääräiseen – ainakin kokeilumielellä ja ajatusleikin vuoksi – ja katsokaamme mitä numerot kertovat.

HDI muuntaa kolme käyttämäänsä alaindeksiä luvuksi väliltä 0-1, ja laskee itse indeksin näiden painottamattomana keskiarvona. Kussakin indeksissä saavutettu arvo suhteutetaan maksimi- ja minimiarvoihin. Eliniänodote suhteutetaan oletettuun saavutettavissa olevaan maksimiin, 85 vuoteen. Koulutustaso mitataan lukutaidon levinneisyydellä (kahden kolmasosan paino) ja yhdistetyllä opiskelijoiden määrällä koulutusikäisistä ikäluokista. Elintasoa UNDP mittaa logaritmisella asteikolla minimin 100 ja maksimin 40 000 dollaria välillä.

Ja miltäs näyttävät suomalaisten sukupuolitetut indeksit? Miehillä indeksi eliniänodotteelle on 0,843, koulutukselle 0,993 ja elintasolle 0,990, yhdistettynä 0,942. Ei laisinkaan huonosti. Naisilla eliniänodotteen indeksi on 0,95, koulutuksen 0,993 ja elintason 0,933. Yhdistetty HDI 0,959. Hitusen enemmän. Näillä luvuilla vaikuttaisi siltä, että naisten elämänlaatu Suomessa on aavistuksen miehiä korkeampi. Ero tuloissa ei aivan riitä kumoamaan eroa eliniänodotteessa.

Tässä kohtaa on pienen tunnustuksen aika. YK laskee myös sukupuolispesifejä kehityslukuja, joita se sitten vertaa toisiinsa. Sen metodeissa on vain pieni ero meidän käyttämiimme. Se olettaa sukupuolten välillä olevan pysyvän eron eliniänodotteissa, antaen naisten suurimmaksi saavutettavissa olevaksi arvoksi 87,5 vuotta (HDI 0,946), miesten 82,5 (HDI 0,953). Tälle ei ole osoitettua biologista pohjaa. Se perustuu havaintoon sukupuolten toisistaan poikkeavista eliniänodotteista. Kun lähdetään poistamaan eri tekijöiden vaikutuksia, mikä aiheuttaakaan suurimman osan erosta? Väkivalta, riskikäyttäytyminen, alkoholi, tupakka, huonot elämäntavat. Jäljelle jää jotakin, mutta ei suinkaan viittä vuotta. Ja jos ne eivät vaikuta elämänlaatuun, niin mikä vaikuttaa? Tästä johtuen olemme laskeneet väestön yleisellä 85 vuoden maksimitasolla molempien sukupuolten indeksit.

Mitä tästä kaikesta voidaan päätellä? Ei paljoakaan, ainakaan sellaista, mitä ei aikaisemmin ollut tiedossa. Kaikkien numeroleikkien tavoin valitsimme tuloksen jo valitessamme työkaluja. Eri maiden väliseen vertailuun tarkoitettuun indeksiin, jonka pitää pystyä esittämään niin Zimbabwen kuin Sveitsinkin tilanteet hukkuvat huomattavatkin tuloerot, samaten kuin sukupuolten väliset koulutuserot eivät juurikaan erotu indeksissä, jossa suurempi paino on lukutaidolla kuin koulutusasteilla. On kuitenkin jotakin, mitä tästä voimme päätellä. Ei meillä kenelläkään kauhean huonosti mene. Ei kansainvälisillä mittareilla.

perjantai 6. helmikuuta 2009

EU:n ja Venäjän välisen vuoropuhelun määrää lisättävä

EU:lla ja sen kansalaisilla on mielenkiintoinen viha-rakkaussuhde itäiseen naapurisuurvaltaamme Venäjään. Toisaalta Venäjä nähdään eräänlaisena mahdollisuuksien maana - EU käykin paljon kauppaa Venäjän kanssa ja Venäjälle EU on kauppakumppanina erityisen tärkeä. EU:n piirissä toivotaan, että Venäjällä tapahtuisi demokratian läpimurto. Uskaliaimmat puhuvat jopa Venäjän liittämisestä Euroopan Unioniin sitten, kun se täyttäisi EU-jäsenyyden vaatimat kriteerit.

Toisaalta Venäjän ja EU:n välisiä suhteita on kuitenkin viimeaikoina hiertänyt muun muassa talvinen Venäjän ja Ukrainan välinen kaasukriisi ja Venäjän-Georgian sota. Yhteistä molemmissa tapahtumissa on se, että ne koskettivat kumpikin läheisesti EU:ta ja se, että kummankin aikana EU pyrki varsin aktiivisesti vaikuttamaan Venäjän toimintaan retorisin keinoin. Ongelmana molempien kriisien aikana kuitenkin oli, että varsinainen vuoropuhelu Venäjän ja EU:n välillä oli kovin vähäistä.

Jos ajatellaan esimerkiksi kaasukriisiä, voidaan hyvin todeta, että se ei ollut kummallekaan osapuolelle taloudellisesti eikä muutenkaan hyvä tilanne. Venäläinen kaasuyhtiö Gazprom teki huomattavat tappiot ja toisaalta valtaosalta Euroopan maista jäi kaasut saamatta. Tämä ei kaasun vastaanottajienkaan kannalta ihan mitätön asia ollut, sillä Venäjä toimittaa merkittävän osan Eurooppaan tulevasta kaasusta. Kaasuntoimitusten katkeamisilla oli suorat vaikutukset niin kotitalouksiin kuin teollisuuteenkin Euroopassa. Toisaalta Venäjä ja Ukraina menettivät uskottavuuttaan kauppakumppaneina.

Perjantaina 6.2. Jose Manuel Barroson johtama valtuuskunta kävikin Moskovassa keskustelemassa Venäjän valtionpäämiesten kanssa EU:n ja Venäjän välisistä suhteista ja siitä, kuinka tulevaisuudessa esimerkiksi kaasukriisin kaltaisilta molempien osapuolien toimintaa vaikeuttavilta ongelmilta vältyttäisiin. On erityisen tärkeää, että juuri tämänkaltaista yhteydenpitoa lisätään ja pidetään aktiivisesti yllä. Aktiivisella vuoropuhelulla ja yhteistyöllä Euroopan Unioni ja Venäjä voisivat saavuttaa tilanteen, jossa pystyttäisiin ennakoimaan kriisit huomattavasti nykyistä tehokkaammin ja näin voitaisiin ruveta vastatoimiin jo ennen niiden laukeamista. Yhteistyö olisi kummallekin osapuolelle myös taloudellisesti kannattavaa, sillä näin voimavaroja pystyttäisiin yhdistelemään ja kohdistamaan tehokkaammin yhteisten etujen ajamiseen. Yhteistyö olisi tärkeää myös koko ajan voimistuvaa talouden taantuman hoitoa ajatellen. Molempien osapuolten olisi nyt kyettävä aikuismaiseen vuoropuheluun, jossa asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä.

Ville Kari, Jyväskylän Eurooppanuoret ry:n puheenjohtaja 2009

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Vuosi 2009 - Mahdollisuuksien ja haasteiden vuosi

Aika kuluu nopeasti. Tuntuu siltä, että vuoden vaihtumisesta olisi vain muutama hassu hetki. Elämme kuitenkin jo helmikuun alkua ja tämä tarkoittaa myös sitä, että kesäkuun alussa pidettävät Eurovaalit ovat jo kovin lähellä. Mielenkiinnolla odottelen millaisilla teemoilla ehdokkaat lähtevät itseään markkinoimaan tulevien kuukausien aikana. Hyvää keskustelua voi syntyä käytännössä kaikesta siitä mitä EU on ja edustaa. Oman mausteensa tuovat tietenkin myös EU-kielteiset ehdokkaat ja puheenvuorot.

Eurovaalit tulevat näyttelemään suurta roolia JEN ry:n toiminnassa koko vuoden. Onkin hyvin mielenkiintoista päästä toimimaan JEN ry:n puheenjohtajana juurikin Eurovaalivuotena.
Vuosi on epäilemättä toiminnantäyteinen niin kaikille hallituksen jäsenille kuin muillekin aktiiveille - tiedossa on paljon tapahtumia ja muuta tekemistä vaalien tiimoilta. Kuitenkin juuri näiden työntäyteläisen vuoden tuomien haasteiden takana piilee mahdollisuuksia, jotka meidän on tiedostettava ja tartuttava niihin.

Kantaa on otettava. Europarlamenttivaalien myötä esimerkiksi Euroopan Unionin rooli toimijana ja Unionissa olemisen merkitys nousevat tapetille. Kahvipöydissä puhutaan lisääntyvissä määrin joko siitä, että ketä MEP-ehdokasta aikoo äänestää tai siitä, että miksi ei äänestä ketään. Ehkä joku jopa herättelee ajatuksia Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittymisestä tai vaikkapa liittovaltio-muotoisesta EU:sta.

Jyväskylän Eurooppanuoret ry:n on pystyttävä liittymään tähän keskusteluun osaltaan tarjoamalla foorumeja, joihin kaikki nuoret voivat osallistua ja osaltaan osallistumalla itsekin keskusteluun (esimerkiksi kannanottojen muodossa.) Seuraavan kerran JEN ry järjestää tällaisen foorumin Viiniä ja patonkia -iltaman muodossa 17.2. Silloin teemana on Yhdysvallat.

Yhteistyö on avain voittoon. Hallituksen ja myös muun yhdistyksen keskinäinen yhteen hiileen puhaltaminen on tärkeä tekijä, jolla vuodesta tulee onnistunut. Vaikka JEN ry:llä on perinteisiä yhteistyötahoja, joiden kanssa yhteistyötä on ehdottoman tärkeää jatkaa intensiivisenä, olisi yhdistyksen pyrittävä kehittävään ulkosuhteitaan uusiin ulottuvuuksiin - tämä parantaisi osaltaan yhdistyksen näkyvyyttä ja helpottaisi nopeatempoisen vuoden läpiviemisessä.

Vaikka sain yllä olevan tekstin kuulostamaan siltä, että kaikki toimijat ovat kiinni yhdistyksen toiminnassa 60 tuntia viikossa, niin ei sekään ole asian laita. Edetään rauhallisesti, mutta varmasti. Ja tärkeintähän kuitenkin on se, että pidetään hauska ja ikimuistoinen vuosi!

(Lisää tietoa Europarlamenttivaaleista 2009 esimerkiksi http://www.europarl.europa.eu/elections2009/default.htm?language=FI ja http://www.vaalit.fi/14166.htm )

Ville Kari
JEN ry, pj 2009

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Vuotta 2009 on jo ehtinyt kulua kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikko kului vielä lomatunnelmissa ja toisella yritämme orientoitua jälleen työntekoon. Näin myös Jyväskylän Eurooppanuorissa, sillä tänään 14.1 potkaistaan virallisesti vuosi käyntiin hallituksen järjestäytymiskokouksella Ravintola Sohwissa klo 17.

JENin toimintavuosi 2008 oli antoisa yhdistykselle, eikä yhtään vähäemmän minulle itselleni. Vuosi puheenjohtajana opetti ja kasvatti paljon. Nyt kun näin jälkeenpäin ajattelen viime vuotta, niin toki on asioita, jotka olisin voinut tehdä toisin. Mutta enemmän on kuitenkin niitä, jotka menivät hyvin -onnistuneita ja erilaisia, jopa kokeilumielisiä tapahtumia. Parhaimpina muistoina mieleeni ovat painuneet Eurooppapäivä sekä kunnallisvaalipaneeli. Haluankin kiittää hallitusta, kaikkia tapahtumiimme osallistuneita ja yhteistyökumppaneitamme kuluneesta vuodesta 2008.

JEN jatkaa toimintaansa 2009 mielenkiintoisten ja ajankohtaisten aiheiden parissa. Tuleva vuosi on Europarlamenttivaalivuosi, mikä tulee näkymään vahvana myös JENin toiminnassa. Toivotan JENille oikein paljon onnea ja menestystä vuodelle 2009!

Kiittää ja kuittaa,

Maria Ahvenniemi
Puheenjohtaja 2008
JEN ry

perjantai 19. joulukuuta 2008

Ilmasto muuttuu - seminaari 10.12.2008

Jyväskylän Eurooppanuoret ry (JEN) järjesti 10.12.2008 kolmituntisen, kaikille avoimen seminaarin "Ilmasto muuttuu", joka oli valtakunnallisen Eurooppanuoret ry:n syksyn päätapahtuma. Seminaari keräsi noin viisikymmentä ilmastonmuutoksesta kiinnostunutta kuulijaa.

Ilmastonmuutos on ollut mediassa voimakkaasti esillä muutaman vuoden ajan. Aihe on herättänyt vilkasta keskustelua, mikä taitaa olla pelkästään hyvä asia. Ilmastonmuutoksen aiheuttamiin kysymyksiin kun on monia erilaisia vastauksia. Toinen uskoo lopulliseen ilmaston lämpenemiseen kun taas toinen on sitä mieltä, että lämpeneminen on vain toipumista edellisestä jääkaudesta. Tavallisen kansalaisen taholla ilmastokeskustelu saattaa herättää epävarmuutta, sillä tietoa on tarjolla niin monenlaista, että ilmastonmuutos tuntuu hallitsemattomalta asialta. JEN halusi tarjota oman panoksensa ilmastokeskusteluun, joka koskettaa meitä jokaista. Seminaarissamme luennoivat VTT:n tutkija ja ilmastonmuutostiimin jäsen Johanna Kirkinen, Demos Helsinki - tutkimusorganisaation tutkija ja Suomen Luonnonsuojeluliiton ilmastoasiantuntija Tuuli Kaskinen sekä Suomen Ympäristökeskuksen tutkija Jari Lyytimäki.

Kirkinen kertoi esityksessään, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa ja miten se vaikuttaa yhteiskuntaamme, miten ilmastonmuutosta hillitään ja miten ilmastonmuutos vaikuttaa energiantuontantoon. Esityksensä alussa Kirkinen näytti hyvin havainnollistavia kaavioita muun muassa kasvihuonekaasujen pitoisuuksien lisääntymisestä ilmakehässä viime vuosikymmeninä (vuodesta 1970 vuoteen 2004kasvu oli 70 %), hiilidioksidin, metaanin ja typpioksiduulin pitoisuuksien vaihtelusta ilmakehässä viimeksi kuluneiden kymmenentuhannen vuoden aikana, globaalista keskilämpötilan noususta, globaalista keskimääräisestä merenpinnan noususta ja lumipeitteen vähentymisestä. Kirkisen mukaan meidän tulisi lisätä hillintätoimenpiteitä ilmastonmuutoksen vaikutusten hidastamiseksi. Mahdollisuuksia on monia, esimerkiksi diesel- tai hybridiautojen käyttäminen, uusiutuvien energialähteiden käyttö, tehokkaampi eristys ja ilmanvaihto rakennuksissa sekä laitteiden energiatehokkuus. Kirkinen toi esille myös Yhdysvaltojen ja Australian suhtautumisen päästöjen vähennyksiin. Hänen mukaansa kyseiset valtiot tulisi saada mukaan ilmastonmuutoksen torjumistyöhön. Taustaksi siihen, miksi energiankulutus on kasvanut viime vuosikymmeninä paljon, Kirkinen esitteli väestönkasvun ja BKT:n kasvun määrää kehittyvissä valtioissa viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi Afrikassa väestön määrä on kasvanut vuoden 1990 600 miljoonasta yli 900 miljoonaan. Loppukaneettina Kirkinen totesi, että ilmastonmuutoksen hillintä mullistaa maailman energiajärjestelmän.

Kaskisen esitelmöinnin aihe oli, miten ilmastopolitiikkaa tehdään Suomessa, EU:ssa ja kansainvälisillä areenoilla. Hän aloitti luentonsa ajatuksia herättävästi todeten, että tällä hetkellä ihmiset käyttävät luonnonvaroja enemmän kuin kestävä taso on, eli neljän maapallon verran. Sekä Kaskinen, että Kirkinen kertoivat ilmastosopimuksista, joita on allekirjoitettu muun muassa YK:n ja EU:n toimesta. Sopivasti seminaarimme aikaan 200 maan edustajat kokoontuivat Puolan Poznaniin ilmastonmuutoskonferenssiin puimaan tulevalta ilmastosopimukselta vaadittavia elementtejä. Kööpenhaminassa 2009 järjestettävässä ilmastonmuutoskonferenssissa allekirjoitetaan uusi ilmastosopimus, jonka tavoitteena on rajoittaa ilmaston lämpeneminen kahteen asteen päästövähennyksien avulla. EU:lla on Kaskisen mukaan laajat keinovalikoimat: mm. 20-20-20-paketti, päästökauppa, uusiutuvan ja tehokkuuden tavoitteet. Euroopan Komissio on asettanut jäsenvaltioille erilaisia sitovia päästövähennystavoitteita päästökauppasektorin ulkopuolisille kasvihuonekaasupäästöille vuodesta 2005 vuoteen 2020. Suomen päästövähennystavoitteet olisivat ehdotuksen mukaan 16 %. Kaskisen mukaan Suomen driverit ovat kaksisuuntaisia: kansalaisten paine ja kansainväliset sopimukset. Päästöjen tuottajat ovat tärkeässä roolissa tässä taistelussa.

Lyytimäen aiheena olivat ilmastokeskustelun ylilyönnit tutkijan näkökulmasta. Hänen esityksensä pohjautui hänen omaan tutkimukseensa ympäristöpolitiikan tutkimusohjelmassa. Lyytimäen mukaan ilmastonmuutoksesta keskustellaan kaikkialla: mediassa, arkipuheissa, politiikassa ja sitä tutkitaan monesta eri tutkimussuunnasta, esimerkkeinä klimatologia, geologia, ympäristöteknologia, ympäristötaloustiede ja ympäristöpolitiikka. Ilmastossa tapahtuvat muutokset ovat monien tekijöiden summa, niiden aikajänne on pitkä ja muutoksiin liittyy aitoa epävarmuutta. Lyytimäki avarsi tietämystämme ilmastonmuutoksen historiasta, jonka juuret ulottuvat jopa 1800-luvulle. Kyseessä ei siis olekaan mikään ihan tuore asia. Ilmastotutkimus on lisääntynyt huimasti 1980-luvun lopulta alkaen ja se heijastuu myös uutisoinnin määrään. Mediaa on "syytetty" ilmastonmuutokseen liittyvien uutisten suurentelusta ja ylilyönneistä aihetta käsiteltäessä. Todellisuudessa ihmisillä on Lyytimäen mukaan erilaisia käsityksiä siitä, mikä on ylilyönti. Lyytimäki tarjoili esimerkkejä mahdollisista ylilyönneistä:
- Piittaamattomuus vs. ylivarovaisuus
- Jääkausi tulee? Löylyhuone tulee?
- Vedenpaisumus uhkaa?
- Bioenergia pelastaa? Ydinvoima pelastaa?
Ilmastohuoli on Lyytimäen mukaan läpäissyt yhteiskunnan tavalla tai toisella.

Saimme kuulla kolmen mielenkiintoisen asiantuntijan kattavat esitykset, jotka herättivät keskustelua kuulijoiden keskuudessa. Kysymyksiä nostattivat esimerkiksi Suomen hallituksen ilmastopolitiikka sekä olemassa olevan tiedon toteutusvaiheeseen jalostamisen hitaus.
Seminaari herätti ajattelemaan taas kerran, että mitä voisin itse tehdä energiankulutuksen vähentämiseksi ruohonjuuritasolla ja minkä mukavuuksien käyttöä olisin valmis vähentämään.

Alla olevien linkkien kautta löytyy tietoa ja vinkkejä meidän jokaisen hyödynnettäväksi (pienistä puroistahan kasvaa tunnetusti iso virta).

EUROOPAN KOMISSION SINÄ VAIKUTAT ILMASTONMUUTOKSEEN - KAMPANJA
http://ec.europa.eu/environment/climat/campaign/index_fi.htm
EUROOPAN KOMISSIO, YMPÄRISTÖ JA NUORET EUROOPPALAISET
http://ec.europa.eu/environment/youth/air/air_climate_fi.html
TALOUDELLISEN TUTKIMUSTOIMISTON VERKKOMATERIAALI
http://www.tat.fi/tat/fi/www/koulut/verkko_oppimateriaalit/ilman_muutosta/
ILMASTO.ORG - TIETOPAKETTI
http://www.ilmasto.org/
FORTUM
http://www.fortum.fi/ilmasto/?source=adwords
VR:n VIHREÄ VALINTA
http://www.vr.fi/ymparisto/?gclid=CISQlYKZy5cCFYsh3godyBxYTA

Seminaarin loppukevennys oli joululahjavinkki, jonka annan vapaaseen käyttöönne:
Katja Antilan tuore kirja "Pysäytä ilmastonmuutos" kertoo miten tavallinen suomalainen kuluttaja voi hillitä ilmastonmuutosta. Kirja tarjoaa kevyttä, mutta hyödyllistä ja kiinnostavaa joululukemista. Ehkäpä sen avulla saisimme sysäyksen maapallon pelastamiseen omalta osaltamme.

Kiitokset kaikille "Ilmasto muuttuu" - seminaariin osallistuneille ja erityisesti ajatuksia herättäneet esitykset pitäneille Johanna Kirkiselle, Tuuli Kaskiselle ja Jari Lyytimäelle.

Lämpenevistä säistä huolimatta toivotan kaikille oikein lumista Joulua!

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Blogimerkintä blogista

Suomen poliittiseen keskusteluun on hyvää vauhtia nousemassa uusi aihe: maahanmuutto. Aihetta on aiemmin pidetty jonkinlaisena tabuna, tai ainakaan siitä ei ole ollut korrektia keskustella kuin yhdellä tavalla. Nyt kriittisiäkin puheenvuoroja on uskallettu antaa puolelta jos toiseltakin. Nyt on helppo uskaltaa. Uskaltamisen on tehnyt helpoksi Jussi Halla-aho.

Halla-aho on siitä erikoinen poliitikko, että hän ei ole perinteisessä mielessä poliitikko ollenkaan. Eikä hän ole minkään sortin julkimokaan. Jotakin hän on kuitenkin tehnyt, ja se jokin on Scripta - Kirjoituksia uppoavasta Lännestä -blogi.

Scripta sisältää pääasiassa maahanmuuttoa, monikultturismia, suvaitsevaisuutta, rasismia, ilmaisunvapautta ja poliittista korrektiutta käsitteleviä kriittisiä mielipidekirjoituksia. Toki muutkin käsittelevät näitä aiheita, mutta ei se yksinään takaa menestystä. Scriptan suosio perustuukin myös hyvin koukuttavaan kirjoitustyyliin sekä raa'an loogiseen ajatteluun.

Mitä voi pelkällä blogilla saada aikaiseksi? Liikanimen Mestari, koko maan 18. parhaan äänisaaliin ja paikan Helsingin kaupunginvaltuustosta. Ja mikä tärkeintä - haastaa ihmisiä ajattelemaan.

Ennen vaaleja Halla-ahosta lähinnä vaiettiin mediassa. Hän käsitteli aiheita, mitä muut eivät halunneet, uskaltaneet tai osanneet käsitellä. Aiheita mitä juuri kukaan ei käsitellyt, mutta mitkä ihmisiä kiinnosti. Vaalien jälkeen Halla-aho on saanut vuorostaan melko paljon medianäkyvyyttä. Lähinnä hänen niskaan on kaadettu likasanko toisensa jälkeen. On tehty tutkintapyyntöjä ja mitä kaikkea. Siinä on kyllä onnistuttu, ettei vieläkään ole kovin paljoa käsitelty itse aiheita.

Halla-ahon tapa kirjoittaa tekee joskus likasankojen kaatelusta kovin helppoa. Likasangot ovat kuitenkin jo kääntyneet kaatajiansa vastaan. Negatiivisestakin julkisuudesta on seurannut vain kävijäpiikkejä Scriptaan. Jos kävijä "erehtyy" vieläpä lukemaan kirjoituksia, on peli hyvinkin pitkälti sillä selvä. Halla-ahon kirjoituksiin voi suhtautua lähinnä kahdella eri tavalla: "Juuri näin, homma on kovassa nousussa!" tai "Ei näin, senkin rasisti!". Välimuotoja ei tunnu olevan.

Sama asenne tuntuu leimaavaan koko maahanmuuton ympärillä käytävää keskustelua myös Scriptan ulkopuolella. Aihe kuumentaa kovasti tunteita niin puolesta kuin vastaankin. Joskus olisi hyvä kun osaisi vain rauhoittua ja kuunnella mitä "vastapuolella" on sanottavaa. Tämä pätee tietysti yleisesti myös muihinkin aiheisiin.

Ajatteletpa Scriptassa käsiteltävistä aiheista oletusarvoisesti mitä tahansa, niin suosittelen siihen tutustumista. Jos koet nykyisen maahanmuuton ja monikulttuurisen kehityksen myönteisenä asiana, niin ainakin pääset tutustumaan toisinajattelevien pätevimpään argumentointiin.

Miksi Suomessa maahanmuuton ympärille alkaa rakentua poliittisia voimia vasta nyt? Hihasta heilautan sellaisen teorian, että kriittisyys maahanmuuttoa kohtaan lisääntyy käsi kädessä maahanmuuton määrän kanssa. Ruusuiset puheet eivät aina vastaa kansalaisten kokemuksia arjesta, ja se saa rohkeimmat meistä haastamaan niitä ruusuisia puheita. Maahanmuuttokriittisyydestä on tullut merkittävä tekijä poliittisella kartalla niin Ranskassa, Italiassa, Itävallassa, Tanskassa, Belgiassa, Hollannissa ja mitä näitä nyt on. Kaikissa mainituissa maissa maahanmuutolla on paljon pidempi historia kuin Suomessa. Suomi tulee vain jälkijunassa.

Nelosen uutisten tilaaman tutkimuksen mukaan, joka toinen suomalainen pitää maahanmuuton kasvua negatiivisena ilmiönä. Ei siis ole ihme, että pinnan alla kuohuu. Nykyiset poliitikot eivät ole uskaltaneet tarttua aiheeseen, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi uusien voimien nousu politiikkaan. Nyt aihe on tapetilla, eikä se sieltä pois lähde.