Sosiaalisten suhteiden siirtyminen verkkoon

Harva olisi viisi vuotta sitten uskonut, että nykypäivänä sosiaalinen kanssakäyminen, omalla nimellä esittäytyminen ja jopa mielenosoittaminen tapahtuisi suurilta osin Internetissä. Mark Zuckerberg Harvardin yliopistosta kuitenkin uskoi luodessaan Facebookin vuoden 2004 alussa. Jopa ensimmäinen valtuutettu haaste on jo välitetty yksityishenkilölle Facebookin kautta.

Facebookin menestys johtuu suurelta osin siitä, että se kokoaa ihmiset yhteen ja yhteydenpito on todella helppoa. Vanhoihin opiskelu-, työ- ja armeijakavereihin voi vaivatta pitää yhteyttä Facebookin kautta. Facebook on tällä hetkellä profiloitunut melko vankasti nuorten palveluksi, mutta vanhemman sukupolven rohkeimmat ovat jo liittyneet myöskin mukaan.

Usein kuulee väittämiä että verkkoyhteisöt syövät aikaa ihmisten aidoilta kohtaamisilta, joka varmasti ääritapauksissa pitää paikkansa. Mielestäni kuitenkin esimerkiksi Facebook edistää kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia mm. kokoontumisien sopimispaikkana, sekä tapahtumien mainostuspaikkana. Myös ns. kimppakyyti-ryhmät ovat mielestäni hieno esimerkki siitä miten samaan paikkaan matkustavat voidaan koota yhteen ja näin säästää bensakuluissa.

Yksityisyydensuoja verkkoyhteisöissä on herättänyt paljon keskustelua. Facebook on halunnut säilyttää ihmisten tietoja, vaikka he olisivat poistuneet palvelun piiristä. Kyse ei ole kuitenkaan mistään salaliitosta, vaan halusta säilyttää jaettu materiaali henkilön poistuessa palvelusta. Ongelmallista on se, että verkkoyhteisöjen kansainvälisyydestä johtuen myös lainsäädännön tulkinta on vaikeaa. Vastuu siirtyy käyttäjälle, joka ei ole mielestäni hyvä asia, sillä en ole itse ainakaan koskaan tavannut henkilöä, joka lukisi käyttöehdot liittyessään johonkin palveluun.

Facebookista on tullut ihmisten vapaa-ajan kokoontumispaikka, mutta on vain ajan kysymys milloin Facebook-tyylinen ratkaisu leviää myös yritysmaailmaan. Se voisi toimia todella hyvin nykyään vallitsevassa projektivetoisessa työympäristössä. Ratkaisu edistäisi etenkin yritysten välistä tiedonsiirtoa, sillä usein yritysten sisäiset verkot ovat jo valmiiksi toimivia. Työelämän kanssakäymisen siirtäminen täydellisesti verkkoon vaatii ponnistuksia, sillä usein työnteossa käytetty tieto on salaista ja se halutaan sellaisena myös pitää. Myöskin toimiminen yksityishenkilönä ja yrityshenkilönä tulisi erottautua tarkasti toisistaan, ja niiden pitäisi olla toistensa näkymättömissä, niin kuin oikeassakin elämässä.

Kunhan yritykset ovat saatettu sosiaaliseen verkkoon, voisi seuraavaksi laajentaa myös valtioihin. Mikäs sen kätevämpää kuin katkaista diplomaattisuhteet tai julistaa sota Facebookissa. Samaan aikaan kun yksityishenkilöt ilmottavat statuksessaan pesevänsä pyykkiä, niin valtiot voisivat ilmoittaa esimerkiksi lakiuudistuksistaan. Olisi myös mukava nähdä millä valtiolla on eniten Facebook-kavereita. Suomella olisi varmaan paljon frendejä.

Onnistunut Jyväskylän Excursio 6.3.2009

Jyväskylän Eurooppanuorten odotettu Excursio Jyväskylän eri kohteisiin toteutui 6.3.2009. Iltapäivä oli mielenkiintoinen ja herätti varmasti kaikille ajatuksia Jyväskylän alueen kehityksestä ja siitä miten se vaikuttaa meidänkin tulevaisuuteemme. Excursiolla pääsimme tutustumaan Jyväskylän kaupungin kv-toimintaan sekä Keski-Suomen liittoon ja Jyväskylän seudun kehittämisyhtiöön Jykesiin.

Excursiomme alkoi kaupungintalolta, jossa saimme nauttia maittavasta salaattilounaasta. Jyväskylän kaupungin yhteysjohtaja Marketta Mäkinen ja EU-koordinaattori Laura Ahonen kertoivat meille kaupungin kv-toiminnasta. Marketta Mäkinen esitteli Jyväskylän kaupungin kansainvälistä toimintaa ja Laura Ahonen esitteli hankkeita, joissa Jyväskylän kaupungin kv-palvelut ovat mukana.

Mäkisen mukaan kv-toiminnan missio on "kansainvälistyvä ja vetovoimainen Jyväskylä". Kaupunginhallitus ja kaupunginjohtaja johtavat kansainvälistä toimintaa ja hallintokeskuksen kansainvälinen toiminta (yhteysjohtajan johdolla) vastaa kv-toiminnasta, suunnittelee, kehittää, koordinoi ja seuraa sekä osaltaan toteuttaa organisaation kansainvälistä toimintaa. Jyväskylän kaupungin kansainvälisen toiminnan tavoite on kehittää kansainvälistä toimintaa kaupungin vahvuusalueiden pohjalta, toimia aktiivisesti kaupungin kansainvälisissä yhteistyöverkostoissa, markkinoida kaupunkia ja edistää sen kansainvälistä näkyvyyttä, lisätä kaupungin henkilöstön kansainvälisiä valmiuksia mm. koulutuksen ja henkilöstövaihdon avulla, toimia yhteistyössä mm. koulutus- ja elinkeinoelämän organisaatioiden kanssa kansainvälistymisen edistämiseksi sekä kehittää monikulttuurista Jyväskylää. KV 10 - yhteistyöverkoston muodostavat Jykes, JAMK, JY, JAO, Technopolis, JKL Pviljonki, Congresses, Kauppakamari ja K-S liitto.

Vuosittain Jyväskylän kaupungin kv-hankkeiden kokonaisbudjetti on noin 300 000 euroa, joka jakautuu siten, että Jyväskylän yliopiston ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun hankkeet ovat kumpikin noin 100 000 euroa ja loput 100 000 euroa jakautuu muiden toimijoiden kesken. Koko Euroopan laajuisen CLIQ - hankkeen päätavoitteena on vahvistaa keskisuurten eurooppalaisten kaupunkien kykyä tukea tehokkaasti innovaatiotoimintaa pk-yrityksissä. Hankkeen osapuolia on 17 ja Jyväskylän kaupunki on kyseisessä hankkeessa lead partnerina. Hakemuksia lähetettiin noin 500 kpl, joista 35 kpl hyväksyttiin.

Keski-Suomen talolle siirryttyämme tapasimme Keski-Suomen liiton Koulutuksen kehittämispäällikkö Elise Tarvaisen ja Jykesin EU-hankeasiantuntija Elina Humalan. Keski-Suomen liitto johtaa aluekehitystyötä maakunnassa, vastaa alueidenkäytön suunnittelusta, ajaa maakunnan etua, edistää maakunnallista yhteistyötä ja toimii yhdessä muiden maakuntien kanssa kansallisissa ja kansainvälisissä asioissa. Keski-Suomen liitto kanavoi tukia kehittämishankkeille. Rahoituslähteitä ovat EU-ohjelmat, kansallinen maakunnan kehittämisraha ja Keski-Suomen Kehittämisrahasto.

Jyväskylän seudun kehittämisyhtiö Jykes Oy on Jyväskylän seudun neljän kunnan - Jyväskylän, Laukaan, Muuramen ja Uuraisten - omistama, vuonna 1996 perustettu elinkeinoyhtiö. Jykes auttaa palveluillaan ja osaamisellaan Jyväskylän seudun yrityksiä kehittämään toimintaansa ja parantamaan kilpailukykyään kotimaisilla ja kansainvälisillä markkinoilla. Jykesin tavoitteena on, että "Jyväskylän seutu on vetovoimainen, kehittyvä ja kansainvälisesti toimiva kaupunkiseutu. Toiminta luo edellytyksiä koko maakunnan hyvinvoinnin kehittymiselle." Jykesin visio kuuluu seuraavasti: Jyväskylän seutu on vetovoimainen ihmiskeskeisen osaamisen ja teknologian kasvukeskus, joka tunnetaan yrittäjyydestä ja yhteistyöstä." Jykesin palvelut yrityksille ovat yrityksen perustamiseen liittyvät palvelut, yrityksen sijoittumispalvelu, yrityksen toiminnan kehittäminen, yrityksen kansainvälistymispalvelut, Kauppakota – yrityksen omistajanvaihdospalvelu ja yrityskummit.

Elina Humala kertoi viiden maakunnan Allianssi-yhteistyöstä. Länsi-Suomen Allianssilla (WFA) on Brysselissä vuonna 1995 perustettu Länsi-Suomen Eurooppa-toimisto, joka perustettiin valvomaan EU:n rakennerahastojen tukia. WFA:n päätehtäviin kuuluu edellä mainitun lisäksi edunvalvonta, tiedonvälitys ja aluepolitiikka. Elise Tarvainen esitteli Keski-Suomen oppimis- ja innovaatioverkostoja. EduCluster Finland on keskisuomalainen koulutusosaamisen asiantuntijaverkosto, joka tuottaa erilaisia asiakaslähtöisiä koulutus- ja kehittämispalveluja kansallisille ja kansainvälisille markkinoille. Jykesin hallinnoiman Kansainvälistyvä Keski-Suomi hankkeen (2007 - 2009) tarkoituksena on kansainvälisen hanketoiminnan edistäminen Projectia -projektitoimiston (http://www.projectia.fi/) kehittämisen kautta, Keski-Suomen Human Technology-brändin (http://www.humantechnology.fi/) kehittäminen ja –Kv-yrityspalveluiden palveluyhteenliittymän kehittäminen. HT-brändin tavoitteena on vahvistaa maakunnan tunnettuutta, kilpailukykyä ja menestystä.

Jyväskylän Eurooppanuoret kiittävät Excursion 20 osallistujaa mielenkiinnosta sekä Marketta Mäkistä, Laura Ahosta, Elise Tarvaista ja Elina Humalaa mielenkiintoisista esityksistä!

Missä olit silloin, kun...

Oletko huomannut, että yhä nuoremmat ihmiset saavat ajokortin? Tai, että baareissa käy alle 18-vuotiaita tyyppejä? Minä olen tehnyt tällaisia huomioita jo pidemmän aikaa. On huvittavaa huomata, miten naapurin pikkulapset kasvavat ja tulevat ajokortti-ikään, vaikka itse en ole vanhentunut yhtään viimeiseen viiteen vuoteen. Iän lisääntymisen huomaan yleensä vain silloin, kun alan miettiä kysymyksiä, jotka alkavat ”Missä olin silloin, kun…”.

Seuraavassa sinulle lista ”Missä olit silloin, kun…” -kysymyksiä. Vastaan itsekin kysymyksiin, jotta voisimme tuntea olomme vanhaksi yhdessä. Ajatella, että alla mainitut asiat ovat juuri niitä asioita, joita nykyajan nuoret muistelevat jonkin ajan kuluttua istuessaan kiikkustuolissa ilman hampaita. Ja kuten nykyajan kiikkustuolissa istujat, mekin tulemme lausahtamaan niin moneen kertaan ”Ennen kaikki oli paremmin”.

Missä sinä olit silloin, kun…

1. Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus sattui?

– Minä opettelin varmaankin kävelemään, joten muistikuvia ei ole (vai johtuukohan se säteilystä).

2. Estonia upposi?

– Täytyy tunnustaa, etten muista, miten sain kuulla laivan uppoamisesta. Seurasin jutun uutisointia varmaankin lehdistä ja telkkarista.

3. Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa (voit muistella myös, missä olit, kun Suomi hävisi Ruotsille nöyryyttävästi 6–5)?

– Ihme kyllä, en muista loppuottelun katsomisesta mitään, vaikka sitä varmasti katsoin. Olin kai niin shokissa. Muistan kyllä hoilanneeni koko kesän Den glider in -biisiä. Nöyryyttävän tappion muistan hyvin. Olin kotona ja katsoin peliä telkkarista. Pikkusiskoni kaveri oli kylässä ja söimme peliä katsellessamme tortilloja.

4. Suomi liittyi Euroopan unioniin (tai kun euro tuli kukkaroon)?

– Unioniin liittymisestä en muista mitään tarkempaa, euron liitän taasen lukioaikoihini.

5. Prinsessa Diana kuoli (seurasitko mahdollisesti hautajaisia?)?

– Muistan tarkasti, miten katsoin telkkarista yhtä heppasarjaa ja leikin tuvan lattialla, kun kuvaruudun yläreunaan tuli ilmoitus ylimääräisestä uutislähetyksestä ja Dianan kuolemasta. Se oli järkytys. Hautajaisetkin tuli tietysti katsottua ja siinä samalla itkettyä.

6. Tarja Halonen valittiin Suomen ensimmäiseksi naispresidentiksi?

– Jaahas. Seurasin vaalilähetystä, mutta tarkkoja mielikuvia ei ole tapahtumasta jäänyt.

7. Jari Isometsä tunnusti käyttäneensä dopingia, mutta muu hiihtojoukkue oli ”puhdas”?

– Katsoin lehdistötilaisuutta kotona telkkarista ja muistaakseni taisin tirauttaa muutaman kyyneleen. Toivottavasti uusia kyyneleitä ei tarvita…

8. USA joutui terrori-iskun kohteeksi syyskuussa 2001?

– Tulin koulusta kotiin ja olin menossa tekemään läksyjä. Päätin kuitenkin avata telkkarin ja katsoa, tuleeko mitään mielenkiintoista. No, sieltähän tuli jotain mielenkiintoista kuvaa New Yorkista. Näin livenä toisen lentokoneen osumisen WTC-torniin. Päällimmäinen ajatus taisi olla ”Mitä ihmettä?

Joidenkin vuosien päästä voi olla hauska muistella, missä oli silloin, kun

1. maailma joutui lamaan 2000-luvun alussa.

2. USA sai ensimmäisen mustaihoisen presidentin.

3. Madonna kävi Suomessa ja konsertin lipunmyynti tahmoi.

4. Jyväskylän Anttila muutti Kauppakadun ja Väinönkadun kulmaukseen iäisyyksiä kestäneen remontin jälkeen.

5. Ruotsin prinsessa Viktoria meni naimisiin Danielinsa kanssa.

6. suuri suomalainen Mannerheim-elokuva joutui vaikeuksiin mutta saatiin (toivottavasti) kuitenkin valmiiksi.

Listaan voi keksiä lisää muisteltavaa loputtomasti. Muista kuitenkin muistelun ohessa myös elää!

Lähtölaskenta eurovaaleihin

Anu kertoi edellisessä blogissa JENin syntyvaiheista ja olikin hyvin mielenkiintoista lukea järjestömme historiasta. Itse ajattelin keskittyä tässä blogissa vastapainoksi JENin tulevaisuuteen ja erityisesti tähän vuoteen liittyen eurovaaleihin.

Eurovaalit lähestyvät koko ajan ja ehdokkaiden asettelu on nyt eri puolueissa kuumimmillaan. Jo nyt mukaan on lähtenyt paljon uusia ja mielenkiintoisia ehdokkaita. On julkkiksia Jani Sievisestä Johanna Manniseen ja Ari Vataseen. Ennen kaikkea olen ilahtunut siitä, että nuoriakin ehdokkaita on uskaltautunut mukaan, myös täältä Jyväskylästä. Toivottavasti me JENiläiset voimme olla mukana myötävaikuttamassa näiden nuorten ehdokkaiden pääsyä EU:n parlamenttiin.

Sisäpoliittisesti vaalit ovat mielenkiintoisessa asemassa, kun Kokoomus näyttää jatkavan vahvaa nousuaan. Viime eurovaaleissa Kokoomus oli suurin puolue ja sama voi hyvinkin toistua tälläkin kertaa.
Mutta sisäpoliittista näkökulmaa tärkeämpää on aidosti EU:ta koskevat visiot. Eurooppanuoret on osaltaan tärkeässä roolissa vaikuttamassa tähän: meidän tehtävänämme on tarjota aitoa keskustelua EU:sta ja sen kehityksestä perinteisen juupas eipäs keskustelun sijaan. Eräs tärkeimmistä keskustelunaiheista tulisi vaaleissa mielestäni olla Lissabonin sopimus ja sen eteneminen jäsenmaiden parlamenteissa. Viimeisimpänä sopimus on edennyt Tshekin parlamentissa. Valitettavasti suurimmalla osalla suomalaisista(ja etenkään nuorista) ei ole kunnon käsitystä siitä, mitä historiallinen sopimus pitää sisällään. Vaalit ovatkin loistava keino lisätä ihmisten tietoisuutta tällaisista todella tärkeistä asioista.

Eurooppanuoret kokoontuivatkin viime viikonloppuna eurovaalikampanjan suunnittelun merkeissä. Viikonloppu oli mielestäni hyvin antoisa, saimme aikaan hyvän pohjan Eurooppanuorten kampanjalle. Avainasemassa kampanjassa tulee olemaan nykyajan tärkein foorumi: netti. Nettisivuihin aiotaan panostaa kunnolla ja sinne kerätä paljon vaaleihin liittyvää tietoa. Myös facebookia ja muita vastaavia foorumeita aiotaan hyödyntää kampanjassa. Tämä vetoaa varmasti myös nuoriin enemmän kuin perinteinen ständitoiminta.
Paikallistason toiminnassa eurovaalit tulevat näkymään vahvasti. Eurooppalaisen Suomen vaalibussi kiertää ympäri Suomea ja tulee pysähtymään myös Jyväskylässä, näillä näkymin toukokuun loppupuolella. Eurovaaleihin liittyen aiotaan toteuttaa myös mm. vaalipaneeleita ja EU-bileitä. Jaettavaa krääsää näihin tapahtumiin tullaan varmasti myös saamaan runsaasti. Kaikki edellytykset hyvän kampanjan tekemiseen ovat siis olemassa.

Viimeinen niitti onnistuneelle kampanjalle ovat innokkaat tekijät. JEN on ollut perinteisesti aktiivinen järjestö ja tulee aktivoitumaan entisestään vaalien osalta. JENin kannattaa myös panostaa vahvuuksiinsa ja hyödyntää jo olemassa olevia konsepteja eurovaalikampanjan suhteen. Yksi kehittämisen aihe voisi olla yhteistyö muiden paikallisjärjestöjen kanssa. Vaikka olemme sitoutumaton järjestö, ei yhteistyö eri puolueiden kanssa välttämättä olisi pahitteeksi. Erityisesti nuorisojärjestöt ovat puolueiden suhteen Jyväskylässä aktiivisia ja mielestäni vaalit tarjoavat loistavan mahdollisuuden tämän yhteistyön lisäämiseksi. Ainakin meillä kaikilla pitäisi olla yhteinen tavoite: saada ihmiset (ja erityisesti nuoret) äänestämään. Erilaisia vaihtoehtoja yhteistyön lisäämiseksi kannattaa ehdottomasti ainakin pohtia.

Omat odotukseni vaalien suhteen ovat hyvin korkealla. Olen todella innoissani tulevasta keväästä ja olen enemmän kuin mielelläni mukana tekemässä EU:ta tutummaksi suomalaisille juuri Eurooppanuorten ja JENin kampanjassa. Vaikka tehtävää vaalien suhteen riittää, pitää siihen asennoitua niin, että edessämme on suuri mahdollisuus. Mahdollisuus lähentää Suomen kansalaisia ja EU:ta.

Emmi Tyrväinen, Jyväskylän Eurooppanuoret ry:n varapuheenjohtaja 2009

Perimätietoa osa 1

Yliopiston sähköpostiuudistuksen takia jouduin perkaamaan vanhat mailini ja samalla tuli lueskeltua JENin ensi vaiheiden runsasta sähköpostikansiota. Meitä alkuvaiheen aktiiveja alkaa olla kovin vähän enää kuvioissa mukana, joten on tullut aika kirjoittaa yhdistyksen syntyhistoriaa ylös, jotta se ei joudu kokonaan unholaan. Eipä silloin kuusi vuotta sitten Eurooppanuorten (silloin vielä nimellä Eurooppalaisen Suomen Nuoret, ESN) toimintaa Jyväskylässä aloittaessani uskonut millainen menestystarina siitä vielä koituisikaan.

Elettiin kevättä 2003. Olin edellisenä syksynä ottanut osaa ESN:n järkkäämään kansalliseen EU-nuorisokonventtiin, jossa sain ilokseni osallistua perustuslakiluonnosta käsitelleeseen C-ryhmään, joka jatkoi yhteydenpitoa myös konventin jälkeen. C-ryhmä kokoontui seuraavan kerran ”Alueellisen EU-nuorisokonventtiin” Turkuun maaliskuussa. Siellä sain Turun yössä jossain vaiheessa illanviettoa vakuutettua ryhmän toisen jyväskyläläisen Tuomaksen siitä, että seuraavan kerran kutsumme ryhmäläiset Jyväskylään!

Toukokuussa toisen kansallisen EU-nuorisokonventin jälkeen otin yhteyttä Tuomakseen sopiakseni ensimmäisestä palaverista, joka pidettiinkin jo muutaman päivän päästä. Mukaansa Tuomas oli kutsunut AIESEC Jyväskylän silloisen puheenjohtajan Antin, jolla oli paljon kokemusta seminaarien järjestämisestä. Antti sai ylipuhuttua meidät siitä, että turha mitään pientä on puuhastella – järjestetään heti vähintään 60 hengen kaksipäiväinen seminaari. Näin sai alkunsa idea Jyväskylän alueellisesta EU-nuorisokonventista teemalla: "Laajentuva Eurooppa - Maakunnat ja kansainvälinen yhteistyö" (enpä olisi muuten enää muistanut tätä nerokasta nimeä!).

Seuraavaan palaveriin kutsuin sitten konventtiympyröissä tapaamaani Niinan, Kaisan, Kirsin ja Akselin. Alussa ryhmän keskuudessa vallitsi hieman skeptisyyttä suunnitelmien suureellisuudesta, mutta pian kaikki olivat innoissaan mukana ja homma lähti pyörimään. Otimme haltuumme ESN:n Jyväskylän aluejärjestön, joka oli elellyt pöytälaatikkojärjestönä muutaman vuoden. Hallitus järjestäytyi ja minusta tuli yhdistyksen uuden alun ensimmäinen pj. Käytännössä katsoen nollasta lähdettyämme toimintaa hankaloitti alussa rahan ja kontaktien puute. Kukaan meistä ei ollut järjestänyt mitään vastaavaa ihan alusta alkaen, vaikka monenlaisessa toiminnassa olimmekin olleet mukana. Kaikesta kuitenkin selvittiin innovatiivisuudella ja sinnikkyydellä. Soittelimme, mailailimme ja kävimme paikan päällä. Kokoustimme lähes joka viikko koko kesän ajan. ”Kokous kesti kolme tuntia, mutta puolet ajasta naurettiin”, lukee eräässä kokouspöytäkirjassa, mikä kuvastanee paljon toiminnan henkeä.

Erään toisen tapahtuman järjestelypalaverissa sain houkuteltua mukaan koulutuspolitiikan asiantuntijaksi kaavaillun Signen, joka tosin liittyikin ruokatiimiin. Konventin ilosanoma levisi, ja pian saimme mukaan myös Annen, joka kutsui mukaan tiedottaja Veli-Matin. Antti taasen vinkkasi asiasta EU-asiantuntija Anssille ja respavastaava Jaanalle, jotka liittyivät joukkoomme kesän mittaan. Etukäteen monet ryhmäläisistä eivät tunteneet toisiaan ja näin jälkikäteenkin ajatellen, olimme melkoisen sekalainen seurakunta erilaisia persoonia. Välillä siitä aiheutui pieniä yhteenottojakin, mutta lopulta ihmisten erilaiset kokemustaustat ja kyvyt hioutuivat toimivaksi ja tehokkaaksi ryhmäksi.

Kesä vierähti siis konventin parissa puurtaen. Erittäin tärkeässä roolissa olivat Akseli, Niina, Signe ja Antti, jotka pystyivät osallistumaan järjestelyihin kanssani läpi kesän. Ryhmän sisäinen tiedotus pelasi loistavasti, koska raportoimme erittäin ahkerasti sähköpostilistalla joka päivä useilla ja parhaina päivinä varmaan kymmenillä viesteillä. Kriisejäkin mahtui matkan varrelle; mainoksemme varastettiin painosta, ”valopäät” soittelivat ja vaativat lentolippujen korvaamista, pelkäsimme erään marginaalipuolueen edustajien sabotaasia, Antti huuteli: ”miehiä kehiin”, kun osallistujalista alkoi näyttää naisvoittoiselta, nollabudjetista väännettiin kättä (jossain vaiheessa johtopäätös oli, että mitä vähemmän osallistujia sitä parempi!), radiossa meitä syytettiin elitistisyydestä ja kaikkea muuta pientä.

Kovan työn tuloksena nimekäs ja runsas puhujalista saatiin kasaan ajoissa, sponsorit olivat suosiollisia ja ilmoittautumisia sateli ympäri Suomen yli tavoitellun kuudenkymmenen. Kaksi syyskuista konventtipäivää Agorassa ja Cygnaeuksen lukiolla sujuivat kaikin puolin mainiosti ja hyvässä hengessä uusiin ihmisiin tutustuessa. Kuultiin tasokkaita asiantuntijaluentoja, tehtiin ryhmätöitä, esiteltiin tuloksia, väiteltiin, vietettiin iltaa, pukeuduttiin eurooppalaisittain, syötiin hyvin ja väännettiin loppuasiakirjaa. Seuraavana päivänä olo oli väsynyt mutta onnellinen, kun raahauduimme järjestelyporukalla vielä fiilistelemään sekä syömään ja juomaan ylijääneet tarjoilut Kirsin luo (ja lopulta Elohuviin…). Sen jälkeen oli edessä vielä loppupyykin paikka. Väsättiin raportteja EU:lle, läheteltiin kuitteja, kiiteltiin kaikkia ja karhuttiin rankalla kädellä muutamaa osallistumismaksua. Parin viikon päästä kokoonnuimme vielä kerran yhteen Akselin luo konventin kaatajaisiin ihkaensimmäisen EU-boolin ääreen tilittelemään kokemuksesta ja käsittelemään palautetta, josta pieni otos tässä:

Järjestelytoimikunnan jäseneltä:

"Tällaisia tapahtumia saa aikaan yleensä vain silloin kun mukana on itsensä likoon laittavia ihmisiä, asioista ja ihmisistä kiinnostuneita ihmisiä. Oli mahtavaa nähdä järjestelytoimikunnassa paljon tällaista jengiä. Kiitos siis kaikille. Ja kiitos että sain olla mukana tekemässä tätä tapahtumaa, joka itselleni oli lajissaan aivan uudenlainen. Samalla sain vielä positiivisen kokemuksen opiskelijajärjestöpiireistä ennen kuin vetäydyn niistä takavasemmalle...

Tavoitteena oli luoda keskustelullinen ilmapiiri ja siinä onnistuimme kyllä mielestäni varsin loistavasti. Julkilausumatkin tulvivat sellaista tekemisen meininkiä että ne jopa haastavat sellaista ihmistä lukemaan joka ei tästä konventista mitään tiedä."

Europarlamentaarikolta:

"Hei - todella hyvä konventtinne ja aktiivisuus toivottavasti jatkuu ja voimistuu - voin hyvin kuvitella että näillä tapahtumilla on hyvä vaikka etsiytyä harjoitteluun parlamenttiin tai kotimaan avustajaksi jollekulle jäsenelle - työmyyriä varmasti tarvitiaan - lienette niitä parhaasta päästä - pidetään yhteyttä katselen sivullenne" (kirjoitusvirheet MEPin omia)

Osallistujalta:

"Haluaisin minun ja Allianssin puolesta kiittää tästä mahtavasta konventtityöstä, jonka uskon olevan onnistuneen. Kiitän tässä tilaisuudessa kaikki konventin järjestäjät, vapaaehtoiset työntekijät ja kivan näköiset oppaat kaikesta, mitä te olette tehnyt; ja ennen kaikkea osallistujat, jotka olivat mielestäni hyvin innokkaita ja aktiivisia keskusteluihin." (kirjoitusvirheet osallistujan omia)

Nyt noista muistorikkaista ajoista on kulunut jo kohta kuusi vuotta. Edelleen voi todeta konventin olleen ainutlaatuinen kokemus ja osoitus poikkeuksellisen dynaamisesta ryhmätyöskentelystä. Nykyisin järjestelytoiminnan jäsenet ovat hajautuneet mielenkiintoisiin työtehtäviin ympäri maailmaa - nopeasti laskien ainakin kuuteen eri maahan. Esitän tässä vielä kerran kiitokset kaikille yllämainituille henkilöille arvokkaasta panoksesta yhdistyksen toiminnan alkumetreillä sekä sen jatkuvuuden takaamisessa. On myös ilo nähdä, että JENin kunniakkaat perinteet: avoimuus, innovatiivisuus ja hyvä yhteishenki ovat edelleen voimissaan!

Miehet, naiset ja HDI

Sukupuolten tasa-arvo on pysyvä osa yhteiskunnallista keskustelua – ainakin meillä Suomessa se tuntuu yltävän otsikoihin viikoittain. Milloin puhutaan kenenkin kokemasta väkivallasta, milloin naisten eurosta (kuulemma 80 senttiä), milloin miesten vuosista (ilmeisesti 11 kuukautta). Eikö olisi kätevää, jos kaiken tämän voisi tiivistää yhteen elämänlaadun mittariin, ja vain todeta yksioikoisesti jotain tasa-arvon toteutumisesta sukupuolten välillä? Jos vain olisi sopiva mittari…

…no, kokeillaanpas. Jonkinlainen nämä asiat yhdistävä mittari on olemassa. Human Development Index on Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman luoma mittari, joka yhdistää odotettavissa olevan eliniänodotteen, koulutuksen ja elintason yhdeksi luvuksi, jonka tarkoitus on toimia inhimillisen kehityksen mittarina eri maiden välillä. Jotkut ovat sitä uskaltautuneet käyttämään elämänlaadun mittarinakin. Liittykäämme joukkoon hieman epämääräiseen – ainakin kokeilumielellä ja ajatusleikin vuoksi – ja katsokaamme mitä numerot kertovat.

HDI muuntaa kolme käyttämäänsä alaindeksiä luvuksi väliltä 0-1, ja laskee itse indeksin näiden painottamattomana keskiarvona. Kussakin indeksissä saavutettu arvo suhteutetaan maksimi- ja minimiarvoihin. Eliniänodote suhteutetaan oletettuun saavutettavissa olevaan maksimiin, 85 vuoteen. Koulutustaso mitataan lukutaidon levinneisyydellä (kahden kolmasosan paino) ja yhdistetyllä opiskelijoiden määrällä koulutusikäisistä ikäluokista. Elintasoa UNDP mittaa logaritmisella asteikolla minimin 100 ja maksimin 40 000 dollaria välillä.

Ja miltäs näyttävät suomalaisten sukupuolitetut indeksit? Miehillä indeksi eliniänodotteelle on 0,843, koulutukselle 0,993 ja elintasolle 0,990, yhdistettynä 0,942. Ei laisinkaan huonosti. Naisilla eliniänodotteen indeksi on 0,95, koulutuksen 0,993 ja elintason 0,933. Yhdistetty HDI 0,959. Hitusen enemmän. Näillä luvuilla vaikuttaisi siltä, että naisten elämänlaatu Suomessa on aavistuksen miehiä korkeampi. Ero tuloissa ei aivan riitä kumoamaan eroa eliniänodotteessa.

Tässä kohtaa on pienen tunnustuksen aika. YK laskee myös sukupuolispesifejä kehityslukuja, joita se sitten vertaa toisiinsa. Sen metodeissa on vain pieni ero meidän käyttämiimme. Se olettaa sukupuolten välillä olevan pysyvän eron eliniänodotteissa, antaen naisten suurimmaksi saavutettavissa olevaksi arvoksi 87,5 vuotta (HDI 0,946), miesten 82,5 (HDI 0,953). Tälle ei ole osoitettua biologista pohjaa. Se perustuu havaintoon sukupuolten toisistaan poikkeavista eliniänodotteista. Kun lähdetään poistamaan eri tekijöiden vaikutuksia, mikä aiheuttaakaan suurimman osan erosta? Väkivalta, riskikäyttäytyminen, alkoholi, tupakka, huonot elämäntavat. Jäljelle jää jotakin, mutta ei suinkaan viittä vuotta. Ja jos ne eivät vaikuta elämänlaatuun, niin mikä vaikuttaa? Tästä johtuen olemme laskeneet väestön yleisellä 85 vuoden maksimitasolla molempien sukupuolten indeksit.

Mitä tästä kaikesta voidaan päätellä? Ei paljoakaan, ainakaan sellaista, mitä ei aikaisemmin ollut tiedossa. Kaikkien numeroleikkien tavoin valitsimme tuloksen jo valitessamme työkaluja. Eri maiden väliseen vertailuun tarkoitettuun indeksiin, jonka pitää pystyä esittämään niin Zimbabwen kuin Sveitsinkin tilanteet hukkuvat huomattavatkin tuloerot, samaten kuin sukupuolten väliset koulutuserot eivät juurikaan erotu indeksissä, jossa suurempi paino on lukutaidolla kuin koulutusasteilla. On kuitenkin jotakin, mitä tästä voimme päätellä. Ei meillä kenelläkään kauhean huonosti mene. Ei kansainvälisillä mittareilla.

EU:n ja Venäjän välisen vuoropuhelun määrää lisättävä

EU:lla ja sen kansalaisilla on mielenkiintoinen viha-rakkaussuhde itäiseen naapurisuurvaltaamme Venäjään. Toisaalta Venäjä nähdään eräänlaisena mahdollisuuksien maana - EU käykin paljon kauppaa Venäjän kanssa ja Venäjälle EU on kauppakumppanina erityisen tärkeä. EU:n piirissä toivotaan, että Venäjällä tapahtuisi demokratian läpimurto. Uskaliaimmat puhuvat jopa Venäjän liittämisestä Euroopan Unioniin sitten, kun se täyttäisi EU-jäsenyyden vaatimat kriteerit.

Toisaalta Venäjän ja EU:n välisiä suhteita on kuitenkin viimeaikoina hiertänyt muun muassa talvinen Venäjän ja Ukrainan välinen kaasukriisi ja Venäjän-Georgian sota. Yhteistä molemmissa tapahtumissa on se, että ne koskettivat kumpikin läheisesti EU:ta ja se, että kummankin aikana EU pyrki varsin aktiivisesti vaikuttamaan Venäjän toimintaan retorisin keinoin. Ongelmana molempien kriisien aikana kuitenkin oli, että varsinainen vuoropuhelu Venäjän ja EU:n välillä oli kovin vähäistä.

Jos ajatellaan esimerkiksi kaasukriisiä, voidaan hyvin todeta, että se ei ollut kummallekaan osapuolelle taloudellisesti eikä muutenkaan hyvä tilanne. Venäläinen kaasuyhtiö Gazprom teki huomattavat tappiot ja toisaalta valtaosalta Euroopan maista jäi kaasut saamatta. Tämä ei kaasun vastaanottajienkaan kannalta ihan mitätön asia ollut, sillä Venäjä toimittaa merkittävän osan Eurooppaan tulevasta kaasusta. Kaasuntoimitusten katkeamisilla oli suorat vaikutukset niin kotitalouksiin kuin teollisuuteenkin Euroopassa. Toisaalta Venäjä ja Ukraina menettivät uskottavuuttaan kauppakumppaneina.

Perjantaina 6.2. Jose Manuel Barroson johtama valtuuskunta kävikin Moskovassa keskustelemassa Venäjän valtionpäämiesten kanssa EU:n ja Venäjän välisistä suhteista ja siitä, kuinka tulevaisuudessa esimerkiksi kaasukriisin kaltaisilta molempien osapuolien toimintaa vaikeuttavilta ongelmilta vältyttäisiin. On erityisen tärkeää, että juuri tämänkaltaista yhteydenpitoa lisätään ja pidetään aktiivisesti yllä. Aktiivisella vuoropuhelulla ja yhteistyöllä Euroopan Unioni ja Venäjä voisivat saavuttaa tilanteen, jossa pystyttäisiin ennakoimaan kriisit huomattavasti nykyistä tehokkaammin ja näin voitaisiin ruveta vastatoimiin jo ennen niiden laukeamista. Yhteistyö olisi kummallekin osapuolelle myös taloudellisesti kannattavaa, sillä näin voimavaroja pystyttäisiin yhdistelemään ja kohdistamaan tehokkaammin yhteisten etujen ajamiseen. Yhteistyö olisi tärkeää myös koko ajan voimistuvaa talouden taantuman hoitoa ajatellen. Molempien osapuolten olisi nyt kyettävä aikuismaiseen vuoropuheluun, jossa asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä.

Ville Kari, Jyväskylän Eurooppanuoret ry:n puheenjohtaja 2009