Suuri G

Kolmen lukiovuoden aikana ei varmaankaan ollut yhtä kokonaista viikkoa, jolloin ei olisi kertaakaan käsitelty teemaa ylioppilaskirjoitukset. Jokaiselle lukiolaiselle tuli varmasti selväksi, että kirjoitukset ovat nyt ne ratkaisevat tekijä, jonka tuloksista riippuisi tulevan elämän suunta. Kun sitten viimein palkkiona kovasta työstä sain käteeni todistuksen, jonka vuoksi olin kovasti istumalihaksiani testannut ,minulle selvisi myös, ettei tällä kyseisellä paperilla sitten lopulta ollutkaan kovin suurta merkitystä tulevaisuuteni kannalta. Opiskelen nyt alaa, jonka tiesin suunnakseni jo lukiossa. Mitä en tiennyt oli se, ettei olisi tarvinnut menettää yöuniani kirjoitusten takia, vaan että tähän pisteeseen päästäkseni olisi riittänyt läpi pääseminen.

Opiskelupaikan ratkaisivat muut asiat ja nyt kun kirjoituksista on kulunut muutama vuosi ja oppilaitos on muuttunut lukiosta yliopistoon, huomaan painivani jälleen samanlaisen ongelman parissa.Pääaineen valinnan lisäksi painotetaan ainakin omassa tiedekunnassani huolellista sivuainevalintaa. Sivuaineet tulisi olla järkeviä ja hyödyllisiä pääaineen kannalta, mutta toisaalta kannustetaan myös erikoisempiin yhdistelmiin, jotka auttaisivat erottumaan työelämässä muista hakijoista. Hyvät arvosanat olisivat suotavia ainakin niissä aineissa, joista aikoo suorittaa jonkinlaisen kokonaisuuden. Kaiken tämän lisäksi edessä häämöttää Suuri G. Pelottava, kauhistuttava ja tässä vaiheessa lähes mahdottomalta tuntuva haaste: Gradu. Kuinka valita aihe niin, että se liittyisi jollakin tavalla alueeseen, jonka parissa haluan tehdä töitä? Mitä jos valitsen väärin ja päädyn työpaikkaan, joka ei millään tavalla tunnu mielekkäältä? Mitä jos gradustani tulee vain yksinkertaisesti huono?

Opintoihini pakollisena kuuluvaan työelämäorientaatioon kuuluu vierailuja instituutioihin, jotka ovat mahdollisia tulevaisuuden työnantajia alamme opiskelijoille. Nyt vierailuja on takana useampi ja mikä näitä vierailuja yhdistää? Yksikään tapaamistamme virkamiehistä tai muista instituutioiden henkilökunnasta ei ole maininnut gradua mitenkään oleellisena työnsaantinsa kannalta. Lähes kaikki ovat korostaneet sattumien merkitystä. Työpaikat ovat löytyneet yllättävien käänteiden ja hyvin erilaisten polkujen kautta. Useampi mainitsi, ettei heidän kohdallaan gradusta ole missään vaiheessa kysytty mitään. Tärkeämpää on verkostoituminen, monenlaisten yhteyksien muodostaminen, minkä tietysti voi kokea hermoilun aiheeksi myös, mutta jätetään ne tässä käsittelemättä, etten aiheuta itselleni tai kenellekään muulle uusia paniikki kohtauksia.

Ehkä menestyminen kirjoituksissa tai edes gradun teossa ei sittenkään ennusta suoraan menestymistä myös työelämässä, mutta se ei tarkoita, ettei niiden eteen kannattaisi tehdä töitä. Parin vuoden päästä pähkäillessäni gradu vaiheessa päätäni kiristää varmasti moneen otteeseen, kun yritän muodostaa ja muokata tekstiäni. Toki haluaisin saada aikaan gradun, johon voisin olla itse tyytyväinen, mutta on hyvä tietää, että peli ei suinkaan ole menetetty, vaikka en pyrkisi saamaan aikaan mestariteosta.