Anna-Maria, vk 5

Jouduin kirjoittamaan nyt tähän kohtaan, koska olen unohtanut salasanani.

Ihmisoikeuskysymykset ovat lähellä sydäntäni, joten ajattelinkin puhua niistä. Viime vuosien kuumana perunana ovat olleet ihmisoikeudet monestakin syystä. Ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu hävyttömän paljon eri puolilla maailmaa. Mikään maa ei voi loistaa puhtaudellaan tässä asiassa. Ihmisoikeuksia voidaan loukata niin monilla tavoilla. Otan nyt esille Turkin ja mahdollisuuden siihen, että Turkki olisi jonain päivänä EU:n jäsen. Paljon kehitystä on tapahduttava ennen kuin olisin valmis antamaan hyväksyntäni sille. Turkki herättää minussa ristiriitaisia ajatuksia. Toisaalta voi hyvinkin olla, että Turkki voisi auttaa kristittyjä maita ja islaminuskoisia maita olemaan parempaa tulevaisuutta rakentavassa yhteistyössä keskenään. Ehkä vähitellen mahdollisuus uskon sotiin olisi vähäisempi kun yhtenäisyyden tunne olisi vahvempi. Loppujen lopuksi varmasti kaikki ihmiset tavoittelevat onnea elämässään. Tavoite on siis sama, mutta polut, jotka siihen johtavat voivat olla hyvinkin erilaiset. Tässähän se ongelma onkin erityisesti kun puhutaan uskontojen välisestä konfliktista. Toisaalta ajatellessani Turkkia minussa herää viha ihmisoikeusrikkomusten takia.

Jo yksistään lapsen oikeuksien rikkominen herättää minussa vihaa ja kun siihen lisätään aikuisiin kohdistetut ihmisoikeusrikkomukset niin viha kasvaa entisestään. Minua ärsyttää kovasti se, että ihmiset jaotellaan mielivaltaisesti kategorioihin, jaotellaan A- ja B-luokan ihmisiin. Tästä tavasta olisi syytä yrittää luopua. Tästä asiasta voisin puhua pitkäänkin ja ottaa uskonnollisen näkökulman mukaan, mutta en sitä nyt tee. Sanon vaan sen, että mielestäni Turkkia ei saa päästää EU:hun yhtään löysemmin ehdoin kuin muitakaan. En kiellä sitä etteikö Turkista voisi olla hyötyä EU:lle ja näin ollen etteikö sen kannattaisi olla jäsen. Varmasti EU-maista olisi hyötyä myös Turkille. Maanosamme vakauden kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää tulla paremmin toimeen islaminuskoisten kanssa. Olen sitä mieltä, että jos Turkissa esiintyvät heikkoudet pystytään korjaamaan kattavasti niin estettä jäsenyydelle ei ole kunhan tilanne säilyy hyvänä jatkossakin. EU-maissakin on toki ongelmia, mutta ne eivät ole samassa mittakaavassa kuin Turkin. EU:n alueella riittää työtä vielä tasa-arvon kohdalla, mutta toisaalta on niissä asioissa paljon jo tapahtunut edistystä. Ei kuitenkaan riittävästi, joten taisto jatkukoon.

Anna-Maria