Pari viikkoa sitten yksi Euroopan unionin keskeisimpiä maita, Ranska, valitsi itselleen uuden presidentin. Viimeiset kaksitoista vuotta Elysée-palatsia pääliköinyt Jacques Chirac lähti eläkkeelle, ja remmiin astui uusi kaveri, 52-vuotias Nicolas Sarkozy. Toisin kuin Suomessa ja monissa muissa Euroopan valtioissa, Ranskan presidentin asema on melko vahva, ja etenkin ulkopoliittisissa asioissa hänellä on paljon valtaa. Koska mies tulee näkymään uutisissa aika vahvasti ainakin seuraavan viiden vuoden ajan, ajattelin että olisi paikallaan kirjoitella pieni pikabiografia, jotta tietäisimme, millainen mies siellä Pariisissa nyt huseeraa.
Sarkozy on koko elämänsä ollut pariisilainen, mutta poikkeaa tavanomaisesta ranskalaisesta poliittisesta- ja virkamieseliitistä siinä, että hän on alunperin maahanmuuttajaperheestä: Sarkozyn isä pakeni Puna-armeijaa toisen maailmansodan jälkeen Unkarista. Hän ei ole myöskään käynyt eliittikoulu École nationale d'administrationia, toisin kuin monet muut isokenkäiset ranskan valtionhallinnossa.
Sarkozyn poliittinen ura alkoi 1983 Neuillyn kunnallispolitiikasta, missä hän toimi kunnanvaltuustossa. Ranskan parlamenttiin, kansalliskokoukseen Sarkozy pääsi vuonna 1988. Hallitusvastuussa hän on toiminut budjettiministerin, sisäministerin ja valtiovarainministerin tehtävissä. Kun oikeistopuolue UMP(Union pour la Majorité Présidentielle):n aikaisempi puheenjohtaja Alain Juppé sai kenkää korruptiosotkujen takia kesällä 2004, pääsi Sarkozy puheenjohtajan pallille, mistä hän sai hyvät lähtöasemat puolueensa presidenttiehdokkaaksi.
Asenteiltaan "Sarko" on oikeistolainen ja konservatiivi. Vaalikampanjan aikana hän korosti lain ja järjestyksen merkitystä sekä angloamerikkalaisen markkinaliberalismin vahvistamista Ranskassa. Häntä pidetään yli puoluerajojen taitavana taktikkona ja karismaattisena puhujana.
Sarkozya on syytetty autoritaarisuuden ihannoinnista sekä myös oikeistopopulismista. Hän on luonteellaan ja kommenteillaan herättänyt voimakasta vastustusta. Vuonna 2005, Pariisin mellakoiden aikaan hän vannoi puhdistavansa lähiöt "painepesurilla". Sarkolle myönnettiinkin Privacy Internationalin Orwell-palkinto vuonna 2005.
Chiracin viimeistä kautta on syytetty pysähtyneisyydestä ja uudistusten puutteesta. Tultuaan valituksi Sarkozy lupasi ajaa voimakkaita muutoksia: Ranskan perinteisestä 35-tuntisesta työviikosta tulisi joustaa ja mm. verotusta olisi uudistettava. Aika näyttää, miten Ranskan valtiolaiva kääntyy ja miten kiistanalaiselle miehelle käy.
Seurataan tilannetta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti