Terveisiä Euroopan parvekkeelta -taas

Vietin viime kevään Erasmus-opiskelijavaihdossa Alankomaissa, Maastrichtin yliopistossa. Kirjoitin vaihtoajan kokemuksistani JENin silloiseen kolumnisarjaan jutun, jossa viittasin Maastrichtin lisänimeen Euroopan parvekkeena sen sekä maantieteellisesti että symbolisesti keskeisen sijainnin määrittämänä. Euroopan parvekkeelta kuuluu jälleen! Tämän viikkoinen blogikirjoitus on Maastrichtissa "Bachelor European Studies" -ohjelmassa tutkintoaan suorittavan saksalaisen Ulrike Klosen käsialaa. Tutustuimme aivan vaihtoaikani alkuvaiheissa slovakialaisen naapurini pitämissä juhlissa, kun espanjalainen kurssikaverini toi paikalle saksalaisen kaverinsa. Käydessäni keskustelua tämän juuri tapaamani henkilön kanssa tajusin yht'äkkiä, etten ymmärtänyt hänen englannistaan sanaakaan. Hetken ihmeteltyäni huomasin puheessa jotakin tuttua ja pian kävi selväksi, että keskustelukumppanini Ulrike juttelikin minulle sujuvalla suomenkielellä! Talk about internationalization!!!

Ulrike jatkaa vielä opintojaan Maastrichtissa ja vaihtoaikani jälkeen olemme pitäneet yhteyttä muun muassa sähköpostitse, jonka avulla hänen on mahdollista harjoittaa ja ylläpitää suomenkielentaitoaan. Lisäksi hän vieraili Suomessa viime elokuussa sekä katsastaen Jyväskylää että tavaten Tampereella isäntäperhettään, jonka luona hän oli muutamaa vuotta aiemmin viettänyt kesää suomea opiskellen. Ulriken kielitaito perustuukin pitkälti itseopiskeluun ja käytännön harjoitteluun, koska koulussa hän ei ole sitä opiskellut. Henkilökohtaisesti olen hyvin vaikuttunut sitkeydestä ja päättäväisyydestä, jota ystäväni on osoittanut monimutkaiseksi ja haastavaksi luonnehditun kielemme haltuunotossa! Seuraavassa siis kaikkien meidän iloksi terveisiä Maastrichtista ja käsityksiä sen eurooppalaisesta olemuksesta sekä kertomuksia viimeaikaisista kuulumisista!


__________________________________________________________________________________

Ulrike Klose:

Tiedät että olet jossain Euroopan keskuksessa jos sinä, pikku saksalainen tyttö minun tapauksessa, olet kaupassa Alankomaissa ja sovitat joitakin kamppeita. Sait pukukopin belgialaiselta tytöltä joka puhui ranskaa äidin kanssa, ja kun kamppailet kamppeiden kanssa, ruotsilainen pariskunta juutelee ruotsiksi toisessa kopissa. Kauppa-apulainen tulee ja kysyy voisiko hän auttaa? No ei, kiitos, he sanovat hollanniksi. En lisännyt mitään tähän tarinaan, eikä tänä päivänä ole mitään erikoista, mutta tämä tapahtui eilen, viidessä minuutissa lauantaina Maastrichtin keskuksessa. Tervetuloa Eurooppaan!

Tämä todella on tunne joka saat monissa paikoissa täällä. Tietysti, on provinssin eduskunta jossa Maastrichtin sopimus on allekirjoitettu. Mutta on myös nämä pienet asiat, niinkuin se liikenneympärä, jolla on Euroopan tähtien vaistos. Tai se tori jonka nimi on ”Plaza 1992”, missä maassa ovat €-symbolit. Tai kun yksi päivä teatterin sallolla oli suuri EU:n lippu pari viikkoa sitten. Tai sen kirja, jonka poika, ketä minä autan tekemään saksan kotityötä sai. Kirja oli lahja kaupungilta koska hän on syntynyt vuonna 1992, sopimuksen vuotena. Olin muuten tosi kateellinen kun näin sen koska se oli niin kiva. Mutta ikävä kyllä hän ei ymmärtänyt mitä halusin (”Voi, no mutta TÄMÄ on kiva kirja! Tosi mielenkiintoinen... tämä on juuri mitä opiskelen...”) tai kyllä hän ymmärsi, mutta hän ajatteli samaa ja itse halusi pitää kirjan itse.

Minä olen Ulrike ja, niin kuin kerrottu, teen European Studies toista vuotta Maastrichtin yliopistossa Alankomaissa. (Alankomaat, maan nimi on Alankomaat, älä koskaan sano Hollanti tai ne tulee vihainen!) Tulin tänne Wuppertalista Saksassa syyskuuta 2005 tutkimaan tuntematonta maata Reinin ja meren valissä. Ja kun jotain kivaa tai mielenkiintoista tapahtuu kaupungissa jolta me saimme EU:n ja kolme pilarit, mä huolehdin että te olette tilanteen tasalla!

Meillä oli konferenssi ylioppilaille viime viikolla, ihanalta nimeltään ”Conflict management – Reassessing Europe’s role on a global stage”. Siellä olivat noin sata osanottajaa koko Euroopasta (ja muista maistakin, yksi tyttö tuli Etelä-Afrikasta), ja se meni parempi kuin minä luulin etukäteen – siis, ei puhujia jotka ei tulleet, ei isoja ongelmia joita kukaan oli ajatellut. Vain yksi tuutori tuli sairaaksi yksi päivä ennen kuin tarvitsimme häntä... mutta onneksi poika ryhmästä tiesi niin paljon aineesta että hän voi tehdä sen. Me puhuimme siis Conflict Managementista, niin kuin kysymyksestä mitä EU pitäisi tehdä ulkomaissa, energian ongelmista ja Venejästä, maailmankaupasta, kehitysavusta ja identiteetistä, ja me kirjoitimme julistuksen joka lähettään Komissiolle ja ngo:ille. Toivottavasti me saamme vastauksia. (Hei! Jos joku teistäkin haluu sen – kirjoita minulle vaan...)

8. Toukokuuta olimme Brysselissä. Ei Eurooppapäivänä, koska sitten kaikki Brysselissä on kiinni. No, ehkä ei kiinni katselemiseen, mutta emme voinut saada ketään puhumaan. Eurooppapäivänä europarlamentaarikot ovat pois. Hm... Siis menimme kuitenkin, mutta yksi päivä aiemmin. Tietäkö joku sen ison portin Brysselin keskuksessa? Normaalisti tästä portista riippuu belgialainen trikolori, mutta silloin siellä oli eurooppalainen lippu. Oli kiva, suuri portti jossa lukee ”Tämä monumentti on pystytänyt Belgian kansalla” ja sitten siellä on sininen lippu keltaisien tähtien kanssa. Sääli että seuraavana päivänä emme voineet olla tuolla. Mutta Eurooppapäivä Maastrichtissa sadan Eurooppalaisen kanssa kyllä olikin kiva!