Ilmasto muuttuu - seminaari 10.12.2008

Jyväskylän Eurooppanuoret ry (JEN) järjesti 10.12.2008 kolmituntisen, kaikille avoimen seminaarin "Ilmasto muuttuu", joka oli valtakunnallisen Eurooppanuoret ry:n syksyn päätapahtuma. Seminaari keräsi noin viisikymmentä ilmastonmuutoksesta kiinnostunutta kuulijaa.

Ilmastonmuutos on ollut mediassa voimakkaasti esillä muutaman vuoden ajan. Aihe on herättänyt vilkasta keskustelua, mikä taitaa olla pelkästään hyvä asia. Ilmastonmuutoksen aiheuttamiin kysymyksiin kun on monia erilaisia vastauksia. Toinen uskoo lopulliseen ilmaston lämpenemiseen kun taas toinen on sitä mieltä, että lämpeneminen on vain toipumista edellisestä jääkaudesta. Tavallisen kansalaisen taholla ilmastokeskustelu saattaa herättää epävarmuutta, sillä tietoa on tarjolla niin monenlaista, että ilmastonmuutos tuntuu hallitsemattomalta asialta. JEN halusi tarjota oman panoksensa ilmastokeskusteluun, joka koskettaa meitä jokaista. Seminaarissamme luennoivat VTT:n tutkija ja ilmastonmuutostiimin jäsen Johanna Kirkinen, Demos Helsinki - tutkimusorganisaation tutkija ja Suomen Luonnonsuojeluliiton ilmastoasiantuntija Tuuli Kaskinen sekä Suomen Ympäristökeskuksen tutkija Jari Lyytimäki.

Kirkinen kertoi esityksessään, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa ja miten se vaikuttaa yhteiskuntaamme, miten ilmastonmuutosta hillitään ja miten ilmastonmuutos vaikuttaa energiantuontantoon. Esityksensä alussa Kirkinen näytti hyvin havainnollistavia kaavioita muun muassa kasvihuonekaasujen pitoisuuksien lisääntymisestä ilmakehässä viime vuosikymmeninä (vuodesta 1970 vuoteen 2004kasvu oli 70 %), hiilidioksidin, metaanin ja typpioksiduulin pitoisuuksien vaihtelusta ilmakehässä viimeksi kuluneiden kymmenentuhannen vuoden aikana, globaalista keskilämpötilan noususta, globaalista keskimääräisestä merenpinnan noususta ja lumipeitteen vähentymisestä. Kirkisen mukaan meidän tulisi lisätä hillintätoimenpiteitä ilmastonmuutoksen vaikutusten hidastamiseksi. Mahdollisuuksia on monia, esimerkiksi diesel- tai hybridiautojen käyttäminen, uusiutuvien energialähteiden käyttö, tehokkaampi eristys ja ilmanvaihto rakennuksissa sekä laitteiden energiatehokkuus. Kirkinen toi esille myös Yhdysvaltojen ja Australian suhtautumisen päästöjen vähennyksiin. Hänen mukaansa kyseiset valtiot tulisi saada mukaan ilmastonmuutoksen torjumistyöhön. Taustaksi siihen, miksi energiankulutus on kasvanut viime vuosikymmeninä paljon, Kirkinen esitteli väestönkasvun ja BKT:n kasvun määrää kehittyvissä valtioissa viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi Afrikassa väestön määrä on kasvanut vuoden 1990 600 miljoonasta yli 900 miljoonaan. Loppukaneettina Kirkinen totesi, että ilmastonmuutoksen hillintä mullistaa maailman energiajärjestelmän.

Kaskisen esitelmöinnin aihe oli, miten ilmastopolitiikkaa tehdään Suomessa, EU:ssa ja kansainvälisillä areenoilla. Hän aloitti luentonsa ajatuksia herättävästi todeten, että tällä hetkellä ihmiset käyttävät luonnonvaroja enemmän kuin kestävä taso on, eli neljän maapallon verran. Sekä Kaskinen, että Kirkinen kertoivat ilmastosopimuksista, joita on allekirjoitettu muun muassa YK:n ja EU:n toimesta. Sopivasti seminaarimme aikaan 200 maan edustajat kokoontuivat Puolan Poznaniin ilmastonmuutoskonferenssiin puimaan tulevalta ilmastosopimukselta vaadittavia elementtejä. Kööpenhaminassa 2009 järjestettävässä ilmastonmuutoskonferenssissa allekirjoitetaan uusi ilmastosopimus, jonka tavoitteena on rajoittaa ilmaston lämpeneminen kahteen asteen päästövähennyksien avulla. EU:lla on Kaskisen mukaan laajat keinovalikoimat: mm. 20-20-20-paketti, päästökauppa, uusiutuvan ja tehokkuuden tavoitteet. Euroopan Komissio on asettanut jäsenvaltioille erilaisia sitovia päästövähennystavoitteita päästökauppasektorin ulkopuolisille kasvihuonekaasupäästöille vuodesta 2005 vuoteen 2020. Suomen päästövähennystavoitteet olisivat ehdotuksen mukaan 16 %. Kaskisen mukaan Suomen driverit ovat kaksisuuntaisia: kansalaisten paine ja kansainväliset sopimukset. Päästöjen tuottajat ovat tärkeässä roolissa tässä taistelussa.

Lyytimäen aiheena olivat ilmastokeskustelun ylilyönnit tutkijan näkökulmasta. Hänen esityksensä pohjautui hänen omaan tutkimukseensa ympäristöpolitiikan tutkimusohjelmassa. Lyytimäen mukaan ilmastonmuutoksesta keskustellaan kaikkialla: mediassa, arkipuheissa, politiikassa ja sitä tutkitaan monesta eri tutkimussuunnasta, esimerkkeinä klimatologia, geologia, ympäristöteknologia, ympäristötaloustiede ja ympäristöpolitiikka. Ilmastossa tapahtuvat muutokset ovat monien tekijöiden summa, niiden aikajänne on pitkä ja muutoksiin liittyy aitoa epävarmuutta. Lyytimäki avarsi tietämystämme ilmastonmuutoksen historiasta, jonka juuret ulottuvat jopa 1800-luvulle. Kyseessä ei siis olekaan mikään ihan tuore asia. Ilmastotutkimus on lisääntynyt huimasti 1980-luvun lopulta alkaen ja se heijastuu myös uutisoinnin määrään. Mediaa on "syytetty" ilmastonmuutokseen liittyvien uutisten suurentelusta ja ylilyönneistä aihetta käsiteltäessä. Todellisuudessa ihmisillä on Lyytimäen mukaan erilaisia käsityksiä siitä, mikä on ylilyönti. Lyytimäki tarjoili esimerkkejä mahdollisista ylilyönneistä:
- Piittaamattomuus vs. ylivarovaisuus
- Jääkausi tulee? Löylyhuone tulee?
- Vedenpaisumus uhkaa?
- Bioenergia pelastaa? Ydinvoima pelastaa?
Ilmastohuoli on Lyytimäen mukaan läpäissyt yhteiskunnan tavalla tai toisella.

Saimme kuulla kolmen mielenkiintoisen asiantuntijan kattavat esitykset, jotka herättivät keskustelua kuulijoiden keskuudessa. Kysymyksiä nostattivat esimerkiksi Suomen hallituksen ilmastopolitiikka sekä olemassa olevan tiedon toteutusvaiheeseen jalostamisen hitaus.
Seminaari herätti ajattelemaan taas kerran, että mitä voisin itse tehdä energiankulutuksen vähentämiseksi ruohonjuuritasolla ja minkä mukavuuksien käyttöä olisin valmis vähentämään.

Alla olevien linkkien kautta löytyy tietoa ja vinkkejä meidän jokaisen hyödynnettäväksi (pienistä puroistahan kasvaa tunnetusti iso virta).

EUROOPAN KOMISSION SINÄ VAIKUTAT ILMASTONMUUTOKSEEN - KAMPANJA
http://ec.europa.eu/environment/climat/campaign/index_fi.htm
EUROOPAN KOMISSIO, YMPÄRISTÖ JA NUORET EUROOPPALAISET
http://ec.europa.eu/environment/youth/air/air_climate_fi.html
TALOUDELLISEN TUTKIMUSTOIMISTON VERKKOMATERIAALI
http://www.tat.fi/tat/fi/www/koulut/verkko_oppimateriaalit/ilman_muutosta/
ILMASTO.ORG - TIETOPAKETTI
http://www.ilmasto.org/
FORTUM
http://www.fortum.fi/ilmasto/?source=adwords
VR:n VIHREÄ VALINTA
http://www.vr.fi/ymparisto/?gclid=CISQlYKZy5cCFYsh3godyBxYTA

Seminaarin loppukevennys oli joululahjavinkki, jonka annan vapaaseen käyttöönne:
Katja Antilan tuore kirja "Pysäytä ilmastonmuutos" kertoo miten tavallinen suomalainen kuluttaja voi hillitä ilmastonmuutosta. Kirja tarjoaa kevyttä, mutta hyödyllistä ja kiinnostavaa joululukemista. Ehkäpä sen avulla saisimme sysäyksen maapallon pelastamiseen omalta osaltamme.

Kiitokset kaikille "Ilmasto muuttuu" - seminaariin osallistuneille ja erityisesti ajatuksia herättäneet esitykset pitäneille Johanna Kirkiselle, Tuuli Kaskiselle ja Jari Lyytimäelle.

Lämpenevistä säistä huolimatta toivotan kaikille oikein lumista Joulua!

Blogimerkintä blogista

Suomen poliittiseen keskusteluun on hyvää vauhtia nousemassa uusi aihe: maahanmuutto. Aihetta on aiemmin pidetty jonkinlaisena tabuna, tai ainakaan siitä ei ole ollut korrektia keskustella kuin yhdellä tavalla. Nyt kriittisiäkin puheenvuoroja on uskallettu antaa puolelta jos toiseltakin. Nyt on helppo uskaltaa. Uskaltamisen on tehnyt helpoksi Jussi Halla-aho.

Halla-aho on siitä erikoinen poliitikko, että hän ei ole perinteisessä mielessä poliitikko ollenkaan. Eikä hän ole minkään sortin julkimokaan. Jotakin hän on kuitenkin tehnyt, ja se jokin on Scripta - Kirjoituksia uppoavasta Lännestä -blogi.

Scripta sisältää pääasiassa maahanmuuttoa, monikultturismia, suvaitsevaisuutta, rasismia, ilmaisunvapautta ja poliittista korrektiutta käsitteleviä kriittisiä mielipidekirjoituksia. Toki muutkin käsittelevät näitä aiheita, mutta ei se yksinään takaa menestystä. Scriptan suosio perustuukin myös hyvin koukuttavaan kirjoitustyyliin sekä raa'an loogiseen ajatteluun.

Mitä voi pelkällä blogilla saada aikaiseksi? Liikanimen Mestari, koko maan 18. parhaan äänisaaliin ja paikan Helsingin kaupunginvaltuustosta. Ja mikä tärkeintä - haastaa ihmisiä ajattelemaan.

Ennen vaaleja Halla-ahosta lähinnä vaiettiin mediassa. Hän käsitteli aiheita, mitä muut eivät halunneet, uskaltaneet tai osanneet käsitellä. Aiheita mitä juuri kukaan ei käsitellyt, mutta mitkä ihmisiä kiinnosti. Vaalien jälkeen Halla-aho on saanut vuorostaan melko paljon medianäkyvyyttä. Lähinnä hänen niskaan on kaadettu likasanko toisensa jälkeen. On tehty tutkintapyyntöjä ja mitä kaikkea. Siinä on kyllä onnistuttu, ettei vieläkään ole kovin paljoa käsitelty itse aiheita.

Halla-ahon tapa kirjoittaa tekee joskus likasankojen kaatelusta kovin helppoa. Likasangot ovat kuitenkin jo kääntyneet kaatajiansa vastaan. Negatiivisestakin julkisuudesta on seurannut vain kävijäpiikkejä Scriptaan. Jos kävijä "erehtyy" vieläpä lukemaan kirjoituksia, on peli hyvinkin pitkälti sillä selvä. Halla-ahon kirjoituksiin voi suhtautua lähinnä kahdella eri tavalla: "Juuri näin, homma on kovassa nousussa!" tai "Ei näin, senkin rasisti!". Välimuotoja ei tunnu olevan.

Sama asenne tuntuu leimaavaan koko maahanmuuton ympärillä käytävää keskustelua myös Scriptan ulkopuolella. Aihe kuumentaa kovasti tunteita niin puolesta kuin vastaankin. Joskus olisi hyvä kun osaisi vain rauhoittua ja kuunnella mitä "vastapuolella" on sanottavaa. Tämä pätee tietysti yleisesti myös muihinkin aiheisiin.

Ajatteletpa Scriptassa käsiteltävistä aiheista oletusarvoisesti mitä tahansa, niin suosittelen siihen tutustumista. Jos koet nykyisen maahanmuuton ja monikulttuurisen kehityksen myönteisenä asiana, niin ainakin pääset tutustumaan toisinajattelevien pätevimpään argumentointiin.

Miksi Suomessa maahanmuuton ympärille alkaa rakentua poliittisia voimia vasta nyt? Hihasta heilautan sellaisen teorian, että kriittisyys maahanmuuttoa kohtaan lisääntyy käsi kädessä maahanmuuton määrän kanssa. Ruusuiset puheet eivät aina vastaa kansalaisten kokemuksia arjesta, ja se saa rohkeimmat meistä haastamaan niitä ruusuisia puheita. Maahanmuuttokriittisyydestä on tullut merkittävä tekijä poliittisella kartalla niin Ranskassa, Italiassa, Itävallassa, Tanskassa, Belgiassa, Hollannissa ja mitä näitä nyt on. Kaikissa mainituissa maissa maahanmuutolla on paljon pidempi historia kuin Suomessa. Suomi tulee vain jälkijunassa.

Nelosen uutisten tilaaman tutkimuksen mukaan, joka toinen suomalainen pitää maahanmuuton kasvua negatiivisena ilmiönä. Ei siis ole ihme, että pinnan alla kuohuu. Nykyiset poliitikot eivät ole uskaltaneet tarttua aiheeseen, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi uusien voimien nousu politiikkaan. Nyt aihe on tapetilla, eikä se sieltä pois lähde.

Ankkakurkku ja muut muotopuolet

Euroopan komissio on jälleen sortunut epätarkkaan tiedottamiseen.

Media julkaisi keskiviikkona 12.11. uutisen (Keskisuomalainen), jonka otsikon mukaan ”käyrät kurkut tekevät paluun kauppoihin.” Uutinen on kirjoitettu Euroopan komission tiedotteen pohjalta (EU-tiedote), jossa kerrotaan, että EU:n jäsenmaat ovat päättäneet poistaa 26:lta hedelmältä ja vihannekselta koko- ja muotovaatimukset. Tiedotteessa ja uutisessa siteerataan maatalouskomissaari Mariann Fischer Boelia, jonka mukaan “ei ole mitään järkeä heittää pois täysin kelvollisia tuotteita vain sen takia, että ne ovat ‘väärän’ muotoisia.” Hän perustelee direktiivin muuttamista tavoitteella vähentää EU:n byrokratiaa: “Tällaisista seikoista on turha määrätä EU:n tasolla; on paljon parempi antaa markkinatoimijoiden päättää niistä.”

Tiedotteessa ja uutisessa ei sinänsä ole vääriä, vaan harhaanjohtavia tietoja, sillä asiaa ei taustoiteta lainkaan. Tekstit eivät kerro syytä siihen, miksi direktiivi alunperin säädettiin.

Eurooppanuoret julkaisivat vuonna 2007 internetsivuston www.kurkkudirektiivi.fi, jonka tavoitteena on ollut purkaa Euroopan Unioniin liitettyjä myyttejä. Yksi tällainen myytti on liittynyt edellä kuvailtuun ns. kurkkudirektiiviin (Komission asetus 1677/88/ETY). Direktiivi on aiheuttanut paljon sekä euroskeptisiä että populistisia kysymyksiä ja vastauksia, ja siitä on tullut “symboli sille, kuinka moniin asioihin EU puuttuu” (Keskisuomalainen). Esimerkiksi eurooppanuoret ja mepit (ks. esim Ari Vatanen) ovat saaneet tehdä vuosien varrella paljon työtä selittääkseen, mistä kurkkudirektiivissä on oikein kysymys. Tiedotuksessa on painotettu sitä, että kurkuilla on ollut tietyt laatuvaatimukset jo ennen EU:n lainsäädäntöä ja, että direktiivi on laadittu kauppiaiden pyynnöstä. Lisäksi on muistutettu siitä, että direktiivi on laadittu helpottamaan, ei vaikeuttamaan, kaupan alan ja viljelijöiden työtä. Eniten hyötyä direktiivistä on ollut maahantuojille. Maahan tuotavien tuotteiden tarkistustyö on helpottunut, koska tietyn kokoisiin laatikoihin on mahtunut vain tietty määrä tietyn kokoisia ja muotoisia vihanneksia.

Tyhmää direktiivissä on ollut se, että se on ollut turhan pikkutarkka. Direktiivin mukaan I-luokan kurkkujen käyryys on saanut olla korkeintaan 10 millimetriä ja II-luokan kurkkujen käyryys 20 senttimetriä 10 senttimetrin matkalla. Nyt myyntiin pääsevät myös näiden luokkien ulkopuoliset kurkut, joita komissio kutsuu tiedotteessaan muotopuoliksi. Kuluttajien ruokapöytään kelpaavat siis jatkossa kaikennäköiset ja -kokoiset kurkut, jopa Iltalehden nettiversiossa (ks. linkki alla) ollut hassu kurkkuankka.

Uusi päätös on varmasti pätevä, mutta sapettaa se, että EU itse sortuu direktiiviensä mystifioimiseen. Nyt tiedotteesta ja sitä siteeraavista lehtijutuista jää kansalaisille mielikuva, että direktiivi oli ainoastaan osoitus EU:n turhasta byrokratiasta. Taustat olisivat valoittaneet tätäkin tarinaa.

- Keskisuomalainen: www.ksml.fi/uutiset/ulkomaat/k%C3%A4yr%C3%A4t-kurkut-tekev%C3%A4t-paluun-kauppoihin(283519).ece
- EU-tiedote: europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=IP/08/1694&format=HTML&aged=0&language=FI&guiLanguage=en
- Kurkkudirektiivi: www.kurkkudirektiivi.fi/video/view/3
- Ari Vatanen: www.arivatanen.com/index.php?mid=91
- Iltalehti: www.iltalehti.fi/uutiset/200811138585241_uu.shtml

Hoi nuoret! Euroopan nuorisoviikko meneillään

EU:ssa vietetään 2.­–9.11. Euroopan nuorisoviikkoa neljättä kertaa historiassa. Nuorisoviikon tavoitteena on tutustuttaa nuoria EU:n nuorisopolitiikkaan ja nuoriso-ohjelmiin. Suomessa nuorisoviikon tapahtumia on noin 20, yksi niistä tietenkin Jyväskylässä.

Jyväskylässä nuorisoviikkoa juhlistettiin tiistaina 4.11. kauppakeskus Forumissa. Tapahtuma järjestettiin monen järjestön (mm. JENin) voimin pääjärjestäjän ollessa Nuorten Keski-Suomi ry. Koko syksyn suunnitteilla olleesta tapahtumasta tiivistyi timantti, josta passaa olla ylpeä. Tapahtumassa jaettiin Eurooppa-tietoutta ja tutustutettiin nuoria ja vähän vanhempiakin EU:n nuoriso-ohjelmiin, eritoten Youth in Action –ohjelmaan. YiA-ohjelma tarjoaa nuorille mahdollisuuksia kansainvälistyä erilaisten nuorten itse suunnittelemien projektien kautta. Saimme kuulla myös projekteissa mukana olleiden/olevien kokemuksia esimerkiksi vapaaehtoispalvelusta. Kannattaa klikata alla olevaa linkkiä ja ottaa selvää, tarjoaisiko YiA-ohjelma jotain juuri sinulle!

Tiedottamisen lisäksi halusimme nuorisoviikon hengen mukaisesti kuulla myös nuorten mielipiteitä EU:sta ja niinpä kuvasimme nuorten videoterveisiä Suomen europarlamentaarikoille. Terveisistä ja kommenteista koostetaan DVD, joka lähetetään jokaiselle Suomen MEP:lle. Näin siis toimii kansalaisten ja poliitikkojen yhteydenpito tänä päivänä.

Koko tapahtuman idea oli esitellä nuorille kansainvälistymistä ja Eurooppaa ja niinpä sitä tehtiin tiedottamisen lisäksi myös musiikki- ja tanssiesityksin sekä maistiaistarjoiluin. Estradilla nähtiin niin säkkipillin kuin flamencokitarankin soittaja sekä perisuomalaista tanhuamista. Maistiaispöydässä, josta JEN oli vastuussa, tarjolla oli espanjalaista Manchego-juustoa, joka on saanut EU:n alkuperäismerkinnän (ja joka on sikakallista), italialaisia biscotti-korppuja ja suomalaisia Väinämöisen palttoon nappeja (siis näkkileipää). Täytyy kyllä sanoa, enkä yritä yhtään vetää kotiin päin, että maistiaiset olivat tapahtuman vetonaula musiikki- ja tanssiesitysten lisäksi. Kannatti siis leipoa…

Nyt tässä vain odotellaan, mitä MEP:t vastaavat nuorten terveisiin ja miten EU:n nuorisopolitiikka kehittyy eteenpäin. Jännityksellä odotellen,

Maija

Euroopan nuorisoviikko: http://youthweek.eu/ ja http://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/youth-in-action/euroopan-nuorisoviikko.htx

Youth in Action: www.cimo.fi/youth-in-action

Euroopan nuorisoviikon erikoispainos nettilehti Painovirheessä (juttu myös JENistä): http://www3.jkl.fi/nuoriso/painovirhe/

Vastaa EU:n kyselyyn nuorisopolitiikan tulevaisuudesta: http://ec.europa.eu/yourvoice/ipm/forms/dispatch?form=Youthchallenges&lang=fi

Jos leipomisvimma iskee, niin kannattaa tsekata biscottien resepti: http://www.maku.fi/reseptit/haku/?q=biscotti

Vaalivalintoja

Vaalit - ja suuri urheilujuhlan tuntu! Pääsee puhumaan kerrankin yhteiskunnan tilasta siinä hengessä, että nyt vaikutetaan. Kaikki kismittävät pikkuseikat ja monimutkaiset kokonaisuudet on mahdollista vetää tapetille. Lehtiä lukemalla ja pariin vaaliriehaan osallistumalla saa hetkessä katsauksen kotikuntansa tulevaisuuden näkymistä, samalla kun menneiden vuosien loka vedetään esille. Tutut virnuilevat julisteissa, kuin huutaen pienillä iloisillä äänillään "Minä kuuntelen sinua! Äänestä minua!" - mutta edessä on karmea valinta: Kuka heistä?

Tällä kertaa valintani oli huomattavasti vaikeampi kuin viimeksi eduskuntavaaleissa, kahdesta limittäisestä syystä. Ensinnäkin hitaasti heräävänä en ollut vaihtanut kotikuntaani hyvissä ajoin - tai oikeammin tajunnut, että tästähän on vuoden aikana tullut kotikuntani. Tähän syyhyn niveltyy myös toinen, kinkkisempi valinta: Kuntatasolla ehdokkaan olisi hyvä olla "tuttu". Äänestäjä marssii uurnalle tarmokkaammin, kun tietää voivansa luottaa ehdokkaan toimintatyyliin. Se, mikä valtuustossa, työelämässä tai missä tahansa yhteistyöelimessä merkitsee, on kyky työskennellä ryhmässä, kyky olla ns. hyvä tyyppi.

Jyväskylästä tunsinkin jo monta hyvää tyyppiä ja huomasinkin harmittelevani "sitäkään ei voi äänestää!". Pieksämäen tilanne oli laihempi: Vaikka monille tyrkylle asettuneiden kanssa on tullut touhuttua, jäi heistä kuitenkin epävarmempi tunne. Luulen, että moni äänestäjä saa palan kurkkuunsa ja siirtyy kannattamaan nukkuvien puoluetta, koska ei saa kyllin reipasta vastausta esittämäänsä kriittiseen kysymykseen: "Uskoisinko asiani tämän ihmisen käsiin?"

Edustuksellisessa demokratiassamme kuitenkin teoistaan ihminen tunnetaan, sanoistaan punnitaan, joten äänestäjän täytyy sitä kautta luoda käsitys ehdokkaansa "henkilöhistoriasta" - siis vastuutehtävän kannalta, ei henkilökohtaisesta näkökulmasta. Eikö äänestäjän valintaa helpotakin, jollei hän tiedä kiusallisia seikkoja ehdokkaansa yksityiselämästä? Julkisuudessa on toisinaan hankala vetää (suomalaisessa kulttuurissa joskus traagisen selvä) raja "työn" ja "elämän" välillä. Ehkä tällaisista mukavuussyistä on joskus helpompi äänestää tuntematonta?

Kun äänestäjä on ehdokkaansa arvioinut, numeronsa kopissa raapustanut ja uurnaan sujauttanut ja varmistuneet tulokset kuullut, saattaa hän vaipua itsearviontiin. Annoin varmaan lopulta ääneni epäpoliittisin kriteerein, sortuen liian tiukkoihin periaatteisiin (äänestä naista ja nuorta). Eikös vaaleissa olisi fiksua äänestää ei sellaista henkilöä joka muistuttaa itseä, vaan sellaista, joka osaa tehdä hyviä päätöksiä?

Yhtä tärkeää kuin kysyä, millainen ehdokas on, voikin jossain tilanteissa olla kysymys: "Millainen äänestäjä olen?"

Jotkut äänestävät tuttua naapurin Penaa tai sitä suloisimmin hymyilevää kultapojua - julkisuuden valokeilassahan poliitikotkin voivat tulla "melkein tutuiksi". Jotkut painottavat vain ja ainoastaan asiakysymyksiä ja haluavat tentata ehdokkaansa seinää vasten. Jotkut pähkäilevät ties mitä äänestysfilosofiaa.

Äänestätkö ennemmin tyyppiä vai puoluetta? Onko sinulle tärkeää tuttuus tai läpinäkyvyys, ammatillinen kokemus tai luottamustoimien kirjo, perhesuhteet? Katsotko ehdokkaasi koulutustasoa? Äänestätkö ehdokasta, jos hänellä on liikaa tai liian vähän omaisuutta? Tai jos hän saa ulkopuolista vaalirahoitusta? Kriteerisi kertovat paljon itsestäsi. Tehdessään vaaleissa valinnan äänestäjä valitsee myös jotain itsessään.

Toivottavasti tulevissa europarlamenttivaaleissa ei ole niin paljon tuttuja. Voi keskittyä itse asiaan.

Yrityskehittämisen uusimmat tuulet

Ajattelin yllättää itseni ja muut kirjoittamalla kerrankin jotain ammatillista tähän blogiin.

Yrittäjyys ja sen edistäminen ovat nousseet aikaisempaa suurempaan rooliin 2000-luvun elinkeinopolitiikassa, ja niihin on todenteolla alettu panostaa pääministeri Vanhasen hallituskausilla. Vanhasen I eli ”työllisyyden ja yrittäjyyden hallitus” toteutti vuosina 2003-2007 erityistä yrittäjyyden politiikkaohjelmaa, joka loppuraportin mukaan onnistui saavuttamaan sille asetetut tavoitteet varsin hyvin. Yritysten määrän kasvun ohella politiikkaohjelman tärkeimpiä saavutuksia olivat raportin mukaan yritysten rahoituksen parantaminen, yrityspalveluiden uudistaminen, yrittäjien työttömyys- ja sosiaaliturvan parannukset, yrittäjyyskasvatukseen liittyvät toimenpiteet sekä veronalennukset ja verojärjestelmään tehdyt muutokset.

Suomessa on perinteisesti jaettu varsinaisia yritystukia kuitenkin vähemmän kuin muualla Euroopassa. Lisäksi Suomen yritystukijärjestelmää on leimannut sen pirstaleisuus. Oman osansa tukipotista ovat saaneet jaettavakseen ainakin KTM, TM, VM, LVM, MMM ja UM sekä niiden hallinnoimat erillisyksiköt (esim. Tekes). EU-tason arvioinneissa Suomea on kehotettu selkeyttämään ja keskittämään omaa yritystukijärjestelmäänsä. Muutos on kuitenkin ollut hidasta, koska jokainen ministeriö on halunnut itsekkäästi pitää kiinni omasta tukipotistaan. Luonnollista tietä jakajien määrä on pienentynyt ainakin yhdellä, kun KTM ja TM ovat yhdistyneet TEM:ksi ja toimivat näin olleen yhtenä, selvästi suurimpana, yritystukiviranomaisena.

Myös muutoin yritystukijärjestelmää on remontoitu kunnolla viime vuosina. Uusi yritystukilaki (1336/2006) tuli voimaan vuoden 2006 lopussa. Sen mukaan yritystuki-instrumenttien määrää vähennetään ja siirrytään kohti ”yhden luukun periaatetta”, mikä ilahduttaa minua suuresti – ovathan ne omia suosituksiani*. Tämä tarkoittaa sitä, että yrittäjä saisi jatkossa koko julkisen tukiviidakon palvelut paketoituna yhden virkailijan (”luukun”) kautta ilman, että sen täytyy perehtyä kaikkiin mahdollisiin palveluntarjoajiin. Yrityskyselyiden mukaan tämä onkin ollut yksi tukijärjestelmän suurimpia ongelmia ainaisen tuen rahallisen riittämättömyyden ohella. Seuraavaksi uudistetaan aluehallintoa (ALKU-hanke), joka laittaa myös yritystukia myöntävät alueviranomaiset uusiksi. Yritystukiasiat siirtyvät näillä näkymin viranomaistaholle, joka kantaa tässä vaiheessa nimeä Elinkeino-, liikenne- ja luonnonvarakeskus. Tämän ”ELL-keskuksen” tehtävänä on vastata valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtävistä alueilla.

Kasvuyritykset ja innovaatiot ovat päivän sana yrityspolitiikassa. Yritystukia halutaan kohdentaa entistä enemmän kehittyviin ja kasvaviin yrityksiin, joiden merkitys kansallisen kilpailukyvyn kehittämisessä on kasvanut. Samalla panostusta pienempiin, tavanomaisiin kehittämistoimiin halutaan vähentää, mikä saattaa oleellisesti heikentää tavallisten pienyritysten kehittämismahdollisuuksia, koska juuri niille kehittämistoiminta on suhteessa kaikkein kalleinta. Nämä pienet yritykset vastaavat yhdessä noin 60 % yrityssektorin työpaikoista ja niiden osuus uusista työpaikoista on vieläkin suurempi. Niiden kehittymisen turvaaminen ei siis kansantalouden kannalta voi olla vähäpätöinen asia.

Aivan uusinta uutta yrityskehittämisen saralla edustaa ministeri Pekkarisen kovalla tohinalla markkinoima Innotori, jonka avajaisia vietettiin kaksi viikkoa sitten täällä Jyväskylässä. Innotori on jonkinlainen uudenlainen tapa saattaa innovaatioiden kehittäjät ja niiden soveltajat yhteen. Kuulemani mukaan idean todellinen isä löytyy tuosta naapurihuoneesta. Silti en osaa kertoa torista tai sen innovaatisuudesta enempää, koska siitä ei juurikaan ole saatavissa lisäinformaatiota. Jos joku on osallistunut avajaistilaisuuteen tai kuuluu muuten vaan sisäpiiriin, niin valistakoon meitä lisää tästä mystisestä suunnitelmasta!



*) Ritsilä, J. ja Tokila, A. (2005): Yritystoiminnan tukemisesta annetun lain
(1068/2000) mukaisen tukijärjestelmän vaikuttavuuden ja toimivuuden arviointi. KTM-julkaisuja 21/2005.

Punavihermädättäjä kasvissyöjähippi ja henkkamaukan uusi, ihana kesämallisto

No kun se kesä nyt kerrankin suvaitsi tulla niin olempa koko työaikani alusta alkaen odottanut sellaista viikkoa, joka olisi pelkkää aamuvuoroa. Nyt se viikko tuli ja niin tuli myös pakkaset. Huraa! Kahdeksan asteen ulkoilma ei lämmitä, ei millään. Lapaset kädessä ja pitkät kalsarit jalassa on tullut pyöräiltyä työpaikalle. Ilma on kirpeä aamuisin ja jotenkin valju iltapäivisin. Kuinka epämiellyttävää! Ja minä kun olin odotellut jo ilmastonmuutoksen positiivisia vaikutuksia, eli intiaanikesäkelejä.

Nyt kun pääsin näin sutjakalla aasinsillalla ilmastonmuutokseen niin saatanpa vähän kertailla, miten olen kasvisruokavaliolla elellen edistynyt.
Ensin heitän pari faktaa tiskiin:

Suomen WWF:n sivuilla kirjoitetaan:
Karjatalous kuluttaa 8 % kaikesta ihmisen käyttämästä makeasta vedestä. 100 lihagramman tuottamiseksi voidaan tarvita jopa 90 000 vesilitraa. Myös veden saastuminen on ongelma. Eläinten jätökset, eläinten käyttämät antibiootit ja hormonit sekä viljelyssä käytetyt tuholaismyrkyt ja lannoitteet saastuttavat vesiä.

Karjatalouden kasvihuonekaasupäästöt ovat maailmanlaajuisesti liikennettäkin suuremmat. Karjatuotannon osuus päästöistä hiilidioksidipäästöinä mitattuna on 18 %, kun otetaan huomioon lihantuotannon koko elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset rehujen kasvatuksesta tuotteiden kuljetukseen ympäri maailmaa.

Myös Heidi Hautala on kirjoittanut aiheesta blogissaan:
– Fakta on kuitenkin se, että useimmille ihmisille tekisi hyvää ryhtyä pitkälti kasvissyöjiksi, ja hyödyllistä se olisi myös maailman ruokatalouden ja ekologian takia. Lihatuotannon vähentämisellä olisi suuri vaikutus ilmastonmuutoksen torjumiseen. Lihatuotannon osuus on noin 80 % maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä eli melkein 5 % kaikista kasvihuonekaasujen päästöistä. Tätä voi verrata lentoliikenteen kahteen prosenttiin. Jo maltillinenkin kasvissyönti olisi maailman mitassa kestävä ruokavalio.

Itse en ole näin jaloja ajatuksia oikeastaan läpikäynyt kertaakaan kasvissyöntiurani historiassa. Liha ei maistu sen vuoksi, että se on tuotettua, kasvatettua ja jalostettua. Se on inhottavaa. Se on harmaata ja näyttää jotenkin, noh, oudolta. Se on sitkeää ja siinä on inhottavia limaisia osia, jotka täytyy sylkeä ulos suustaan. Varsinkin kanassa. Kaikki muistavat koulun kanaviillokkipäivät kun joutui sormilla sieraimet peittämään ja lappaamaan suuhun tätä limaista, kosteaa apetta.
Hyi eläköön!

Sitten on näitä makkaroita, nugetteja ja lihapullia, jotka ovat käytännössä teurasjätteitä. Lihajalostamon lattialta lakaistuja jäänteitä. Muistan vieläkin sen hajun, mikä tulee kun avaa kaupan lihapullapaketin! Siis puhdas pierun haju! Hyi eläköön taas!

Onneksi helluni on mainio kokki, hetkessä loihtii hän mitä parhaimmat soijarouhekastikkeet, soijapalasoossit ja tofuwokit! Ei harmita! Puhtaista raaka-aineista helppoja ja herkullisia ja kaikenlisäksi hyvin vähän kovia rasvoja sisältävää ruokaa, kyllä kelpaa.
En ole kesäsin kademielinen kun katselen muiden rasvaatihkuvia teurasjäte kyrsiä. Kuten jo viimekesänä, taidan nauttia hyvin marinoidun tofu-halloumi-kesäkurpitsa-herkkusieni -vartaan ja maissia.
Maistuis varmaan sullekin.

Matkaa vegaaniksi vielä on. Olen sen verta persokerttu maidolle, ettei tule puhdas luopuminen vielä ihan heti tapahtumaan. Vegaaninen ruokavalio onkin jo himpun kalliimpaa kuin vegetaristinen. Vaan onhan tässä aikaa kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi.

Tosin ilmastonmuutoksesta voi välittää jo nyt. Kuten Heidi Hautalakin sanoo lihantuotanto tuottaa enemmän kasvihuonekaasuja kuin lentomatkustaminen. Aatteellisuuteni ja hyveellisyyteni vuoksi tarjoankin itselleni tänään jonkin uuden, täysin turhan kulutushyödykkeen ruotsalaisesta naistenvaateliikkeestä.
Luontoa ajatellen, toki.



ps. elekää suuttuko, kärsin vaikeasta punavihermädättäväisyydestä.

Pienikin voi vaikuttaa

Ympäristön tila on eurooppalaisten ja kaikkien maailman ihmisten yhteinen huolenaihe. Aikaisemmin tässä blogissa on keskusteltu ilmastonmuutoksesta, jonka suitsimiseen olisi kaikkien maailman päättäjien sitouduttava. Tavallinen ihminen kokee usein itsensä melko avuttomaksi tässä asiassa, sillä peruspallontallaajalla ei juuri ole mahdollisuutta vaikuttaa suuryritysten saastepäästöihin ja jatkuviin sademetsien tuhoamishakkuisiin. Lähiaikoina on kuitenkin noussut ilmastonmuutos-käsitteen rinnalle lähes muoti-ilmiöksi kaikenlainen kotitalouksien energiasäästäminen, joka toisaalta auttaa luontoa, mutta myös hellii kuluttajan lompakkoa. Monet lehdet ovat olleet kevään aikana pullollaan energiansäästöohjeista, joissa muun muassa neuvotaan, kuinka paljon energiaa säästyy, kun sammuttaa sähkölaitteet kokonaan, eikä jätä stand by -tilaan. Monet kotitaloudet ovat varmasti jo myös oppineet käyttämään hehkulamppujen sijasta energiansäästälamppuja. Energiaa voidaan säästää myös vettä säästämällä, jossa myös vaikuttavat pienet teot. Monet energiansäästövinkit ovat olleet jopa melko yllättäviä, joita ei ole tullut ajatelleeksi aikaisemmin. Yksi tällainen liittyy hampaiden pesuun, jossa kerrottaan säästyvän paljon vettä, jos käyttää hammasharjamukia, eikä huuhtele harjaa ja suuta suoraan hanan alla. Nämä ohjeet tukevat myös Euroopan komission tavoitteita, joiden mukaan kansalaisille olisi annettava tietoa ympäristöä säästävien valintojen tekemiseen. (ks. http://europa.eu/pol/env/overview_fi.htm)

Energiasäästöajattelu on siirtynyt myös talonrakentajien kuumaksi puheenaiheeksi. Aikaisemmin kotitalouksilla ei ollut monia lämmitysvaihtoehtoja, mutta nyt tarjonta on laajempi. Yksi käytetyimmistä lämmitysmuodoista vaikuttaisi olevan maalämpöpumppu, joka hyödyntää uusiutuvaa energiaa eli auringon lämmöstä syntyvää maalämpöä. Mielenkiintoisimmalta vaihtoehdolta kuulostaa passiivi talo, jossa ei ole lainkaan lämmitysjärjestelmää. Tällainen talo lämpeää aurinkokeräimien, ikkunoiden, varaavien rakenteiden ja koneista, valaistuksesta sekä ihmisistä hohkavan lämmön avulla. Tällaisen talon rakentaminen on kallimpaa kuin perustalon, mutta maksaa varmasti itsensä takaisin pitkällä aikavälillä, kun energian hinta vain jatkaa nousemistaan. Ympäristöasioissakin on aina mukana rahakysymys, sillä kuluttajien valintoihin vaikuttavat ennen kaikkea kulut. Passiivi talon rakentajille hyödyt näkyisivät alkuvuosina lähinnä luonnon hyvinvointina, ja vasta myöhemmin energialaskusäästöinä.

Näin grilli-, festari- ja rantakauden alussa on myös syytä kiinnittää huomiota roskaamiseen. Makkarapaketit, karkkipussit, kaljapullot ja muut nautiskelutuotteiden jätökset eivät kuulu luontoon, jossa ne vain lisäävät – sitä niin kuuluisaa – ilmastonmuutosta. Jyväskylän Eurooppanuorten nimissä annan kiitosta ”roska päivässä” –liikkeen perustajalle Tuula-Maria Ahoselle, joka on haastanut jo vuodesta 2000 lähtien ihmisiä keräämään edes yhden roskan päivässä. (ks. http://www.roskapaivassa.net/) Liikkeen idea on erinomainen, sillä se herättää ja saa tajumaan, että pienilläkin teoilla on merkitystä. Monesti ihmisten aktivoitumista hyvien ideoiden taakse täytyy kuitenkin hieman tukea. Ehdottaisinkin, että Jyväskylän Eurooppanuoret ja muut nuorisoyhdistykset antaisivat muille esimerkkiä ja osallistuisivat ensi keväänä Jyväskylän kaupungin järjestämään siivoustalkooseen, jossa siivotaan lumen alta paljastuvia roskia.

Sitä odotellessa,

nouki roska päivässä,

sillä pienikin voi vaikuttaa.

Selkokielisyyden rajamailla

Kirjoitin muutama ilta sitten esseetä tilaaja-tuottajamallista ja päässäni alkoi hiljalleen sumeta. Olin uppoamassa tehokkuuden, kilpailuttamisen ja muiden julkisen sektorin taikatemppujen maailmaan! Kaikki nettisivut liittyen tilaaja-tuottajamalliin tai muihin kunta- ja palvelurakenneuudistuksen taikatemppuihin vilisivät tehokkuussanastoa, joten muutaman tunnin altistuksen jälkeen mieleeni hiipivät ajatukset kaveripiirin kilpailuttamisesta, mikä vaikutti mielestäni jopa rationaaliselta toiminnalta.

Ei sentään. Todellisuudessa olin äärimmäisen turhautunut koko tehokkuusylistämiseen. Vastaavia tuntemuksia koin lukiessani viime talvena Sitran julkaisua Luovaan talouteen, jonka myötä tuli tunne, että koko helkkarin luova talous voi pelastaa maailman, talouden ja ties mitä muuta.

Pelkään itse juuttuvani yliopistossa kiinni tällaiseen newspeakiin. Erityisesti palatessani kotipaikkakunnalle vanhaan ja tuttuun ympäristöön ymmärrän, kuinka kaukana liirumlaarumit on arkielämästä. Lähiseudun maalaislääkäri Tapani Kiminkinen tokaisee suorasukaiseen tapaansa, että ”tieto lisää tuskaa ja kuitu lisää paskaa”. Mitäs sitä suotta kiertelemään ja ymmärtääpähän maajussikin mistä on kyse. Selkä on paskana jos selkä on paskana, ei siinä välilevyn pullistumat ja muut hienot diagnoosit sano yhtikäs mitään.

Newspeak innovaatioineen ja tehokkuuksineen synnyttää helposti kuplan, jonka sisään sujahtaessaan näkee koko maailman kaunokielisenä. Jos ja kun itse olen joku päivä harmaa virkamies, yritän pitää Kiminkisen opit mielessä. Toivottavasti me kaikki olemme näiden kahden maan kansalaisia emmekä uppoa vaaleanpunaiseen kuplaan aivan kokonaan. On hyvä pitää jalat maassa ja pää pilvien välissä.

Eurooppalainen yliopisto

Yliopisto on varsin ajankohtainen aihe, joka kirvoittaa monenlaisia kommentteja ja kiivaita yleisönosastokirjoituksia. Erityisesti mieleeni jäi Eero Lehden Talouselämä-lehteen alkuvuonna antama lausunto, jonka mukaan opiskelupaikat voitaisiin arpoa, koska niin päästään ”keskimäärin yhtä hyvään lopputulokseen”. Sääli, ettei kauppaneuvos Lehteä alun perin arvottu vaikkapa kätilöopistolle.

Yliopisto-sanan etymologinen alkuperä on latinan Universitas-sanassa, joka on johdettu lauseesta ”universitas magistrorum et scholarium”, eli opettajien ja oppineiden yhteisö.

Länsimaisen historian ensimmäisenä yliopistona voidaan pitää Platonin Akatemiaa. Ateenan ulkopuolella sijainnut Akatemia palveli lähes 900 vuoden ajan (385 eaa – 529 jaa) paikkana jonne filosofiasta kiinnostuneet kokoontuivat siitä keskustelemaan.

Ensimmäiset tutkintoja myöntävät yliopistot syntyivät Etelä-Eurooppaan noin viisisataa vuotta myöhemmin, ensimmäisenä Bolognan yliopisto vuonna 1088. Tällä välin oppimisen eetosta ja klassisia käsikirjoituksia olivat vartioineet lähinnä luostarien munkit.

Tyypillisesti yliopistot syntyivät katolisten ja muiden alempaa opetusta tarjonneiden koulujen pohjalta. Oppiaineista kiinnostunut porukka ei koulutuksen päätyttyä halunnutkaan lähteä ” porvarilliseen työelämään”, vaan jäivät edelleen lukemaan kirjoituksia ja pohtimaan asioita. Lienee tuskin sattumaa, että yliopisto instituutiona syntyi juuri valtioiden heikkouden aikana. Myöhemminkin yliopisto on ollut olemassa enemmänkin kansallisvaltioista huolimatta kuin niiden ansiosta.

Moderni yliopisto alkoi ottaa muotoaan 1800-luvun Saksassa. Humboldtilainen idea painotti tieteen sivistävää merkitystä ja akateemista vapautta.

Idealtaan yliopisto on siis autonominen oppineiden yhteisö, jossa etsitään totuutta. Yliopiston alkuperäiseen ideaan eivät kuulu koulutuspoliittiset tavoitteet, minkään hyödyllisen tuottaminen, eikä periaatteessa edes sivistäminen, saati ”elinkeinoelämän palveleminen” tai aluepolitiikka.

Kuitenkin empiirinen yliopisto näyttää varsin toisenlaiselta: innovaatio-ohjelmia, tutkinto- ja hyötytavoitteita, toisiaan selkäänpuukottavia tutkijoita, opetusministeriön pikkuvirkamiehille nöyristelyä, kokouksia ja komiteoita. Massa sisään liukuhihnalle, neljän vuoden päästä ”herrasmiehen C” graduun ja ovesta ulos. Samalla totuus näyttää karkaavan yhä kauemmaksi.

Psykoanalyytikoiden mukaan sairaus on terve reaktio sairaisiin olosuhteisiin. Ensihoitona suomalaisille yliopistoille voitaisiin määrätä vaikkapa aitoa autonomiaa, rahoituksen saattamista oikeasti riittävälle tasolle (ja irrottamista tutkintomääristä) sekä kaikenlaisen talous-teknologia-innovaatio -newspeakin marinoiman hallinnollisen näpertelemisen lopettamista.

Näillä eteenpäin,

Pertti

KUTSU

EUROOPPA-PÄIVÄ JYVÄSKYLÄSSÄ

PE 9.5. KLO 14 – 17 KIRKKOPUISTOSSA JA KLO 19 BAR PASSIONISSA

Kirkkopuistossa juhlitaan ensi perjantaina eurooppalaisissa tunnelmissa. Eurooppa-päivän tapahtuma tarjoaa ohjelmaa kaikenikäisille ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita Euroopasta.

OHJELMA:

• klo 14 kaupungin tervehdys: puhujana kansainvälisten asioiden yhteyspäällikkö Marketta Mäkinen ja “Minä Euroopassa” -julistenäyttelyn avajaiset. Jyväskylän kaupungin 3. – 6.-luokkalaisille suunnatun julistekilpailun satoa. Kilpailuraadin puheenjohtajana on Jyväskylän Taidemuseon kuraattori Leena Lokka

• klo 14.30 leivosmaistajaiset ja kahvit

• klo 15 Jyväskylän tanssiopiston 10 – 12-vuotiaiden jazztanssiesitys

• klo 16 Jyväskylän tanssiopiston nuorten street/hip hop-tanssiesitys

• klo 19 Eurooppajamit Bar Passionissa. Iltaohjelmassa on musiikkia, EU-asiaa, sekä mahdollisuus pelata Eurooppa-peliä ja ostaa EU-drinkki.

Ohjelmassa myös EU-tietopiste ja kaikenikäisille suunnattu Eurooppa-aiheinen rastirata. Kysymykset käsittelevät eurooppalaisuuden lisäksi monikulttuurisuutta, sillä vuosi 2008 on EU:n kulttuurien välisen vuoropuhelun teemavuosi. Osallistujien kesken arvotaan EU-aiheisia palkintoja.

Tule ja hae itsellesi EU-ilmapallo!

VAPAA PÄÄSY. TERVETULOA!

Järjestäjinä Eurooppanuoret ry, Eurooppalainen Keski-Suomi ry, Eurooppalainen Suomi, Jyväskylän Eurooppanuoret ry, Jyväskylän kaupunki ja Keski-Suomen Eurooppatiedotus/UM.

Lisätietoja: http://www.eurooppa-paiva.fi/

Jyväskylän Eurooppanuoret ry

Maria Ahvenniemi
044 - 5356 653

JENin kaatunut www-sivusto

JEN pahoittelee kaatunutta www-sivustoaan. Syy löytyy parin viikon takaisesta sähkökatkosta, jonka vuoksi serverimme on todellisessa pulassa. Toivomme hartaasti, että serveri saa sivustomme jälleen toimintaan, mutta on varauduttava myös siihen, että www.jen.fi ei enää ole toiminnassa siinä muodossa, mihin olemme tottuneet.

Tapahtumista tiedottaminen tehdään sähköpostilistamme ja blogin kautta, kunnes saamme nettisivut jälleen toimintaan. Liity sähköpostilistalle jen@lists.jyu.fi

Toivotaan pikaista paranemista sivustolle www.jen.fi!

Pj Maria

SS, VN & SM katsastettu Helsingin ekskursion merkeissä

Jyväskylän Eurooppanuoret ry:n jokakeväinen ekskursio Helsinkiin on taas takanapäin ja excuilijat täynnä uutta tietoutta, hienoja kokemuksia sekä uusia ideoita. Saattoipa jollain herätä kiinnostus vaikkapa työharjoittelumahdollisuuksia koskien. Tässä melko pitkä oppitunti excuvierailuista Sisäasiainministeriöön ja Valtioneuvostoon. Sisäasiainministeriön ja Saksan suurlähetystön vierailut olivat päällekkäin, joten tuossa vaiheessa porukka jakautui kahtia. Excu kokosi yhteen paljon jeniläisiä, muita vierailukohteista kiinnostuneita sekä pääkaupunkiimme tutustuvia vaihtareita. Toivottavasti matka innoitti mukana olleita osallistumaan Jenin toimintaan muutenkin. Ja sitten asiaan, eli XQ”tiivistelmään”…

Sisäasiainministeriön siviilikriisinhallinnan rekrytointiosaston tarkastaja Eija-Liisa Borjenström toivotti Jyväskylän Eurooppanuorten excuilijat kahvin ja croissantin merkeissä tervetulleiksi. Kahden tunnin aikana saimme kuulla neljä mielenkiintoista puolen tunnin esitystä yhdessä Helsingin vanhimmista ja historiallisista rakennuksista, 1890-luvulla valmistuneessa Säätytalossa, joka on yksi Valtioneuvoston ministereiden ja alivaltiosihteerien käytössä olevista edustustiloista. Saimme kuulla, että virkamiehet eivät sittenkään ole harmaita eikä heidän työnsä ole pelkkää tiukkaa yksin puurtamista vaan yhteistyö on yksi tärkeimmistä elementeistä.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin oli tarkoitus osallistua vierailullemme sisäasiainministeriössä, mutta hän ei päässyt paikalle ylimääräisen presidentin esittelyn ja uuden ulkoministerin nimeämistilaisuuden takia. Astrid Thorsin EU-asioista vastaava erityisavustaja, yhteiskuntatieteilijä Beggy Heikkinen pääsi onneksi paikalle tuomaan ministerin terveiset Jyväskylän Eurooppanuorille sekä esittelemään kuulijoille ministerin ja erityisavustajan vaativia töitä. Thorsilla on myös toinen erityisavustaja, maahanmuuttoasioista vastaava Thomas Bergman sekä eduskunta-avustaja Fredrika Wikström. Ministerin työ sisältää Heikkisen mukaan muun muassa kahdeksaan ministerivaliokuntaan ja –työryhmään sekä Euroopan neuvoston kahteen neuvostoon osallistumisen, yhteistyön median kanssa (=mm. hihasta nykimistä Eduskunnassa, jolloin edellytetään pikaisia kommentteja medialle), puheita seminaareissa, artikkeleiden kirjoittamista, matkustusta sekä paljon muuta. Sisäasiainministeriössä hänen vastuulleen kuuluvat maahanmuutto-osastolle ja oikeusyksikön yhdenvertaisuusvastuualueelle kuuluvat asiat sekä vähemmistövaltuutetun toimistoa ja syrjintälautakuntaa koskevat asiat. Thors on myös ministeri valtioneuvoston kansliassa, ministeri oikeusministeriössä sekä kansanedustaja. Puolueen sisäisiä työryhmiä ja istuntoja ei siis sovi unohtaa. Laajan asiaskaalan hallinta ja asiantuntemus on ministerin tehtävissä tärkeää. Avustajat ovat suuressa roolissa ministerin työssä. Ministerin työtä koskien lehdistö ja muut tahot ottavat yhteyttä useimmiten erityisavustajiin, jotka välittävät tiedon ministerille. Erityisavustajat toimivat myös kontaktina ministerin ja EU-sihteeristön välillä. EU-kysymyksissä EU-sihteeristö on tärkein valmisteleva elin. Erityisavustajat valmistelevat puheita ja kokouksia, tekevät selvitystyötä (=kalastavat tietoa virkamiehiltä) sekä ovat paikalla edustamassa ministeriä erilaisissa tapahtumissa joihin ministeri itse ei pääse.

Kansainvälisten asioiden yksikön ylitarkastaja, juristi Maija Ahokas tuli tuomaan meille nuoren virkamiehen näkökulmaa sisäasiainministeriössä työskentelemistä koskien. Ahokas kertoi sisäasiainministeriön olevan neljäs ministeriö, jossa hän työskentelee. Sisäasiainministeriössä on neljä osastoa, joista yksi on liikkuvainen KV-yksikkö. Yksikön tehtävänä on hoitaa Sisäasiainministeriön siviilikriisinhallintaan liittyviä vastuita. Yksikön tehtäviin kuuluu muun muassa EY-tuomioistuimen asioiden valmistelun koordinointi ja EU-asiakirjahallinnon pyörittäminen. Ahokkaan mukaan yksi työn parhaimpia puolia on työn sosiaalisuus ja yhteydenpito eri ministeriöiden kanssa.

KV-yksikön hallitussihteeri, juristi Tommi Viljanen kertoi presentaationsa alussa omasta työhistoriastaan. Hän on ollut puolustusvoimien juristina sekä asiantuntijana kriisialueilla Bosniassa, Makedoniassa ja Sri Lankassa ennen asettumistaan Suomeen Sisäasiainministeriön virkamieheksi. Siviilikriisinhallintatehtävät jakaantuvat Suomessa kahden ministeriön kesken. Ulkoasiainministeriö päättää, mihin kriisinhallintaoperaatioon siviilihenkilöstöä lähetetään ja kuinka paljon henkilöstöä lähetetään. Sisäasiainministeriö vastaa Suomessa siviilikriisinhallinnan kansallisten valmiuksien ylläpitämisestä, kehittämisestä ja koordinoinnista sekä Suomen kansainvälisiin siviilikriisinhallinnan tehtäviin lähettämien asiantuntijoiden rekrytoinnista. Kuopiossa sijaitseva Pelastusopiston Kriisinhallintakeskus kouluttaa kriisialueille lähteviä asiantuntijoita. Rekrytointia tukevana ensisijaisena apuvälineenä käytetään ministeriön ylläpitämää asiantuntijarekisteriä (http://www.vn.fi/). Tehtävien palkkaus perustuu tehtävän vaativuuteen ja vaihtelee 4 000-10 000 euron välillä. Lähiaikoina Suomi on lähettämässä noin 60 eri alojen asiantuntijaa Kosovoon. EU:n tämänhetkisiä tavoitteita siviilikriisinhallintaa koskien ovat Viljasen mukaan siviilikriisinhallinnan vahvistaminen ja nopean toiminnan (CRT) kehittäminen.

Kansainvälisten asioiden yksikön tekninen asiantuntija, yhteiskuntatieteilijä ja poliisi Kalle Kekomäki oli valmistellut esityksen, joka käsitteli EU-asioiden valmistelua ja koordinointia Sisäasiainministeriössä. Kekomäen mukaan Sisäasiainministeriössä toiminta on tehokasta, nopeaa ja käsiteltävät asiat vaihtuvat usein, toisin kuin monissa muissa ministeriöissä. Kyllästymisestä ei siis varmaankaan ole vaaraa. Virkamiehet käsittelevät erilaisia asioita ja ottavat selvää asiantuntijoilta mitä kaikkea niihin liittyy. Virkamiehiltä asia siirtyy työryhmille, joiden käsittelyn jälkeen asia siirtyy Coreperin (koostuu jäsenvaltioiden suurlähettiläistä EU:ssa) tai komiteoiden käsittelyyn. Viimeinen pysäkki asian käsittelyä koskien on Euroopan neuvosto. EU:ssa sanaisen arkkunsa avaavan suomalaisen virkamiehen kommentti käsitetään aina Suomen näkökulmana käsiteltävään asiaan, joten ennen puheita asiat on pyöritelty moneen kertaan, monen eri ihmisen kautta kiertäneillä papereilla. Kekomäen mukaan Suomen virkamiehistöstä suurin osa sijaitsee Helsingissä. Toisaalta tällä viikolla on uutisoitu, että alueellistamispolitiikan mukaan ministeriöiden työpaikkoja siirretään pääkaupunkiseudulta muualle Suomeen vielä ainakin 800. Halutessaan virkamiesuralle, yhtenä vaihtoehtona voisi olla hakeutuminen esimerkiksi ministeriöön korkeakouluharjoitteluun. Urapolku avautuu Kekomäen mukaan tehokkaimmin kokemuksen kautta. Sisäasiainministeriössä on paljon juristeja ja yhteiskuntatieteilijöitä, mutta myös muiden alojen asiantuntijoita on eri tehtävissä.

Valtioneuvoston (VNEUS) vierailu sijoittui excumme iltapäivään. Tapasimme EU-sihteeristöstä (EUS) EU-asiantuntija, ”entinen Jenin jäsen” Akseli Koskelan, EU-asiantuntija Elina Saarimaan sekä EU-erityisasiantuntijat Hanna Perälän ja Merja Turusen. Saarimaa aloitti mielenkiintoisen session kertomalla omasta koulutus- ja työhistoriastaan. Helsingin yliopiston valtio-opin opiskelujen aikana hän on ollut Wienin suurlähetystössä CIMO:n harjoittelijana sekä EU-sihteeristössä korkeakouluharjoittelijana. Harjoittelujen jälkeen hän kirjoitti gradunsa valmiiksi, jonka jälkeen hänet valittiin EU-asiantuntijaksi EU-sihteeristöön. Koskela on myös lukenut valtio-oppia ja ollut Tokiossa EU-politiikkaa koskevassa projektissa CIMO:n harjoittelijana sekä keväällä 2007 kolmen kuukauden korkeakouluharjoittelussa Ulkoministeriössä. Hänkin on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi ja työskentelee nyt EU-sihteeristössä.

Koskelan presentaation mukaan EU politiikkaa valmistellaan erilaisissa työryhmissä. EU-sihteeristö yrittää saada kehitettyä yhden yleisen kannan ja toimia sen kannan mukaan (ministeriöillä on erilaisia kantoja). Ministeriöitä on 12 kappaletta sekä EU-jaostoja 34 kappaletta, joista kaikissa EU-sihteeristö on jäsenenä. EU-sihteeristössä on 22 työntekijää, jotka hoitavat EU:n yleiseen kehittämiseen liittyviä tehtäviä. Koskela kertoi myös Suomen kantojen valmistelusta Euroopan neuvostoa varten. EU-sihteeristö, ministeriöt ja EU-edustusto muodostavat Suomen kannan käsiteltävään asiaan. Koskela ja Saarimaa totesivat töidensä hyvistä ja huonoista puolista seuraavasti: ”Aina on kova kiire, mutta toisaalta on paljon uusia haasteita ja mielenkiintoista. Pysymme kärryillä monen eri asian suhteen, eli voimme sanoa olevamme generalisteja. Työmme on sellaista, että hypimme asioista toiseen nopeasti, esimerkiksi geenimuunnellusta maissista Irakin sotaan.”

Merja Turunen ja Hanna Perälä kertoivat ilmasto- ja energiasopimusten kunnianhimoisista tavoitteista, joihin EU:n valtionpäämiehet sitoutuivat vuoden 2007 maaliskuun Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Strategian ensimmäinen aikahorisontti on asetettu vuoteen 2020, johon mennessä EU on sitoutunut nostamaan uusiutuvan energian osuuden noin kolminkertaiseksi 20 prosenttiin, liikenteen biopolttoaineiden osuuden 10 prosenttiin sekä vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Eri jäsenmaille on määritelty erilaiset tavoitteet. Suomen osalta vuoteen 2020 mennessä kasvihuonekaasujen vähennysten tulisi olla 16 %, uusiutuvan energian käytön tulisi olla 38 % (nykyään 28,5 %) ja 10 % liikenteen polttoaineista tulisi olla biopolttoaineita. Suomessa strategian valmistelua johtaa hallituksen ilmasto- ja energiapolitiikan ministerityöryhmä, jonka puheenjohtajana toimii elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen. Aiheesta keskustellaan aika ajoin Euroopan neuvostossa, koska kyseessä on tärkeä asia.

Kiitokset Sisäasiainministeriölle, Valtioneuvostolle ja Saksan suurlähetystölle mielenkiintoisista vierailuista Jyväskylän Eurooppanuorten puolesta!

Kun ilmastonmuutos tuli kaapista

Puhetta ja toimintaa ilmastonmuutoksen torjumiseksi


Tällä hetkellä, vihdoinkin, sanapari ilmastonmuutoksen torjuminen esiintyy lähes jokaisen tapaamisen yhteydessä, joita EU-maiden kesken järjestetään. Ilmastonmuutos on astunut ulos kaapista ja ympäristöasioiden osastoilta osaksi jokapäiväistä päätöksentekoa lähes kaikilla areenoilla. Ilmastonmuutoksen torjuminen ei ole vain ympäristöministerin tai ympäristövaliokunnan tehtävä, vaan se kuuluu kaikille. Vaatimukset nopeista, tehokkaista ja laaja-alaisista ilmastonmuutoksen hidastamiseen liittyvistä toimista ymmärtää nyt (lähes) jokainen eurooppalainen. Ilmastonmuutos tuntuu välillä terminä jo niin kuluneelta, että kyllästyttää.

Puhetta on paljon, mikä tietysti on toivottavaa. Toisaalta pelkkä fraasin "Ilmastonmuutosta pitää torjua" hokeminen mantran tavoin kyllästymiseen asti ei auta hidastamaan ilmiön kehittymistä tarvittavalla tavalla. Sen lisäksi, että asia otetaan esille ja siitä keskustellaan ei riitä. Tarvitaan myös päätöksiä ja niiden toimeenpanoa.

Kioton pöytäkirjan ensimmäinen velvoitekausi päättyy vuonna 2012. Nyt käynnissä olevien neuvottelujen tarkoituksena on luoda uusi maailmanlaajuinen sopimus ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Päästöjen vähentämisen osalta Euroopan unioni on esittänyt, että vuoteen 2020 mennessä kehittyneiden maiden tulisi vähentää kasvihuonepäästöjään noin 30 prosenttia. EU sitoutuu jo ennen kansainvälisen sopimuksen valmiiksi saattamista vähentämään päästöjään 20 prosentilla. Komission suosittamiin energiatoimiin sisältyvät energiatehokkuuden parantaminen,
uusiutuvien energialähteiden osuudet kasvattaminen sekä ympäristön kannalta turvallinen hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskeva politiikka. Lisäksi on muun muassa vahvistettava päästökauppajärjestelmää.

Yksinään ei Euroopan unioni voi ilmaston lämpenemistä pysäyttää, tarvitaan kansainvälinen sopimus johon myös esimerkiksi Kiina, Intia sekä USA saadaan sitoutumaan. EU:lla on kuitenkin mahdollisuus asettua tärkeään rooliin ilmastoneuvottelujen aktiivisena toimijana ja kantavana voimana.

Nyt on aika puhua-
ja toimia.

Kevättä ja kapinaa rinnassa

Kun koittaa se aika vuodesta, jolloin aurinkokin antaa nauttia itsestään totuttua enemmän, ovat opiskelijat usein kiireisimmillään. Palautettavat esseet, seminaarityöt, tentit, kesätyön haku, sekä kuten myös allekirjoittaneella päälle painavat pääsykoeluvut, aiheuttavat suunnatonta stressiä ja laimentavat kevään tuomaa piristystä. Edessä häämöttävä kesälomakaan ei sisällä lupausta rentoutumisesta, vaan lähinnä lisäuurastuksesta töissä.

Jos muodikas sauvakävely tai ajatuskin mistä tahansa muusta liikunnallisesta harrasteesta syöksee sinut syvimpään kevätmasennukseen, voi henkistä vireystilaansa kohottaa myös vaikkapa kirjoihin syventyen. Jos intoa riittää, voi lukuharrastukseensa liittää myös itsensä sivistämisen sekä yhteiskunnallisen vaikuttamisen.

Pamflettikirjoilla on pitkä poliittinen perinne ja ne ovat tekemässä nyt uuden nousun yhteiskunnallisessa elämässä. Suomalaiset kustantamot aloittavat tänä keväänä useita uusia pamflettikirjasarjoja. Like aloittaa kaksi kirjasarjaa, Into -sarjan, sekä radikaalin Polemos -sarjan, jotka molemmat keskittyvät yhteiskunnallisiin teemoihin, Tammi taas herättää henkiin legendaarisen Huutomerkki -sarjan ja WSOY lanseeraa puolestaan ajankohtaisten modernien pamflettikirjojen Barrikadi-sarjan. Tuottajana toimiva Jouni Tervo kuvaa Barrikadi-sarjaa käsitteellä ”slow journalism”, eli kirjaset ovat vastaus nykyiseen mediavaihtuvuuteen, josta johtuen ihmisillä ei ole mahdollisuutta perehtyä kunnolla mediassa käsiteltäviin aiheisiin, eikä muodostaa syvemmältä luotaavia näkökulmia. Pamflettikirjoissa aihe oon tutkittu perin pohjin ja ne tarjoavatkin lukijalleen kattavan ja nasevan analyysin ajankohtaisista, yhteiskunnallisista teemoista.

Mielestäni kyseisillä tiiviillä ja hinnaltaankin halvoilla kirjasilla on kysyntää erityisesti nuorten keskuudessa. Selkeä johdatus esimerkiksi ilmastonmuutokseen haasteineen tai johonkin kansallisen politiikan aiheeseen saattaa antaa kipinän aktiivisempaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Pamflettien tarkoituksena onkin herättää polemiikkia, sekä nostaa yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja valveutuneisuuden tasoa.

Politiikan koettua jonkinasteista inflaatiota tavallisen kansan keskuudessa, uudet keinot kasvattaa kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin ovatkin toivottuja ja jopa välttämättömiä. Pamfletit tarjoavat radikaalin ja iskevän tyylinsä kautta vetoavan ja tehokkaan lähteen saada käsiinsä uutta, tiedotusvälineissä käsittelemätöntäkin tietoa, ja antavat pohjan muodostaa omia perusteltuja kantoja maailman tilasta. Eiköhän näiden pippurisen kriittisten pamflettien lukeminen karkota pienimmätkin kevätväsymyksen merkit!

Oikein luovaa ja yhteiskuntakriittistä kevättä teille toivottelee

Emma

Länsimaat murroksessa- mihin suuntaan?

Eräänä aamuna Helsingin Sanomien mielipidesivuja törmäsin Turun kauppakorkeakoulun emeritusprofessori Pekka Pihlannon (HS 10.3.2008) kirjoitukseen, joka onnistui määrittelemään nykymaailman tilaa kokonaisuutena ja kokoamaan monet irtonaiset ilmiöt yhden käsitteen alle. Kirjoituksesta huomaa, että Pihlanto pystyy liittämään ilmiöt historiaan ja sen avulla myös spekuloimaan tulevaisuuden näkymiä. Kokonaisuuksien ja jatkumon hahmottaminen teki vaikutuksen.
Vaikka Pihlanto kirjoittaa lähinnä talouselämän ja yleisesti länsimaisten yhteiskuntien kannalta, kirjoitusta ja itse ilmiötä olisi mahdollista laajentaa myös subjektiiviseen suuntaan yksilöä ja yhteiskuntaa yksilön kannalta tarkastelevaksi. Useinhan puhutaan ihmisten itsekkyydestä ja siitä ettei toisista välitetä kuten aiemmin. Tämä ilmiö on myös yksilötasolla helppo liittää sekä länsimaissa vallalla olevaan individualismin korostamiseen että kärjistyneeseen voiton tavoitteluun, jonka siis ei välttämättä tarvitse olla rahallista tai materiaalista.
Kiinostava kysymys onkin, nostaako ns. sosiaalidemokraattinen, yhteisöä, solidaarisuutta ja tasa-arvoa korostava suuntaus kapitalistisen markkinatalouden leimaamissa länsimaissa päätään ja vaatii vastatoimenpiteitä?

"Uusliberalismi kaipaisi tervehdyttämistä

Meidän ja muidenkin länsimaiden yhteiskuntia hallitsee nykyisin taloudellinen ideologia, jota kutsutaa uusliberalismiksi. Se ohjaa yritystoiminnan lisäksi yhä enemmän myös valtionhallintoa. Sen ydin voidaan tiivistää taloudellisen tehokkuuden tavoitteluksi ilman rajoitteita.
Kuten monet uskonnolliset, poliittiset ja taloudelliset ideologiat aikaisemmin myös uusliberalismi on alkanut kääntyä ihmisiä ja yhteiskuntia vastaan: ideologia on alkanut korvata päätöksiä tekevien ihmisten omakohtaista ajattelua.
Kärjistynyt uusliberalismi on sanellut niin Stora Enson Kemijärven kuin Nokian Bochuminkin tehtaan lopettamisen. Se on monen yksityistämispäätöksen, yliopistojen rakenteellisen kehittämisen ja vastaavien elämäämme mullistavien- ja usein myös hankaloittavien- muutosten takana.
Osuva esimerkki uusliberalismin kärjistyneistä piirteistä ovat eräiden talouselämän edustajien lausunnot, joiden mukaan pörssiyhtiöillä ei ole muita vastuita kuin osakkeenomistajien hyvinvoinnista huolehtiminen.
Samaa ääriajattelua todistavat yritysjohdon ylisuuret optiosopimukset.
Uusliberalismin kärjistyminen tulee lopulta vaikuttamaan talouselämään kaikkien vahingoksi- myös omistajien. Onhan odotettavissa, että nykyisessä internetin ja kansalaisliikkeiden maailmassa ei hyväksytä näin yksipuolista ajattelua ja toimintaa.
On myös jo merkkejä siitä, että uusliberalismin vastustaminen politisoituu: voi syntyä uusia poliittisia liikkeitä, jotka eivät ole uudistushaluistaan huolimatta välttämättä hyväksi yhteiskunnan kehitykselle.
Uusliberalismi on ihmisten kehittelemä, ei luonnonvoima, joten sen ilmenemismuotoihin voidaan vaikuttaa. Vanhan patruuna-ajan omistajien asenteista voisi soveltuvilta osin ottaa mallia. Parasta olisi, jos talouselämä ja saman ideologian omaksunut valtionhallinto ryhtyisivät itse korjaaviin toimenpiteisiin.
Talouselämässä muutokset ääriasenteista kohtuuteen ovat kuitenkin vaikeita, sillä globaalin talouden käyttäytymissäännöt pyrkivät tekemään tyhjiksi kansallisen yritysmaailman mahdolliset tervehdyttämispyrkimykset: tuotanto kun pyrkii aina sinne, missä kohtuullisuusajattelu ei haittaa voiton maksimointia.
Ongelma on kuitenkin ensin tunnustettava yleisesti- ei ympäristön hyväksikään tehty juuri mitään, ennen kuin tulevan katastrofin vaara alettiin tunnustaa. Mutta kuka aloittaisi uusliberalismin tervehdyttämisen?
Voisi toivoa, että erityisesti Yhdysvaltain talouselämä käynnistäisi kohtuullistamisen aikakauden: sieltähän tämä ideologia on alun perin lähtenytkin ja levinnyt kautta maailman."

Kouluun !

Vietän tällä hetkellä vaihtovuottani Pariisissa. Vaikka opiskelu suurine tuottavuusvaatimuksineen vie täällä suuren osan ajasta, olen ehtinyt tutustua paikallisiin Eurooppanuoriin. Oli hienoa huomata, että järjestössä toimimista oli luontevaa jatkaa myös täällä. Jen-aikoinani en ehtinyt koskaan kouluvierailulle asti, mutta täällä osallistuin kouluvierailuun joulukuussa. Keväämmällä on luvassa lisää ”interventioita” alueen kouluihin. Vierailukohteet ovat yhtä hyvin Pariisin lukioita kuin ZEP-alueiden kouluja, eli niin sanottuja positiivisen syrjinnän alueita, joiden lukioista ei perinteisesti ole ollut tietä hyviin oppilaitoksiin. Arvostetuimpiin oppilaitoksiin lukeutuvat Ranskassa yliopistojen sijasta grandes écoles:it.

Oma EU-tietämykseni ei ollut hurraa-huutoja nostattava yläasteella, eikä vielä lukion lopussakaan. Kaikkea EU:hun liittyvää opiskeltavaa leimasi usein suuri tylsyys. Monilla opettajilla ei tuntunut olevan oikein keinoja tehdä asioista mielenkiintoisia, ja oppikirjoissakin EU esitettiin jotenkin päälle liimattuna ilmiönä. Niin ikään EU:n käytännön merkitys jäi epäselväksi ja ainut asia, joka jollain tavalla muistutti EU:sta, oli jokin epämääräinen sana kuten kurkkudirektiivi.

Kun suunnittelimme kouluvierailuamme yhdessä ranskalaisen ja espanjalaisen eurooppanuoren kanssa, ajattelimme, että tilanne olisi jotakuinkin vastaava: nuorilla ei ole suurempaa kiinnostusta tai tietämystä EU:sta. Valmistelimme joukon varakysymyksiä, jotta kahden tunnin esitelmöinti sujuisi ongelmitta. Lukio, jossa pidimme oppitunnin sijoittui Pariisin lähiöön, pahamaineisen Saint-Denisin lähistöön. Mutta kuinka väärässä olimmekaan! Oppilaat olivat erittäin kiinnostuneita ja uskalsivat keskeyttää, jos eivät ymmärtäneet jotakin. Poikavaltaisessa, monikulttuurisessa luokassa esitettiin kiperiä kysymyksiä erityisesti oppituntimme aiheesta, aluepolitiikasta. En osaa sanoa, mikä tällä hetkellä on EU:n painoarvo lukion ja yläasteen opetussisällössä Suomessa, mutta lähiön lukiolaisille subsidiariteetti ei ollut vieras käsite ja he ymmärsivät heti huonosta piirroksestani huolimatta, mitä tarkoittaa alueellinen epätasa-arvo. Luokassa esitettiin myös kysymyksiä kuten ”Kuka pääsee tuollaiseen Erasmus-vaihtoon” tai ”Onko EU myös nuoria varten”. Tämä vahvisti kuvaani siitä, että monet kokevat itsensä ulkopuolisiksi, vaikka osaisivat luetella EU:n toimielimet ja päätöksentekokaaviot ulkoa. Ainakaan lähiön lukiolaiselle ei ole selvää, että EU haluaisi rahoittaa juuri hänen opintojaan ulkomailla. Vanha klisee tiedotuksen parantamisen tarpeesta on siis paikallaan.

Täällä kouluvierailut järjestetään ottamalla yhteyttä opettajiin, jotka voivat ”tilata” haluamansa teeman mukaisen oppitunnin. Samalla usein eri maalaiset oppitunnin pitäjät kertovat itsestään ja opinnoistaan sekä maastaan. Oman vierailuni perusteella uskallan väittää, että nuorten on helppo omaksua tietoa EU:sta toisilta nuorilta. Ylipäätään konkreettisen esimerkin tarjoaminen tekee oppimisesta helpompaa. Kun nuoret kysyivät, onko joku maksanut vierailustamme, vastasin, että EU:n rahoilla ollaan kyllä paikalle saavuttu Erasmus-vaihdon kautta, mutta itse kouluvierailut ovat tietysti maksuttomia.

Miksi kouluvierailut ja ylipäätään EU:hun tutustuminen ovat sitten tärkeitä asioita? Siksi, että vain tietämyksen kautta voi tulla kiinnostus: vieraat asiat koetaan usein hankaliksi ja vastenmielisiksi. Eurobarometreissä itsensä ensisijaisesti eurooppalaisiksi kokevien määrä on perinteisesti ollut useimmissa maissa alhainen. Euroopan unionin kansalaisuus tarjoaa kuitenkin monia mahdollisuuksia, ja niistä kaikkien on oikeus tietää.

Vielä lopuksi kannustan oman kokemukseni perusteella kaikkia Eurooppaan vaihtoon lähteviä tutustumaan paitsi paikallisiin eurooppalaisiin myös paikallisiin Eurooppa-nuoriin. Moniin mielenkiintoisiin tapahtumiin rekrytoidaan osallistujia juuri Eurooppa-nuorten kautta. Esimerkiksi ensi viikolla Strasbourgissa europarlamentaarikot ja kymmenet median edustajat kuuntelevat, mitä meillä nuorilla aikuisilla ja nuorilla on sanottavana Euroopan unionista. Juuri tällaisia tilaisuuksia tarvitaan tuomaan kaukaisilta tuntuvat asiat kaikkien kiinnostuneiden lähelle. Toisaalta hyväksyttävää on sekin, ettei EU kiinnosta, mutta mahdollisuuksia kiinnostua on tarjottava.

Yhdistykää!

Suomi on kaikenkarvaisten yhdistysten luvattu maa. Minäkin olen sen huomannut ja käytännössä kokenut pienen elämäni aikana. Olen kotoisin pieneltä maalaiskylältä ja vaikka kylä olisi kuinka pieni tahansa, toimii siellä nopean laskutoimituksen mukaan ainakin puoli tusinaa yhdistystä nuorisoseurasta metsästysseuraan. Ja onnekseni voin sanoa, että ne todella toimivat. Ilman yhdistyksiä kylä olisi jo tuhoon tuomittu.

Yhdistykset kielivät siitä, että ihmiset haluavat vaikuttaa ja toimia. Yhdistystoiminnassa oma napa tai lähipiirin navat eivät ole niitä tärkeimpiä vaan yhteistä hyvää halutaan jakaa laajemminkin. Voisin kai omasta puolestani kotikyläni nuorisoseuran johtokunnan jäsenenä sanoa, että kylän ihmiset voivat hyvin silloin, kun heille järjestää toimintaa. Ilman toimintaa ei olisi kohta kylääkään. Kuka sitä nyt maalaiskylään muuttaisi, jos siellä ei olisi sitä me-henkeä, joka tekee kylästä kylän.

Yhdistykset ovat tärkeitä myös kaupungeissa. Missäpä sitä muuten saisi tuntea yhteenkuuluvuutta suuremman joukon kanssa kuin yhdistyksessä? Yhdistykset tekevät kaupungista kiinnostavan. Miten esimerkiksi Jyväskylä pärjäisi ilman JEN:iä? No, luulen ehkä liikoja yhdistyksestämme, mutta uskon, että silläkin on paikkansa yhdistysten maassa. Kuka olisi antanut tiivistettyä tietoa EU:sta työnantajana ellei JEN olisi tehnyt sitä tammikuussa? Tai kuka herättäisi leppoisaa keskustelua EU:sta ellei JEN tekisi sitä Viiniä ja patonkia –illoissa? Kaiken tiedon lisäksi JEN tarjoaa todella mukavia ihmisiä ja sosiaalista elämää, jota välillä kaipaa tenttikirjakasan alla maatessaan. En voi sanoa muuta kuin että onneksi lähdin mukaan toimintaan!

Oppikaa siis tästä: Yhdistykää!

Talviraportti Sveitsistä

Terveisiä taas Sveitsistä. Ensimmäinen talvi on mennyt ihmetellessä eteläeurooppalaista ilmastoa. Lämpötila pyöri tammikuussa pikkupakkasen ja 15 lämpöasteen välillä, mutta lähes koskaan ei sada, ja lunta ei kaupungin alueella näe. Vuorille pääsee kuitenkin junalla parissa tunnissa, jos tekee mieli hiihtää tai lasketella. Hiihtokeskusten sesonki tosin lyhenee vuosi vuodelta ja jäätiköt sulavat pikkuhiljaa. Pitää nauttia niin kauan kun hupia kestää.

Kuluneella viikolla uutisoitiin, että Suomessa "työikäisten maahanmuuttajien" määrä kaksinkertaistuu vuoteen 2015 mennessä n. 78 000:een. Onko se sitten paljon? Sveitsissä ei ole paljon enempää sveitsiläisiä kuin Suomessa suomalaisia, mutta taloudella menee huomattavasti paremmin. Suomen väkiluku on noin 5,3 miljoonaa joista ulkomaiden kansalaisia on tiettävästi hieman yli kourallinen. Sveitsin asukasluku on noin 7,5 miljoonaa, mutta näistä kansalaisia on vain kuutisen miljoonaa. Saksalaisia virtaa maahan eikä Schengen-alueen tuleva laajeneminen tänne ainakaan vähennä tämän lisäksi tulevaa laitonta siirtolaisuutta. Suomessakin ehkä kannattaisi reilusti pyrkiä orjayhteiskuntaan, jossa palveluammatteihin väki haalitaan muualta. Miljoonalla venäläisellä ja puolalaisella miehitettäisiin useampikin siivousfirma ja teollisuushalli. Lisäksi olisi huikeaa nähdä, kuinka maailman paras koulutusjärjestelmämme saisi aikaan universumin ennätyksen seuraavassa Pisa-tutkimuksessa.

Toinen mielenkiintoinen uutinen oli lohkaisu siitä, kuinka suomalainen perhe tekee "Euroopan pisintä työviikkoa". Täällä normaali työviikko on 42 tuntia, jonka päälle tietenkin aletaan vasta laskea palkattomia ylitöitä ja kahvitaukoja. Vuodessa on 4 viikkoa lomaa siinä missä viime kesänä uutisoitiin, että Suomessa erilaisten lomapäivien määrä on maailman suurin. Täällä esitys palkallisesta isyyslomasta kaadettiin hiljattain ja TV:ssä perikonservatiivinen parlamentaarikko hirnui, ettei miehiä tarvitse päästää vapaalle ennenkuin he pystyvät synnyttämään. Sveitsissä tai Saksassa on usein yksinkertaisesti mahdoton järjestää lapselle päivähoitopaikkaa työn ja työmatkojen ajaksi, ja jos muutaman tunnin paikka löytyy, siitä joutuu maksamaan käyvän hinnan. Siinä voi miettiä käydäkö puolipäiväisesti töissä jotta palkan voi käyttää puolipäivähoitoon. No, eihän hoito tietenkään Suomessakaan ole sen halvempaa, mutta koska hoito maksetaan verovaroilla, yksittäisen kansalaisen ei tarvitse miettiä onko järkeä käydä töissä vai ei. Jos täällä molemmat vanhemmat haluavat töihin, työaika ja työn rasittavuus taatusti ylittää suomalaisen keskiarvon, mutta kotirouvien suuri määrä laskee keskiarvoa. Ihmetellä voi, eikö työnteoksi lasketa kodista ja perheestä huolehtimista, jos siitä ei makseta palkkaa.

Hieman täällä pitää seurata politiikkaakin. Nationalistinen kansanpuolue SVP voitti hiljattain vaalit saavutettuaan lähes 30% kannatuksen ja kansainvälistä huomiota julisteillaan, joissa kolme valkoista lammasta potkii mustan lampaan pois Sveitsistä. Varsin mielenkiintoisella tavalla muut puolueet kuitenkin savustivat SVP:n nokkamiehen 7-päisestä hallituksesta ja muu puolue siirtyi perässä vaalivoiton jälkeen oppositioon, eikä täällä kovin paljon globalisaatiota jarrutella. Varautuneisuus ulkomaalaisia kohtaan ei kohdistu länsieurooppalaisiin vaan tiettyihin muihin kansanryhmiin, joissa esiintyy rikollisuutta ja muita ongelmia. Toisaalta Sveitsi liittyy pian Schengen-alueeseen ja vaikka kansalaisuuden saaminen kestää pitempään kuin suomalainen elinkautinen, kyllä moni ulkomaalainen loppujen lopuksi on tervetullut maahan. Pitäähän jonkun rakentaa uima-altaat ja puhdistaa tupakantumpit jalkakäytäviltä.

SVP:n lammaskampanja
Tietoja Sveitsin väestöstä

Öljystä

Civilization as we know it is coming to an end soon. Kun tuollainen lause tulee verkkosivulla ensimmäisenä vastaan, on syytä harkita siirtymistä selväjärkisimmille sivuille. Se oli kuitenkin jo liian myöhäistä, sillä mielenkiintoni oli herännyt.

Sivusto käsitteli ilmiötä nimeltä Peak oil. Peak oil tarkoittaa sitä hetkeä, jolloin maapallolla tuotetun öljyn määrä lähtee laskuun. Lasku johtuu yleensä siitä, että tunnetut öljylähteet ovat ehtyneet, eikä korvaavia lähteitä ole löytynyt tarpeeksi. Termin isä on öljy-yhtiö Shellin työntekijä M. King Hubbert, joka ennusti vuonna 1956 Yhdysvaltain öljyntuotannon kääntyvän laskuun viimeistään vuonna 1970. Ennustukselle lähinnä naureskeltiin, mutta se osui kuitenkin oikeaan. Sittemmin usea öljyntuottajamaa on kokenut vastaavan: Iso-Britannia, Norja ja Iran nyt muutama mainitakseni. Koko maapallon öljyntuotanto on kasvanut aina vuoteen 2005 saakka, jonka jälkeen tuotantomäärät ovat olleet hyvin tasaiset. Mihinkä suuntaan tuotanto lähtee kehittymään? Mitä väliä tällä kaikella on ylipäätään?

Koko maapallon öljyntuotannon huipun ajankohdasta on monta valistunutta arvausta. Pessimistisien arvauksien mukaan huippu on jo koettu. Optimistisimmat sijoittavat sen parinkymmenen vuoden päähän. Tarkan ajankohdan voi määritellä vasta usean vuoden kuluttua huipusta. Kun huippu on ohitettu ja tuotanto lähtee laskuun, ampaisee öljyn hinta nopeaan nousuun. Eikä hinnan nousulle tule olemaan näkyvissä loppua, sillä tarjonta kutistuu nopeasti. Vaikka öljyntuotanto ei edes ole vielä laskussa, on öljyn hinta kolminkertaistunut viimeisen viiden vuoden aikana.

Öljyä käytetään kaikkialla: polttoaineissa, vaatteissa, kännyköissä, tietokoneissa, ruokien paketeissa, rakentamisessa, asfaltissa, leluissa, kemikaaleissa jne. Elintapamme ja yhteiskuntamme ovat pitkälti rakentuneet (halvan) öljyn varaan. Öljyn keskeisen merkityksen ymmärtää vasta kun sitä ei ole saatavilla. Korvikkeet ovat joko huonoja, kalliita, tai sitten niitä ei ole. Peak oilin seuraukset tulevat olemaan vähintäänkin yhteiskuntia ravistelevia. Tilannetta pahentaa se, että emme juurikaan ole varautuneet siihen.

The Crude Awakening -dokumenttielokuva käsittelee aihetta kattavasti ja on nähtävillä YLE-areenalla tästä linkistä: Ulkolinja: Öljy loppuu, mitä sitten?

Tutustu myös:
The Oil Drum - Peak oilia ja muita energia-aiheita monipuolisesti käsittelevä sivusto.
Life After the Oil Crash - sama hieman synkemmin.

Ykkönen silmään, ja menoksi!

Jyväskylän Eurooppanuorten toiminta ampaisi tänään liikkeelle oikein toden teolla EU työnantajana –luennolla. Noin 70 innokkaan kuulijan joukko saapui Blomstead -saliin kuuntelemaan, millaisia työ- ja uramahdollisuuksia Euroopan unionilla on tarjottavanaan. Luennon puhujakaarti jakoi kuulijoille tietoutta niin virkamiestason työpaikoista, eurokansanedustajan avustajana olemisesta kuin omakohtaisista kokemuksista työnhakuprosesseissa.

Tiedottaja ja apulaispäällikkö Satu Raisamo Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimistosta esitteli yleisemmin EU:n työtarjontaa. Hänen luentonsa tarjosi kuulijoille paljon hyödyllistä tietoa eri kanavoista, joiden kautta työ- tai harjoittelupaikka jostain lukuisista EU:n organisaatiosta voi aueta. Eurooppalaisen Suomen toiminnanjohtaja Lauri Tierala puolestaan kertoi hyvin eläväisesti työnkuvastaan ja ajasta, jolloin toimi MEP Alexander Stubbin avustajana Brysselissä. Tilaisuuden päätti AIESEC -Jyväskylän taloudenhoitaja Ulla Leppänen kertomalla hakumenettelystä, jonka on käynyt läpi. Saimme konkreettisesti tietää, millainen ”pääsykoe” on kyseessä, jos päättää hakea työpaikkaa Euroopan unionin organisaatiossa. Samalla pääsimme nauttimaan myös Ullan pitämästä virkistävästä taukojumpasta, joka toi hymyn jokaisen huulille ja auttoi kuulijoita keskittymään loppuun saakka.

Kannattaa ehdottomasti pyrkiä Euroopan unioniin töihin, jos siihen on halua, rohkeutta ja mahdollisuus. Työ/harjoittelu EU:ssa saattaa myöhemmin avata ovia sellaisiin työtehtäviin, joihin muuten ei pääsisi käsiksi. Kaiken kaikkiaan työ EU:n organisaatiossa on varmasti juuri niin intensiivistä, opettavaa, haasteellista, ja palkitsevaa kuin mitä Lauri puheenvuorossaan toi asiasta ilmi.

Luento oli onnistunut avaus JENin toiminnan täyteiselle vuodelle 2008. Se tarjosi monille erittäin hyvää, ja uuttakin tietoa. Jyväskylän Eurooppanuorten toiminta pyritään jatkossakin pitämään sellaisena, että voimme tarjota alueen nuorille laadukkaita, hyödyllisiä ja hauskoja tapahtumia. Seuraava tällainen tapahtuma on Viiniä ja patonkia –ilta 13.2, jolloin aiheena on Venäjä. Tilaisuus alkaa klo 18.00 paikkana Lyhty. Tarkempia tietoja JENin tulevista tapahtumista löytyy osoitteesta www.jen.fi.

Toivotan itseni ja koko hallituksen puolesta kaikki lämpimästi tervetulleiksi!!

Maria, JEN pj 2008

Kuin kirkkovenesoutua.

JENin blogi viettää nyt tammikuussa yksivuotissynttäreitään. Vuoden aikana se on toiminut sekä tehokkaana tiedotuskanavana että vilkkaana keskustelufoorumina, mutta ennen kaikkea arkistona, jonne erilaisia kokemuksia, ajatuksia ja ilmiöitä on dokumentoitu monien erilaisten ihmisten toimesta, monista eri näkökulmista. Kaikessa kirjavuudessaan tekstit muodostavat arvokkaan tallenteen kertomuksia, joita näin jälkikäteen on äärimmäisen hauskaa ja opettavaista tarkastella.

Vuosi sitten uusi hallitus aloitteli toimintakauttaan järjestelemällä Töihin ulkomaille -luentoa, joka osoittautui yhdeksi vuoden menestyksekkäimmistä tapahtumista. Hyvien kokemusten ja onnistumisten perusteella monet tapahtumakonseptit sinnittelevät JENin tapahtumakalenterissa tänäkin vuonna ja ensimmäinen uuden hallituksen voimin toteutettu tapahtuma onkin tiistaina 22.1. järjestettävä”EU työnantajana” -luento.

Samoin kuin viime vuonna, JENin tapahtumia toteuttava ydinporukka muodostuu pitkälti uusista aktiiveista, joista suurelle osalle paitsi kyseinen yhdistys, myös järjestötoiminta ylipäänsä on toistaiseksi vielä hieman vierasta. Tilanne on mielestäni loistava sekä JENin että kaikkien hallituksen jäsenten ja aktiivien kannalta. Yhdistyksen toiminta ei ole vaarassa jämähtää paikalleen, vaan se uusiutuu jatkuvasti uusien toimijoiden ja tuoreiden ajatusten myötä. Uudet aktiivit puolestaan oppivat tehokkaasti niin vastuunkantoa, kuin yhteistyön hienon hienoja pelisääntöjä ja saavat arvokkaan kokemuksen ohella käsityksen järjestötyöskentelyn luonteesta.

Lopuksi haluan toivottaa JENin vuoden 2008 iskujengille tsemppiä ja energiaa uuteen vuoteen! Yhdistystoiminta -samoin kuin kaikki yhdessä tekeminen- voi ajoittain olla verrattavissa Eurooppanuorten edellisten kesäpäivien kirkkovenesoutukokemukseen: äkkinäisiä kirosanojen ryöpsähdyksiä, huutoa ja turhautuneita huokauksia, mutta hetkittäisiä oivalluksen iloja, keskinäistä kannustusta ja rentoa naurua. And it's all worth it.

JENin tulevia rientoja tänäkin vuonna innokkaasti odotellen,

Riikka